Tämä essee kertoo siitä, kun tapasin oman mentorini. Pohdin myös naisen asemaa työelämässä ja mitä on olla nainen. Silmäni avautuivat aiheelle kuunneltuani Bookbeatista kirjan nimeltä Veitola. Kirjan oli kirjoittanut Maria Veitola itse. Vaikutuksen minuun teki myös se, että Veitola itse luki kirjan ääneen, se toi aidon tunnelman kuunteluun. Erityisesti sytyin Veitola kirjassa siihen, kuinka hän uskaltaa sanoa ääneen kaikki kipeältäkin kuulostavat asiat. Hän on saavuttanut urallaan paljon avoimuuden, rohkeuden ja päättäväisyyden avulla. Nuorena hänellä ei ollut paras itseluottamus, mutta vaikeuksien kautta hän myönsi itselleen omat virheensä ja astui ison askeleen kohti parempaa itseluottamusta. Mielestäni avoimuuden, rohkeuden ja päättäväisyyden ominaisuudet omaava nainen voi saavuttaa uran, sekä perheen. Veitola sai molemmat ja siihen päälle vielä elämän, josta voi olla onnellinen.

Kuuntelin kirjaa usein lenkkeillessäni. Kirjan viimeisen osion kuuntelin Oulussa, Tyrnävällä. Siellä oli vuoden 2018 viimeinen Tiimimestari-tapaaminen. Tämä ryhmä ei ollut omani, vaan olin siellä ristipölyttämässä uuden porukan kanssa. Halusin omasta ryhmästäni hetkeksi pois, jotta voisin saada uusia, tuoreita ajatuksia Tiimimestari-valmennukseen! Aiheena tällä kerralla oli brändi ja innovointi, mutta ajatukset, jotka sain kotiin vietäväksi, olivat paljon enemmän kuin miltään muulta kerralta aikaisemmin. Suosittelen kaikille menemään mukaan täysin uuteen porukkaan. On erittäin mielenkiintoista huomata itsestään, miten käyttäytyy uusien ihmisten ympäröimänä.

Tiimimestari-tapaamisessa isoimman kolahduksen uuden ajattelulle minulle antoi 68-vuotias Liisa. Hän toimi minun tiimini vetäjänä nämä 48 tuntia. Kävimme heti alkuun rauhassa läpi omat oppimissopimukset ja elämän tarinat. Voin paljastaa, että Liisan elämäntarinan kohdalla minusta tuntui kuin katsoisin omaa elämääni aikakapselissa eteenpäin. Ikäerosta huolimatta meidän tarinamme alkoivat samanlailla ja Liisan työura on pian päättymässä siten, kuinka haaveilen omanikin päättyvän. Oli todella rikasta päästä näin energisen ja elämäniloisen ja -janoisen johtajan johdettavaksi. Hän on toiminut monen eri yrityksen, koulun ja yhteisön johtajana. Hänen johdettavanaan tuli erityisen turvallinen olo. Puhuimme näiden 48 tunnin aikana paljon ihmisistä, miten brändätä itsensä, sekä johtajuudesta.Veitolan kirjan opeilla ja Liisan johtajuuden taidoilla nappasin kolme itselleni suurinta oppia kohti elämää ja uraa, minkä haluan itselleni luoda.

Ensimmäisenä ja mielestäni tärkeimpänä on avoimuus. Veitolan tyyliin kuuluu puhua suoraan ja avoimesti. Samaa tyyliä noudatti Liisa. Uskallan sanoa, että kummatkin naiset ovat hyvin vahvoja omalla, itselleen ominaisella tyylillään. Avoimuuden ei tarvitse olla töykeää tai pahoittaa kuulijan mieltä. Avoimuus voi olla parhaalla tavalla tilanteita auttava tekijä. Mielestäni on parempi sanoa asiat ääneen kuin pitää ne omana tietonaan. Tämä on myös yksi tiimin toiminnan perusedellytyksistä. Tiimi toimii parhaiten, kun jokainen tuo avoimesti oman asiansa esille.

Toinen asia on itseluottamus. Voiko ilman itseluottamusta saavuttaa mitään? Jokaisella ihmisellä on varmasti joku pohja itseluottamukselle, mutta mikä vain väärä sana tai teko voi romuttaa sen pitkäksi aikaa. Itseluottamus on jokaisella henkilökohtainen asia, joka parhaimmillaan vie omaa toimintaa eteenpäin. Suurimman pelon ja jännityksen hetkellä itseluottamus on se pieni palanen, joka vie homman maaliin. Tämä on myös yksi vaikeimmista kehittää ja kasvattaa. Luottamus itseen ja omiin tekoihin sekä sanoihin pitää olla niin voimakas, että niihin uskovat muutkin. Tämä on varmasti myös yksi yrittäjän isoimmista ominaisuuksista, mikä on hyvä jokaisella yrittäjällä olla. Liisan itseluottamus vei meidän tiimin toiminnan 48 tunnin aikana loistavasti maaliin. Tiimissä täytyy toimia yksi henkilö, joka luottaa ryhmän visioon ja tekemiseen. Tämän jälkeen muutkin pystyvät siihen luottamaan. Liisan keino luottamuksen saavuttamiseksi oli viivyttelytaktiikka, jota noudatimme heti ensimmäisenä iltana. Tiesimme, että muut tiimit tekivät jo annetun tehtävänannon eteen töitä, mutta Liisa halusi, että me viivyttelemme ja tutustumme toisiimme rauhassa, jonka jälkeen voisimme aloittaa työt. Lopputuloksena ryhmämme sai kiitosta hyvästä lopputuloksesta. Ja me kiitimme, että Liisa omalla itsevarmuudellaan ja toiminnallaan saattoi tiimimme maaliin. Veitola-kirjasta uhkui itseluottamus. Ilman sitä tuskin olisi koko Veitola-kirjaakaan. Veitola loi itselleen oman tyylin, sekä tavan toimia ja luotti siihen. Hänen mielestään jokainen voi olla sellainen kuin on ikään, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta. Kaikesta mediaryöpytyksestä välittämättä Veitola kävelee kunniakkaasti Helsingin kaduilla välittämättä muista. Hän kyllä paljastaa kirjassaan, että tämä ei ole ollut helppoa, vaan itseluottamus on rakentunut pikkuhiljaa, pienistä palasista.

Minulla on kova jano saavuttaa jotain suurta. En vain osaa vielä määritellä, että mitä se suuri voisi olla. Sekä Liisa, että Veitola tiesivät jo nuorena, että mitä haluavat saavuttaa. Minulle Proakatemia on aikaa, jolloin uskon löytäväni sen tavoitteen, jonka voin saavuttaa elämäni aikana. Tällä hetkellä olen erittäin onnellinen, etten vielä tiedä sitä, sillä se voisi rajata liikaa tekemisiäni opiskeluiden aikana. Olen hyvin varovainen puhumaan siitä muille, mitä haluan saavuttaa. Pelko epäonnistumisesta on liian suuri. Haluan ennemmin näyttää kaikille, että nuori nainenkin voi saavuttaa asioita elämässään ja tavoitella korkealle. Liisa mentorinani seurailee tyytyväisenä elämääni vierestä ja antaa kokeneen johtajan vinkkejä työelämään. On ollut uskomatonta löytää elämään ihminen, joka on iästä huolimatta täysin samalla aaltopituudella minun kanssani. Suosittelen mentoria jokaiselle, se avaa omia silmiä laajemmalle, sekä haastaa miettimään asioita monelta eri näkökantilta. Minä aion olla vielä nainen, jolla on sekä perhe, että loistava työura saavutettuna.