Tampere
29 Mar, Friday
6° C

Proakatemian esseepankki

Oman elämän lukkoseppä



Kirjoittanut: Matias Savo - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen aina toiminut todella paljon fiilispohjalla. Kun asioita on tapahtunut, olen luullut ottaneeni niistä opikseni. Kun tulin akatemialle ja täällä aloimme syvällisemmin puhumaan eri aiheista huomasin myös sen, etten ole koskaan tutkiskellut omaa toimintaa ja fiiliksiä kauhean syvällisesti. Olen ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana löytänyt itsestäni uusia puolia ja jo nyt pystyn sanomaan, että urheilu-urani aikana olisin ollut henkisesti paljon vahvempi, jos olisin ymmärtänyt mentaalivalmennuksen tärkeyden ja kilpailuiden syvällisen läpikäynnin. Tämä kevät on saanut minulle pyörimään ajatuksen päässä, että haluan oppia enemmän psykologiasta ja ihmisten käyttäytymisestä. Haluan oppia ymmärtämään toisten käyttäytymistä ja huomaamaan nopeasti erilaisten ihmisten käyttäytymismallit. Jotta pystyn analysoimaan muita ihmisiä joskus kunnolla, koen että minun täytyy ensiksi tuntea itseni mahdollisimman hyvin. Siksi päädyinkin lukemaan Kimmo Takasen kirjoittaman kirjan Tunne Lukkosi.

Kirjassa käydään todella syväluotaavasti läpi ihmisten erilaisia tunteita ja nimenomaa tunnelukkoja. Tunnelukot muodostuvat elämän eri vaiheissa, mutta suurin osa niistä on syntynyt lapsena. Lapsena tunteet ja luonne ovat kaikista muokkautuvimmassa tilassa ja silloin tapahtuu suurimmat muovaukset siihen, miten myöhemmällä iällä me käsittelemme tunteita ja kuinka toimimme erilaisissa tunnetta vaativissa tilanteissa. Kaikki tilanteet vaativat tunteita, mutta joihinkin tilanteisiin meille on syntynyt tunnelukkoja, jotka ajavat meidät toimimaan joka kerta samaa kaavaa, vaikka järjellä ajateltuna huomaamme sen olevan väärä tapa toimia.

Kirjan heti alussa suositellaan tekemään tunnelukkotesti sivustolla www.tunnelukkosi.fi. Testillä suodatetaan 18:sta tunnelukosta ne, jotka vaikuttavat eniten sinun toimintaasi. Testin tehtyäni huomasin tuloksien perusteella voimakkaimmat esiin nousseet tunnelukot olevan täysin oikeita minun kohdallani. Testin tekeminen ja tulosten saaminen oli jopa hieman raskasta henkisesti, mutta mietittyäni tuloksia ja omaa toimintaani analysoimalla ymmärsin tuloksen täysin. Erikoisinta tässä on se, että kukaan ei välttämättä ole nähnyt kaikkia testissä ilmenneitä puolia minusta, sillä olen myös taitava peittelemään tunnetilojani. Homman tärkein juju kuitenkin on se, että itse ymmärtää syvällisemmin omaa käytöstä eri tunnetiloissa.

Seuraavana alettiin kaivamaan syvemmin näiden tunnelukkojen syntyä. Tämä oli haastava tehtävä, jota tulen jatkamaan vielä tämän esseen jälkeenkin. Minulla ilmeni testin perusteella 4 vahvaa tunnelukkoa. Kun kuuntelin äänikirjaa lisää ja pääsin analyysissä syvemmälle, nostin tähän listaan vielä viidennen lukon. En aivan kaikkiin lukkoihin löytänyt vielä selkeää selitystä mistä ne ovat tulleet, mutta avaan tähän nyt yhtä.

Aivan ensimmäisenä haluan sanoa lapsuuteni olleen erittäin hyvä. Vanhempani ovat minulle todella tärkeitä ja he ovat mahdollistaneet minulle todella mahtavat mahdollisuudet kasvaa, harrastaa ja kokeilla erilaisia juttuja. Kasvatuksessakin voi kuitenkin sattua todella hyvillekin vanhemmille pieniä virheitä. Yksi minun vahvoista tunnelukoista on ”emotionaalinen estyneisyys”. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että minulla on vaikeuksia ilmaista tunteitani spontaanisti. Pystyin heti yhtymään tähän vastaukseen saatuani tulokset, mutta en heti ymmärtänyt mistä tämä piirre minussa on syntynyt. Kun aloin miettimään ja kaivelemaan vanhoja muistojani lapsuudesta, minulle nousi eräs asia esiin. Vanhempani eivät ole oikein koskaan näyttäneet tunteita toisiaan kohtaan. En ole ikinä nähnyt heidän halaavan toisiaan, saatikka sitten suudelleen. En edes muista, että he olisivat minun ja siskoni kuullen sanoneet rakastavansa toisiaan. Tiedän että he rakastavat (pirun hankala saada tuokin sana kirjoitettua tekstiin) toisiaan ja heillä on paljon yhteisiä tavoitteita ja harrastuksia, mutta sitä en tiedä mikseivät ole sitä meille näyttäneet. Jos menemme tässä asiassa vieläkin syvemmälle, uskon ja tiedän syyn löytyvän heidän omasta lapsuudestaan.

Minulle motocross ja enduro on ollut aina tärkein harrastus elämässäni. Luonnollisesti isä oli se joka kuskasi minua treeneihin ja valmensi minua lapsuus ja nuoruusvuoteni. Jos treeneissä minulla oli huonofiilis ja näytin harmitukseni, sain siitä heti palautetta. Minulle ei annettu tilaa olla pahalla päällä tai omissa oloissa, vaan sain siitä heti palautetta: ”Laitetaan pyörä kyytiin jos ei ajaminen kiinnosta”. Ymmärrän tämänkin jossain määrin, sillä Isäni oli se joka maksoi harrastukseni. Hän laittoi rahaa kiinni tuhansia euroja pojan harrastukseen ja eli siinä täysillä itsekin mukana. Hän ei koskaan tarkoittanut sanoillaan mitään pahaa ja olisin varmasti itsekin ollut pettynyt siinä tilanteessa.

Kun mietin omilta vanhemmiltani saatua esimerkkiä, niin ymmärrän ettei niiden merkitystä lapsen tulevaisuuden käytökseen pysty millään siinä hetkessä ymmärtämään. Edellä mainitut asiat ei millään tavalla tee vanhemmistani huonoja. Näitä asioita on normaalissa arjessa todella vaikea ymmärtää ja suurin osa ihmisistä ei varmasti koskaan ymmärrä aivan täysin esimerkin vaikutusta lapseen. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että löysin itse tämän kirjan. Kirja auttoi minua ymmärtämään itsestäni paljon uusia puolia. Tajuan kuinka pystyn käsittelemään tunteitani uudella tavalla ja kuinka suuri merkitys tunteiden oikeanlaisella ilmaisulla on. En halua tähän tekstiin avata kaikkia tunnelukkojani, sillä niiden avaaminen on minulle edelleen vaikeaa jopa hyville ystävilleni. Tärkeintä kuitenkin on se, että käsittelen itse ne. Kun oppii ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja toimintaa, pystyy niitä silloin myös kehittämään.

 

Lähteet:

www.tunnelukkosi.fi

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close