Core on sana, jonka kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelija usein yhdistää keskivartaloon, sen lihaksiin ja erityisesti niihin kuuluisiin syviin vatsalihaksiin, joita suunnilleen jokaisen tulisi harjoittaa. Tavatessani kirjaa nimeltä Voittamisen Anatomia, joka kertoo suomalaisen lääkärin Aki Hintsan elämästä ja hänen ajatuksistaan hyvinvoinnista ja terveydestä törmäsin erilaiseen merkitykseen sanalle core. Suora käännös englannin kielestä tarkoittaa ydintä, ja Hintsan mallissa kaikki hyvinvointiin liittyvä rakentuu nimenomaan ytimen ympärille. No, mitäs se ydin sitten sisältää? Mitkä ovat ne perustukset, joille jokainen kasaa omaa taloaan?

Hintsa on tiivistänyt terveyteen liittyvän mallinsa perusajatuksen kolmeen kysymykseen. Ne kuuluvat näin: Tiedätkö kuka olet, tiedätkö mitä haluat ja hallitsetko omaa elämääsi? Äkkiseltään helpon kuuloisia kysymyksiä. Itse voisin nopeasti vastata neljällä sanalla. Juuso Marttila, kyllä ja kyllä. Koko jutun juoni onkin kuitenkin haastaa itseään ajattelemaan kysymyksiä syvemmällä tasolla. Voi olla hieman pelottavaakin ruveta ajattelemaan kuka oikeasti on. Olisi paljon helpompaa vain lipua eteenpäin elämässä ja olla ajattelematta sen kummemmin noin isoja kysymyksiä.

Itse käytin ensimmäisen kerran Hintsan Core-ajatusta työkaluna, kun saimme koulussa tehtäväksi oppimissopimuksen. Tehtävänä oli tehdä PowerPoint-esitys, joka vastaa kysymyksiin: Missä olen ollut, missä olen nyt, mihin olen menossa, miten pääsen sinne ja mistä tiedän olevani perillä? Melko pelottavia kysymyksiä nämäkin. Laitoin kysymykset Wordiin ja aloin heitellä ranskalaisilla viivoilla mieleen tulevia asioita ylös. Alle 10 minuutin kuluttua minulla oli kasassa yli 30 asiaa. Sain käyttää tehtävässäni 20 kuvaa ja niihin 20 sekuntia kuhunkin. Täytyi alkaa rajaamaan kovalla kädellä, ja tässä kohtaa muistin, että mitä jos kokeilisinkin Hintsan kysymyksiä?

Seuraavaksi laitoinkin tiedostoon kysymyksen kuka minä olen, ja aloin samaan tapaan heitellä ilmoille sanoja, jotka liitän itseeni. Enää vastaus ei ollutkaan Juuso Marttila. Nimeni ei missään kohdassa ilmestynyt tiedostoon. Luonnollisesti nimi on tärkeä osa minuutta, koska sillä erottelen itseni muista ympärillä olevista ihmisistä. Mutta se ei kuitenkaan ole kuin yksi sana, jonka vanhempani ovat minulle antaneet, ja isältäni peritty sukunimi. Vähän niin kuin otsikko sille, mitä olen oikeasti. Hintsan kysymys ei hae vastauksesi pelkkää otsikkoa. Kokonaisuus ratkaisee, mitä otsikon takana olevassa tekstissä lukee. Mistä minun identiteettini koostuu?

Listalle ilmestyi monta erilaista sukulaisuuteen liittyvää termiä, sillä olen vanhempieni poika, sisarusteni pikkuveli ja niin edelleen. Poikaystävä, ystävä, urheiluhieroja, fysioterapeuttiopiskelija, motivelainen, joukkueen huoltaja, toisen joukkueen pelaaja ja niin edelleen. Nämä sanat, ja ennen kaikkea se arvo minkä annan kullekin, alkavat avaamaan vastausta siihen kuka olen oikeasti. Olisi hyvä, jos identiteetti ei perustuisi pelkästään ulkoisiin asioihin ja saavutuksiin, vaan arvoihin. Arvokkaita asioita tulisi myös olla enemmän kuin yksi, sillä jos määrittelee itsensä esimerkiksi toimitusjohtajaksi, ja firma menee konkurssiin, niin koko elämän hallitseminen voi olla hieman työlästä. Itselleni kovin arvokkaita asioita ovat parisuhde ja ystävät, terveys ja ammatillinen sekä henkinen kasvu.

Kun olin hetken harrastanut mietiskelyä omaan itseeni liittyen, olikin seuraavana aika kääntää katse eteenpäin. Tiedätkö, mitä haluat?  Itselläni on monia tavoitteita, niin ammatillisia, sosiaalisia, terveydellisiä ja liikunnallisia, kuin henkisiäkin. Kyllä ei enää ollutkaan riittävä vastaus. Tuntui myös yllättävänkin hyvältä kirjoittaa omia tavoitteitaan ylös. Teksti selventää, kun kerää useitakin asioita yhteen lauseeseen ja yhdistelee samankaltaisia ajatuksia. Haluan olla paras mahdollinen minä ympärilläni oleville ihmisille, elää madollisimman pitkään mahdollisimman tervettä elämää ja kehittyä jatkuvasti. Minulla on myös melko selkeä kuva siitä, minkälaisessa roolissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa.

Coren toiseenkin kerrokseen piiloutuu monta eri ulottuvuutta. Esimerkiksi se, että onko ihminen tyytyväinen siihen, miten käyttää aikaansa. Esimerkiksi monet ihmiset sanovat perheensä olevan heille tärkein asia maailmassa, mutta töissä kuluu joillakin ihmisillä hirveä määrä tunteja ja vielä suurempi osa voimavaroja viikoittain. Sitten kun raahautuu kotiin niin ei jaksa kuin lysähtää sohvalle, ja perhe jää tahattomasti laiminlyödyksi. Esimerkiksi tällaisissa tilanteissa olisi todella tärkeää pysähtyä hetkeksi miettimään mitä haluaa oikeasti. Toisesta näkökulmasta voidaan taas miettiä sitä, vaihtuvatko omat tavoitteet usein ja vaikuttavatko toisten ihmisten mielipiteet ja sanomiset niihin? Suunnitelmasta olisi myös tärkeää päästä tekemiseen, eli siihen mikä on se seuraava askel kohti omaa tavoitetta. Itse olen jo jonkin aikaa sitten saanut muodostettua itselleni mielekkäitä tavoitteita, jotka eivät juuri ole muuttuneet. Olen myös melko hyvä olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee minusta tai tavoitteistani. Viimeiseen kohtaan, eli siihen tekemiseen, koen olevani tällä hetkellä oikeassa paikassa. Mielestäni akatemia tarjoaa minulle ensimmäistä kertaa aidosti mahdollisuuden tehdä jatkuvasti ja suoraan töitä omien tavoitteitteni eteen.

Hintsan ajatusmallin ytimen viimeinen osuus on kenties se monimuotoisin ja kokoaa kahta edeltävää kysymystä. Hallitsetko omaa elämääsi? Käytetään esimerkkinä samaa perheellistä ihmistä kuin aikaisemminkin. Henkilöllä on monia muitakin tavoitteita ja arvokkaita asioita kuin töissä menestyminen, mutta pitkät työviikot verottavat jaksamista ja koko elämä pyöriikin yhtäkkiä työn ympärillä. Oma hallinta omasta elämästä siirtyykin pahimmassa tapauksessa työnantajalle tai -paikalle. Välillä elämässä joutuu tekemään kovia ja vaikeitakin valintoja, mutta jos ne tekee harkiten omaan arvomaailmaan tukeutuen, niin yleensä suuressa kuvassa elämä pysyy siinä suunnassa mihin sen haluaakin menevän. Itse koen ehkä hieman menettäneeni oman elämäni hallintaa painettuani heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun yhdellä oikeasti vapaalla päivällä, jolloin ei tarvinnut tehdä tai hoitaa mitään. Kalenteriin pitäisi löytää enemmän väljyyttä, jotta saa ladattua akkuja useammin ja jaksaa painaa paremmin.

Hintsan Core-ajattelu on mielestäni loistava työkalu oman itsensä tutkimiseen ja oman tulevaisuuden suunnitteluun. Eikä tämä koskea ainoastaan suurten yritysten johtajia ja työntekijöitä, tai menestyneitä urheilijoita, joita miehen itsensä ja hänen nimeään kantavan yrityksen asiakkaat suurilta osin ovat. Nämä kysymykset toimivat aivan jokaiselle ihmiselle, riippumatta siitä onko suunnitelmissa esimerkiksi elämäntapamuutos, uuden yrityksen perustaminen, työpaikan vaihto tai sellainen tunne, että tuntee olevansa vähän hukassa. Itseasiassa vaikka asiat rullaisivatkin hyvin, niin silti pitäisin hyödyllisenä pysähtyä välillä tutkimaan sitä, kuka on, mitä haluaa ja hallitseeko omaa elämäänsä. Haasteena on vaan se, että kysymyksiä pitää oikeasti miettiä. Niille pitää varata aikaa ja mahdollisesti uskallustakin. Voihan se olla, että oman minuuden tutkiminen on pelottavaakin, jos on esimerkiksi vaikeassa elämäntilanteessa.

Itse tulen palaamaan vielä Hintsan kysymysten äärelle. Tutustumisen jälkeen omien tavoitteiden ja tekemisten peilaaminen näitä kysymyksiä vasten on helpompaa, mutta aion varata tulevaisuudessa aikaa sille, että säännöllisesti istun myös alas aivan omassa rauhassani ja laitan asioita ylös. Niin saatu kuva on paljon selkeämpi kuin päässä pyörivien ajatusten sekamelskassa. Voisin myös kuvitella käyttäväni Corea tulevaisuudessa työni kautta muutenkin kuin niiden syvien vatsalihasten vahvistamiseen. Jokaisella elämäntapamuutosta tekevällä, omaa suorituskykyään kehittävällä ja eritoten kuntoutujalla olisi hyvä olla selvillä, että missä mennään ja mitkä nimenomaan hänen tavoitteensa ovat. Minä voin sitten mielelläni auttaa siinä, miten niihin tavoitteisiin päästään.