Olet yhtä kuin ravintosi

27.02.19 Esseen kirjoittaja: Petteri Hentilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Super Market Survival
Kirjan kirjoittaja: Olli Posti
Kategoriat: Johtaminen

Johdanto

Olli Postin Super Market Survival –kirja (Readme.fi 2019) tekee ruokavalion parantamisesta nautinnollista ja luonnon mukaista. Kirja lisää ihmisten tietoisuutta hyvästä ravinnosta ja se auttaa suunnistamaan ruokakaupassa hyvien ravinnon lähteiden luokse. Kirjan oppien avulla opit korvaamaan ruokakaupassa aiemmin valitsemasi tuotteet aidommilla ja ravinnepitoisemmilla vaihtoehdoilla.

Kirja ei ainoastaan kehota olemaan stressaamatta syömisiämme, vaan se lähtee muuttamaan koko tapaamme suhtautua ravintoon. Pointtina on löytää paremmat ruokavaihtoehdot jokaiseen mielihaluun. Löydettyäsi paremmat vaihtoehdot kehosi alkaa hylkimään vanhoja huonompia vaihtoehtoja ja kehosi alkaa vaatimaan laatua siltä tavaralta, mitä laitat suuhusi. Kun löydät tiesi hyvän ruoan pariin, lopetat miettimisen ja ryhdyt nautiskelemaan. Ei ole enää tarvetta sortua huonoon ruokaan, kun voi sortua vielä maukkaampaan hyvään. Luettuasi opuksen, voit nauttia ravinnosta mielin määrin vailla tunnon tuskia ja saada hyvinvointia ilmaisena bonarina kaupan päälle.

 

Suunnan muutos

 Kirjan kirjoittaja Olli Posti sairasti MS-tautia nuoruudessaan 2000-luvun alussa. Jo valmiiksi sairasta kaveria ei terveellisissä elämän tavoissa auttaneet ainakaan sen aikaiset ravintosuositukset ja kaupoista saatava ravinto. Piti lähteä tekemään asialle jotain.

Olli tutki kirjaston ja koulun tietokoneilla erilaisia nettisivuja ja luki kirjoja, joista hän oppi mitä tarkoittaa ravinnetiheä ravinto ja mistä sitä saa mahdollisimman hyvään hintaan. Ravinnetiheän ravinnon perusidea on se, että ruokaa ostettaessa ei katsota kilohintaa, vaan ravinnetiheyttä kaloria kohden. Toisin sanoen, jos syöt ravinnetiheää ruokaa, kalorimäärä on pienempi kuin huonommassa vaihtoehdossa, mutta terveys- ja vatsan täyttyvyys vaikutukset ovat isommat.

”Harhaanjohtavin mittari ruoan hinnalle on kilohinta. Parempi mittari voisi olla hinta kaloria, tai jopa ruoan sisältämiä ravinteita kohden.”(Sivu 302)

Viitisentoista vuotta sitten Suomen ruokakauppojen lähi-, terveys-, ja superfoodruoka valikoima oli huomattavasti huonompi kuin nykypäivänä, jopa olematon. Siispä Olli tilasi isoja eriä erilaisia lisäravinteita ulkomailta ja pyrki suosimaan ruokakauppaostoksissaan lähellä tuotettua ja luomua opiskelijabudjettinsa rajoissa. Ruokavalion muututtua ravinnetiheämpään suuntaan, Olli huomasi voinnissaan huomattavia muutoksia parempaan suuntaan ja MS-taudin oireiden vähentymistä. Ensimmäistä kertaa hän tunsi, että elämä alkaa pikku hiljaa voittamaan ja päivittäisillä valinnoilla on todellakin merkitystä.

”Tärkeintä ei ole se hetki, kun on täydellisesti parantunut, vaan se hetki, jossa asiat kääntyvät ensi kertaa hyvään.” (Sivu 44)

En itse usko, enkä väitäkään, että ruokavaliolla yksin voisi parantaa sairauksia. Tuntuu kuitenkin järjen vastaiselta, että jos on vielä sairas ihminen, niin syö siihen päälle vielä ihan kelvotonta ravintoa. Ei se olo ainakaan parempaan suuntaan sillä mene.

”Eat your food as your medicines. Otherwise you have to eat your medicines as your food.”

Amatellah

 

Miksi autointoilijaa pidetään normaalina, mutta ravintointoilijaa hippinä ja hörhönä?

 

Slush start up –tapahtuman motto 2017: ”Nothing normal ever changed a damn thing.”

Jos alkaa pohtimaan syvällisemmin yhteiskuntamme rakennemalleja, niin voi huomata, että aika monessa asiassa markkinatalous on hyvä, mutta aika monessa asiassa myös haitallinen ihmisen terveydelle. Materialistiset arvot ja niiden intohimoinen harrastaminen on länsimaisessa kulttuurissa yleisesti ok ja hyväksyttyä, jopa ihannoitavaa. Mutta kun joku ihannoi terveitä ja luonnon läheisiä arvoja, kyseinen henkilö maalataan herkästi hipiksi ja hörhöksi. Mikä on mennyt yhteiskunnassamme vikaan?

”Mitä tapahtuisi, jos vaatteista puhumiseen vaadittaisiin virallinen vaatetutkinto? Mitä, jos autoala järjestäisi keskitetysti kontrolloidun yliopistotutkinnon, joka olisi vaatimuksena autoharrastamiselle? Todennäköisesti isoimmat instituutiot ja voimakkaimmat eturyhmät pääsisivät vaikuttamaan koulutuksen sävyyn ja sisältöön. Ennen pitkää lähes kaikki koulutetut asiantuntijat puhuisivat kuin yhdellä suulla, ja alan lehdissä olisi aina joku virallinen nimi ampumassa alas auto- tai vaateharrastajien intoilut. Onneksi vaatteista saa intoilla ja autojakin saa fiilistellä. Tämän kirjan tehtävä on näyttää, että myös ravintoa saa rakastaa ja siitä saa innostua. Kaiken ei tarvitse olla kaksoissokkokontrolloitua keskivertoharmautta.” (Sivu 57)

 

Syö kuin villieläin

 

”Jos ruokasi tarvitsee kemiallisia lääkkeitä, voi olla että tarvitset ennen pitkää sinäkin.” (Sivu 117)

Mietipä villieläintä. Ei se syö pikaruokaravintoloiden ravinnetyhjää ruokaa. Leopardi kiihdyttää salamana vauhtiin ja nappaa saaliin kiinni, ilman mitään alkuverryttelyä. Ei varmasti onnistuisi, jos kissa parka söisi vain mäkkärin jätteitä. Voisiko sama päteä ihmiseen?

”Toukokuussa 2008 sanoin pikkuveljelleni, että uskotko juttuihini, jos juoksen Cooperissa 3000 metriä kylmiltään ilman treeniä? Seuraavana aamuna lähdettiin kokeilemaan. Lähdin 12-minuuttiseen suoritukseen, en hölkäten, vaan juosten, ihan liian kovaa. Pystyin pitämään suunnilleen sen vauhdin maaliin saakka. Olin niin ihmeissäni, että heitin housut pois ja lähdin juoksemaan alasti kunniakierrosta – kunnes huomasin, että katsomossa oli joku. Pikkuveli vahvisti tuloksen: 3450 metriä. Siinä vaiheessa hänkin alkoi katsoa Ollin outoja ”superfoodeja” eri silmillä.”(Sivu 49)

Yhteiskunnassamme unohdettiin raaka-,puhdas- ja terveellinen ruoka ja tilalle tuli tehotuotanto e-koodi helvetteineen täynnä tyhjiä kaloreita ja myrkkyjä. Super Market Survival on kommentti tämän epäterveen ruokakehityksen kääntämiseksi takaisin kohti luonnonmukaisia ja hyvinvointia tukevia arvoja. Voisiko ihminen saada ruokavalion parantamisella luonnon mukaiseen suuntaan samoja ominaisuuksia kuin täysin luonnosta elävät villieläimet, kuten ketteryyttä ja nopeaa voimaa? Ehkäpä. Eihän se selviä kuin kokeilemalla.

Tässä esseessä ei ole ollut vielä käytännön läheisiä konkreettisia vinkkejä ruokavaliosi parantamiseen siksi kehotankin sinua Googlaamaan ”nutrix.pdf”. Sieltä löytyy konkreettisia vinkkejä ihan ilmaiseksi siitä, kuinka voit pienillä valinnoilla ruokakauppareissuillasi muuttaa ruokavaliotasi laadukkaampaan ja terveellisempään suuntaan. Monesti nostamme syyksi hinnan, että ”terveellinen ruoka nyt vain on niin kallista.” Kuitenkin jos miettii historiaamme niin nykyään ihmiset käyttävät keskimäärin vain noin 10% ansioistaan ruokaan, vaikka ennen vanhaan lähes kaikki ansioistamme meni ruokaan. Kyse on vain arvovalinnoista, mistä materiahankinnoista olemme valmiita luopumaan voidaksemme henkisesti ja fyysisesti paremmin? Olemmeko valmiita näkemään vaivaa hyvän ruoan hankkimisen ja valmistamisen eteen? Menemmekö pikaruokaravintolaan vai kävelemmekö metsään poimimaan mm. sieniä ja mustikoita, sekä haukkaamaan samalla raitista ilmaa?

 

Keho alkaa hylkimään huonompia vaihtoehtoja

Kun ihminen löytää ravinnepitoisten ruokapöytien ääreen, keho alkaa hylkimään ravintoköyhiä ja epäterveellisiä vaihtoehtoja, eikä ihmisen tee enää edes silmittömästi mieli roskaruokaa. Tämänlainen virke kuulosti aluksi omaankin korvaani absurdilta: Miksi minun ei enää tekisi mieli pikaruokaravintolan hampurilaisia? Kuitenkin ruokavalioni alkaessa muodostumaan terveellisimmistä ja ravinnepitoisemmista komponenteista, huomasin väittämän alkamaan pitämään paikkaansa. Huomaan nykyään, että minun ei edes tee mieli karkkia ja silloin kun sitä syön ehkä kerran kuussa, niin jo 150:stä grammasta tulee huono olo. Vastaavasti hyvälaatuisia houkutuksia tekee mieli sitäkin enemmän, kuten todella hyvää kahvia, laatuolutta tai viiniä sopivissa määrin, tummaa suklaata pienissä määrin, hyvän makuisia juustoja, hyviä kasviksia dipillä ja niin edelleen. Super Market Survival kirjan keskeinen teema onkin korvata huonot houkutukset paremmilla ja aidommilla vaihtoehdoilla, eikä elää vailla nautintoja.

”Elämässäni parhaat asiat ovat toteutuneet, kun olen kuunnellut kehoani huomatakseni, missä on todellista energiaa ja taikuutta mukana juuri nyt, ja mikä taas on vain päälle jäänyt vanha tapa, jossa oli sydäntä ja intoa joskus, mutta joka on olennaisilta osin kuollut.” (Sivu 54)

Olen huomannut, että omalla kohdallani ruokailusta ja ravinnosta on tullut intohimoinen asia. En suhtaudu siihen enää niin kuin se olisi vain polttoainetta, suhtaudun siihen niin kuin se olisi energiaa jota laitan sisääni. Siksi pyrin minimoimaan huonon energian laittamista sisääni ja maksimoimaan hyvän energian laittamista sisääni, koska olen huomannut sen vaikuttavan huomattavasti myös vireystasooni ja mielen tilaani.

Mikäli haluat myös itse muutosta ruokavalioosi, ei muutosliikkeen parempaan suuntaan tarvitse olla dramaattinen. Riittää kun lisäät parempia ainesosia ruokavaliossasi huomattavan määrän, niin et jaksa edes syödä tämän hyvän ravinnon päälle huonoa ravintoa niin paljoa. Olen pitänyt omalla kohdallani nyrkkisääntöä 20/80, eli 20% voin syödä mitä vain, kun ”core” on kunnossa, eli syön 80% terveellistä ruokaa.

”Lisää, paranna ja korvaa. Näillä pystyt helposti ratkaisemaan jokaisen ruokaongelmasi – jopa ilman itsekuria.” (Sivu 71)

 

 

Haluatko olla epäilevä Tuomas, vai kokeileva seikkailija?

Suomalainen ihminen on keskimääräisesti perinteikäs, tapaorientoitunut ja pohjaa tietonsa tieteellisiin tutkimuksiin, toisin kuin esimerkiksi Amerikkalainen, joka on helpommin vakuutettavissa tunnepohjaisilla myyntipuheilla. Toki lähes kaikki valintamme elämässä ovat tunnepohjaisia, mutta Suomalaisella tunneärsykkeenä on vain hyvin usein tiede. En pidä sitä pahana asiana ollenkaan, joskus se vain tarkoittaa sitä, että uteliaisuus kokeilla jotain uusia asioita on hyvin vähäistä sen takia, että taustalla ei ole monen vuoden tieteellistä tutkimusta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että monesti uudet asiat tulevat Suomeen paljon hitaammin, koska ensin kyseisen asian on saatava laaja arvostus ja tieteellinen tunnustus maailmalla, ennen kuin Suomalaiset ottavat sen käyttöönsä. Monesti juuri tämä voi olla kapuloina Suomalaisen ihmisen kehittymisen rattaissa.

Rohkaisen kaikkia teitä, jotka luitte tämän esseen, enemmän uteliaampaan ja kokeilevampaan elämän asenteeseen. Ei valtaväylällä köröttelyssä mitään vikaa ole, omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, että parhaat asiat elämässä ovat monesti kulkeneet juuri niitä vähän kuljettuja polkuja pitkin ja johtaneet mitä mielenkiintoisimpiin kokemuksiin ja oppeihin, mitä en olisi valtaväylää kulkiessani kohdannut.

”Käytännön kannalta teoriat ovat turhia siihen saakka, kunnes ne konkretisoituvat johonkin tosielämän valintaan.” (Sivu 56)

Koen, että jos luit tämän esseen, mutta se ei konkretisoitunut minkäänlaiseksi valinnaksi päivittäisissä ruokavalinnoissasi, luit tämän esseen turhaan. Oikeastaan kirjoitinkin tämän esseen turhaan, jos kukaan ei inspiroitunut tästä esseestä pohtimaan ravintoaan tarkemmin, saatika muuttamaan sitä. Haluan muutenkin kyseenalaistaa tapaamme käsitellä informaatiota vain sen käsittelemisen ilosta, ilman että hyödynnämme sitä suoraan elämän valintoihimme. Haluan herättää kaksi kysymystä sinulle, joka luit tämän:

  1. Kuinka paljon luet informaatiota versus. kuinka paljon otat siitä suoraan vinkkejä elämässäsi käyttöösi?
  2. Jos luet informaatiota suunnattomia määriä, mutta et konkretisoi lukemaasi mitenkään päivittäisiksi valinnoiksesi, täytätkö aivosi informaatiotulvalla aivan turhaan?

 

 

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!