Johtamisen professori George Kohlrieser paneutuu kirjassaan ihmisten kohtaamiseen ja heidän väliseen vuorovaikutukseen. Kohlrieser on toiminut monta vuotta panttivankineuvottelijana, joten kirjan alaotsikko Panttivankineuvottelijan opit tiukkoihin vuorovaikutustilanteisiin kuvaa kirjan sisältöä todella osuvasti. Hän kertoo kirjassa esimerkkejä ihmisen käyttäytymisestä paineen alla. Ihmisillä on tapana takertua herkästi negatiivisiin asioihin. Kun joku kiilaa jonossa eteesi, mitä ajattelet? Sanotko hänelle suoran palautteen vai Jääkö asia kaivertamaan alitajuntaasi pitemmäksi aikaa. Saatamme jäädä pohtimaan, sitä kuinka ärsyttävä hän oli kiilatessaan sinut jonossa. Kun ajatukset kohdennetaan ärsyttävään ja negatiiviseen asiaan jäädään vertauskuvallisesti sen panttivangiksi. Meidän on kuitenkin tietoisesti mahdollista suunnata ajatuksiamme pois negatiivisista asioista.

Panttivankitilanne

Kirjan nimessäkin mainittu panttivanki sana viittaa asenteisiin ja ajatuksiin. Aivoihimme on aikojen alussa ohjelmoitu perusasetukset, jotka pyrkivät pitämään meitä hengissä kaikin mahdollisin keinoin. Meidän ei ole pakko käyttää näitä primitiivisiä asetuksia jatkuvasti hyvinvointivaltiossa selvitäksemme. Kuitenkin valitettavan moni antaa aivojen alkukantaisille ajatuksille vallan vastoinkäymisten tullessa kohdalle. Panttivankiasennetta näkee suomalaisten arjessa käsittämättömän paljon. Riittää, että lähtee polkemaan pyörällä paikasta A paikkaan B. Näiden kahden pisteen välillä voi kohdata kanssa ihmisten paheksuntaa, raivoa, kateellisuutta, pelokkuutta, ärtymystä, v*tutusta, ynnä muita ei niin positiivisia reaktioita. Henkilö saattaa huudella perään vain sen takia, että olet ajanut jalkakäytävä/pyörätiellä samaan aikaan kuin hän käyttää sitä. Mikäli mies ei pysty hallitsemaan reaktiotaan hänen voidaan olettaa olevan ajatustensa panttivanki. Hänen ajatukset ja tunteet ovat kaapanneet mielen ja kehon. Pystymme omalla ajattelulla ja harjoittelulla opettelemaan irti näistä vanhoista negatiivisista ajatusmalleista. Pystymme ohittamaan vaistonomaisen autopilotin aivoissamme keskittymällä varjoisten ajatusten sijaan valoisia puolia.

Negatiivisuuteen ja heikkouksiin keskittyminen on mielenterveyden kannalta huono asia. Ihmisten on kyettävä kääntämään ajatuksensa epäonnistumisesta onnistumiseen. Ajatuksia ei voida lukea, mutta voidaan kuvitella ja spekuloida, mitä meidän pään sisällä liikkuu. Esimerkkinä tulee mieleen Englannin jalkapallo maajoukkueen kapteeni David Beckham, joka astelee rangaistuspilkun suuntaan. Hän tuntee koko Englannin paineet harteillaan. Englannilla olisi mahdollisuus edetä kisoissa jatkopeleihin, jos David tekisi maalin rangaistuspotkusta. Mitä hän käy mielessään läpi? Asioita joita voidaan nostaa esiin ovat jännitys, epäonnistumisen pelko ja epävarmuus. Hän luultavasti näkee sielunsa silmin, kun pallo leijailee monta metriä maalin yli suoraan katsomoon. Brittein saarten suurmedioiden otsikot vilisevät hänen silmissään. Hän on pelon ja järisyttävän paineen alla tilanteessa, jossa hän on omien ajatustensa vuoksi epävarma. Hän on siis vertauskuvallisesti ajatustensa panttivanki. Beckham on laukonut urallaan satoja rangaistuspotkuja, mutta ennen tätä potkua hän tuntee olonsa epävarmaksi. Vaikuttaa siltä kuin hän ei onnistu kontrolloimaan ajatuksiaan. Potkun lähtiessä hänen ajatuksensa käyvät toteen. Pallo leijailee kolmisen metriä yläriman yli. Käy juuri niin kuin hän oli ajatuksissaan nähnyt tapahtuvan. Edellinen tapahtuma on esimerkki siitä, ettei elämässä pidä keskittyä negatiivisiin asioihin tai epäonnistumisen pelkoon. Mikäli Beckham olisi luottanut omaan taitoonsa, pallo olisi ollut varmemmin maalissa. Samanlainen efekti tapahtuu, kun lasta kielletään tekemästä jotain. Ensimmäinen mielikuva, mitä lapsi näkee, on juuri se tilanne, mitä häneltä kiellettiin.

Miten pystyy kontrolloimaan omia ajatuksiaan? Kannattaa tarkastella omia ajatuksiaan eri näkökulmista. Asioihin, joihin et voi vaikuttaa omalla tekemisellä, ei kannata jäädä roikkumaan. Ei kannata stressata millainen sää huomenna tulee olemaan, koska et voi vaikuttaa siihen millään tavoin. Energia kannattaa keskittää ennemmin siihen, että mikäli sade tulee, miten voin varautua siihen. Ostamalla sadetakin, sateenvarjon ja kumpparit. Saamme meidän rajallista aivokapasiteettiamme tehokkaammin käyttöön, kun keskitämme ajatuksia asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Ajattelemme silloin jo yleensä paljon positiivisemmin.

Tukipilarit arjessa

Tukiaseman merkitys perustuu siihen, että ihminen unohtaa tukiaseman seurassa hänen primitiiviset suojamekanismit. Oleminen on turvallista silloin kun tukipilari on paikalla. Kohlrieser kertoo panttivankineuvotteluista esimerkkejä, joita voi rinnastaa myös muualle elämään. Neuvottelija pyrkii luomaan luottamussuhteen kaappariin samaistumalla hänen tilanteeseen. Neuvottelija käyttää dialogia aseena kaapparia vastaan. Tämän avulla hän pyrkii löytämään yhteisiä kiinnekohtia ja tavoitteita. Kun kaappaaja käy vuoropuhelua hän unohtaa aivojen primitiiviset eloonjäämisasetukset. Kaappaaja alkaa korvaamaan omia eloonjäämistunteita luottamuksella, optimismilla ja toivolla. Näin kaappari näkee panttivankineuvottelijan tukipilarina, johon voi luottaa.

Fysioterapiaharjoittelussa ollessani olen tavannut ihmisiä, joilla ei ole paljon ystäviä tai lähipiiriä. Heidän tukiverkostonsa ovat pienet, mutta silti he jaksavat taistella vastoinkäymisiä ja pitää mielensä virkeinä, vaikka heidän edellytyksensä ja elämäntilanteet eivät ole ihanteellisemmasta päästä. Erityisesti mieleeni muistui eräs rouva, jonka luona kävin kotikäynnillä harjoittelun aikana. Hänen toimintakykynsä oli laskenut sänkypotilaan tasolle. Siirtymiset sängystä pyörätuoliin tapahtuivat nostimen avulla ja hän tarvitsi avustajia päivittäin. Hänen tilanteessa moni masentuisi eikä jaksaisi jatkaa elämäänsä. Kyseinen rouva oli kuitenkin aina iloinen meidän tullessa fysioterapiakäynnille. Meidän käyntimme ei varsinaisesti merkittävästi parantanut hänen fyysistä toimintakykyään. Rouvan eleistä kuitenkin huomasi kuinka tärkeä hetki se oli hänelle. Kuinka rouvan kävisi, jos me lopettaisimme vuosia jatkuneet kotikäynnit? Hänen kuntonsa oletettavasti romahtaisi entisestään. Kohlrieser kertoi kirjassaan tukipilareiden merkityksestä. Edellisen esimerkin rouva oli luonut viikoittaisesta terapiakäynnistä tukipilarin arjen keskelle. Hän sai siitä voimavaroja, joilla jaksaa taas eteenpäin.

Kiintyminen ja kiinnittyminen

Kiintyminen ja kiinnittyminen ovat ihmiselle luontaisia tapoja osoittaa luottamusta. Luottamus on perusta kaikille toimiville ihmissuhteille. Tiimissä toimimisessa edellytetään kaikkien osallisten panostusta ja luottamusta toisten työpanokseen. Se toimii moitteitta silloin kun kaikki hoitavat oman ruutunsa ja auttavat toista tiimin jäsentä, kun hän sitä tarvitsee. Ongelmia tiimin toimintaan aiheuttavat selän takana puhuminen ja negatiivinen ilmapiiri. Ongelmatilanteista voi olla haastavaa puhua avoimesti. Liian usein yritetään etsiä syntipukkia virheelle. Tällainen käytös lisää pelon ja epäluottamuksen ilmapiiriä entisestään. Pelko esimiehen reaktiosta uuteen ideaan tai ongelman esiintuominen heikentää turvallisuuden tunnetta. Asioista on pystyttävä keskustelemaan, jotta onnistutaan poistamaan kuppikuntien kehittymistä ja negatiivisuuden leviämistä.

Johtaja on tärkeässä asemassa luomassa luottamusta työyhteisössä. Hänen täytyy ymmärtää konfliktitilanteista syntyvien jännitteiden vaikutukset työilmapiirissä ja pystyä purkamaan tilanteet kehittävästi. Johtajan on hyvä sisäistää erimielisyyksistä ja niiden avaamisesta syntyvä positiivinen ja innovatiivinen energianlähde. Suurten organisaatioiden ongelmaksi muodostuu usein järjestelmän kankeus. Liian suuret eriarvoisuudet luovat työilmapiiristä helposti ahdistavaa ja epämiellyttävää. Erityisesti silloin, jos konflikteja ei käydä läpi kunnollisesti. Työpaikalla tapahtuvien muutosten yhteydessä on tärkeää käydä johdon ja työntekijöiden välistä keskustelua, miksi näin tapahtuu. Näin poistetaan johdon ja työntekijöiden välistä kuilua. Toinen ääripää tilanne on asioiden ja muutosten salaaminen. Piilottelu kostautuu yritykselle jossain vaiheessa. Luottamusta on vaikea saada takaisin, kun se on kerran menetetty. Akatemialla toimintatapoihin ja pajakulttuuriin liitetty dialogi on loistava työkalu konfliktien purkamisessa. Dialogi toimii, kun kaikki osapuolet uskaltavat kertoa oman mielipiteen ilman leimaantumisen pelkoa.