Nordic and Baltic Business Week 2015 Odense

30.09.15 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Uncategorized

 

Tiimiytyminen ja ryhmähenki uudessa projektiryhmässä

 

Syyskuun puolenvälin innovointitehtävä Tanskassa NBBW:llä oli hyvin mielenkiintoinen ja opettava. Tähän mennessä akatemialla opitut innovointi- ja tiimiytymistaidot joutuivat koetukselle, sillä kulttuurien sekoittuessa ­­kaikki ei sujunut niin sujuvasti kuin tähän mennessä on tottunut.

Seitsemän hengen ryhmäämme kuului 2 liettualaista, virolainen, norjalainen, vuoden Tanskassa asunut saksalainen ja 2 suomalaista.

Heti ensimmäisestä tapaamisesta huomasin ryhmän jäsenten olevan melko hiljaisia, eikä varsinaista tiimin johtohahmoa meinannut löytynyt. Päätöksentekokin näytti ryhmäläisille olevan jotenkin hankalaa, ehkä kaikki varoivat alussa liiaksi esille joutumista ja päällepäsmäriksi leimautumista. Ryhmälle saatiin kuitenkin kova nimi: Cool kids sit at back of the bus.

Innovoinnin aloittaminen maanantaina oli myös melko verkkaista johtohenkilön puuttuessa. Joka aamu joku kärsi huonosta olosta ja makoili lattialla, välillä kadottiin vartiksi sanomatta mitään. Käsitykset tiimityöstä olivat hyvin erilaisia. Tiistaisen jätevesilaitoskäynnin loppuessa yhdeltätoista osa ryhmästä päätti töiden jatkuvan kolmelta, joten alkoi selvitä, että tehtävä ei juuri edes kiinnostanut.

Tiimimme saksalais-tanskalainen insinööri näytti nopeiten kyllästyvän verkkaiseen työtahtiin ja alkoi aktiivisemmin kyselemään mielipiteitä ja jakamaan työtehtäviä. Toki hän myös teki suuren työmäärän itse, jopa hieman marttyyrimaisen.

Viimeisenä innovointipäivänä löytyi ryhmältä yllättäen hieman lisämotivaatiota, tämän tosin huomasi johtuvan siitä, että työt saataisiin nopeasti valmiiksi ja illanvietto aloitettua. Lopulliset viimeistelyt ja korjaukset työhön tein tanskalaisen kanssa muiden lähtiessä illanviettoon.

Ryhmästämme ei ikinä ehtinyt tulla tiimiä, ja sen myönsimme torstaina valmistellessamme iltapäivän esitystä. Olimme vain ryhmä ihmisiä. Uskon sen osin johtuneen tehtävän vaikeudesta, mutta ehkä myös ajoittaiset kielivaikeudet ja tietämättömyys ryhmässä toimimisesta vaikuttivat asiaan. Jotain vertailukohtaa voisin hakea kevään Tiimidiilistä, jossa tiimit sekoitettiin täydellisesti. Silloin kuitenkin ryhmä saatiin toimimaan tiiminä lyhyessä ajassa.

Innovointi kansainvälisessä porukassa oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus ja esimerkki siitä, mitä voi seuraavalla kerralla tehdä eri tavalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitähän siellä alhaalla on?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vähän vielä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Osa 2, mitä muuta Tanskassa tapahtui, a.k.a Odensen juoppohullujen päiväkirja

 

Tämä on kertomus siitä, miksi kannattaa lähteä mukaan kv-reissuille. Tarina saattaa olla pääosin totta, mutta päähenkilöjen nimet on muutettu asianosaisten suojelemiseksi.

 

Lähtölauantaina ensimmäiset oluet kumoutuivat Helsinki-Vantaan Arctic Barissa klo 7.10. Jo tästä arvelin, ettei reissusta voi tulla kuin loistava. Kööpenhaminan lentokentällä oli heti vaikeuksia oikean raiteen ja junan löytymisessä kuvaputkinäytöiltä ja onnistuimmekin kadottamaan TAMKin puolesta matkaan lähteneen henkilön hänen rynnättyään väärään junaan. Odensessa ensimmäinen asia oli tietenkin saada ruokaa ja kaljaa, otimme majoituspaikasta bussin takaisin kaupunkiin ja lähdimme pööpöilemään kävelykadulle. Puolet meistä lähti pizzalle, loput aloittivat heti nesteytyksen. Tämän jälkeen paikalliseen kulttuuriin tutustuminen jatkui brittipubissa, jossa epäilimme suurtakin huijausta ilmaisia shotteja saadessamme. Kello 16 aloimme olemaan jo aika mukavia ja väsyneitä. Matka jatkui Lidlin kautta pussikaljalle Kuninkaanpuistoon. Kylmähän siellä oli ja osa otti bussin hotellille, loput taistelijat kävelivät 5km majoituspaikkaan. Lähikaupasta vielä pari olusta kitusiin ja nukkumaan.

 

Sunnuntai oli heti toinen pääpäivä ja ilo oli ylimmillään poikien löytäessä lähikaupasta pilsneriä hinnalla 3,3kr pullo eli noin 45 senttiä. Ravintoloissa tuopin hinnat olivat vähintään 25kr ja osa helposti yli 50kr eli 7 euroa. Ammattilaiset O ja N piilottivat halvinta kaljaa kaupan kylmäkaappeihin viilenemään ja ramppasivat 2h välein korjaamassa satoa. Pieni masennus hiipi maanantaita ja arkea odotellessa. Tuttavuutta muiden opiskelijoiden kanssa tuli kuitenkin tehtyä jo mukavasti, kun me ujoimmatkin hieman rohkaisunestettä saimme.

 

Maanantaina meidät sekoitettiin innovointiryhmiin ja edellisen viikon velloneet huhut N:n Facebookista bongaamasta tanskalaisesta C:stä saivat vahvistuksen. Eivät ne rinnat tainneet ihan hänen omansa olla. Illalla tutustuttiin majoitusoppilaitoksen illanviettopaikkaan, jossa maajussiopiskelijat pelasit pöytäfutista, biljardia ja hakkasivat kilpaa 8 tuuman rautanauloja massiiviseen pölkkyyn. Sulauduimme siis hyvin tähän porukkaan. Totta kai kaikkia lajeja piti päästä kokeilemaan, Suomessa kun naulanhakkauspeliä ei varmasti ikinä sallittaisi. Kyllähän siinä olut jos toinenkin taas maistui.

Tiistaina kolmen päivän tiputtelun jälkeen pahoinvoinut N lupasi pyhästi pitävänsä välipäivän. Tämä lupaus kesti noin aamukymmeneen asti, jolloin kaljahammasta alkoi taas kolottamaan. Edes vierailu Odensen tuoksurikkaalla jätevedenpuhdistamolla ei saanut tunnetta muuttumaan. Ja eihän illan Mestareiden liigan jalkapallopeliä voinut vastaanottaa ilman ohraista. Tämän jälkeen majoituskoulun junttibaarissa N hävisi taas naulanhakkaamispelissä ja saimme kuulla paikalliselta lypsäjäopiskelijalta, kuinka punaiset lehmät ja Arla ovat parhaita. Jep. J onnistui katoamaan tanskalaisen opiskelijan matkaan eikä häntä näkynyt ennen seuraavaa aamua. Huhut pohjoismaisesta yhteistyöstä näiden kahden välillä liikkuivat villeinä. Iltamenot majoituspaikan käytävillä olivat melko rajut ja ilmeisesti veli norjalainen oli jostain tupakkia vahvempaa polteltavaa löytänyt. Majoituksen yövahdilta tuli tiukkaa palautetta metelistä ja häntä hetken aikaa uskottiin.

 

Keskiviikko oli viikon pisin työpäivä ja viihdepuoli uhkasi jäädä kovin vähälle, sillä hommaa oli niin paljon ja innovointitöiden palautus piti tehdä klo 22 mennessä. Olimme viimeisenä ryhmänä valmiit noin kasilta ja lähdin kebabin jälkeen muita kaupungilta metsästämään. Viikon teemaan kuului britti/irkkupubit ja keskiviikkona yhdessä sellaisessa oli tietovisa. Menestystä ei tullut, mutta onnistuihan se juominen ilman voittoakin. Ilta jatkui lähemmäs puoltayötä tässä irkkulassa ja sen jälkeen paikallisten suosittelemassa La Tequila Barissa. Jo pelkästä nimestä olisi pitänyt ymmärtää pysyä kaukana. Juotava oli tyyristä, tilat nuhjuiset, eikä konsepti juuri päässyt Peltolammin lähikapakoita korkeammalle. Pahinta illassa oli C:n kaverin L:n lyöttäytyminen seuraamme. Tämä siro tyttö kun oli liian tuttavallinen ja mukava ajatellaksemme, ettei hänellä ole pahat mielessä. Hiellekin vielä N:n mukaan haisi. Koitimme siis vain lähinnä pysyä hänestä erossa. Selvisi myös, että C ja L olivat lauantaina tulossa Kööpenhaminaan. Vankasti vannoimme heidät siellä näkemämme ja 5min myöhemmin heidän poistuttuaan täsmälleen päinvastaista. O ansaitsi illan vahvin suorittaja -diplomin tilatessaan lähes aina 2 juomaa kerralla illan tehokkaasti hyödyntääkseen.

 

Torstai oli jälleen pääpäivä ja pojat uhosivat aloittavansa naukun ottamisen jo ennen iltapäivän tiimitöiden esityksiä. Kuitenkin kaikki selvisivät iltapäiväneljään oluetta ja pienten beerpong-skabojen jälkeen pyöräilimme viimeistä kertaa kaupunkiin. Pullonpalautuksista pojat saivat haalittua 102 kruunua, noin 14 euroa, joten ilta lähti mukavasti käyntiin. Illan ruokaravintolaelämys meni helposti top5-kokemuksiin ja tärkeimmässä eli juomapolitiikassa N ja O etsivät halvinta mahdollista juopumiskerrointa. Jokunen olut ja viinipullo tekivät ihmeitä ja olo oli nopeasti yllättävänkin mukava. Paikalliset käyttivät meidät tämän jälkeen liian täydessä jatkopaikassa ja tämän jälkeen turvauduttiin taas turvalliseen irkkupubiin, samaan kuin edellisiltana. Villit reivit yläkerrassa jatkuivat aamun tunneille asti. N sai kehuja robocop-maisista tanssiliikkeistään ja sai ehdottomasti illan vahvin suorittaja – pinssin kaaduttuaan tietyömaan metalliaitaa päin majoitukseen päin pyöräillessämme. Ammattilainen selvisi kuitenkin onneksi pintanaarmuin.

 

Perjantai-aamuun N heräsi pää posliiniastiassa ja aamukahdeksan lähtö junalle tuotti kaikille pienoisia vaikeuksia. Krapula alkoi lopuillekin hiipimään ja junamatka oli melko hiljainen. T meinasi saada tiukalta konduktööriltä 500kr sakot, sillä hänellä ei ollut esittää MasterCardia, jolla junalippuvaraus oli tehty. Eipä tietenkään, kun se oli TAMKin kortilla aikanaan tehty, eikä se jostain syystä opiskelijoiden matkassa liiku. Tätä aikamme selitettyämme tiukka täti uskoi selityksen ja kehotti ensi kerralla pitämään kortin mukana. Niinpä niin.

Perjantai jatkui väsyneenä Kööpenhaminan hostellilla, eikä N voinut vieläkään hyvin oksennellessaan mahansa tyhjäksi alkuillasta. Lounaaksi syötiin noin 7 euron pastat/pihvit ja Colan hinnaksi selvisi kassalla 6 euroa. Harmitti. Aikomuksena oli mennä illalla Tivoliin, mutta sisäänpääsyhinnan selvitessä noin 40 euroksi ajatukset vaihtuivat toisiin ja löysimme irkkupubin, jossa hetken aikaa istuskeltuamme uni alkoi tulemaan ja vaelsimme hostellille tyttöjen lähtiessä kartoittamaan yökerhoja.

Lauantai oli tehopäivä ja ensimmäinen Carlsberg aukesi vasta frisbeegolfkierroksen jälkeen kahdelta. N shoppaili itselleen pahan mielen Zarassa, jossa toista sataa euroa meni yllättävän helposti. Vapaakaupunki Christiania todettiin idyllisemmäksi ja turvallisemmaksi paikaksi kuin Nekala. Illalla pieni kuppilakierros Tivolin viereisen rokkibaarin ja irkkupubin kautta kliseiden ääreen Hard Rock Cafe’hen. Reissuväsy painoi pojat taas yhden aikaan nukkumaan. Ennakkoon mietitty Kööpenhaminan reiviklubien kierto jäi tällä erää valitettavasti suorittamatta.

Sunnuntaina paineltiin heti aamukymmeneltä lentokentälle masentumaan ja tekemättömiä töitä tekemään. Kroppa oli etenkin itsellä sekaisin, sillä viikolla tuli syötyä ehkä kahdesta kolmeen normaalia ateriaa. Loput olivat smörrebrödejä, valmissalaatteja, pizzaa ja kebaania. 10€ oluet huiviin vielä ennen lentoon lähtöä ja näin 500 € oli kulutettu viikossa helposti ilman yhtään tuliasta tai vaateostosta. Halpaa oli. Tampereen ilmatila saavutettiin hieman ennen iltakymmentä ja ensimmäiset fiilikset olivat, että nyt jos joskus ollaan loman tarpeessa.

Loppuyhteenvetona annettakoon vahva suositus kaikille NBBW:lle osallistumista harkitseville. Huikean viikon lisäksi tuli kolme opintopistettä, ei huono diili.

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.8/5 (12 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +1 (from 1 vote)
Nordic and Baltic Business Week 2015 Odense, 4.8 out of 5 based on 12 ratings

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Nordic and Baltic Business Week 2015 Odense”

  1. Christa-Maria Määttänen sanoo:

    Haha, loistava ja viihdyttävä teksti!
    Superhienoo, että vaikka oot aina sanonut englanniksi puhumisen olevan heikkoutesi, niin päätit kuitenkin reissuun lähteä tietäen, ettei siitä nyt puhumatta selviä.

    Oli varmasti mielenkiintoista ja ehkä kenties joskus turhauttavaakin toimia toimeksiannon kanssa ryhmässä, jossa yhteistä omaa kieltä ei ole? Väärinkäsityksiä saattaa tulla helpommin ja niitä ei välttämättä edes saa selvitetyksi, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.

    Vapaa-aika tuli kirjoitelman mukaan käytettyä enemmän kuin hyödyksi muihin tutustuen ja nestetasapainoa unohtamatta. Kyllä varmaan uni maistui kotiin päästyä:D

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Emmi Kuortti sanoo:

    Sillä tavalla:D Olipa hupaisaa kirjoitusta Antti! En loppuosaa kommentoi sen enempää.

    Hyvä, kun toit esiin tuon viime vuoden tiimidiilin. Homma sujui silloin mielestäni kaikissa tiimeissä. Hyvä kuvaus tiimityöstä kv-tiimissä – varmasti monenlaista perustavanlaatuista onglmaa, mitä ei osaa edes ajatella.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Maarit Tähkänen sanoo:

    Olipa hauska essee! 😀 Hyvä, kun kokeilet erilaisia tapoja kirjoittaa. 🙂 Vai että sellainen reissu oli tämä 😀

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!