Näkökulmia kriittiseen ajatteluun

04.12.17 Esseen kirjoittaja: Reeta Vuotila
Kirjapisteet: 3
Kirja: Useita lähteitä
Kirjan kirjoittaja: Useita lähteitä
Kategoriat: Uncategorized

Soluessee: Niina Suominen, Reeta Vuotila ja Jimi Iikkanen

”Uskonko siihen, että se mihin uskon, vaikuttaa elämääni enemmän kuin uskonkaan” (Tuominen & Heikkilä 2016,)

Kriittisyys, kriittinen ajatteleminen sekä kyseenalaistaminen ovat sanoina arkikäytössä negatiivissävytteisiä. Nämä sanat liitetään usein kieltäytymiseen sekä ilkeyteen. Kuitenkin muualla kuin arjessa, esimerkiksi taiteen parissa, nämä sanat tarkoittavat ratkaisujen löytämistä tai arvostelmien tekemistä. Kriittinen ajattelu on esimerkiksi sitä, että ennen päätelmän tekoa, paneudutaan teoriaan ja faktoihin sekä jo tutkittuun tietoon. Looginen ja johdonmukaisuus ovat sanoja jotka ovat pääosassa kriittisessä ajattelussa – haaveilulle ja olettamuksille ei ole sijaa. Kriittinen ajattelija vaatii aina perusteluja ja näyttöjä väitteiden tueksi. Kriittisen ajattelun yhtenä johtavista kehittelijöistä pidetään herraa nimeltä John Dewey.

Dewey korosti, että tietoa tulee aina arvioida kahdesta eri näkökulmasta ennen päätöksen tekoa:

  • Mitkä perusteet tukevat käsitystä?
  • Millaisia johtopäätöksiä käsityksestä seuraisi?

Suomalaiset on tähän päivään asti tunnettu juroina pienen maan kasvatteina, jotka puhuvat harvoin ja hymyilevät harvemmin. Luulisi, että kriittinen ajattelu olisikin meille luontaista ja tulisi itsestään. Asia ei kuitenkaan ole näin.  Positiivisuus on hyvän elämän perusta ja avain onnistumiseen – tämä ns. ”can-do-attitude” onkin rantautunut Suomeen vuosien saatossa suuresta maailmasta rapakon takaa. Optimismisuus on nykypäivän trendi ja vastahakoisuutta inhotaan – vastaväitteet sekä kyseenalaistaminen pitäisi jättää sanomatta kohteliaisuuden ja pelkän hyvän tavan vuoksi. Tämän huomaa mm. tiimissämme kun tulee puhe uusista projekteista tai suunnitelmista. Osa kokee kyseenalaistamisen sekä kysymykset hyökkäyksenä ja puolustautuu sen sijaan että perustelisi kokemuksien ja tiedon kautta minkä takia ylipäätänsä on lähtenyt vetämään omaa hankettaan eteenpäin. Kysymykset ja kritiikki tulee myös kysyjän ilmaista aina perustellen, ettei tilanne tunnu vastaajasta uhkaavalta. Proakatemia on tähän oiva paikka koska turvallinen ympäristö ja luottamus ovat tiimin peruskulmakivet joiden kautta lähdetään hakemaan ja rakentamaan uusia oppimiskokemuksia.

 

Mihin kriittistä ajattelua tarvitaan?

Koko maailmankuvamme muodostuu erilaisista olettamuksista, uskomuksista ja kokemuksista, jotka eivät välttämättä kuitenkaan vastaa todellisuutta. Mikä oikeastaan on edes oikeanlainen todellisuus ja kuka sen määrittää?

Jokaisen omaan todellisuuteen vaikuttavat hyvin monet seikat kuten esimerkiksi, kansalaisuus, uskonto, kasvuympäristö, luonteenpiirteet, sosiaalisetnormit ja monet monet muut asiat. Näin ollen jokaiselle muodostuu oma uniikki tapansa ajatella ja katsoa asioita, ja ne myös heijastuvat mielipiteissämme ja arvomaailmassamme. On siis paljon asioita, joille ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta tärkeintä olisi oppia kyseenalaistamaan omat sekä muiden uskomukset ja näkemään ne uudesta perspektiivistä.

Koska jokaisen ajatusmaailma koostuu hyvin monista seikoista, onkin hyvä pohtia muutamia asioita ennen kuin niistä tehdään yleistäviä johtopäätöksiä tai faktapohjaisia arviota.

Kun seuraavan kerran kuuntelet jonkun puhetta tai luet toisen tekstiä kysy itseltäsi:

  • Kuka viestiä kertoo, toimiiko hän omana itsenään vai jonkun toisen edustamana?
  • Mitkä ovat hänen lähtökohtansa kertoa asiaa?
  • Kenelle viesti on suunnattu?
  • Mitä viestillä yritetään tavoitella?

Esimerkiksi asioissa, jotka esitetään tutkimusten avulla, on hyvä miettiä, mihin tutkimusta käytetään? Onko tutkija riippumaton ja tähtääkö tutkimus asian ymmärtämiseen vai onko tutkimus toteutettu jonkun tietyn esimerkiksi tuotteen tai yrityksen lähtökohdasta, jolloin tavoitteena voi olla vastausten näyttö positiivisessa valossa?

Kyky ajatella kriittisesti auttaa meitä näkemään toisten näkökulmia, poimimaan faktat selittelyistä ja katsomaan omaa tilannettamme ulkopuolelta. Siitä voi olla myös hyötyä pitkälle tähtäävissä suunnitelmissa, riskien arvioinnissa, tuotteiden kehittämisessä ja tiedon prosessoinnissa. Hyvien puolien lisäksi siitä voi olla myös haittaakin. Jatkuva kyseenalaistaminen ja kriittinen ajattelu vie enemmän resursseja kuin pelkkä asian sisäistäminen, ilman omaa pohdintaa. Se voi toimia myös jarruna eteenpäin menolle ja syödä alkuinnostusta asiaa kohtaan.

 

Uskomukset ja vahvistusharha

Mielestämme uskomuksilla on suuri vaikutus tapaamme toimia ja siihen mitä ja miten kyseenalaistamme asioita. Tarkastelemme seuraavaksi mistä uskomukset syntyvät ja olisiko niiden todellisuusperää hyvä ajatella kriittisesti vai ei?

Meillä on paljon uskomuksia eli mielipiteitä itsestämme, muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta, joita emme hevillä kyseenalaista, koska ne ovat meidän kannastamme tosiasioita. (Tuominen & Heikkilä 2016, 56).

Kirjassa, uskonko, Tuominen ja Heikkilä havainnollistavat uskomusten syntymistä, vahvistumista ja muuttumista vanhan aikaisella vaa’alla, jossa on kaksi vaakakuppia, yksi oikealla ja yksi vasemmalla. Teemme jatkuvasti erilaisia päätöksiä sen perusteella mikä olisi paras tässä hetkessä, eli kumpi vaakakuppi painaa enemmän. Näin vaaka ohjaa ajatteluamme ja toimintaamme, synnyttäen ja vahvistaen uskomuksiamme. Koska vaakakupit ohjaavat meitä automaattisesti kohti ajastumaailmaamme ja toiveitamme, olisi tärkeää, että uskomuksemme olisi jo valmiiksi meitä eteenpäin vieviä, ennen kuin ehdimme tietoisesti ajatella asiaa. (Tuominen & Heikkilä 2016, 67).

Nämä uskomukset eivät koskaan synny tyhjän päälle, mutta ne voivat rakentua yhdestä meihin voimakkaasti vaikuttavasta tapahtumasta. Usein ne kuitenkin alkavat muodostua toistuvista havainnoista, jotka kerääntyvät jo olemassa olevien kokemuksiemme päälle. Se millaisia näistä uskomuksista tulee, on erittäin moniselitteisten asioiden summa, mutta se vaikuttaa pitkälti koko meidän ajatteluumme. Tämä taas vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisiimme, miten suhtaudumme ympärillämme tapahtuviin tapahtumiin ja asioihin. (Tuominen & Heikkilä 2016, 69-72)

Myös akatemialla ja tiimeissä syntyy erilaisia uskomuksia. Yksi näistä uskomuksista käsittää varmasti sitä onko kriittinen ajattelu yhteisössämme sallittua, koetaanko se positiivisena vai negatiivisena vai onko tärkeämpää olla samaa mieltä muiden kanssa saadaksemme sosiaalista hyväksyntää. Onneksi akatemialla kannustetaan ajattelemaan kriittisesti tapoja sekä toimintoja ja niitä on lupa kehittää parempaan suuntaan, mutta korostuuko nämä mahdollisuudet tiimeissä? Usein enemmistö ja voimakastahtoisemmat henkilöt päättävät mihin suuntaan asioita kehitetään tai mitä tehdään, vaikka lopputulos ei olisikaan yhteistä kehittymistä tukevaa toimintaa. Tällöin kriittiselle pohdinnalle olisi hyvä paikka, esimerkiksi kysymyksillä; miksi tehdään, ketä asia hyödyttää ja tuleeko ratkaisi opituista malleista ja uskomuksista tai tukeeko se haluttua lopputulosta? Havaintomme määrittelee uskomuksemme ja uskomukset havaintomme.  (Tuominen & Heikkilä 2016, 69)

Uskomusten vahvistuessa meille on ominaista alkaa nähdä maailmaa tämän uskomuksen kautta. Tämä on niin sanottu vahvistusharha eli confirmation bias, joka tarkoittaa taipumusta puoltaa informaatiota, joka tukee jo olemassa olevia ennakkokäsityksiä. Mitä vahvemmasta uskomuksesta on kyse, sitä mustavalkoisena näemme asiat, emmekä välttämättä halua edes kyseenalaistaa ajatuksiamme. Vaikka ristiriitaisia viestejä olisi jatkuvasti ympärillämme, jätämme ne usein huomioimatta, ja yleensä vielä täysin tiedostamatta. Se on valitettavaa, sillä usein tieteellisesti todistetut faktatkin jäävät toistettujen ja vakuuttavasti esitettyjen valheiden varjoon. Tätä tapahtuu yhteiskuntamme jokaisella sektorilla ja lobbauksella sekä medialla on iso rooli siinä, miten ja mitkä asiat tulevat lopulta päivä valoon. Vahvistusharhaa voi käyttää myös työkaluna, kun haluamme muuttaa uskomuksia ja ajatteluamme. Voimme tiedostaen alkaa keräämään ”vaa’an” toiselle puolelle asioita, joita emme yleensä huomaisi, mutta haluaisimme kuitenkin oppia niitä ja näin tasapainottaa näkökulmaamme. (Tuominen &Heikkilä 2016, 69- 72).

Esimerkki tämmöisestä halutusta muutoksesta voisi olla halu olla kiitollisempi. Vaikka se ei kuuluisi normaaliin ajatteluumme, voimme tietoisesti alkaa kiinnittämään huomiota asioihin, joista voimme olla kiitollisia. Päivä päivältä näitä asioita löytyy enemmän ja enemmän ja pikkuhiljaa se alkaa automatisoitua mieleemme.

 

Informaatio ja sen tulkinta

Kuten jo aiemmin mainittiin, kriittinen ajattelu sekä kyseenalaistaminen nähdään monesti negatiivissävytteisinä, mikä on erittäin huolestuttavaa ottaen huomioon kuinka suureen määrään informaatiota ihmiset nykypäivänä pääsevät käsiksi. Negatiivissävytteisen ajattelutavan kriittisen ajattelun ja kyseenalaistamisen aihepiirissä kiteyttää erittäin hyvin sanonta ”pessimisti ei pety”. Viimeistään kyseisen sanonnan liittäminen aihepiiriin luultavimmin nostattaa karvoja pystyyn ja ohjaa jälleen negatiivissävytteisyyteen. Seuraavaksi pyrin purkamaan edellä mainittuja käsityksiä kyseisistä termeistä.

Nykyteknologia mahdollistaa informaation nopean ja helpon tuotannon sekä jakamisen. Tämän seurauksena informaatiota syntyy niinkin nopeaa vauhtia, että 90% maailman datasta on syntynyt viimeisen kahden vuoden aikana (IBM 2017, 3). Informaation tulkitsemiseen auttaa toki kouluttautuminen, joka on ollut hyvässä nousussa viimeisen viidentoista vuoden ajan. Siinä missä viisitoista vuotta sitten kouluttautumattomia oli 4/5 maailman väestöstä, vuonna 2015 heitä oli enää alle 1/5 väestöstä (Our World in Data). Kouluttautuminen yksinään ei välttämättä auta erottamaan faktaa fiktiosta, ellei kriittistä ajattelua ja -lukukykyä ole koulutettu.

Kriittinen ajattelu ja -lukukyky eivät ole itsestäänselvyyksiä, sillä nykyään varsinkin sosiaalisen median kautta jaetaan paljon tietoa, jonka paikkaansa pitävyyttä ei tarkisteta. Lähtökohtaisesti useat osaavat tarkastella kriittisesti julkaisuja, jotka on jaettu sosiaalisessa mediassa, mutta eivät tiedä miten olla varma informaation paikkansa pitävyydestä. Kirjoja lukiessa jo nuorena opetetaan tarkastelemaan erilaisia tehokeinoja ja kerrontatyylejä, joita kirjassa käytetään sekä pohtimaan niiden toimivuutta. Kuitenkaan kirjojen oppeja ei opeteta kyseenalaistamaan samalla tasolla kuin artikkelin tai mielipidekirjoituksen. Kriittinen lukeminen on siis paljolti kiinni kontekstista sekä, kuten aiemmin mainittiin, omista kokemuksista. Tämä luo ristiriidan tulkinnassa, sillä kriittisen lukemisen tulisi olla rationaalista, mutta kokemukset taas ovat suurelta osin myös emotionaalisia. Millä keinoin siis voi tunnistaa valheellisen informaation? Ensiksi on hyvä pilkkoa palasiin, miten valheellinen informaatio syntyy.

On olemassa erilaisia valheellisen informaation muotoja ja huhuja, mitkä voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:

  1. Väärin tulkitut faktat.
  2. Väärin muistetut faktat.
  3. Itse tuotetut ”faktat” (Loren Collins 2012, 80).

Tässä vaiheessa on tärkeää huomauttaa, että valheellisella informaatiolla ja huhuilla voi joissakin tilanteissa olla täysin sama merkitys.

Väärin tulkittuja faktoja ovat muun muassa internetin välityksellä vauhdikkaasti leviävät siteeraukset tunnetuilta henkilöiltä kuten Albert Einsteinilta tai Mark Twainilta. Mikä niistä tekee väärin tulkittuja, on se fakta, että kaikki kyseisistä siteerauksista ei todellisuudessa ole peräisin henkilöiltä, joilta niiden väitetään olevan. Collins (2012, 90) esittää esimerkin tilanteesta, kuinka vuonna 2011 Osama Bin Ladenin kuoleman jälkeen valheellinen Martin Luther King Jr:n siteeraus levisi sosiaalisessa mediassa. Julkaisu, josta sitaatti lähti leviämään, oli Jessica Doveyn kirjoittama ja kuului seuraavasti:

I will mourn the loss of thousands of precious lives, but I will not rejoice in the death of one, not even an enemy. “Returning hate for hate multiplies hate, adding deeper darkness to a night already devoid of stars. Darkness cannot drive out darkness; only light can do that. Hate cannot drive out hate, only love can do that.” MLK Jr.

Osa julkaisusta, joka alkoi levitä, oli Doveyn itse kirjoittama osa ennen siteerausta, mutta se levisi silti Kingin nimellä. Kyseinen esimerkki kuvastaa hyvin väärin tulkittua faktaa, sitaatin alkulähde oli paikkansa pitävä, mutta lukijan väärä tulkinta muutti sisällön.

Väärin muistetut faktat ovat huhujen tyypillisin synnyintapa ja valheellisena informaationa ovat varmasti kaikille arkielämästä tuttuja. Mielenkiintoinen tarina kerrotaan toiselle henkilölle, joka luultavimmin kertoo tarinan eteenpäin muistamallaan tavalla. Näin tarina muuttaa sisältöään jokaisella kertomus kerralla.

Itse tuotetut “faktat” taas vie ajattelun täysin uuteen suuntaan, jossa pääsemme käsiksi muun muassa salaliittoteorioihin ja piloihin. Siinä missä väärin tulkituilla faktoilla on selvä lähde, josta ne ovat peräisin, jolloin niiden paikkansapitävyys voidaan tarkistaa sekä väärin muistetuilla faktoilla on alkuperäislähde, johon informaation välittäjä ei vain ole kykenevä osoittamaan sitä; itse tuotetuilla faktoilla ei ole lähdettä (Collins, 80).

Itse tuotetut “faktat” ovat täysin henkilön mielikuvituksen tuotetta, mistä syystä ne ovatkin salaliittoteoreetikon suosimia, sillä ne voidaan räätälöidä täysin tilanteeseen sopiviksi niin, että saadaan väistettyä yksinkertainen skeptinen analyysi. Tämän tyyppinen valheellinen informaatio voi olla painajaismaista yrittää kumota, sillä todistusaineiston todistaminen virheelliseksi vaatii paljon resursseja. Kuitenkin todistusaineiston todistaminen itse tuotetuksi, kaataa helpommin huhun kokonaan. Collins käsittelee usean esimerkin avulla erilaisia salaliittoteoreetikkojen esiintymismuotoja sekä heidän tyypillisiä ominaispiirteitä. Salaliittoteoreetikkojen tuottamien “faktojen” tunnistamisen lisäksi Collins antaa ohjeita myös huijauksien tunnistamiseen.

 

Salaliittoteoriat ja huijaukset kriittisestä näkökulmasta

Collinsin mukaan salaliittoteorioiden skaala on niin laaja, ettei ole kannattavaa tarkastella yksityiskohtaisesti yksittäisiä teorioita. Kuitenkin useimmat salaliittoteoriat omaavat samoja piirteitä, kuten loogisia virhepäätelmiä. Salaliittoteoreetikot uskovat, että historia tapahtuu tarkoituksellisesti eikä ole olemassa vahinkoja. Toinen pitävän todistusaineiston puuttumisesta johtuva heikkous heidän argumentoinnissa on osoitella eri suuntiin mainiten poikkeamia. Salaliittoteoreettikkojen perinteiseen argumentointiin kuuluu huomauttaa pienistä yksityiskohdista, jotka vaikuttavat hämärältä tai monitulkintaisilta. He kuitenkin harvoin pystyvät yhdistämään kyseisiä yksityiskohtia mitenkään yhteen. Heille yhteinen kognitiivinen harha on jälkiviisauden harha. Tällä tarkoitetaan tapaa perustella historiallista tapahtumaa jälkikäteen, kuinka olisi kuulunut toimia tai kyseenalaistaa tehdyt toimet, molemmat pohjautuen kaikkeen kerättyyn todistusaineistoon, mitä on varmasti enemmän kuin tapahtumahetkellä oli.

Jos on kuullut koskaan salaliittoteorioita, on kyseisistä teorioista helppo huomata edellä mainitut yhdistävät tekijät. Piirteet, jotka on mainittu salaliittoteoreetikoille ominaisiksi, ei tarkoita, etteikö niitä ilmenisi myös muilla. Monet kyseisistä piirteistä ovat täysin yleisiä, mutta ne saattavat ilmetä vahvempina esimerkiksi salaliittoteoreetikoilla. Muun muassa eri suuntiin osoitteleminen on täysin tyypillistä heikkoa argumentointia tai jälkiviisauden harha näkyy vahvasti esimerkiksi seuratessa urheilutapahtumien jälkeisissä keskusteluissa.

Collins kehottaa pohtimaan asiaa vielä syvemmin ja selvittämään myös salaliiton koko. Suuri osa salaliittoteorioista vaatisi valtavat operaatiot niiden toteuttamiseksi, jos ne olisivat totta. Salaliittoteoreetikot kuitenkin usein sivuuttavat resurssivaatimukset ja suuremmat kokonaisuudet pohtiessaan teorioidensa yksittäisiä poikkeamia. Teorian koon selvittämisen lisäksi kannattaa miettiä myös salaliiton tarkoitusta. Monet salaliittoteoriat alkavat sisältää sekavia motivaatioita jopa niin, että toteuttajien tarkoitusperät kuulostavat vahvasti samanlaisilta kuin fiktiivisten paholaisjoukkojen. Oikeissa salaliitoissa mukana olevat ihmiset toivovat aina saavuttavansa jotakin sen avulla. Vastaavat henkilökohtaiset motiivit harvemmin ilmenevät salaliittoteorioissa.

Salaliittoteoriat konseptina saattavat monille olla etäitä, mutta samat piirteet löytyvät kaikista toimista, joissa syytetään henkilöä tai ryhmää jostakin tapauksesta. Mikäli on tilanne, jossa tapahtuman on mahdollista olla vahinko tai tarkoituksellista ja päätetään tulkita tapahtuma tarkoitukselliseksi, saatetaan olla matkaamassa samaa reittiä kuin salaliittoteorioissa. On tärkeää huomata piirteiden yhteneväisyydet arkielämän tilanteisiin, jotta pystyy todella sisäistämään Collinsin tarjoamat neuvot ja ymmärtämään niiden olennaisuuden.

Huijaukset ovat monelle tuttuja tavalla tai toisella, monet osaavat jopa tunnistaa huijaukset. Huijauksia on kuitenkin monenlaisia, joista toiset tunnistaa pienellä kriittisellä ajattelulla ja toiset vielä hetken pidemmän pohdinnan jälkeen. Kun puhutaan huijauksista samalla tasolla kuin salaliittoteorioista, muuttuu niiden tunnistaminen huomattavasti hankalammaksi.

Collinsin mukaan, mikäli kyseessä on hyvä huijari, pelkkä kriittinen ajattelu ei välttämättä paljasta huijausta, sillä huijari voi parhaimmillaan selittää sarjoja ennalta väärennettyjä tutkimuksia. Huijari odottaa kuitenkin tiettyjen hyötyjen seuraavan suurista ponnisteluistaan luoda huijaus. Merkittävyysjärjestyksessä huijarin havittelemat hyödyt ovat: huomio, tuotto ja agenda.

Kaikessa lyhykäisyydessään huijarit siis haluavat yleensä huijauksillaan saada huomiota, tienata rahaa ponnistuksillaan ja saada viihdyttävää tekemistä, mutta pysyä kuitenkin anonyymina.

 

Pessismisi ja kyseenalaistaminen

Pessimismi terminä tarkoittaa huonojen puolien näkemistä kaikessa tai oletusta, että asiat pahenevat, epäilevää suhtautumista tulevaisuuteen (Wikipedia). Pessimismillä on myös eri alalajeja ja muotoja, mutta käsittelen nyt pessimismiä vain sen perinteisen kuvauksen pohjalta. Pessimismiä tulisi kuitenkin tulkita muutenkin kuin vain negatiivisena suhtautumisena maailmankaikkeuteen. Seuraava siteeraus selventää hienosti pessimismin hyvää puolta.

Vakavahenkisen ajattelun tavoitteena taas on maailman ymmärtäminen, mikä tarkoittaa, että se on perusviritykseltään pikemminkin negatiivista kuin positiivista toimintaa – on uskallettava epäillä, kyseenalaistaa ja haastaa. Pessimismi on nykyisin huonommassa huudossa kuin koskaan, vaikka pessimismin sivistyneessä muodossa ei ole kyse jupisemisesta ja marisemisesta vaan elämänkokemuksen kautta syntyvästä viisaudesta ja tarkkanäköisyydestä, rohkeudesta tarkastella maailmaa muutenkin kuin kultavärin lävitse
(Hännikäinen & Melender 2012).

Kuten siteerauksessa mainittiin, pessimismiin itseensä sisältyy jo kyky kyseenalaistaa, jota tulisi myös hyödyntää kaiken informaation kanssa, mitä vastaan tulee. Mikäli ei ole luontaisesti pessimistinen, voi silti hallita informaation kriittisen tarkastelun. Kuitenkin toivoisin, että pessimismin negatiivissävytteisyys saataisiin rikottua ja jokainen voisi kaivaa esiin sisäisen pessimistinsä “sivistyneessä muodossa”. Pessimismiä voi hyödyntää myös tiedon tunnistamisessa, sillä mikäli keskittyy kohdemateriaalin huonojen puolien näkemiseen, on näitä huonoja puolia helppo peilata aiemmin mainittuihin faktojen tunnistamisen neuvoihin. Mikäli kaiken tämän jälkeen materiaali vaikuttaa paikkansa pitävältä, voi ainakin hieman enemmän luottaa materiaalin sisältöön.

Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan ole vain ulkoisen informaation, sen tarkoituksellisuuden ja luonteen arvioimista. Kyseenalaistaminen pätee myös omiin tekoihin, joita olisi tärkeää arvioida yhtä lailla kuin ulkoisiakin. Kaikki aiemmin mainitut neuvot virheellisen informaation tunnistamisesta ja laajemman käsityksen hankinnasta pätevät myös toiseen suuntaan. Kyseiset neuvot voivat toimia myös listauksena seikoista, joita tulisi ottaa huomioon ennen kuin tuo esiin mielipiteensä. Myös oman argumentointinsa kehittämiseen erittäin toimiva listaus vaiheista joiden tulisi täyttyä, jotta pystyisi vakuuttavasti kertomaan kantansa.

 

Kriittinen ajattelu Proakatemialla

Kriittisyyteen kannustetaan yhä enemmän ja kriittisyys on nykyään kolmannen asteen opiskeluissa tavoiteltava asia. Kyky arvioida saatua informaatiota ja käsitellä sitä todellisten tilanteiden kautta on asia, jolla myös tulevaisuutta ajatellen on paljon painoarvoa. Kriittisyyden avulla provosoituminen sekä propagandaan mukaan lähteminen ovat helpommin vältettävissä.

Kriittisyys korostuu Proakatemialla vuosi vuodelta, kun tiimi oppii tuntemaan toisensa ja toimintatapansa paremmin. Kriittisen ajattelun yksi taidonnäyte opintojen aikana on opinnäytetyö, jonka yksi arviointiperusteista on oma pohdinta. Kuinka haettu tieto, tehty tutkimus ja sen tulokset sekä ongelmanratkaiseminen voidaan perustella ja arvioida. Kun ongelmia tulee eteen aikaisemman ongelman ratkettua, kehittää se kriittistä ajattelumallia.

Opiskeluidemme aikana on myös tarkoitus laajentaa omaa näkemystään sekä ajattelumaailmaa. Kriittisen ajattelutavan yhtenä periaatteenahan on kokemukset.  Omat kokemukset projekteista, semmoista kuin myös pajoista luovat uusia oppimiskokemuksia joita käytämme kukin tahollaan jatkossa itselleen tärkeiden merkitysten löytämiseen.  Esimerkkinä voidaan käyttää projektia, jossa tavoitetta ei saavuteta ja tulos ei ole halutun mukainen. Projektipäälliköllä on oma näkemyksensä miksi projektissa mentiin mönkään mutta niin on myös projektin muilla jäsenillä. Epäonnistuminen synnyttää muistijäljen ja samalla kokemuksen, jota voidaan käyttää myöhemmin yhtenä kriittisen ajattelun perustana.

Liian usein kuitenkin pajojenkin dialogeissa yritetään päästä johonkin lopputulokseen tai määrittelemään mikä on oikein ja mikä väärin, vaikka sen tarkoitus olisi herättää kysymyksiä, nostattaa uusia ajatuksia ja ymmärtää toisen näkökulmaa.

Tämä on meille todella hyvä paikka oppia näitä asioita ja olisikin hyvä, että tiimeistä löytyisi mahdollisimman monta erilaista ihmistä, joiden omien vahvuuksien käyttö oikeissa tilanteissa mahdollistaa mahdollisimman laajan näkökulman ja antaa resurssit niin kriittiselle pohdinnalle kuin nopeille ratkaisuillekin.

 

 

LÄHTEET:

Luettu 13.10.2017: https://ajattelunammattilainen.fi/2010/04/09/mihin-kriittista-ajattelua-tarvitaan/

Luettu 13.10.2017: http://www.kamk.fi/opari/Opinnaytetyopakki/Perustutkinnon-opinnayte/Koulutus/Kriittisyys

Luettu 12.10.2017 http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/et/et2/4_kriittinen_ajattelu/01_kriittinen?C:D=1908390&m:selres=1908390

Luettu 20.10.2017: https://public.dhe.ibm.com/common/ssi/ecm/wr/en/wrl12345usen/watson-customer-engagement-watson-marketing-wr-other-papers-and-reports-wrl12345usen-20170719.pdf

Luettu 20.10.2017: https://ourworldindata.org/primary-and-secondary-education

Luettu 20.10.2017: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pessimismi

Collins, L. 2012. Bullspotting: Finding Facts in the Age of Misinformation. Prometheus Books.

Hännikäinen, T. & Melender, T. Liberalismin petos. WSOY.

Saku Tuominen ja Annamari Heikkilä. 2016: Uskonko

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!