Myötätuntouupumus työhyvinvoinnin riskinä auttamistyössä

08.01.17 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: Auttamisen rajoilla - Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy
Kirjan kirjoittaja: Leena Nissinen
Kategoriat: Uncategorized

Auttamistyössä ollaan väistämättä jakamassa toisen ihmisen vaikeita kokemuksia ja tunteita. Työntekijä kokee näissä tilanteissa myötätuntoa, koska hän kokee asian hetkellisesti mielikuvituksen avulla, kuin itse olisi sen kohdannut. Auttamistyöllä tarkoitetaan kirjassa erityisesti sosiaali- ja terveysalan töitä, mutta lisäksi vapaaehtoistyötä, poliisin, vartijan ja muun sellaisen ammattiryhmän työtä, jossa kohdataan kärsimystä.

Auttamistyössä työntekijä todistaa kärsimystä ja kokee myötätuntoa jatkuvasti, eikä välttämättä näe asiakkaiden kärsimyksen helpottuvan, mikä aiheuttaa työntekijälle stressiä jatkuvasti. Joskus jatkuva stressi voi viedä voimia ja uuvuttaa työntekijän. Nissisen mukaan auttamistyössä uupumiseen johtavat nykyisin palvelusysteemien ja arvomaailman koveneminen, koska monen auttajan kokemus on, ettei sisällöllä ole enää niin paljon väliä kuin taloudella. Lisäksi olen Nissisen kanssa samaa mieltä siitä, että uupumiseen vaikuttaa olemattomat vaikutusmahdollisuudet, liian pienet resurssit sekä ristiriitaiset paineet etiikan ja tehokkuuden välillä

 

Myötätuntouupuminen vaikutukset työhyvinvointiin

Myötätuntouupuminen ei ole Nissisen mukaan uusi ilmiö, sillä auttamistyön emotionaalinen kuormittavuus on tunnettu jo kauan. Myötätuntouupumus on käsitteenä kohtalaisen uusi, mutta aiemmin siitä on puhuttu eri käsitteiden kautta. Myötätuntouupumista ja auttamistyön emotionaalista stressiä on kuvattu aiemmin käsitteillä työuupumus, loppuunpalaminen, sijaistraumatisoituminen, sekundäärinen traumaattinen stressi ja vastatransferenssi. Nissisen mukaan myötätuntouupuminen ikään kuin kokoaa nämä kaikki käsitteet yhteen. Empatia ja myötätunto kuuluvat auttamistyöhön sekä ovat jopa auttamistyön edellytys, mutta siitä huolimatta se voi uuvuttaa.

Myötätuntouupumisen riski tulisi huomioida auttamistyön henkilöstöjohtamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Myötätuntouupumisen riski on olemassa aina auttamistyössä, koska emotionaalisesti kuormittavat tekijät ovat aina läsnä auttamistyön vuorovaikutuksessa. Myötätuntouupumisen riski ei liity työntekijän persoonaan tai epäammatillisuuteen vaan työn sisältöön. Myötätuntouupumus syntyy pikku hiljaa seurauksena jatkuvasta, empaattisesta toisen ihmisen kärsimyksen todistamisesta tai jakamisesta eli myötätuntostressistä. Lisäksi myötätuntouupumisen riskiin vaikuttavat auttajan vaikeat kokemukset omassa elämässä,
esimerkiksi läheisen kuolema.

myotatuntouupumus

Kuva 1: Myötätuntouupumisen riskitekijät

Myötätuntouupumus oireilee auttajassa sekä fyysisesti että psyykkisesti monin eri tavoin. Myötätuntouupuneen oireita ovat esimerkiksi fyysiset stressioireet, välttelevä käytös ihmissuhteissa, ammatillisen itsetunnon puute sekä ahdistuneisuus ja masennus. Myötätuntouupumisen oireet ovat samankaltaisia kuin mielenterveyden häiriöissä, jotka eivät ole työperäisiä. On tärkeää erottaa työperäiset ja henkilökohtaiset syyt ja tekijät toisistaan.

Myötätuntouupumus vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti ja oireet voivat vaikuttaa toiminta- ja työkykyyn hyvinkin paljon. Myötätuntouupumisen seurausta on myös auttamistyössä paljon pelätty kyynisyys eli työilon kadottaminen ja työn merkityksen kyseenalaistaminen, minkä seurauksena työntekijä muuttuu asiakkaita kohtaan etäiseksi. Lisäksi myötätuntouupunut usein etääntyy työyhteisöstään, koska myötätuntouupumiseen liittyy ammatillisen itsetunnon kadottaminen ja häpeän tunteita. Myötätuntouupumista saattaa myös itse olla hyvin vaikea tunnistaa, usein se tunnistetaan vasta todella myöhäisessä vaiheessa.

 

Myötätuntouupumisen ennaltaehkäisy ja hoito

Myötätuntouupumisen ennaltaehkäisyä voidaan tarkastella sekä yksilön että työyhteisön ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Ennaltaehkäisevissä toimissa tulisi huomio kiinnittää uupumisen syihin ja puuttua niihin, mutta Nissisen mukaan syiden löytäminen saattaa olla vaikeaa. Uupumisen ennaltaehkäisyn ja hoidon tulisi liittyä molempiin sekä yksilöön että yhteisöön. Keskeistä ennaltaehkäisyssä ja hoidossa ovat uupumisriskin tiedostaminen, työtodellisuuden sanoittaminen, sisäisen dynamiikan pohtiminen, vuorovaikutus ja keskustelu yksilön sekä yhteisön esteistä ja vahvuuksista.

Myötätuntouupumista ehkäistään ja hoidetaan samalla tavoin kuin työuupumusta yleensä, pitämällä huolta työhyvinvoinnista työnohjauksen, työterveyden, koulutuksen sekä virkistystoiminnan avulla. Lisäksi työtehtävien määrään, kiireeseen ja sisällön kuormittavuuteen vaikuttaminen kuuluvat myötätuntouupumisen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Näiden työhyvinvointia edistävien tukitoimien tarjoaminen on työnantajan vastuulla. Tukitoimet eivät voi olla vain yksittäisiä toimenpiteitä, koska myötätuntouupumisen riski on osa auttamistyötä. Tukitoimien pitäisi olla pysyviä työhyvinvoinnin tukirakenteita. Tukirakenteet herättävät työntekijöissä luottamusta siihen, että heillä on henkinen taustatuki sekä heidän haasteet työssä otetaan vakavasti. Auttaja tekee työtään omalla persoonallaan, joten työhyvinvoinnissa ja uupumisen ennaltaehkäisyssä tulisi ottaa työntekijöiden tarpeet huomioon yksilöllisesti.

Auttajille tarkoitetun tuen suunnittelussa tulisi ottaa Nissisen mukaan huomioon kolme pääperiaatetta: tiedostaminen, tasapaino ja yhteys. Tiedostamisella tarkoitetaan työntekijän ja työyhteisön voimavarojen, tarpeiden ja rajojen tiedostamista ja tunnistamista. Lisäksi tiedostamisen periaatteen mukaan työyhteisön on tiedostettava myötätuntouupumisen riskin olevan osa auttamistyötä. Tasapainolla tarkoitetaan työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa, työn mielekkyyttä, riittävää lepoaikaa sekä sisäistä mielenrauhaa. Tasapainon tukemisella pyritään siihen, että työntekijän itsetietoisuus ja kokemus haasteiden hallinnasta vahvistuu. Yhteydellä tarkoitetaan ihmissuhteiden tukemista, koska ne ovat hyvin tärkeä tuki uupuneelle. Yhteydellä tarkoitetaan yhteyttä itseen, työyhteisöön ja läheisiin, mutta lisäksi myös elämää kannattelevaan voimaan. Työnantajan ja esimiehen rooli korostuu työyhteisön ilmapiirin tukemisessa ja vahvistamisessa, jotta kaikki työntekijät kokevat olevansa osa yhteisöä.

Minun kokemukseni mukaan erityisesti näennäisesti ei niin kuormittavissa paikoissa ei ole niin hyviä tukitoimia, esimerkiksi vanhainkodit ja kehitysvammaisten asumisyksiköt. Kuitenkin näissäkin paikoissa kärsimys ja myötätuntouupumisen riski ovat läsnä. Kokemukseni mukaan työnohjausta on ollut hyvin harvoin, eikä työn ohessa keskustelulle ole ollut tilaa, esimerkiksi kuormittavien tilanteiden jälkeen. Vertailun vuoksi, ollessani töissä päihdetyön puolella oli säännöllinen työnohjaus, viikoittainen tunnerinki ja muutenkin tunteista sekä vaikeista tilanteista keskusteltiin lähes päivittäin työkavereiden kanssa. Lisäksi näennäisesti vähemmän kuormittavissa paikoissa, esimerkiksi ryhmäkodeissa työvuorossa saatetaan olla yksin ja joutua vaativaan, uuteen ja jopa pelottavaan tilanteeseen. Kokemukseni mukaan näissäkin tilanteissa työnantajan ja työyhteisön tuki on ollut todella vähäistä kiireen sekä ilmapiirin vuoksi. Työkaverin uupumisesta kuulee usein vasta sairauslomalle jäämisen myötä, koska uupumisesta ei työyhteisöissä puhuta. Mielestäni uupumista hävetään edelleen, eikä sen syistä tiedetä tarpeeksi.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.5/5 (4 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +1 (from 1 vote)
Myötätuntouupumus työhyvinvoinnin riskinä auttamistyössä, 4.5 out of 5 based on 4 ratings Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!