Muuttumattomuuden asenteesta kasvun asenteeseen ja takaisin

04.09.18 Esseen kirjoittaja: Petteri Kiuru
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mindset
Kirjan kirjoittaja: Carol Dweck
Kategoriat: Uncategorized

Kesällä Carol S. Dweckin kirjan, Mindset – menestymisen psykologian luettuani ja lukiessani rupesin ajattelemaan omia asenteitani eri tilanteissa elämäni aikana. Paljon pohdin viime kevättä, omaa business leader -kauttani, tiimin rakentamisoppejani ja erilaisia tilanteita kevään aikana miten toimin ja miten olisin voinut toimia. Pohdin myös henkilökohtaista elämääni olinko ollut tilanteissa kasvun asenteessa vai muuttumattomuuden asenteessa.

 

Kirjoitan esseetä yli kuukausi siitä kun olen saanut kirjan luettua, silti pohdin päivittäin menneitä tilanteita ja haasteita, tässä hetkessä olevia tilanteita ja haasteita sekä tulevia. Olenko muuttumattomuuden asenteessa vai kasvun asenteessa. Isoimpana kysymyksenä kuitenkin mietin, tarvitseeko kasvun asenteessa aina olla? Mielestäni ei tarvitse. Otetaan esimerkiksi vaikka soittotaustani. Pääharrastuksenani elämässä on bassokitaran soitto.

 

Tiedän faktana, että kitaran soiton opetteleminen veisi harrastustani paljon eteenpäin. Se kehittäisi sormitekniikkaa, ketteryyttä ja oppisin soittamaan plektralla. Silti en ole oikein ikinä halunnut soittaa kitaraa. Olen yrittänyt opetella soittamaan. Olen sen viikon jaksanut välillä koittaa näppäillä ja todennut, että ”en osaa, en tule ikinä oppimaan ja huono tässä”. Klassinen muuttumattomuuden asenne päällä siis miehellä. Kirjaa lukiessani mietin, että perhana mä olen täysin muuttumattomuuden asenteessa ja miten pääsisin irti siitä. Pitääkö vaan käydä hakemaan kitara jostain lainaa ja vaan painaa väkipakolla se homma kaaliin?

 

Siltikin jäin miettimään, että minkä takia uhraisin rajattua aikaa harrastukseltani soittimeen mitä en halua edes soittaa. Käänsin ajatusmaailmani niin, että jätän joka tapauksessa sen kitaran opettelemisen pois, ja keskityn yhteen soittimeen vaan kerralla. Mikäli se hidastaa kehitystä, niin ainakin olen laittanut itselleni haastetta. Tiedä sitten olenko muuttumattomuuden asenteessa vai kasvun asenteessa, niin tässä tapauksessa sillä ei ole väliä. Ainoa tavoitteeni on soittamisessa se, että se on rakkain harrastus ja se tulee pysymään hautaan asti.

 

Kasvun asenteeseen pääsee parhaiten tavoitteiden kannattelemana. Tilanne mikä itselläni oli kevään aikana Hurman BL:nä osoitti hyvin sen mitä omat ja yhteiset tavoitteet tekee salakavalasti omalle päälle. Ne vievät lähemmäksi kasvun asennetta. Kun johtajan asemassa tietoisesti havainnoi ympärillä tapahtumaa muutosta ja huomaa mikä sitä estää, niin ilman tämänkin kirjan lukemista sitä rupeaa siirtymään johtajana kasvun asenteeseen. Mikäli on siis ymmärtänyt itsekseen mitä itse tekee huonosti.

 

Omat tavoitteet keväälle oli hoitaa mallikkaasti ensimmäisen BL:n rooli Hurmassa ja oppia mahdollisimman paljon tiimijohtamisesta sekä tiimin rakentamisesta. Hurman päätavoite oli keväälle rakentaa tiivis tiimi ja muutamia lukuja ohjaamaan liiketoimintaa. Aloitin kuitenkin kauteni vanhalla nähdyllä ei niin hyvällä ”rakennusala-tyylin johtamisella”. Romutin ryhmähenkeä heti ensimmäisessä viikkopalaverissa ja pistin negatiivista kierrettä käyntiin. Onnekseni tiimistäni löytyy rohkeita tyyppejä ja välitön palaute oli paikallaan. Kirjan lukiessani ymmärsin, että tässä käänsin kelkkani itsenäisesti, ja aloin johtamaan siihen suuntaan minkä takia olin Proakatemialle hakenutkin ylipäänsä eli oppia hyväksi johtajaksi.

 

 

Tilanne mihin viittasin aiemmin oli aika klassinen eroamis-/erottamistilanne. Asian tärkeyden ilmetessä ja muutaman tiimiläisen tuella päätin hoitaa asian kahden kesken lähtevän henkilön kanssa. Tilanne käytiin kahden kesken läpi ja tultiin yhteisymmärrykseen jatkosta. Päätimme henkilön ja Hurman jatkavan eri suuntiin. Minä johtajana kerroin tiimille keskustelun luonteen, pointit ja tapahtuman kulun sekä päätöksen. Viikon päästä asia oli kuitenkin toinen. Tiimin tietoon tuli, että asiat eivät menneet henkilön mielestä kuitenkaan yhteisymmärryksessä. Tunteet otti vallan ja kiivasta keskustelua käytiin tilanteesta. Tunsin, että omalta johtamiselta putosi pohja täysin. Jälkeen päin kuitenkin keskustelujen eri tiimiläisten kanssa huomasin, että tilanteessa olin omaksunut kasvun asennetta. Sen sijaan, että tilanteessa olisin puolustellut itseäni koko ajan olin oikeastaan hiljaa ja annoin muiden purkaa tunteita ja turhautumista. Tämän jälkeen pääsimme keskustelemaan asiasta enemmän järjellä. Kasvun paikkojakin tilanteesta löytyy. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisainta, että kyseinen henkilö olisi tullut myös itse kertomaan Hurmalle päätöksestä.

 

Parisuhteissa myös huomaan paljon tilanteita missä on ollut joko muuttumattomuuden asenteessa tai kasvun asenteessa. Kevään aikana kävin eron parisuhteesta läpi, ja kirjan luettuani huomasin olleeni monessakin tilanteessa ennen eroa ja eron aikana muuttumattomuuden asenteessa. Luulen, että vaikka olisinkin päässyt eroon muuttumattomuuden asenteesta kasvun asenteeseen, niin sillä ei olisi ollut eron tapahtumiseen vaikutusta. Ennemmin vaikutusta olisi ollut siihen, että ero ei olisi ollut niin sotaisa ja riitaisa.

 

Mindset on tällä hetkellä oma henkilökohtainen suosikki kirjoista mitä olen akatemia aikana lukenut. Tulen aivan varmasti palaamaan kirjan pariin vielä, koska elämän tilanteet muuttuu koko ajan ja kirjasta saa paljon ajatuksia sekä pohdittavaa. Kirja antaa loppu elämäksi pohdittavaa missä asenteessa olemme erilaisissa tilanteissa, miten haluamme olla niissä tilanteissa ja onko minulle tärkeätä olla tilanteessa kasvun asenteessa vai onko ihan okei olla muuttumattomuuden asenteessa.

 

”Tiedän, että totuus on tämä: eniten rakastamiensa asioiden eteen on tehtävä eniten töitä. Kun rakastaa musiikkia, on taisteltava elämänsä edestä.”

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!