Tampere
29 Mar, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Muodonmuutos



Kirjoittanut: Annamari Aalto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Maailma on yhden jatkuvan muutoksen keskellä jatkuvasti. Harvat asiat pysyvät vakiona. Kuitenkin erityisen tarkkailun alle on päätynyt koulutuksen ja tulevaisuuden työnteon muodonmuutos. Toki Proakatemialaisena näkökulma tähän on vielä oman kuplamme värittämä, mutta kaukana ovat ne päivät, kun oppija halutaan nähdä pelkkänä passiivisena tietoa imevänä oppijana. Vaikka tällainen perinteisempi oppimismalli on käytössä monissa oppilaitoksissa, väitän, että yleisesti näkemys oppijasta aktiivisena tiedonhakijana on silti laajentunut ja värittää myös niitäkin oppimismalleja, joissa oppija on vielä melko passiivisessa asemassa.

Viime aikoina suurennuslasin alla on ollut myös tulevaisuuden työnteon luonne. Meidän sukupolvemme harvemmin enää näkee sellaista työnteon mallia, jossa pysytään yhdellä työnantajalla vuosikymmeniä, saati koko työuraa. Aiemmin työpaikan vaihdos on ollut ”suurempi asia”, kun nykyisin projektiluonteisuus ja freelancer-työt värittävät montaa alaa. Enkä puhu asiasta vain yrittäjäopiskelijan näkökulmasta.

Työelämään on pikkuhiljaa siirtymässä Z-sukupolvi. Z-sukupolven (1995-2010 syntyneet) työelämäarvot eroavat vahvasti aiempien Y-, X- ja BB-sukupolvien arvoista. He näkevät koulutuksen vain yhtenä mahdollisena väylänä menestykseen ja hakevat työelämästä merkityksellisyyttä ja mahdollisuutta päästä toteuttamaan itseään. Kun taas aiemmat sukupolvet ovat hakeneet työltä enemmän turvaa ja vakaita työuria. Edeltävään Y-sukupolveen (1980-1995) ero ei ole kuitenkaan niin voimakas.

Saarisen ja Lonkan kirjan nimi ”Muodonmuutos” tulee ajatuksesta, jossa kirjoittajat haluavat herättää lukijaa ajattelemaan. Antaa kasvun mahdollisuudelle mahdollisuus.

”Tarkkaile tyrmistyksiäsi, vastaväitteitäsi, innostuksiasi ja empimistäsi. Opi itsestäsi uutta, anna mahdollisuus muodonmuutokselle.”

Koenkin, että halu altistua muodonmuutokselle oppimisen ja työelämän maailmassa tulevat olemaan tulevaisuuden kantavia teemoja ja mukautumiskykyiset- ja haluiset tulevat selviämään paremmin. Myöskään koskaan aiemmin mahdollisuudet oppimisen laajentamiseen kaikilta näkökulmilta eivät ole olleet yhtä yltäkylläisiä kuin nykyisin. Vaikka 1990-luvun lama varjosti Y-sukupolven varttumista, Y-sukupolvi on syntynyt yltäkylläisyyden keskelle ja Z-sukupolvi suoraan globaaliin internetin yhdistämään maailmaan.

Kirja on jo siinä mielenkiintoinen, että se käsittelee pinnalla olevia ajatuksenaiheita lyhyinä tekstinkappaleina, jotka todella herättävät ajattelemaan. Lyhyet tekstinpätkät virkistävät ajattelemaan ja pohtimaan omia näkökantoja aiheeseen liittyen.

Yhtenä mielenkiintoisena ja ajatuksia herättävänä teemana kirjassa nostetaan esille kysymys siitä, että saavuttaako esimiesaseman, urakehityksen, maineen, rahan ja kunnian yhteiskunnassa tosiaan helpommin koppavat ja sopivasti itserakkaat kuin anteliaat ihmiset? Näen, että menestymisen kannalta otollisinta on vastavuoroinen auttaminen. Tällöin voisimme jättää laskuista pois sen ääripään toisen tyypin, itserakkaan ja itsekeskeisen ”ottajan”. Roger Brown on esittänyt vuonna 1986 aiheeseen liittyen sosiaalipsykologisen esimerkin, jonka pohjalta voidaan kärjistetysti jakaa ihmisiä ”ottajiin” ja ”antajiin”. Hypoteettisesti ajateltuna itsekeskeiset ”ottajat” tulisivat pärjäämään jonkin aikaa, mutta kun ne olisivat syrjäyttäneet anteliaat ”antajat” ja jäljellä olisi enää ”ottajia” niin kehitys pysähtyisi siihen, kun kukaan ei antaisi enää mitään kenellekään. Laajalla mittakaavalla hypoteettisesti ajateltuna otollisinta olisi vastavuoroinen auttaminen, joka turvaisi lajin menestymistä mahdollisimman pitkälle.

Toinen pysäyttävä pätkä oli ”Ihminen ei useinkaan huomaa muuttaa käyttäytymistään, vaikka hänen toiminnassaan nykyisellään ei olisi mitään järkeä.”

Tähän ajatukseen liittyen löytyy runsaasti erilaisia lainauksia kuten Albert Einsteinin “Insanity is doing the same thing over and over and expecting different results.” Kuinka usein odotammekaan asioiden muuttuvan, vaikka emme ole muuttaneet asioita mitenkään? Kirjapisteitä jätetään viime tippaan ja taas huokailemme saman asian parissa, vaikka emme olleet tehneet muutoksia asiaan liittyen. Tai tuskailemme taas samanlaista rahanmenoa, vaikka emme olisi tehneet siihen minkäänlaisia muutoksia. Onko tämä sinänsä yllättävää?

Kirjassa esitetään myös strategioita, joilla ihmiset helposti selittävät kyvyttömyyttään tai haluttomuuttaan oppia. Psykologiassa näihin saatettaisiin viitata defenssimekanismeina. Puolustamme ja selittelemme asioita johtuvaksi meistä riippumattomista syistä.

Erilaisia mekanismeja ovat:

Uhriajattelu: ”Olen olosuhteiden uhri. Joissain muissa tilanteissa ja hetkissä olisin voinut oppia.”

Lahjakkuusajattelu: ”En voi oppia tätä, koska en ole siinä lahjakas.”

Egoajattelu: Oppiminen henkilöidään itseensä, eikä nähdä ulkoisena asiana jota voidaan kehittää palautteen avulla.

Olemusajattelu: Ollaan juurtuneita muuttumattomiin olettamuksiin ja käsityksiin. ”En voi oppia tätä, koska äitinikään ei ollut tässä hyvä.”

Sitten-kun-ajattelu: Ajattelet, että kunhan tietyt ehdot täyttyvät, voit oppia, muuttua ja kehittyä. ”Kunhan saan talouteni kuntoon, pystyn keskittymään tähän.”

Delete-näppäin: Torjut uuden oppimismahdollisuuden ankkuroimalla sen henkilökohtaisuuksiin.

Älyllistäminen: Haasteen ja mahdollisuuden tullessa eteen alat puhua asioista yleisellä tasolla ja muuttumisen sijaan vain puhut muutoksesta älyllisin sanakääntein.

Uskon, että meistä jokainen tunnistaa jotain edellä mainittuja toiminnassaan. Henkilökohtaisesti huomaan ”syyllistyneeni” jonkin verran uhriajatteluun. Proakatemian oppimismalli on ollut minulle haastava ja on mieltä avaavaa ymmärtää tässäkin kohtaa, että olen saattanut vierittää vastuuta oppimisesta oppimismallille, joka ei ole ollut minulle kaikista sopivin. ”Olen ehkä enemmän pohdiskelevaa tyyppiä kuin tuumasta toimeen olevaa typpiä” ja tämän myötä saatan helposti syyllistyä ajatukseen, jossa pohdin, että muilla oppimismalleilla olisin oppinut enemmän. Ehkäpä psykologian tai filosofian luennoilla olisin enemmän niin sanotusti omassa elementissäni, mutta se ei tarkoita sitä, että voisin vierittää syyt oppimisesta tai oppimattomuudestani opiskelumallille. Koen, että olen oppinut Proakatemialla järjettömän paljon, mutta se ei vain ole ollut kovin helppoa. Olennaisinta mielestäni on se, että jokainen ottaa vastuun omasta oppimisestaan ja kehittää omaa itsetuntemustaan niin, että löytää itselleen parhaat ja toimivimmat keinot oppia. Oppiminen ei lopu tradenomin paperien saamiseen, vaan siitä se pikemminkin vastaa alkaa. Elämäpituinen oppiminen.

 

Lähteet:

Brown, Roger. 1986 Social Psychology. New York: Free Press.

Saarinen, E. & Lonka, K. 2005. Muodonmuutos. Porvoo: WS Bookwell Oy.

Ricoh Europe. 2015. Generation Z is the most challenging, social but insecure group to enter the workplace. Julkaistu. 5.10. 2015.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close