Mitkä ovat toimintamme moottorit? – Yksilölliset Motivaatiotekijät by Stephen Reiss

06.05.17 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: Opas yksilölliseen motivointiin – 16 perustarvetta johtamisen apuna
Kirjan kirjoittaja: Mayor, P. & Risku, M.
Kategoriat: Johtaminen

Mitkä ovat toimintamme moottorit? – Yksilölliset Motivaatiotekijät by Stephen Reiss

 

Reilu viikko sitten valmistauduimme Motiven porukalla seuraavana päivänä häämöttävään Tiimidiiliin. Tähän tiiminäyttöön valitut projektipäälliköt antoivat koko porukalle erilaisia tehtäviä herätelläkseen intoamme ja aktivoidakseen meitä tulevaan puristukseen. Eräs ”työkalu”, jota valmistautumisessa käytettiin, oli jokaisen henkilökohtaisten motivaatiotekijöiden määrittäminen, minkä seurauksena pyrkisimme ymmärtämään itseämme ja toisia paremmin. Innostuin samantien tehtävästä, jossa pääsi tutkistelemaan itseään vähän syvemmin (oikeastaan olen aina pitänyt sellaisista testeistä, mutta tämä oli minulle ihan uusi juttu). Kun olimme käyneet tehtävän läpi ja määrittäneet jokaisen motivaatiotekijät, päätin että haluan syventyä aiheeseen lisää tarkastelemalla kirjaa, jota projektipäälliköt olivat kertoneet käyttäneensä lähteenä kyseisen tehtävään luontiin.

Tämä kirja oli Opas yksilölliseen motivointiin – 16 perustarvetta johtamisen apuna ja sitä käytän nyt pohjana kirjoitellessani Reissin Motivaatioprofiilista sekä yksilöllisten motivaatiotekijöiden määrittämisestä.

 

Johdanto

Psykiatrian professori Steven Reiss on tuottanut uutta, empiirisesti kerättyä ja tieteellisesti todistettua tietoa motivaatiokäsitykseen vuosina 1995-1998 aloittamiensa tutkimusten kautta. Reiss on pystynyt syventämään käsitystä siitä, mikä meitä kutakin sisäisesti motivoi ja luonut käytännöllisen työkalun yksilöllisten motiivien tarkasteluun ja mittaamiseen. Tästä on kyse Reissin Motivaatioprofiilissa eli RMPssa.

Reissin teoria on ensimmäinen koko ihmispersoonallisuuden kattava teoria ja se on kehitetty empiirisesti, kun taas aikaisemmat persoonallisuusprykologian teoriat ovat koskettaneet vain yksittäisiä ilmiöitä tai osa-alueita. Reissin teoria perustuu 16 perusmotiiviin, jotka voidaan testata milloin ja missä tilanteessa hyvänsä. Tämä teoria asettuu positiivisen psykologian koulukuntaan, joka keskittyy onnellisuuden, elämän tarkoituksen ja inhimillisten voimavarojen tutkimiseen.

Teoria lähti kehittymään, kun Reiss sairastui ja alkoi pohtimaan elämänarvojaan. Hän halusi tietää miksi jotkut ovat valmiita tekemään uhrautuvaa työtä tai taistelemaan joidenkin asioiden puolesta. Kysymys oli siis miksi teemme joitain asioita hyvin mielellämme, kun taas toiset asiat ovat meille kovinkin vastenmielisiä ja mihin nämä yksilöllisen kokemukset pohjautuvat?

Reissin tutkimuksen edetessä valikoitui lopulta 16 perusmotiivia, joita nimitetään perustarpeiksi.

Nämä tarpeet löytyvät kaikilta ihmisiltä jonkinasteisina, ja ne ohjaavat ihmistä koko elään ajan, vaatien tyydyttämistä yhä uudelleen. Näistä motiiveistä neljääntoista vaikuttaa geeniperimä, ainoastaan idealismin ja hyväksynnän tarve eivät ole geneettisperusteisia. Lisäksi näitä elämän perusmotiiveja muokkaavat geenien lisäksi lopulliseen muotoonsa kulttuuri, yhteiset arvot ja yksilölliset kokemukset. Geenimme siis suurelta osin määräävät sen mitä toivomme ja tavoittelemme, mutta se miten toiveemme toteutuu riippuu taas paljolti kasvatuksesta, kulttuurista ja kokemuksista.

Elämän perustarpeet kietoutuvat tempperamentiin, jonka tiedetään olevan vakaa osa ihmisen persoonallisuutta. Tempperamentti on ihmisen luontainen tapa reagoida eri tilanteissa ja perustuu biologisiin tekijöihin. Perustarpeisiin puolestaan vaikuttavat tempperamentin lisäksi kasvatus ja kulttuuri. Aivotutkimuksissa on selvitetty, että aivot kehittyvät noin 25 ikävuoteen asti ja näin ollen voidaan ajatella, että motiivit ovat tuosta iästä eteenpäin kohtuullisen pysyviä. Joidenkin perustarpeiden on kuitenkin huomattu heikentyvän iän myötä. Näitä ovat mm. tarve valtaan ja ruumiilliseen aktiivisuuteen. On kuitenkin huomattu, että henkilö, jolla on nuorena ollut vahva liikkumisen tarve, haluaa myös 90-vuotiaana liikkua enemmän kuin saman ikäinen verrokkinsa fyysisestä kunnosta riippumatta. Ammatillisesta näkökulmasta: on siis tärkeää istuttaa jo nuoriin lapsiin ajatus liikunnan tärkeydestä, jotta se voisi kasvaa heille yhdeksi perusmotiiviksi ja kantaa läpi koko elinkaaren!

Reiss korostaa kuitenkin jokaisen motiiviprofiilin yksilöllisyyttä, suvaitsevuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä. Ei ole olemassa sellaista kuin hyvä motiivi tai huono motiivi ja hyvä tai huono motiivien yhdistelmä. Hänen teoriansa auttaa meitä siis ymmärtämään ja hyväksymään erilaisia motiiveja, joiden vuoksi arvoissamme voi olla suuriakin eroja. Motiivien ymmärtäminen on sen vuoksi tärkeää, että ihmisillä on taipumusta pitää omia arvojaan parempina kuin muiden. Tästä taipumuksesta käytetään termiä self-hugging.

 

Motiivit ja motivaatio

Motiivit ovat haluja, pyrkimyksiä ja psykologisia tarpeita. Koska sisäiset motiivit juontuvat yleensä geeniperimästä ja lapsuudesta ja siksi emme aina osaa tunnistaa, mikä meitä motivoi. Näihin motiiveihin syvennytään psykoanalyysissa, Reissin mukaan suurin osa sisäisistä motiiveista on kuitenkin ihmisen itsensä havaittavissa ja tiedostettavissa, kunhan vain kysymykset esitetään oikein, esim. kysymällä onko jokin asia/toiminta tärkeintä onnellisuutesi suhteen eikä onko tämä asia/toiminta tärkeää.

Sisäisten motiivien ohella meillä on myös ulkopuolelta asetettuja tavoitteita ja odotuksia. Ideaalitilanteessa sisäiset motiivimme ja ulkoiset tavoitteet ovat tasapainossa keskenään tavoitteiden, elämän tilanteen ja olosuhteiden kanssa. Tällöin koemme tyydytystä, joten olemme motivoituneita ja mikä parasta: motivoituneina olemme erityisen tehokkaita ja luovia. Lisäksi tekeminen, oleminen ja käyttäytyminen kuluttavat vähiten energiaa silloin, kun sisäiset motiivit ja ulkoiset tavoitteet vastaavat toisiaan.

 

Elämän perusmotiivit ja onnellisuus

Reissin termi elämän perustarve on paljon laajempi käsite kuin pelkkä motiivi: ne ovat universaaleja ja motivoivat kaikkia ihmisiä. Me haluamme niitä henkisellä tasolla ja ne ohjaavat käyttäytymistämme. Joidenkin perustarpeiden tyydyttäminen on henkiin jäämisen kannalta kriittistä, kun taas toiset antavat syvempää merkitystä elämälle.

Nämä tarpeet voi tyydyttää vain väliaikaisesti eli niitä pitää tyydyttää aina uudelleen ja uudelleen. Tarpeet palaavat, koska ne motivoivat meitä etsimään uusia tyydyttäviä kokemuksia. Syvä ilo, tyytyväisyys ja onnellisuus liittyvät hetkiin, jolloin perustarve tyydyttyy. Tämä aiheuttaa samalla sen, että jos siis esim. hyvin vahvasti liikunnallinen ei pääse aktiivisesti liikkumaan hän turhautuu ja stressaantuu.

Yksilöllisten tarpeiden tyydyttäminen on ihmiselämän tärkein tavoite. Reissin teorian mukaan, pyrkimällä täyttämään 16 perustarvetta, voimme pyrkiä sekä tunnepohjaiseen että arvopohjaiseen onnellisuuteen. Jos perustarpeet eivät täyty, emme myöskään voi kokea olevamme onnellisia.

 

16 elämän perusmotiivia, henkilökohtainen motivaatio profiili

Reissin motivaatioprofiili perustuu siis kuuteentoista perusmotiiviin. Näiden pohjalta voidaan laatia jokaiselle yksilöllinen motivaatioprofiili. Profiili laaditaan vastaamalla motiiveihin asteikolla -3:sta +3:een. -3 tarkoittaa ettei motiivi pitdä itsensä kohdalla lainkaan paikaansa ja +3 tarkoittaa pitää ehdottomasti paikaansa. (0 on neutraali).

Seuraavaksi tulen esittelemään Reissin teorian mukaiset kuusitoista perusmotiivia. Jokaisen motiivin kohdalla kerron myös oman arviointini kyseisen motiivin paikkansa pitävyydessä henkilökohtaisissa motiiveissani. Itse tein näiden arviointien mukaisen testin 25.4.2017.

Tässä kohtaa on taas hyvä muistaa, että syntyvää motivaatioprofiilisi kuuluu analysoida arvotelematta sitä mitenkään!

  1. Valta

Vahva vallan tarve tarkoittaa halua vaikuttaa asioihin, päättää niistä sekä suorittaa. Vahvan vallantarpeen omaavat haluavat usein johtaa muita sekä päättää asioita heidän puolestaan. He ovat usein paljon aikaansaavia ja tekevät päätöksiä nopeasti. Jopa huono päätös on heidän mielestä parempi kuin päättämättömyys. On kuitenkin huomioitava, että vahvan vallantarpeen omaavat ihmiset eivät ole automaattisesti luontaisia johtajia ja heidät saatetaan nähdä helposti dominoivina ja kontrolloivina. Heidän vahvuutensa on saada asiat etenemään.

Vähäisen vallan tarpeen omaava henkilö mieluummin auttaa ja tukee muita ihmisiä kuin neuvoo tai opettaa. He ovat myös harkitsevia eivätkä tee päätöksiä välttämättä kovin nopeasti. He ovat usein hyviä delegoimaan ja ovat demokraattisia johtajia.

Oma arvio:

Omalla kohdallani annoin vallalle arvosanaksi 0. Olen mielestäni hyvin neutraali vallan tarpeen suhteen. Silloin, jos minut valitaan johtajaksi osaan kyllä hoitaa sen homman kotiin (osittain perfektionistisyyteni ansiosa), mutta hyvin harvoin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi johonkin johtotehtävään. Pitäessäni barre-training tunteja ja sijaistaessani tanssikoulullani tanssitunteja olen kokenut mieluisaksi juurikin opettamisen, ohjaamisen ja kannustamisen ja tämänkin takia koen oman vallan tarpeeni suhteellisen vähäiseksi. Minulla on myös sisäinen tarve koettaa miellyttää mahdollisimman monia samaan aikaan, joka poistaa minulta muita ihmisiä kontrolloivan piirteen ja tekee minusta usein sovittelijan ja demokraattisen päätösten tekijän.

Pitänee kuitenkin mainita, että parisuhteessa minulla on taasen todella paljon tarvetta tehdä päätöksiä toisen puolesta, tätä piirrettä olen kuitenkin pyrkinyt kontrolloimaan.

  1. Riippumattomuus

Vahvan riippumattomuuden tarpeen omaavat ihmiset haluavat olla vapaita ja pärjätä itse. He puollustavat usein yksilöllisyyttään. Ryhmässä työskenteleminen voi olla tällaisille henkilöille haastavaa, muttei missään nimessä mahdotonta; tiimissä tai ryhmässä heillä tulee vain olla selkeä tehtävä ja rooli. Vaikeuksia tiimissä toimimiseen saattaa aiheuttaa myös heidän haluttomuutensa sopeutua muiden toimintatapoihin.

Matalan riippumattomuuden tarpeen itsestään tunnistavat ihmiset taas saavat voimaa ryhmästä. He pyrkivät yhteisymmärryksen saavuttamiseen. Heidän hyvinvointinsa on vaakalaudalla, jos he joutuvat tekemään pitkiä aikoja täysin itsenäistä työskentelyä. Vaarana vähäisen riippumattomuuden tarpeen omaavilla ihmisillä on myös se, etteivät he aina auttamisenhalussaan kykene sanomaan ei.

Oma arvio:

Riippumattomuuden pisteytin intuitiivisesti ensin numerolla 3, mutta sittemmin laskin sen 2,5. Koen, että myös tämän piirteen vahvuus liittyy perfektionistisyyteeni. Haluan projektin tai tehtävän alkaessa hyvin selkeät ja yksilökohtaiset ohjeet ja tarkistelen usein asian moneen kertaan, jotta olen varmasti ymmärtänyt oikein. Minulla on halua ja lähes tulkoon tarve pärjätä eri tehtävien kanssa itsekseni ja tämän vuoksi työmääräni on välillä meinannut hieman ylikuormittua. Pystyn kyllä sopeutumaan muiden erilaisiin, itselleni uusiin toimintatapoihin, mutta se ei ole mitenkään kovin nautinnollista.

Kuitenkin, kun luin vasta pajassa tekemäni arvioinnin jälkeen mainitsemaani kirjaa, siellä sanottiin että riippumattomilla ihmisillä on usein vaikeaa tai heistä tuntuu turhalta jakaa henkilökohtiasuuksia ryhmässä, kun taas tämä on itselleni hyvin luontaista toimintaa. Sen takia jos nyt myöhemmin arvioisin uudestaan antaisin arvosanaksi kuitenkin 1.

  1. Uteliaisuus

Vahvan uteliaisuuden tarpeen omaavat haluavat tietää kaikesta kaiken. He haluavat analysoida asioita juurta jaksain ja miettiä niitä erilaisista näkökulmista. He rakastavat opiskelua, ajatusten haastamista ja älyllistä keskustelua. Heillä saattaa olla vaikeuksia siirtyä tiedon etsimisestä toimintaan. Rutiininomaiset tehtävät pitkästyttävät heitä ja jonkin asian opittuaan, he usein menettävät mielenkiintonsa siihen.

Vähäisen uteliaisuusmotiivin ihmiset eivät saa nautintoa älyllisistä keskusteluista tai pohdintaa vaativista tehtävistä. He ovat konkreettisen tekemisen ihmisiä. He haluavat kerätä tietoa vain, että voivat oppia miten sitä voidaan hyödyntää käytännössä.

Oma arvio:

-1 oli arvosanani tälle motiiville. En todellakaan ole mikään pänttääjä tai opiskelija. Älylliset keskustelut saavat minut vain hämmentymään ja nauramaan enkä osaa kunnolla liittyä niihin. Minulla on kuitenkin tarve saada tietää asioista perinpohjaista tietoa, mutta kuitenkin mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Lisäksi olen todellakin tekijä-ihminen. Jos saan jonkun idean, olisin heti lähdössä toteuttamaan sitä ilman sen syvällisempiä pohdintoja. Onneksi minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka toppuuttelevat minua ryntäilemästä päätä pahkaa joka idean perään.

  1. Hyväksyntä

Vahvasti hyväksyntää tarvitsevat ihmiset haluavat kuulua joukkoon. He saavat voimaa positiivisesta palautteesta, kun taas kritiikki voi olla heille musertavaa. Moni heistä on täydellisyydentavoittelija, joka saattaa pelätä epäonnistumisia.

Matalalla hyväksynnän tarpeella varustetut ovat usein itsevarmoja ja ilmaisevat vaikeitakin tunteita avoimesti. He eivät välttämättä kuitenkaan osaa ottaa vastaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja voivat vaikuttaa ylimielisiltä.

Oma arvio:

Hyväksynnälle annoin numeron 3. Olen jo pienestä asti kaivannut hyväksyntää ympärilläni olevilta ihmisiltä, vaikkakin koen oman itsetuntoni vahvaksi. Olen henkeen ja vereen täydellisyyden tavoittelija, niin harrastuksissa, koulutehtävissä kuin arjen toiminnoissa. Kritiikin vastaanottaminen on aina ollut minulle todella vaikeaa; jos saan kymmenen hyvää ja yhden huonon kommenttia poimin kuitenkin joukosta sen yhden sivulauseessa sanotun negatiivisen seikan. Se on välillä todella raskasta, mutta olen pyrkinyt ottamaan ja oppinutkin ottamaan kritiikkiä rakentavana palautteena.

  1. Järjestys

Vahvasti järjestystä kaipaavat haluavat organisoida, järjestää ja pitää puhtaana. He pitävät suunnittelusta ja rutiineista. He tekevät usein tarkkoja aikatauluja ja sääntöjä.

Vähäisen järjestyksen tarpeen omaavat eivät nauti ruutineista, vaan he haluavat improvisoida. He kokevat myös multitaskingin, useamman asian tekemisen yhtä aikaa, erittäin helpoksi.

Oma arvio:

Tähän kohtaan oli suhteellisen helppi tempaista myös 3. Olen todellinen järjestelijä (taas voisin puhua tässä yhteydessä perfektionismista..). Ennen kuin lähden kouluun/töihin/harrastuksiin on kotini näytettävä siistiltä: järjestelen jopa tiskini, jos en kerkeä niitä tiskaamaan ja sängyn jätän petaamatta ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Jos Proakatemialla tiimimme työtila on sekaisin, minun on ensin siivottava se ennen kuin voin aloittaa työskentelyn. Olen myös aina tehnyt niin sanottuja To do-listoja, joihin saan aina ruksittaa ruudun, kun olen hoitanut homman. Lisäksi olen todella aktiivinen kalenterin täyttäjä ja teen kaikki merkinnät lyijykynälllä, että saan kalenterin pysymään siistinä.

  1. Säästäminen/kerääminen

Vahvan säästämistarpeen omaavat inhoavat tavaroiden poisheittämistä ja se saattaa olla heille jopa mahdotonta. Niiden säästäminen taas lisää heidän turvallisuudentunnettaan.

Heikkoon säästämisen tarpeeseen liittyy muiden asioiden arvostaminen eikä materiaa koeta tärkeäksi. Tällaiset henkilöt saattavat esimerkiksi lainata tavaroitaan piittaamatta siitä, saavatko niitä koskaan takaisin. He myös mieluummin ostavat uutta rikkinäisen tilalle kuin käyttävät aikaa korjatakseen sen.

Oma arvio:

Säästämiselle annoin numeroksi 0. Toimin usein niin, että säästän jotain turhaa juttua kohteliaisuudesta tai varmuuden varalta jonkin aikaa, mutta lopulta heitän sen turhana/käyttämättömänä pois, yleensä siisteyden ja järjestyksen tieltä. Minua kauhistuttaa ihmiset jotka hamstraavat nurkkiinsa tavaraa, jota he eivät koskaan käytä. Minkä takia en kuitenkaan laskenut numeroa alle nollan, on siksi, että moniin tavaroihin minulle on kuitenkin syntynyt todella vahva tunneside ja siksi en tykkää luopua niistä. Olen myös muutaman kerran kokenut todella raskaasti ne tilanteet, joissa olen hukannut jotain itselleni tärkeää tai jos, joku kenelle olen lainannut jotain palauttaakin lainatun tuotteen hieman epäkunnossa.

  1. Kunnia

Vahvan kunnian tarpeen omaavat haluavat olla lojaaleja ja toimia oikein. Heille periaatteet, isänmaa ja uskonto ovat usein tärkeitä.

Vähäiselle kunnian tarpeelle ominaista on ajatus ”tarkoitus pyhittää keinot”. He siis arvottavat asioita sen mukaan, miten ne sopivat heidän elämäänsä ja tavoitteisiinsa.

Oma arvio:

Kunnia motiivinani sai minulta numeron 1. Olen todella lojaali ihminen esimerkiksi ystävilleni ja kumppanilleni. Isovanhempieni ja vanhempieni kautta myös uskonto ja isänmaa ovat minulle tärkeitä, mutta eivät kuitenkaan aivan täysin syvälle juurtuneita, minua täysin motivoivia periaatteita. Annan niille kuitenkin suurta arvoa ja koen tärkeäksi aina välillä rauhoittua näiden asioiden äärelle. Sen verran kunniaa minulla kuitenkin on, etten ole koskaan tykännyt sanonnasta: ”Helpompi saada anteeksi kuin saada lupa.”.

  1. Idealismi

Vahvan idealismin tarpeen omaavat haluavat omalta osaltaan tehdä maailmasta paremman paikan. He haluavat usein epäitsekkäästi vähentää sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta muutenkin kuin vain omassa lähipiirissä. Lisäksi he ovat usein kiinnostuneita esimerkiksi oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.

Heikko idealismin tarve näkyy esimerkiksi realismina. Tällaisilla henkilöillä saattaa olla kiinnostusta esimerkiksi humanitäärisiin asioihin, mutta heillä ei ole tarvetta päästä vaikuttamaan näihin asioihin ellei se hyödytä heitä itseään suoraan.

Oma arvio:

Annoin idealismille arvosanaksi 1. Minulle tasa-arvo on tärkeää, mutta en tee jatkuvaa aktiivista työtä sen eteen esimerkiksi osallistumalla joihinkin yhdistyksiin, jotka näitä asioita ajavat. Lisäksi olen oikeudenmukainen, mutta samalla pyrin olemaan realisti. Minulle on muutamaan otteeseen sanottukin, että olen välillä liian realisti, kun pyrin selvittämään asiat juurta jaksaen. En ehkä senkään takia nostanut numeroa ylemmäksi, koska maailmasta paremman paikan tekeminen ei ole se ensimmäinen asia, joka minut nostaa aamuisin sängystä ylös.

  1. Sosiaaliset kontaktit

Vahva sosiaalisten kontaktien tarve ajaa ihmistä tutustumaan uusiin ihmisiin ja hakemaan vertaistensa seuraa. He kokevat itsensä helposti yksinäiseksi, jos eivät pääse kontaktiin muiden ihmisten kanssa.

Vähäinen sosiaalisten kontaktien tarve taas näkyy esimerkiksi haluna omaan rauhaan. Tällaiset henkilöt saavat voimaa yksinolosta ja he saattavat uupua jos joutuvat olemaan jatkuvasti kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heidän sosiaaliset taitonsa olisivat heikot.

Oma arvio:

Viihdyn hyvin yksikseni, mutta tarvitsen kyllä myös tiiviin ystävä-verkon. Siksi annoin sosiaalisille kontakteille ykkösen (1). Tarvitsen joka päivä oman hiljaisen hetkeni, mutta samalla kaipaan myös joka päivä livenä tapahtuvia sosiaalisia kontakteja. En kuitenkaan pyri tietentahtoin tutustumaan jokaiseen uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen, vaan haluan ennemminkin pitää tiukasti kiinni itselleni rakkaista ihmisistä mm. siksi, että minulla olisi heille oikeasti aikaa. Uskon siihen, että jos minun on tarkoitus tutustua johonkin ihmineen, niin niin kyllä tulee taphtumaan. Nautin tosiaan myös yksiolosta enkä koe yksinoloa yksinäiseksi lähes koskaan.

  1. Perhe

Vahvasti perheestä huolehtimisesta motivoituneet ihmiset laittavat lastensa tarpeet kaiken edelle. He eivät usein hakeudu esimerkiksi sellaisiin työtehtäviin, jotka vaativat paljon matkustamista, sillä tämä tarkoittaisi poisolemista perheen luota.

Vähäisen perheestä huolehtimisen tarpeen omaavat rakastavat lapsiaan yhtä paljon kuin vahvan perhemotiivin ihmiset. He eivät vain koe lapsista huolehtimista suurena nautintona ja odottavat sitä aikaa, kun lasten kanssa voi jo käydä älyllisiä keskusteluja. He arvostavat sitä, että voivat olla sitoutumattomia.

Oma arvio:

Perhe sai minulta -1. Itselläni ei ole lapsia enkä halua pitkään aikaan hankkiakaan. Tällä hetkellä haluan asettaa omat tavoitteeni ja parisuhteeni tavoitteet muun edelle. Olen valmis lähtemään töihin kauemmaksi, kunhan tiedän saavani palata kotiin tärkeän ihmisen luokse. Olen todella sitoutunut parisuhteeseeni ja samoin kumppanini, jolloin pidemmäksi reissut tai vähäinen näkeminen ei aiheuta hallaa meidän parisuhteellemme. Uskon kuitenkin, että tämä motiivi tulee tulevaisuudessa saamaan minulta enemmän arvoa.

  1. Status

Vahva statusmotiivi näkyy haluna saada positiivista julkisuutta.  Statusmotiivi saattaa näkyä myös haluna ostaa merkkituotteita tai tuntea ”ne oikeat ihmiset” ja kuulua piireihin. Statusmotiivin täyttäminen ja se, miten se näkyy, vaihtelee hyvin paljon kulttuureittain.

Vähäisen statusmotiivin omaavat kokevat, että kaikkien tulisi olla samanarvoisia. He arvostavat vaatimattomuutta. He eivät ole kiinnostuneita julkisuudesta, asemasta, menestyksestä tai hierarkiasta.

Oma arvio:

2 oli arvosanani status-motiiville. Ensimmäisenä tätä ajatellessa tuli mieleeni, että olen aina pyrkinyt olemaan tarkka siitä, mitä itsestäni jaan sosiaalisessa mediassa. En kuitenkaan pyri some-kanavieni kautta keräilemään tykkäyksiä tai erityistä huomiota. Haluan antaa muille positiivisen kuvan itsestäni ja arvostan sitä, että tunnen paljon eri alojen taitajia ja että minulla on heihin hyviä välejä. Olen myös harrastukseni kautta hurahtanut aikalailla erilaisiin urheilumerkkeihin ja tykkään pistää pikkuisen enemmän rahaa paitaan jos siinä lukee edessä Adidas.

  1. Voitto/kostaminen

Vahva voiton ja kostamisen motiivi näkyy haluna puolustautua ja taistella. Tämän motiivin omaavilla on vahva kilpailuvietti ja he inhoavat häviämistä.

Vähäisen voittomotiivin omaavat taas eivät mieluusti riitele, haasta tai kilpaile. He usein myös välttelevät konflikteja.

Oma arvio:

Olen huono häviäjä, mutta normaalissa arjessa en tietoisesti pyri kilpailu-tilanteisiin, siksi voitto sai minun kohdallani numeron 1,5. Olen kuitenkin kärkäs puolustamaan omaa mielipidettäni ja lähden usein hakemaan konkreettista todistetta omalle mielipiteelleni, jos en saa toista uskomaan itseäni. Harrastukseni parissa minun kuitenkin tulee käytyä kisaamassa, mutta voitto ei ole koskaan tuntunut siltä tärkeimmältä, vaan tyytyväisyys omaan suoritukseen.

  1. Esteettisyys

Vahvan esteettisyystarpeen omaavat haluavat, että heidän ympäristönsä on kaunis. He myös mielellään panostavat esimerkiksi kauniisiin asukokonaisuuksiin. Osa esteettisyyttä arvostavista ovat erittäin taiteellisia ja hakeutuvat luoville aloille.

Vähäinen esteettisyysmotiivi taas saa aikaan sen, ettei tavaroiden ulkonäöllä ole juuri merkitystä vaan sillä, että ne ovat toimivia. He eivät myöskään usein panosta ulkonäköönsä.

Oma arvio:

Esteettisyys on omana motiivinani vahva 2. Rakastan sisustaa asuntoani ja rakastan harmoniaa ympäristössäni. Pyrin aina laittamaan päälleni vain yhteen sopivia asu-kokonaisuuksia, vaikka kyse olisi vain treeni-vaatteista. Olen musikaalinen ja tanssitaitelija eli pyrin omien taitojeni kautta lisäämään ihmisestä huokuvaa esteettisyyttä ympäristöön. Minulla ei kuitenkaan ole pakon omaista tarvetta valita vaatteita esim silmien tai hiusteni värin mukaan ja kotona pukeudun kyllä surutta usein hyvin rentoihin vaatteisiin.

  1. Syöminen

Vahvan syömisen tarpeen omaaville ruoka on nautinto. He suunnittelevat ruokailunsa usein tarkasti ja haluavat nauttia uusista mauista.

Vähäisen syömisen tarpeen omaavat taas syövät elääkseen. Heille ruokailu on välttämättömyys ja heille se on kuin tankkaamista.

Oma arvio:

Syöminen on minulle pisteytyksen mukaan numero 1. En tunne arjen kiireiden keskellä usein nälkää, mutta huomaan se kyllä kehon ja mielen väsymyksenä ja silloin hakeudun syömään. Olen kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että esimerkiksi pitkien treenien tauoilla syön kunnolla, jotta jaksa loppuun asti uupumatta syömättömyyden takia. Olen kuitenkin aina mielissäni, kun saa välillä heittäytyä kunnon kotikokiksi ja rentoutua itse kokoamansa monen ruokalajin illallisen parissa. Lisäksi jos saisin päättä, söisin joka viikko kerran jossain ulkona.

  1. Ruumiillinen aktiivisuus

Osa ihmisistä ahdistuu, jos eivät pääse liikkumaan. He myös rentoutuvat parhaiten liikkuessaan. Pitkäaikainen istumien saa ruumiillisesti aktiiviset hermostumaan. Heillä on siis vahva ruumiillisen aktiivisuuden tarve.

Heikon ruumiillisen aktiivisuuden tarpeen omaavat taas liikkuvat usein vain terveydellisistä syistä. He ovat usein mukavuudenhaluisia eikä heitä voi motivoida esimerkiksi liikuntaseteleillä.

Oma arvio:

Tämä oli ehdottomasti kaikista motiiveista helpoin pisteyttää. Pisteitä ruumiilliselle aktiivisuudelle annoin 3. Liikun aina paikasta toiseen pyörällä, vaikka muut kulkevat autoilla. Harrastan viikossa yli kymmenen tuntia aktiivista liikuntaa enkä pystyisi elämään ilman sitä. Lisäksi pitkillä luennoilla tai istunnoilla minun on aivan pakko nousta jossain kohdassa seisomaan: en pysty istumaan pitkään paikoillani. Minulle tulee liikkumisesta hyvä olo ja lisäksi liikkuessani energisoidun sekä rentoudun vahvasti, vaikka vähän hikisempääkin treeniä tehdessä.

  1. Rauhallisuus/mielenrauha

Rauhallisuusmotiivia vahvana tunnustavat ihmiset haluavat olla stressittömiä. He kuitenkin saattavat kantaa paljon huolia ja murheita ja heidän elimistönsä reagoivat stressiin hyvin vahvasti. He eivät usein pidä muutoksista eivätkä näe niissä mahdollisuuksia. Ennakkoon saatu epävarma ja epämääräinen tieto lisää epävarmuutta muutoksista entisestään.

Tämän motiivin vähäisenä kokevat ihmiset taas ovat sitä mieltä, että elämä on suuri seikkailu ja he ovat rohkeita ja pelottomia. He haluavat koetella osaamistaan ja ovat usein hyviä sietämään stressiä.

Oma arvio:

Tälle motiiville olin hyvin lähellä antaa numeron 3, mutta lopulta laskin sen epämääräiseen välinumeroon 2,5. Haluaisin todellakin olla stressitön, koska vatsani reagoi hyvin vahvasti stressiin eikä se tunnu mukavalta. Muutokset ovat omasta mielestäni hyvästä, mutta niihin kaipaisin aina hieman varoaikaa sekä tarkan ohjeistuksen kuinka muutosten jälkeen tullaan toimimaan. Minulla stressi tuppaa pakkautumaan aina samoihin aikoihin keväällä ja syksyllä, kun koulu, harrastukset ja työt kokevat kaikki samaan aikaan loppurutistuksen enne taitetta ja tällöin käyn melkein aina oman stressin sietokynnykseni yläpuolella.

 

Huomioidaan motiivien kokonaisuus

Edellä on nyt esiteltynä kaikki 16 perusmotiivia. Olennaista siis on, että ihmisen persoonallisuutta ja kokonaista motivaatiorakennetta voi ymmärtää vain ottamalla huomioon kaikki motiivit ja niiden yhdistelmät. Kannatta varautua siihen, että motiivien sekoituksesta voi tulla sekä positiivista harmoniaa, että negatiivisia ristiriitoja. Tässä on nyt se persoonallisuuden pohja, jolle on hyvä lähteä rakentamaan. Kukaan ei siis voi piiloutua muodostuneen motivaatioprofiilinsa taakse ja väittää, että on sellainen kuin on, koska motiivit eivät missään muodossa rajoita kenenkään käyttäytymistä, kehittymistä tai muuttumista.

Kun ihminen pystyy toteuttamaan montaa motiiviaan samanaikaisesti, on hän kaikkein motivoitunein, hukkaa vähiten energiaa ja saavuttaa parhaat tuloksen. Tärkeintä on tunnistaa ja miettiä omien motiiviensa yhdistelmiä ja niiden vaikutusta omaan toimintaan. Kun siis omat motivaatiotekijät ovat tiedossa, kannatta yrittää löytää sellainen toimintaympäristö, jossa moni itselle tärkeä motiivi toteutuu yhtä aikaa! Kun motiivit toimivat harmonisessa yhteistyössä, syntyy synergioita, jotka tuottavat suurta tyytyväisyyden tunnetta ja siitä seuraten onnellisuutta.

 

”Ei ole olemassa ihmistä, jota mikään ei motivoi. Kaikki ihmiset haluavat jossain määrin valtaa, riippumattomuutta, hyväksyntää, järjestystä, säästää tai keräillä, toimia oikein, parantaa yhteiskuntaa, saada arvostusta ja menestystä, huolehtia jälkikasvusta, olla muiden seurassa, liikkua, voittaa, nähdä kauneutta, nauttia ruoasta ja kokea turvallisuutta ja mielenrauhaa sekä oppia uutta.” (Mayor & Risku 2015, 147.)

 

Pohdinta

Uppouduin näihin motivaatioprofiileihin enemmän kuin mitä minun oli edes alun perin tarkoitus. Piti ensin vain kirjoitella blogiteksti omista fiiliksistä tähän aiheeseen liittyen, mutta lopulta löysinkin itseni lukemassa läpi kokonaista kirjaa.

Se, että jokaisen ihmisen toiminnan taustalla on tietyissä määrin kaikille yhteiset perusmotiivit, on mielestäni hyvin mielenkiintoinen teoria. Se on järkeenkäypä siinä mielessä, että jokaiselle toiminnalle tai valinnalle, jonka tekee on taustalla joku motiivi eli mitään ei tehdä sattumalta. Tuntuu kuitenkin hassulta, kuinka tosiaan niin erilaisilla ihmisillä voi muka taustalla olla vaikuttamassa samat motiivit? Tämä mielestäni selittyy kuitenkin sillä, että juuri niiden eri motivaatiotekijöiden erilaisilla variaatioilla syntyy ihmisiä, joilla on erilaiset toimintatavat. Kirjassa puhuttiinkin jossain kohtaa, että erilaisia Motivaatioprofiileita on miljoonia.

Minusta on hienoa, että yksilöllisten motivaatiotekijöiden avulla pystyy vaikuttamaan omaan ymmärrykseensä niin monessa asiassa ja sen kautta vaikuttamaan omaan toimintaansa. Tätä ymmärrystä pystyy sittemmin soveltamaan niin ryhmätyöskentelyssä, esimiehenä toimisessa, erilaisia ohjauksia tehdessä sekä parisuhteessa. Mielestäni oli tärkeää ymmärtää se, ettei Motivaatioprofiili ole mikään kehys, jonka sisällä sinun tulee ikuisesti kököttää, vaan päinvastoin se on lähtölaukaus ulos omista kehyksistä.

Teetin kyseisen testin mielenkiinnosta myös kumppanilleni. Hänen motivaatiotekijöidensä selvitessä valottui minulle vielä usean vuoden seurustelun jälkeen muutamia tarkentavia tekijöitä, jotka selittävät hänen toiminnassaan. Toisaalta oli mielenkiintoista huomata myös se, kuinka hyvin osasin suurimman osan tuloksista arvata jo etukäteen.

Se mikä minua vielä jäi pohdituttamaan on temperamentin ja motivaatiotekijöiden eroavaisuus. Ristiävätkö ne kovasti toisiaan vai onko kyse kahdesta eri toimintaa ohjaavasta mallista? Koska kyllähän tempperamentinkin syntyyn vaikuttaa ympäristö jo sikiövaiheessa, ei pelkät biologiset tekijät. Tämä on kysymys, johon haluaisin löytää aikaa paneutua myöhemmin lisää.

Suosittelen jokaiselle, joka on kiinnostunut omien toimintamallien ymmärtämisestä ja parantamisesta tutustumaan Reissin Motivaatioprofiiliin ja lukemaan Opas yksilölliseen motivointiin kirjan. Se oli kokonaisuudessaan todella helposti ymmärrettävä, nopeasti luettava kirjanen, joka vie ainakin minut täysin mukanaan!

 

Lähde: Mayor, P. & Risku, M. 2015.  Opas yksilölliseen motivointiin – 16 perustarvetta johtamisen apuna. Helsinki: Talentum

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Mitkä ovat toimintamme moottorit? - Yksilölliset Motivaatiotekijät by Stephen Reiss, 5.0 out of 5 based on 2 ratings Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Mitkä ovat toimintamme moottorit? – Yksilölliset Motivaatiotekijät by Stephen Reiss”

  1. Anu-Maria Järvinen sanoo:

    Luin tämän esseen sattumalta pitkästä aikaa, kun pohdin ihmisten eroavaisuuksia liityen juurikin motivaatiotekijöihin. Essee oli hyvä paketti aiheesta, ja sain poimittua siitä helposti juuri minua kiinnostavat pointit.

    Arvioin samalla taas myös omat motivaatiotekijäni, joita olen toki aiemminkin pohtinut paljon. Huomasin silti uusia yllättäviä puolia itsestäni. Yllätyin erityisesti siitä, kuinka paljon minua motivoivat idealismi ja ruumiillinen aktiviteetti, ja kuinka vähän saan niihin verrattuna puhtia esimerkiksi syömisestä, jonka taas olen kuvitellut olevan minulle tärkeä motivaattori.

    Seuraavaksi minun täytyy ehkä etsiä käsiini itse kirja, jotta voin taas palata uusilla silmillä aiheeseen.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!