Tampere
28 Mar, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Miten lakata stressaamasta?



Kirjoittanut: Kiia Innanmaa - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Blogiessee on julkaistu myös täällä: https://nouw.com/kiiainnanmaa/miten-lakata-stressaamasta-35301554 !

 

Miten lakata stressaamasta?

Oletko koskaan miettinyt, miten lakata stressaamatta? Miten sitä voisi vain nauttia elämästä, elää hetkestä vailla huolta huomisesta? Miten voisi olla ahdistumatta, panikoimatta ja murehtimatta? Miten sivuuttaa kiireen, jatkuvasti piippaavan puhelimen, somepaineiden ja koko ajan muuttuvien aikataulujen luomat paineet?

 

Niin minäkin. Olen miettinyt ihan toden teolla. Olen nimittäin ollut pahimman luokan stressaaja, jännittäjä, ahdistuja, panikoija, murehtija ja huolehtija. Stressasin siitä, että mulla oli stressiä. Pahimmillaan ahdistus on ollut varmaan noin vuosi sitten. Sain paniikkikohtauksia, en pystynyt nukkumaan, unohdin syödä.  Työpäivän jälkeen energiaa ei ollut vapaa-ajan viettoon. Söin lounaaksi vaahtokarkkeja enkä jaksanut liikkua. Lääkäri suositteli erilaisia lääkityksiä, joihin en kuitenkaan suostunut. Opiskelin, perustin yritystä, kävin palkkatöissä ja välillä suorastaan masensi.

 

Nyt kuitenkin tilanne on täysin päinvastainen! Älä käsitä väärin, opiskelen edelleen, itse asiassa samaa alaa. Olen yhä myöskin yrittäjä, tosin nyt yrityksen kautta on paljon enemmän töitä, kuin vuosi sitten. Käyn edelleen myös samassa palkkatyössä. Arkeni on ehkä siinä mielessä erilaista, että olen tehnyt tilaa säännölliselle ja terveelliselle ruokailulle sekä aktiiviselle liikunnalle, mutta se muutos on tapahtunut samoihin aikoihin tai enemmän jopa sen jälkeen, kun asenteeni on muuttunut.

 

Käytännössä siis mikään elämässäni ei ole muuttunut. Jos joku ulkopuolinen katsoisi elämääni, hän ei näkisi eroa tähän hetkeen ja vuoden takaiseen. Silti kaikki on muuttunut ihan täysin.

 

En siis muuttanut omassa arjessani, työssäni tai elämäntavoissani mitään. Silti en ole kolmeen kuukauteen tuntenut stressiä, ahdistusta, masentuneisuutta, huolestuneisuutta, paniikkia, murhetta tai paniikkia kertaakaan. En edes vähän tai edes hetkellisesti. En kertaakaan. Tässä tekstissä paljastan sinulle salaisuuden: miten lakata stressaamasta.

 

Mistä stressittömyys lähti liikkeelle?

Meillä ei koulussa ole lainkaan luentoja. Opiskelen yrittäjyyttä ja tiimin johtamista Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemialla ja meidän opinnot ovat hyvin käytännönläheisiä. Perustamme tiimimme kanssa yrityksen ja saamme opintopisteitä yritystoiminnasta. Vaikka varsinaisia luentoja ei olekaan, kuuluu kouluun silti aina myös se akateeminen puoli. Olenkin täällä blogissa usein maininnut esseet, joita kirjoitan erilaisten kirjojen pohjalta. Esseet ovat yksi osa koulun akateemista puolta. Toinen osa on pajat.

 

Paja on ikään kuin luento, mutta vain harvoin luentomainen. Niiden ajatuksena on yhdessä dialogin kautta oppia uutta. Päätämme tiimimme kanssa aiheet ja vedämme pajoja itse. Niitä ei vedä opettajat tai luennoitsijat. Opettajiahan meillä ei tavallaan edes ole, vaan meillä on valmentajia. Valmentaja voi silloin tällöin pitää pajan, mutta silloinkin aihe on tiimin kanssa yhdessä sovittu. Pajan voi vetää myös joku vieras, ja juuri se liittyy tähän tämän tekstin aiheeseen.

 

Viime lokakuun alussa meidän tiimin pojat kutsuivat erään yhteistyökumppaninsa vierailulle meidän pajaan. Kyseessä oli Nokia Rivergolfin toimitusjohtaja ja hän tuli kertomaan meille omasta taustastaan, omista opeistaan sekä johtamisesta. Olen omien muistiinpanojeni otsikoksi kirjoittanut tuossa pajassa ”Johtamispaja – Kimmo Sirainen”.

 

Paja ei sujunut omalta osaltani mitenkään erityisen hyvin. Tulin ensinnäkin sinne myöhässä ja suuni oli edelleen täynnä lounaseväsleipääni, kun tervehdin ja kättelin Kimmoa. Jouduin lisäksi olemaan osan pajasta pois asiakastapaamisen vuoksi. Silti tällä neljän tunnin pajalla on ollut ihan todella merkittävä vaikutus elämässäni, joskin vasta jälkeenpäin.

 

Kimmon pajan jälkeen meillä kaikilla oli hyvä fiilis ja koimme saaneemme pajasta paljon. Kiittelimme Kimmoa ja meillä jokaisella oli paljon muistiinpanoja tehtynä. Silti siinäkään vaiheessa en vielä ymmärtänyt, miten merkittävästä hetkestä oli kyse.

 

Kirjoitin omiin muistiinpanoihini monta lainausta Kimmon sanomisista. Kirjoitin ylös hänen sanoneen esimerkiksi ”Olen onnellinen nyt, koska saan olla paras versio omasta itsestäni” ja ”Vaikeissa tilanteissa kannattaa kokeilla totuutta”. Sitä, millä lopulta oli isoin merkitys, en kirjoittanut ylös. En silloin ymmärtänyt, miten merkittävästä asiasta oli kyse.

 

Mistä sitten oikein oli kyse?

En voi nyt sanoa ihan sanasta sanaan, koska en tosiaan kirjoittanut tätä ylös, mutta Kimmo sanoi meille jotain tähän suuntaan: ”Tänään tulee ilta, tänään mennään nukkumaan, huomenna tulee aamu ja huomenna herätään”. Niinhän se on. Tiesin sen. Niin tiesit sinäkin. Mutta ymmärsitkö sen? Minä en, ainakaan heti. Ymmärsin sen vasta myöhemmin, kun sitä oli tiimikaverit toistaneet tarpeeksi monta kertaa.

 

Tänään tulee ilta, tänään mennään nukkumaan, huomenna tulee aamu ja huomenna herätään. Siinä on stressittömyyden salaisuus. Tämä lause on se, miten lakata stressaamasta.

 

Käytännössä, mitä tahansa tapahtuukin, aina tulee kuitenkin ilta ja aina tulee aamu. Aina tulee huominen ja aina tulee uusi päivä. Olen jännittänyt esimerkiksi yleisölle puhumista ja yleisön edessä olemista ja vielä viime keväänä en suostunut menemään yleisön eteen edes hakemaan palkintoa, jonka sain. Sanoin silloin, että en ikinä tule puhumaan kouluni edessä lavalla.

 

Tammikuun alussa puhuin saman viikon aikana lavalla kahdesti. Ensin koko koulun edessä ja pari päivää myöhemmin koko koulun ja muutamien alumnien edessä. Jännitin, mutta mitäs sitten? Jännityksestä huolimatta tuli ilta ja menin nukkumaan ja tuli aamu ja heräsin. Esiintyminen meni mulla ihan hyvin, mutta entä jos ei olisi mennytkään? Entä jos olisin mokaillut sanoissani, kompastunut (olin molemmilla kerroilla korkokengät jalassa) ja kaatunut tai entä jos olisin unohtanut täysin, mitä piti sanoa? Joka tapauksessa olisi tullut ilta ja olisi tullut aamu.

 

Miksi siis jättäisin jotain tekemättä, vain koska jännittää tai pelottaa? Teinpä asian tai en, tänään tulee ilta, tänään mennään nukkumaan, huomenna tulee aamu ja huomenna herätään.

 

Toisaalta, miksi stressaisin? Koska vaikka stressaisin tai ahdistuisin vaikkapa lukemattomista sähköposteista, kiireestä, maksamattomista laskuista, tulee silti ilta ja sen jälkeen aamu. Jos joka tapauksessa tulee ilta ja aamu, miksi valitsisin stressin?

 

Toistan vielä kerran

Tänään tulee ilta, tänään mennään nukkumaan, huomenna tulee aamu ja huomenna herätään. Jos stressaan, tulee ilta ja tulee aamu. Jos en stressaa, tulee ilta ja tulee aamu. Valitsen ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon.

 

Kiitos Kimmo!

 

Lähteet:

Kimmo Siraisen pitämä paja 2.10.2018.

Kommentit
  • Maria Eskola

    Kiva kirjoitus! Ihminen on tosiaan siitä hassu omanlaisensa otus, että mietimme niin paljon kaikkea tällaista. Ihana tuo mantra “Tänään tulee ilta, tänään mennään nukkumaan, huomenna tulee aamu ja huomenna herätään.”. Jostain kirjasta kauan sitten löysin oman vastaavan mantrani, mitä pohdin kun itseäni jännittää: “Mitä tekisit, jos et pelkäisi?”. Tätä pohtiessa totean, että olisipa harvinaisen tylsä elämä, jos jättäisin sitä ja tätä tekemättä pelon takia – ja sitten teen asioita pelosta tai jännityksestä huolimatta. John Lennon on myös sanonut jotain, millä rauhoitan itseni stressistä: “Life is what happens while you’re busy making other plans.”. Että niin se vaan menee, stressasin tai en, asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Suurin osa oman elämäni parhaista asioista on tapahtunut yllättäen, joten olen kiitollinen siitä, että huomenna tulee aamu ja huomenna herätään – ja ties kuinka ihania yllätyksiä se tuo mukanaan.

    23.1.2019
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close