Miten kansainvälisyys huomioidaan fysioterapeuttikoulutuksessa

07.01.19 Esseen kirjoittaja: Santeri Saarinen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Uncategorized

Miten kansainvälisyys huomioidaan fysioterapeuttikoulutuksessa

 

Ulkomaalaisten määrä Suomessa on noussut jatkuvasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vuonna 1991 Suomessa asui hieman päälle 20 000 ulkomaalaista henkilöä ja vuonna 2017 heitä oli jo n. 250 000. (Tilastokeskus 2018.) Olen huomannut omassa elämässäkin tämän, sillä asuin pienellä paikkakunnalla, jonne perustettiin vastaanottokeskus. En kuitenkaan vielä ole ollut tekemisissä muuta kuin nuorten maahanmuuttajamiesten kanssa jalkapallon parissa. Uskon, että tämä nouseva trendi tulee jatkumaan ja sen vaikutus tulee näkymään myös sosiaali- ja terveysalalla, jossa tulevaisuudessa työskentelen. Heräsin tähän tilanteeseen kuitenkin vasta kunnolla final campilla Ruotsissa, jossa vierailimme Punaisen Ristin toimipisteessä, joka oli tarkoitettu vain kidutetuille pakolaisille. Ruotsissa vuonna 2017 ulkomaalaisia oli melkein 900 000 (Wikipedia). Se on yli kolme kertaa enemmän kuin Suomessa, joten tulemme siinä hieman naapurimaatamme jäljessä.

Kansainvälisyys fysioterapiakoulutuksessa

Luin Afrisa Kapellan Pro Gradu -tutkielman ”Kansainvälistymisosaaminen fysioterapian koulutusohjelmassa”, jossa hän oli tutustunut kaikkien Suomen ammattikorkeakoulujen fysioterapeuttikoulutuksien opintosuunnitelmiin ja tehnyt kyselyn osalle koulutuspäällikköistä ja opettajista nähdäkseen, miten suunnitelmaa toteutettiin. Työssä ei kerrottu ammattikorkeakouluja tai opettajia nimillä, joten sen perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä TAMKin tilanteesta. Suomessa tutkinto rakentuu kansainvälisten ja kansallisten viitekehysten sisään. Opetushallitus hoitaa kansallisten ja kansallisten viitekehysten sovittamisen yhteen. Fysioterapiakoulutuksen eurooppalaiset kriteerit (2006) nostavat esiin esimerkiksi potilaan kulttuuritaustan tuntemisen ja kulttuuristen tarpeiden tunnistamisen. (Kapella 2015.)

Suomalaisten koulutusten opintosuunnitelmat erosivat Kapellan mukaan paljonkin toisistaan kansainvälisyysopintojen osalta. Osassa kansainvälisyyden opiskelujen toteutusta oli kuvattu hyvin laajasti, osassa taas heikommin ja yhdessä ei ollenkaan. Läheskään kaikissa opintosuunnitelmissa ei esimerkiksi ole avattu mitä ”kansainvälinen osaaminen tarkoittaa”. Kapellan pystyi tulostensa perusteella nostamaan opintosuunnitelmista kolme kansainvälistymisen pääluokkaa, jotka olivat kotikansainvälistyminen, kansainvälistyminen ulkomailla ja muu kansainvälistyminen kotimaassa tai ulkomailla.  Vaihdot ja harjoittelut ulkomailla, hankkeet, projektit, tutortoiminta ja kansainväliset intensiivijaksot ovat yleisimmät tavat toteuttaa kansainvälistymistä oppilaitoksissa. Nämä vaativat kuitenkin liian usein opiskelijan oman kiinnostuksen aiheeseen. Kansainvälisiä monikulttuurisuusopintoja ei usein mainita opintosuunnitelmissa ollenkaan. (Kapella 2015.)

Oma kansainvälinen opiskeluni

Meillä koulussa kansainvälisyyteen valmistautuminen alkoi ruotsin ja englannin opiskelulla, joissa keskityttiin varsinkin ammattisanaston opiskeluun. Varsinkin englannin kehittäminen valmistaa mielestäni hyvin kansainvälisyydelle. Opiskelijoilla oli mahdollisuus kuitenkin hakea harjoitteluihin ja vaihtoon ulkomaille, mutta niihin eivät kaikki halukkaat aina pääse. Seuraavan kerran pakollisena kansainvälisyyttä tuli esille Proakatemialla kolmen opintopisteen verran, joista suurin osa koostui esseistä ja final campistamme Tukholmaan. Tukholmassa tutustuimme paikallisiin sosiaali- ja terveysalan yrityksiin ja niiden toimintaan. Ruotsin toiminta vastaa kuitenkin paljon Suomen vastaavaa ja kulttuuri siellä on melkein samanlainen.

Pohdinta

Vaikka olenkin suorittanut koulussa opinnot ruotsista ja englannista, sekä kansainvälisyyteen liittyvät kolme opintopistettä, en koe tietäväni asiasta tarpeeksi. Viikon opintomatkallamme Ruotsiin opin kyllä paljon Ruotsista, mutta se ei valmistanut minua mitenkään eksoottisemmista maista tuleviin maahanmuuttajiin ja heidän kohtaamiseen asiakastilanteissa.

Mielestäni nykyisessä tilanteessa, jossa Suomeen tulee jatkuvasti lisää maahanmuuttajia pitäisi kansainvälisyyden painotusta lisätä opintosuunnitelmissa. Yhä useampi fysioterapeuteista tulee jatkossa törmäämään ihmisiin erilaisista kulttuureista ja uskonnoista, eikä se saisi vaikuttaa hoidon tasoon.

Vaihdoissa ja ulkomaanharjoitteluissa yleensä oppii vain kohdemaan kulttuurin, mutta fysioterapeutin tulisi ymmärtää hieman jokaisen potilaan kulttuurista, jotta kuntoutus tapahtuisi mahdollisimman tehokkaasti. Oli kummallista lukea Kapellon tuloksista, että monikulttuurisuusopintoja ei huomioida opintosuunnitelmissa kovinkaan usein. Olen sitä mieltä, että kansainvälisyysopintoja pitäisi lisätä kaikille opiskelijoille ja niissä tulisi käydä läpi erilaisia uskontoja ja kulttuureja, jotka vaikuttavat fysioterapian toteuttamiseen. Tämä vaatisi tietysti opettajille lisää koulutusta aiheeseen liittyen.

 

Lähteet:

Kapello, A. 2015. Kansainvälistymisosaaminen fysioterapian kulutusohjelmissa. Pro Gradu -tutkielma

https://www.tilastokeskus.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/ulkomaan-kansalaiset.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_v%C3%A4est%C3%B6

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!