Suomen miesten koripallomaajoukkue eli Susijengi on mielestäni yksi hienoimmista 2010-luvun menestystarinoista. Vielä kymmenisen vuotta sitten maajoukkue pelasi Euroopan mutasarjoissa niinkin eksoottisia korismaita vastaan kuten Luxemburg ja Albania. Toisin sanoen suomalaisen koripallon tila oli hieman hakusessa eikä selvää suuntaa tuntunut olevan. Tällä hetkellä kuitenkin Susijengi pyörii median otsikoissa kymmenen vuoden takaiseen aikaan verrattuna erittäin tiheästi, lajin harrastajamäärä on kovassa kasvussa ja menestystäkin on tullut kiitettävästi. Mistä tämä kaikki kuitenkin johtuu? Suomella oli jo 2000-luvun alussa nimellisesti hyvä valmentaja- ja pelaajarunko, mutta tuloksia ei kuitenkaan syntynyt. Koripalloliitto päätti palkata vuonna 2003 maajoukkueen päävalmentajaksi Henrik Dettmannin, jolla oli kokemusta muun muassa Saksan koripallomaajoukkueen MM-tason menestyksestä. Dettmann asetti kuitenkin omat ehtonsa, jotta lähtisi mukaan luotsaamaan maajoukkuetta.

Dettmann halusi viedä valmennusta ja suomalaista koripalloa selvästi ammattimaisempaan suuntaan. Mutasarjoissa pelaamisen aika oli hänen mielestään ohi ja maajoukkueella tuli olla selvät tavoitteet ja sitoutuneet henkilöt, jotta lajia pystyttiin viemään kohti Euroopan huippua. Tavoitteet olivat korkealla, mutta samalla realistiset. Suomella oli suhteellisen laadukkaita pelaajia käytettävissä eikä Dettmann odottanut muutoksen tapahtuvan hetkessä vaan ymmärsi sen vievän aikaa. Ensimmäiseksi tavoitteena oli nousta Euroopan parempaan A-sarjaan muiden huippumaiden pariin, tämän jälkeen vakiinnuttaa asema huippujen joukossa ja lopulta kilpailla näiden kanssa voitosta. Harjoittelu- ja vaatimustaso nostettiin asiaankuuluvalle tasolle, joka itsessään sitoutti pelaajia, loi ammattimaisen kulttuurin joukkueelle ja hyvän pohjan tulevaisuudelle. Kova työ tuotti tulosta ja vuosien saatossa Suomi nousi A-divisioonaan ja pääsi kamppailemaan Euroopan huippumaita vastaan. Ensimmäinen merkittävistä voitoista lajin yhdestä suurmaasta Ranskasta tuli vuonna 2008. Tämän jälkeen Susijengillä onkin vakuuttavia voittoja tullut muun muassa Italiasta, Serbiasta, Venäjästä ja Turkista.

Koripallo on yksi eniten kilpailtu urheilulaji maailmassa. Suomen nousu muiden Euroopan huippumaiden joukkoon on hämmästyttävää huomioiden millä tasolla laji oli vielä reilu kymmenen vuotta sitten. Kirjasta kuitenkin paljastuu selkeitä avaintekijöitä menestykselle. Ensimmäisenä isona teemana on joukkueen merkitys. Joukkueen tulee aina olla suurempi kuin yksittäisen pelaajan. Kaikkien tulee toimia yhteisten sääntöjen mukaan ja sitoutua toimintaan. Yksittäisellä pelaajalla tulee myös olla oma paikka ja selkeä tehtävä joukkueessa, jotta jokainen tietää mitä yksittäisen pelaajan päävastuulle kuuluu. Pelaajilla tulee olla myös tavoite kirkkaana mielessä. Ilman tavoitetta kenen tahansa on vaikea motivoitua ja sitoutua toimintaan. Näiden lisäksi yksittäisinä tekijöinä kirjan perusteella itselleni nousi esiin itseluottamus ja onnistumiset. Onnistumiset ruokkivat itseluottamusta. Näin kävi myös Susijengille. Kun pelaajat voittivat Ranskan vuonna 2008, pelaajat, fanit ja valmennusjohto varmasti tajusivat lopulta pärjäävänsä huippumaita vastaan. Tämän seurauksena voittoja on tullut muista vastaavan tasoisista maista ja ennakkoasetelmissa heikommat vastustajat ollaan pystytty voittamaan lähes poikkeuksetta. Sivusta seuranneena olen huomannut koripallon muuttuneen entistä kilpailullisempaan ja ammattimaisempaan suuntaan vuosien aikana. Tämän seurauksena pelaajia siirtyy entistä enemmän kovempiin sarjoihin ulkomaille pelaamaan, joista yksi esimerkki on Lauri Markkanen. Maajoukkue on vakiinnuttanut oman paikkansa Euroopan top 10 joukkueena ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Jos kehitys jatkuu samanlaisena ja päämäärätietoista työtä jatketaan, uskon Susijengin pärjäävän tulevaisuudessa entistä paremmin. Toivon mukaan Suomi selvittää tiensä ensi vuonna järjestettäviin MM-kisoihin ja menestystarina saa jatkoa.