Moni akatemialainen oppilas sekä valmentaja kehotti lukemaan Jari Salmisen Onnistu tiimityössä – tiimin jäsenen kirjan ennen kuin itse saavun akatemialle ja pääsen yhdeksi tiimin jäseneksi. Ja kuinka oikeassa kaikki olivatkaan! Todellakin jokaisen akatemialle tulevan täytyisi se lukea. Toki tämän lukeminen tekisi hyvää tavallisessa esimiesvetoisessa organisaatiossakin työskentelevälle.

Päällimmäisenä kirjasta nousi esiin muutama tärkeä ominaisuus, joka tiimin jokaisella jäsenellä tulisi olla, jotta tiimi toimisi ja pääsisi nousemaan huipputiimivaiheeseen. Ensimmäinen ominaisuus on rehellisyys. Rehellisyys sekä itseään että tiimiään kohtaan. Se, että uskaltaa olla juuri sellainen kuin on ja päästää muut tiimiläiset lähelleen. Ilman tätä ei pääse syntymään luottamusta, jonka lähtökohtana rehellisyyden lisäksi on se, että tiimin jäsenet tuntevat toisensa mahdollisimman hyvin. Tiimissä työskenneltäessä täytyy suojamuurit laskea alas ja uskaltaa antaa myös heikkouksiensa tulla näkyväksi. Muuten ei pääse kehittymään yksilönä eikä tällöin tiimikään kehity.

Tiimin voima perustuu erikoistumiseen. Jokaisen tiimin jäsenen ei tarvitse osata kaikkea itse, vaan hän voi luottaa siihen, että joku muu tiimin jäsen hoitaa tehtävän ammattitaitoisesti. Tiimitoiminta antaa jäsenilleen mahdollisuuden erikoistua, mutta samalla hahmottaa työnsä osana laajempaa kokonaisuutta. (Salminen 2013, 57.)

Luottamus, tuo elintärkeä ominaisuus tiimiläisten välillä. Tämä on tärkeää varsinkin projektipäällikölle. Hänen täytyy voida luottaa omaan tiimiinsä. Hänen täytyy voida luottaa siihen, että jokainen yksilö hoitaa hänelle annetut tehtävät laadukkaasti. Hänen on myös luotettava siihen, että jos joku ei suoriudu tehtävistään niin silloin hänelle ilmoitetaan asiasta.

Myös tiimiläisen tulee ongelmatilanteessa voida luottaa projektipäällikköön. Hänellä täytyy olla sellainen olo, että hän voi rehellisesti ja vilpittömästi mennä pyytämään apua ja ohjeistusta. Ja jos hommat eivät ota sujuakseen, on silloin uskallettava myöntää asia, ensin itselleen ja sen jälkeen projektipäällikölle.

Yksi tärkeä ominaisuus on rohkeus. Rohkeus siihen, että kantaa vastuun omista teoistaan, ajankäytöstään ja osaamisestaan. Rohkeus antaa kaikki osaamisensa ja verkostonsa tiimin käyttöön. Rohkeutta puuttua tiimissä mahdollisesti esiintyviin epäkohtiin. Rohkeutta antaa sekä saada palautetta. Ja jos itse mokaa niin täytyy olla rohkeutta katsoa peiliin ja todeta, että syyllinen löytyy sieltä. Ei pidä lähteä syyttelemään muita. Rohkeuden avulla virheistäkin oppii ja tietää, mitä ominaisuuksia itsessään täytyy vielä kehittää.

Myös huumori mainittiin kirjassa moneen otteeseen. Huumori hitsaa ihmiset yhteen. Se korjaa konfliktitilanteissa syntyneitä haavoja. Se helpottaa tiimiytymistä. Huumori kertoo ihmisen persoonasta monesti enemmän kuin tuhat sanaa. Yhteinen nauru parantaa työilmapiiriä ja luo viihtyvyyttä. Tiimin sisäiset vitsit liimaavat tiimiläiset tiukasti yhteen. Huumori auttaa jaksamaan vaikeidenkin vaiheiden yli.

Kirjaa lukiessani tunnistin heti, mitkä tulevat olemaan minulle kaikista haasteellisimpia asioita yhtenä tiimin jäsenenä. Nimenomaan omasta suojamuurista luopuminen tulee olemaan minulle vaikeinta. Jotta pääsisin toimimaan täysivaltaisena ja yhdenvertaisena tiimin jäsenenä, minun täytyy uskaltaa olla rohkeasti ja rehellisesti oma itseni. Itseni johtaminen on seuraava kompastuskivi. Minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja sitoutua niihin asioihin, jotka kalenteriini merkkaan. Lisäksi minun on tultava tehokkaammaksi ajankäyttäjäksi. Minun täytyy olla välillä myös hiljaa, jotta kuulen, mitä mielipiteitä muilla on. Toisia kuuntelemalla pystyy oppimaan paljon!

Itsensä johtaminen ja aikataulutus

Itsensä johtamisessa on pohjimmiltaan kyse valintojen tekemisestä. Se, että päätät tehdä jotain, tarkoittaa sitä, ettet ehdi, jaksa tai viitsi tehdä jotain muuta. Aikamme ja energiamme on rajallinen, joten kannattaa valita tarkasti, mihin sitä käyttää. (Salminen 2013, 119).

Voisi helposti luulla, että itsensä johtaminen olisi hyvinkin yksinkertaista. Eihän se vaadi muuta kuin kalenterin ja sen käytön ahkeran oppimisen. Jos vain laittaa kaikki sovitut menonsa kalenteriin niin sehän riittää!

Mutta ei asia aivan niin helppo ole. Itsensä johtamista pidetään kaikkein vaikeimpana johtamisen lajina. On niin helppoa lipsua itselleen asettamistaan tavoitteista. ”Tiedän, että minun pitäisi opiskella, mutta mitäpä jos sittenkin katson ihan hetken vain telkkua..” ”Tiedän, että tuo yksi projekti pitäisi saada kunnolla alulle, mutta mitäpä jos aivan nopsaan katson, mitä Facebookissa on tapahtunut…” ”Mitäpä, jos kävisinkin ensin kiireettömällä lounaalla ystäväni kanssa ensin ja aloitan sitten työt..”

Itsensä johtamista täytyy harjoittaa kovasti. Itselleen täytyy tavoitteiden lisäksi asettaa konkreettisia päämääriä. Ei riitä, että päättää parin viikon sisällä lukea kirjan loppuun ja kirjoittaa esseen. Omille tekemisilleen täytyy asettaa selkeät päivämäärärajat, deadlinet. Milloin viimeistään jokin asia täytyy olla tehtynä. Silloin asioihin on helpompi sitoutua.

Joskus päätöksiä on vaikea tehdä tai on vaikeaa päättää, mikä asioiden tärkeysjärjestys on. Helpointa on aloittaa niistä asioista, joilla tiedät olevan jonkin ulkopuolisen määrittämä aikaraja. Seuraavaksi itse lähtisin pohtimaan, että miten kauan minkäkin asian tai tehtävän tekeminen kestää. Onko minulla jostain asiasta jo olemassa olevaa tietoa tai kokemusta ja missä asiassa joudun lähtemään liikkeelle nollista. Sehän on sitten ainoastaan positiivista, jos hoidettavista tehtävistä suoriutuu etuajassa!

Onneksi itsensä johtamisesta on kirjoitettu monta hyvää opasta. Aionkin perehtyä ensimmäisen akatemiakevään aikana johonkin sellaiseen. Koska vaikka tunnen olevani jo melko hyvä aikatauluttaja, en silti ole hyvä itseni johtamisessa. Omasta niskastaan on vain niin vaikea ottaa kiinni. Keskittyminen herpaantuu liian helposti, aikaa on niin helppo hukata turhanpäiväiseen.

Vaikka lopulta on helppoa löytää itselleen se motivoiva tekijä, jonka vuoksi aikatauluttaminen ja itsensä johtaminen kannattaa opetella. Jos osaan käyttää aikani hyvin ja tehokkaasti niin minulle jää siten paljon aikaa myös rentoutumiseen, parisuhteelle, perheelle ja ystäville. Ehkä opin samalla myös välttämään kiireen ja stressin..?

Erilaisuus tiimissä

Tiimitoiminnan voima lähtee ihmisten erilaisten ominaisuuksien yhdistämisestä mahdollisimman toimivalla tavalla. Ihminen toimii parhaiten sellaisessa roolissa, joka sopii hänen luonteelleen ja temperamentilleen. Toisaalta tiimi tarvitsee erilaisia ihmisiä erilaisiin rooleihin. (Salminen 2013, 91).

Tiimityössä voi helposti tulla vastaan tilanteita, joissa ihmisten erilaiset tavat toimia voivat aiheuttaa ristiriitoja tiimiläisten välille. Olisikin hyvä pitää mielessä, että tiimityöstä puhuttaessa erilaisuus on rikkaus. Tiimi on sitä vahvempi, mitä erilaisimpia kokemustaustoja, persoonallisuuksia ja vahvuuksia tiimiläisillä on.

Ristiriitoja voidaan vähentää, kun jokainen tiimissä tietää oman ”roolinsa” tiimissä. Jokaisen olisi hyvä tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa sen lisäksi, että tietää myös muista tiimin jäsenistä nämä ominaisuudet. Sen jälkeen kyse onkin vain siitä, hyväksymmekö erilaisuuden. Voimmeko tulla toimeen ja työskennellä erilaisten ihmisten joukossa? Osaammeko hyödyntää jokaisen vahvuuksia parhaalla mahdollisella tavalla?

Vaikka jokaisella olisikin tiimissä jokin tietty rooli, ei se silti tarkoita sitä, että olisi hyvä jämähtää niille sijoilleen. Jokaisen tulisi pyrkiä kohti omaa epämukavuusaluettaan ja pyrkiä ylittämään itsensä. Jos ei koskaan haasta itseään, ei voi koskaan selvittää sitä, missä kaikessa on hyvä.

Lopultakin tiimissä toimimisen suurin avain on itsensä ja toisten tunteminen ja hyväksyminen sellaisena kuin kukin on.