Miksi itselleen pitää olla niin ankara?

22.02.17 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johda mielelläsi
Kirjan kirjoittaja: Hämäläinen, P
Kategoriat: Vastuullinen ja kestävä yrittäjyys

Proakatemia on hyvä paikka vaatia itseltään paljon ja kokeilla rajojaan ihan toisenlaisella tavalla kuin luennoilla istumisella. Tämä on myös opiskelulinja (kultti, yhteisö – miksikä sitä ikinä haluaa kutsua), missä et ole vastuussa vain omasta itsestäsi ja tekemisestäsi, vaan taustalla on koko firma ja tiimi. Proakatemia on hieno oppimisympäristö, mutta näin suorituskeskeisessä paikassa suoritusten rimaa on helppo nostaa korkealle. Eikä vain itselleen, vaan myös muille.

Pirjo Helastinin artikkelissa ”Hellitä vähän, perfektionisti” hän haastatteli opintopsykologi Annamari Heikkilää, joka artikkelissa totesikin, että opimme asettamaan rimoja itsellemme jo pikkulapsi-iästä alkaen.

Sopivasti puhuin tässä lähiaikoina ystäväni kanssa Facebookissa, joka on tällä hetkellä Libanonissa rauhanturvaajana. Hän oli juuri ottanut uuden tatuoinnin käteensä ja itselläni jokainen tatuointini tarkoittaa minulle jotain, joten kysyin ystävältäni mitä hänen kuvansa tarkoittaa. Tässä vastaus:

”Mä oon aina ollu tosi ankara itteeni kohtaan ja vaatinu itteltäni paljon, pikkupojasta lähtien. Oon tosi nuoresta lähtien yrittäny nimenomaan tehä itteni ylpeeks itsestäni, että voisin joskus olla tyytyväinen ja tuntee itteni tärkeeks. Sen jälkee ku ikää alko olla huimat 12v ja aattelin että ei musta mitää huippu urheilijaa enää saada koska en oo tarpeeks koval tasol ”vaik oon jo niin vanha” joten rupesin sitte tavottelee sitä itsekunnioitusta univormuhommien kautta (sai jonkinlaisen mielenrauhan koska ei ollu viel ikää niihin hommiin nii pysty vaan ”valmistautumaan”). Noh, näit leikkei ny ehtiny vähä täs harrastaa ja aattelin et nyt ku pääsen operaatioon, nii sieltä saan ees jotain syitä olla tyytyväinen itteeni – wrong, koska tissiposkioperaatio* niin en voi olla ylpee siitä yhtään. Olo on edelleen niinku sillä pikkupojalla puumiekkoineen aattelemassa että mä en oo mitään vaikka ny ehkä jo vähän oon jotain tehnykki ja nähnykki. Eli vielä aikuisiälläkin tunnen itteni täysin mitäänsanomattomaks pikkupojaks joka yrittää olla jotain, mut osaltaan se nyt sitte kuitenki myös motivoi yrittämään.”

*tissiposkioperaatio tarkoittaa operaatiota, jossa on alhainen uhkataso.

Vastaus oli karumpi mitä odotin, mutta sopii Heikkilän analyysiin hyvin. Ystäväni on jo pienestä pitäen asettanut itselleen ja tulevaisuudelleen riman korkealle, jota on tähän päivään asti yrittänyt saavuttaa.  Omasta mielestään siinä onnistumatta, mistä itse olin täysin eri mieltä hänen kanssaan. Tämän takia minulla heräsi kysymys: miksi itselleen pitää olla niin ankara?

Pekka Hämäläisen kirja Johda mielelläsi on sanojensa mukaan sisäisen voiman työkalupakki. Kirja oli suunnattu enemmän johtajille ja valmentajille, mutta sen oppeja voi mielestäni soveltaa myös itsensä johtamiseen. Oma mentaliteettini itsensä johtamisella on, että itseltään saa ja pitää vaatia. Mikään ei tapahdu itsestään ja tavoitteiden eteen on tehtävä töitä. Unohtamatta siltikään tuulettaa ja nauttia onnistumisista.

Itse myönnän pelkääväni epäonnistumisia, vaikka niitä olen elämässä paljon kohdannut. Tähän on akatemia auttanut paljon ja olen huomannut oppivani parhaiten juurikin epäonnistumisista. Valitettavasti ne jäävät paremmin mieleen, mikä voi olla myös yksi syy miksi helposti taipuu ankaruuteen itseään kohtaan. Tämän takia yritän muistutella itselleni, että kaikki tapahtuu tarkoituksella ja jos jokin asia ei mene putkeen ei saa liikaa lannistua, vaan jatkaa yrittämistä. Jossain kohtaa se kyllä palkitsee ja liika ankaruus sekä aina täydellisyyden vaatiminen ei loppupeleissä ainakaan minua kehitä. Jos aina vain vaatii enemmän ja enemmän palaa loppuun. Tämän takia on tärkeää joskus pysähtyä ja katsoa taakse mitä on saanut aikaiseksi ja missä asioissa on oikeasti onnistuttu. Elämä ei ole pelkkää suorittamista vaan myös hetkessä olemista ja tämän takia siitä pitää osata myös nauttia.

”Kaikki elämän poluilla vastaan tulevat ihmiset ja haasteet ovat tavalla tai toisella meidän opettajiamme. Hyödyllisimmät ja tärkeimmät opit saamme niistä, jotka ovat meille kaikkein haasteellisimpia.”

Jos tunnet olosi riittämättömäksi ja väsyneeksi, saatat vaatia itseltäsi liikoja

Tunnetko itsesi usein väsyneeksi tai etkö koskaan ole tyytyväinen tekemiseesi? Tällöin saatat olla itsellesi liian ankara ja voisit löysätä asennettasi tekemiseen. Alla yhdeksän merkkiä, jotka voivat viitata siihen, että olet liian ankara itsellesi:

  1. Et koskaan soita töihin olevasi kipeä
  2. Tunnet olosi syylliseksi, jos joudut perumaan
  3. Olet koko ajan väsynyt
  4. Ajattelet liikaa
  5. Et juhlista saavutuksiasi
  6. Vertaat itseäsi muihin
  7. Et koskaan tunne itseäsi tarpeeksi hyväksi
  8. Murehdit kaikkea
  9. Et osaa antaa asioiden vain olla

Jos haluat päästää itsesi helpommalla, mieti:

  • Mistä ankara asenne itseäsi kohtaan on saanut alkunsa?
  • Minkälainen olisi kohtuullinen vaatimustaso?
  • Miksi juuri sinun pitää vaatia itseltäsi niin paljon?
  • Miltä tulevaisuus näyttää, jos jatkat elämääsi entiseen tapaan?

Palatakseni aikaisempaan keskusteluun, minkä kävin ystäväni kanssa, tässä oli vastaukseni:

”Oot ollu aina tosi ankara ittelles, nähtävästi. Se on hyvä että haluaa vaatia itteltään paljon, mutta pitää myös osata nauttia onnistumisista eikä aina vaan takertuu niihin mitkä meni pielee. Onnistumisilla – ja varsinki sen tunteesta jaksaa painaa eteenpäin. Toi on ihaltavaa, että vaadit itteltäs paljon, mutta elämässä kuuluu myös nauttia ja arvostaa tärkeitä hetkiä J olkoot se sitte jätskin syönti tai jotain suurempaa. Vaikka ittelles oot asettanu korkeen riman, se ei sulje sitä vaihtoehtoo ettet olis jo nyt tekemilläs teoilla jollekin muulle ”se jotain”. Vaikket sitä itse näe.”

Eli te kaikki jotka tunnistitte itsenne ja vaaditte helposti liikaa näkemättä onnistumisia: Pysähtykää ja miettikää oikeasti missä asioissa olette viime aikoina onnistunut. Tai edes pysähdy syömään sitä jäätelöä ja pidä tauko suorittamisesta.

Lähteet:
Kirja: Hämäläinen, P.2015 Johda mielelläsi
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/hellita_vahan_perfektionisti
http://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/oletko-liian-ankara-itsellesi-9-merkkia-kertovat-121322

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Miksi itselleen pitää olla niin ankara?”

  1. Miitu Hokkanen sanoo:

    Akatemialla on usein vaikeutena erottaa ne tyypit jotka jo valmiiksi vaativat itseltään ehkä jopa liikaa ja ne tyypit joiden olisi syytä vaatia enemmän, sillä kaikkien raja menee kuitenkin eri kohtaa. Olen kuitenkin täysin samaa mieltä siitä että akatemialla yleisesti pitäisi kokeilla rajojaan. Ja siksi esseen aihe on myös ajankohtainen ja hyvä. Sitä voisi olla järkevä käydä enemmänkin läpi tiimin sisällä, niin että kaikkien rajat tulevat selviksi. Näin ihmisiä voisi kannustaa, ehkä jopa hiukan hyvällä tavalla painostaa, oikeaan suuntaan.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Anne Tirronen sanoo:

    Näen noita samoja juttuja itsessäni todella paljon. Nuorena, kun jalkapallon pelaaminen oli minulle vielä elinehto ja tavoitteellista ajattelin monesti, etten ole tarpeeksi hyvä vaikka sain paljon kehuja pelaamisestani ja olin oman sarjani parhaimmistoa tolppien välissä. Päällimmäisenä mieleen jäi usein epäonnistumiset ottelussa vaikka muuten olisikin sujunut hyvin.

    Olen ”vanhemmiten” huomannut, että ainakaan jälkeen päin märehtiminen ei auta. Pahinta on sanoa jo etukäteen sanoa, etten mä osaa. Positiivisen ajattelun kautta olen uskaltanut monenlaisia asioita sekä löytänyt niistä epäonnisista hetkistä valonpilkahduksia.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Timo Nevalainen sanoo:

    Hyvää pohdintaa vaativuudesta. Ihmiset tuntuvat olevan kovin erilaisia sen suhteen mitä vaativat itseltään ja toisiltaan ja miten he suhtautuvat näihin vaatimuksiin. Se, että odottaa itseltään hieman enemmän ja saa energiaa toisten odotuksista voi johtaa erinomaisiin tuloksiin ja tunteeseen pystyvyydestä, kun taas se, että kokee oman arvonsa ihmisenä riippuvan saavutuksista ja sankariteoista johtaa helposti vähintäänkin jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen ja pahimmillaan masennukseen tai burnoutiin. Oman ihmisarvon kyseenalaistaminen on hukkaan heitettyä energiaa ja hyvä työyhteisö pitääkin tavoitteet korkealla, mutta tarjoaa samalla turvallisen ympäristön jossa jokainen voi kokea olevansa arvokas saavutuksista riippumatta.

    VA:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VA:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!