Miksi annamme muiden riistää vapaa-aikaamme?

11.12.18 Esseen kirjoittaja: Iina Pirhonen
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Uncategorized

 

Kello on 22.04 sunnuntai iltana, hyvä ystäväni laittaa minulle viestiä kouluasioihin liittyen. Käännän puhelimen näytön kohti sänkyä ja suljen silmäni. En halua vastata, en halua tähän aikaan illasta miettiä näitä asioita. Makaan kaksi minuuttia silmät kiinni paikallani, mutta en pysty rauhoittumaan. Olenko nyt paska ihminen, kun en vastaa, vaikka olen viestin nähnyt? Toista selvästi ahdistaa tämä hoitamaton koulutehtävä ja hänen parinaan minullakin on oma vastuu kannettavana. Loppujen lopuksi päädyn ajattelemaan, että mitäpä jos olisinkin jo ehtinyt nukahtaa ennen viestin saapumista ja luen sen vasta aamulla, kun herään. Pienen valheen avulla estän itseäni tarttumasta puhelimeen ja painun nukkumaan, silti kannan pientä syyllisyyttä siitä, etten halua sunnuntai iltana kello 22 jälkeen hoitaa kouluhommia.

Jokainen meistä on varmasti kokenut vastaavanlaisen tilanteen. Työnantaja soittaa lauantai iltana kesken juhlinnan ja pyytää seuraavana aamuna töihin, tai tivaa mitä tärkeää menoa sinulla on viikon ainoana vapaapäivänä, kun et voi tulla tekemää työvuoroa kahden tunnin varoitusajalla. Keksimme tuskanhiki otsalla tekosyitä, sanomme olevamme vatsataudissa, tai lapsenvahtina lapsille, joita ei ole edes ole olemassakaan. Turvaudumme ennemmin valkoisiin valheisiin, jotka kasvavat kerta kerralta isommiksi kuin myönnämme että olemme poikki ja lepo on meille arvokkaampaa kuin yksikään ylityökorvaus.  Miksi ihmeessä?

Ennen industrialismin alkua meillä ei ollut vapaa aikaa ja työaikaa, jotka olisi pitänyt eritellä toisistaan tarkasti. Oli olemassa elämä, johon työ kuului osana ja työtä tehtiin useimmiten kotoa käsin. Industrialismin myötä olemme ottaneet käyttöön käsitteet työpaikka ja työaika. Ajan kuluessa työn teosta on tullut koko ajan tehokkaampaa ja töissä ollaan ns. työpersoonana, jota ei sovi missään nimessä sekoittaa kotipersoonaan. Töihin ei saa tuoda omia murheita, eikä omaa huonoa mielialaansa saa tartuttaa muihin työntekijöihin. Sehän laskisi tehokkuutta hirveästi, jos kaikki olisivat huonolla tuulella yhtä aikaa. Työ pidetään vahvasti erossa arjesta, eikä ole kivaa, jos vapaa-aikaansa joutuu tuhlaamaan töistä puhumiseen. Olemme erotelleet työn ja vapaa-ajan niin radikaalisti, että pelkkä työpaikan näkeminen vapaa-ajalla saa meidät stressaantumaan.

Teknologian yleistyttyä työn tekeminen ajasta ja paikasta riippumatta on helpottunut ja yleinen asetelma vapaista viikonlopuista ja arki-illoista on joutunut astumaan takavasemmalle. Tehokkuuden ja suorittamisen arvostus on noussut entisestään, raha puhuu usein enemmän kuin terveys. Tilalle saadaan aina uusia suorittajia, jos puhti loppuu. Tästä kaikesta suorittamisesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos ihminen ei ehdi palautua. Olemme niin kovassa kiireessä aikaa vastaan, että suorittamisestamme häviää laatu kokonaan, mikä johtaa usein siihen, että joudumme suorittamaan saman asian useaan kertaan saadaksemme lopputuloksesta laadukkaan. Olemme ajan saatossa luoneet työelämän, josta kaikilla on kova kiire pois. Suurimmat tavoitteemme ovat seuraava vapaapäivä, seuraava viikonloppu tai seuraava kesäloma. Olemme jatkaneet suorittamista jo niin monen sukupolven ajan, että pidämme tätä elämäntapaa normaalina.

Onneksi pikkuhiljaa on havaittavissa että olemme murrosvaiheen äärellä. Pienemmissä yrityksissä, varsinkin uudemmissa sellaisissa, työtekijöiden hyvinvointia on alettu arvostaa. Terveellinen ja hyvinvoiva elämä on noussut trendiksi niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Asioiden johtamisen sijaan on pikkuhiljaa siirrytty johtamaan ihmisiä. Toivon, että tämä trendi tulee leviämään ja pysymään pinnalla pitkän aikaa. Mikään ei kuitenkaan tule ikinä täysin muuttumaan jos emme aseta itseämme alttiiksi muutokselle. Mitäpä jos ensi kerralla valkoisen valheen sijaan sanoisitkin, että tarvitset vapaa päivän itseäsi varten? Voisiko ehkä olla mahdollista, että yhtä uupunut pomosi ymmärtäisi miten tärkeä pyyntösi on ja osaisi myös jatkossa kunnioittaa vapaapäiviäsi? Kannattaahan sitä ainakin kokeilla ja jos pomosi ei sitä ymmärrä, on syytä harkita tulisiko pomo pistää vaihtoon? Meillä kaikilla kun kuitenkin on vapaus valita minkälaisessa työyhteisössä haluamme työskennellä ja minkälaista työkulttuuria haluamme edistää.

 

 

 

Tekstin innoittajan toimi Tommy Hellstenin kolumni ”Elämää vai työelämää? Työpaikalla pitää saada olla ihminen”

http://www.hyvejohtajuus.fi/16141/elamaa-vai-tyoelamaa-tyopaikalla-pitaa-saada-olla-ihminen/

 

Julkaistu: LinkedIn

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!