Kuuntelin joululomalla Maria Veitolan kirjan Veitola. Teoksessaan Maria käsittelee mm. omaa elämäänsä, äitiyttään, työuraansa, lapsuuttaan ja sitä miten hänestä on tullut sellainen kuin hän nykypäivänä on. Itselleni tärkeänä teemana kirjassa oli hänen työuransa, se miten hän on päätynyt nykyiseen ammattiinsa ja erilaiset kokeilut työuran varrella. Kirja sai minut pohtimaan omaa tulevaisuuttani.

Tullesani Proakatemialle en tiennyt mitä haluan tehdä tai mitä haluan olla isona. Tiesin kyllä mistä tykkään ja mitä en halua enää tehdä. Tähänastisen akatemia aikani vaikeimpia minulle esitettyjä kysymyksiä ovat olleet juuri utelut siitä mitä haluan tehdä akatemia aikanani ja tärkeimpänä mitä aion tehdä sen jälkeen. Aiemmin yritin vastailla ympäripyöreästi jotain siihen liittyen, että tykkään olla ihmisten kanssa ja myyntihommatkin ovat kiinnostavia. Nykyään olen oppinut, ettei minun tarvitse tietää ja se on ihan tosi okei, kun sanon sen. Ulkopuolinen paine ei ole helpottanut itsensä ja omien vahvuuksiensa löytämisessä, mutta se toden totta on patistanut itseäni miettimään näitä kysymyksiä. Tiedän myös sen, ettei näitä asioita kysellä kiusallaan tai sen vuoksi että minut saataisiin kiusaantuneeksi siitä, ettei minulla ole harmainta hajua siitä missä olen viiden vuoden päästä. Päinvastoin, kyselijät ovat olleet kiinnostuneita tekemisistäni ja elämästäni eikä siinä ole mitään pahaa.

Maria itse kertoo kirjassaan nuoruuden kipuiluistaan sen kanssa, ettei ollut ikinä oikein varma mitä haluaisi tehdä ja miten sen tekee. Hän kokeili monia eri juttuja, haki eri kouluihin ja oli aika ajoin hukassa itsensä kanssa. Hän päätyi hieman sattumalta ja ystävänsä painostamana radiojuontajaksi vaikkei ollut ajatellut itseään siihen hommaan. Siitä hänen työuransa otti tuulta siipiinsä. Olen ollut itse hyvin samanlainen, koska olen hakenut lukion jälkeen eri kouluihin, joihin minulla ei todellisuudessa ole ollut aikomustakaan mennä ja kokeillut ties ja mitä mutta en ole löytänyt omaa oppilaitostani ennen Proakatemiaa. Harrastin pienenä myös kaikkea mahdollista, koska olin kiinnostunut kokeilemaan eri juttuja mutta kiinnostus lopahti usein yhtä nopeasti kuin alkoikin. Kuitenkin kokeilemisen kautta löysin omat juttuni ja lajini joita sitten harrastinkin monia vuosia ja nautin niistä.

Itselleni sen myöntäminen, etten tiedä mitä haluan ja että saan muuttaa mieltäni, mikäli se muuttuu, auttoi tämän kaiken keskellä. Kun hyväksyin sen, että toisina päivinä en osannut vastata mitä haluan elämältäni ja toisina päivinä halusin palomieheksi, sirkuksen tirehtööriksi ja ties miksi, alkoi homma valjeta.

Ei elämässä ole kyse siitä mitä haluaa tehdä lopun elämäänsä, vaan sitä mitä haluaa milläkin hetkellä tehdä ja missä haluaa kehittyä. Ei minun tarvitse nyt päättää ammattia, johon kouluttaudun, vaan minun on kokeiltava eri juttuja ja kehitettävä itseäni eriasioissa, silläkin pääsen varmasti jo pitkälle. Ja voihan se olla, tällainen tuuliviiri kun olen, että herään jonain aamuna ja päätän etten halua tehdä töitä ollenkaan.

Vuodenvaihde toi minulle mieluisan suunnan tulevalle vuodelleni. Olin kesästä asti seurannut ihaillen tiimiläisteni Ingan ja Annin toimintaa heidän ja Arielan perustamassa suomalaisen designin liikkeessä. Sitä kuinka omistautuneita ja kiinnostuneita he olivat jutusta, jota tekivät. Itse en ole aiemmin perehtynyt kauheasti suomalaiseen vaatemuotiin, mutta olen ollut kiinnostunut muodista bisneksenä. Loppuvuodesta pääsin mukaan heidän liikkeensä toimintaan ja se vei kertaheitolla mukanaan. Tulevan vuoden hoidan Ingan avustuksella liikkeemme talousasioista ja perehdyn niihin paremmin. Olen nyt jo tehnyt muutamia työvuoroja ja työskentely asialleen omistautuneiden tyyppien kanssa on yksi siisteimmistä jutuista mitä tiedän. Olen itsekin innostunut toden teolla toimintamme kehittämisestä ja kaikesta liikkeeseen ja sen pyörittämiseen liittyvästä. Se että minut on otettu projektitiimiin niin hyvin vastaan ja tytöt ovat neuvoneet ja auttaneet aina tarpeen tullen on luonut minulle suurta merkityksen tunnetta tekemiseeni. Minusta pitkästä aikaa tuntuu todella siltä, että olen oikeiden asioiden parissa ja haluan olla paras mahdollinen hommassani. Talousasiat eivät ole aiemmin olleet mielestäni erityisen kiinnostavia, mutta nyt kun ne liittyvät asiaan mitä teen todella suurella innolla niin kellossa on aivan toinen ääni. Otan asioista mielelläni selvää ja haluan haastaa itseäni koska tiedän että tekemiseni merkitsee.

Merkityksen tunne tekemisessä on yksi parhaista ohjureista matkalla siihen mitä haluaa olla ja mitä haluaa tehdä. Kun koen oman tekemiseni tärkeäksi, haluan kehittyä siinä ja haastaa itseäni. Myös se, että ympärillä on tiimi, jossa on itseäni näissä asioissa huomattavasti kokeneempia tyyppejä auttaa suuresti. Ja tärkeimpänä se, etten etsinyt väkisin asiaa mitä haluan tehdä vaan lähdin avoimin mielin hommaan mukaan ja kokeilemaan voisiko tämä olla juuri se minun juttuni, on auttanut siinä, että olen löytänyt niin suomalaisesta muodista kuin talousasioistakin omat tämän hetkiset kiinnostuksen kohteeni. Nyt osaan ainakin vastata, että mitä haluan tehdä tällä hetkellä elämässäni ja mistä tykkään. Jännittävä nähdä mitä tulevaisuus tuo mukanaan, elämä kun on yksi suuri ja jännittävä seikkailu.