Mikä hortoilu? Kaksi villiyrttiä esittelyssä ja ohjeet niiden käyttöön!

28.06.19 Esseen kirjoittaja: Nuppu Laaksonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Suomen luonnon lääkekasvit
Kirjan kirjoittaja: Sinikka Piippo
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle

Arvatkaa kuka on hurahtanut hortoiluun? Yep, that’s me. Kyseinen verbi tarkoittaa siis villiyrttien keräämistä ja hyödyntämistä osana ruokavaliota. Hortaon kreikkaa ja tarkoittaa villiä ja kasviperäistä syötävää. Raija ja Jouko Kivimetsä ylläpitävät Suomessa nettisivua www.hortoilu.fi, josta löytyy paljon lisää tietoa tästä voimakkaasti kasvavasta hyvinvointia kohentavasta trendistä. Heidän aloittaessaan blogin pitämisen 2000-luvun alussa, kyseessä oleva harrastus ei ollut vielä kovasti pinnalla. Nykypäivänä se kuitenkin on, ja kuuntelinkin muutama sunnuntai sitten yle puheelta Kivimetsien vinkkejä villiyrttien keräämisestä.
”Tänä päivänä horta eli villivihannekset nähdään superruokana, joka on ekologista, terveellistä, herkullista ja kaikille ilmaista.” -Raija Kivimetsä

Koivunlehti

Koivusta yleisimmät lajikkeet ovat Rauduskoivu (Betula pendula) ja Hieskoivu (B. pubescens). Itse opin vasta hortoilusta innostuttuani tunnistamaan nämä lajikkeet toisistaan, jotka erottaakin nopeasti rungosta tai lehdistä. Rauduskoivulla on paksu ja tumma kaarna, joka halkeilee syväuurteiseksi, ja hieskoivun kaarna on puolestaan vaalea, sileä ja halkeilematon. Rauduskoivun oksat ovat paksut ja riippuvat, kun taas hieskoivun oksat ovat ohuehkot ja harvoin roikkuvat. Rauduskoivun lehti on kolmiomainen ja pitkulainen, ja hieskoivun lehti on pyöreämpi ja pienempi. Molempien koivujen lehdet ovat sahalaitaisia, ja hedenorot ovat pitkiä ja riippuvia.

Ainesosat:

Koivun lehdissä on runsaasti C-vitamiinia 150-250mg/100g (rauduskoivun lehdissä enemmän kuin hieskoivun), B2- ja B3-vitamiinia; karotenoideja; kivennäisaineista runsaasti kaliumia. Koivunlehdet sisältävät n. 3% flavonoideja, joiden pääkomponentit ovat hyperosidi ja avikulariini. Mahla sisältää aivan omat vaikuttavat aineensa, vaikka koostuukin suurimmaksi osaksi vedestä.

Käyttö:

Koivunlehdet sopivat esim. salaatteihin ja yrttijuomiin; hiirenkorvia ja pieniä lehtiä voi ripotella voileivän päälle, raasteisiin ja persiljan tapaan ruokien pinnalle. Kannattaa poimia lehtiä mahdolllisimman nuorena, parhaimmillaan ne ovat ennen juhannusta. Lehdistä voi myös valmistaa yrttiteetä, joka tutkitusti tekee hyvää nivelille ja virtsateille.

Rohtovaikutus:

Koivu luetaan mietoihin yrttirohdoksiin, joilla ei yleensä esiinny sivuvaikutuksia. Vaikuttavina aineina ovat flavonoidit, mm. hyperosidi. Niillä on virtsaneritystä lisäävä ja munuaisten toimintaa vahvistava vaikutus. Lisääntyneen virtsanerityksen ansiosta koivunlehtitee vaikuttaa parantavasti munuaisaltaan, munuaisten ja virtsarakon tulehduksiin. Se myös lisää myös suolojen erittymistä virtsaan. Koivunlehtitee ei ärsytä munuaisia kuten muut diureetit saattavat tehdä.

Oma kokemukseni:

Suosittelen lehtien silppuamista salaattiin, mutta tärkeää on leikata lehdet tarpeeksi pieniksi. Itse laitoin näitä C-vitamiinipommeja vihersalaatin joukkoon, josta ne oli vähän liian helppo huomata, sillä jätin ne liian isoiksi. Jatkossa myöskin pyrin keräämään lehdet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, alkukesällä, sillä ne vähän kovettuvat loppukesää kohti. Aion ottaa tämän yleisen villiyrtin vielä uudestaan kokeiluun, -pienemmäksi silputtuna. Aion myös kokeilla koivulehtisilppua mausteena persiljan tapaan.

Ruusunjuuri

Tämä myös Pohjanruusunjuureksi kutsuttu kasvi (Rhodiola rosea) on tunnettu terveyttä ja pitkäikäisyyttä lisäävästä vaikutuksesta jopa 3000 vuotta. Kiinan historiassa kasvia käytettiin eri sairauksiin, tuberkuloosiin ja syöpään. Ukrainassa kasvia on käytetty fyysiseen jaksamiseen, väsymykseen, sekä masennukseen. Historian mukaan Viikingit käyttivät ruusujuurta lisätäkseen fyysistä ja psyykkistä voimaa ja kestävyyttä, ja vuonna 1755 se sisällytettiin ensimmäiseen ruotsalaiseen farmakopeaan. Ruusunjuuren lehti on suomumainen ja varsi pysty, kalju ja tiheälehtinen. Lehdet ovat alle 4cm pitkiä ja niitä kuvaillaan termeillä mehevät, soikeat, suikeat tai hammaslaitaiset.
Raija Kivimetsä kutsuukin tätä kasvia monisuorittajan ja stressaajan täsmäkasviksi, koska se parantaa henkistä ja fyysistä suorituskykyä. Ruusujuuri on turvallinen käyttää suositetuilla annoksilla kuuriluonteisesti, ja sen adaptogeenisten vaikutusten ylläpitämiseksi nimeomaan kuuriluontoinen käyttö sopii erinomaisesti. Adaptogeenivaikutus tarkoittaa sitä, että kasvin aineet tehostavat elimistön henkistä ja fyysistä suorituskykyä ja puolustuskykyä poikkeustilan, esimerkiksi stressin tai muun kovan fyysisen tai psyykkisen kuormituksen aikana.

Ainesosat:

Myös ruusunjuuressa on paljon C-vitamiinia. Tämä rautainen kasvi sisältää myös haihtuvaa öljyä, flavonoideja, 16-18% parkkiaineita, fenyylietaanijohdannaisia (salidrosidia) ja kanelialkoholiglykosideja (rosavidiinia, rosaviinia, rosiinia). Vaikuttavista aineista triandriini on kaikkein aktiivisin. Ruusujuuresta on eristetty ainakin 140 eri ainetta.

Rohtovaikutus:

Ruusujuuren psyykkistä- ja fyysistä suorituskykyä parantava vaikutus kerta-annoksena alkaa noin 30- min päästä ja kestää noin 4-6h. Säännöllisessä käytössä ruusujuuren stressiantagonistinen vaikutus voi mahdollisesti parantaa urheilijan suorituskykyä, koska urheilijan sopeutuminen stressiin paranee.

Oma kokemukseni:

Ruusunjuurta on hieman vaikeampi löytää, sillä sitä ei kasvakkaan ihan koko Suomessa. Sitä löytyy Lapista, Pohjanmaalta, tunturiseuduilta ja purojen ja jokien varsilta. Itse löysin sitä Kaustiselta parin kymmenen metrin päästä järvestä. Leikkasin kasvista lehtiä myös salaattiin, mutta nimensämukaisesti Ruusunjuuresta juuri on myös käytettävää. Moni hyödyntääkin Ruusunjuuresta tehtyjä uutteita erityisesti kaamosaikaan sillä se piristää alakuloista mieltä, mutta silti rauhoittaa levotonta. Itse kokeilin Ruusujuurta tosiaan kertaluontoisesti, enkä huomannut vaikutusta olotilassani. Kokeilisin mielelläni kuitenkin Raija Kivimetsän suosittelemaa kuuria esimerkiksi syksyaikaan, aamuisin otettavaksi.

Oma innostukseni

Se, mikä minua innostaa hortoilussa, on näiden lukemattomien terveysvaikutuksien tutkiminen ja tutustuminen poimimisen ja ruokavaliossa hyödyntämisen kautta. On uskomatonta, kuinka lähellä meitä onkaan niin valtava määrä erilaisia vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, mutta ihmisen vierastuessa luonnosta, niiden käyttäminen alkaa tuntua yhä kaukaisemmalta. Halusin valita tähän postaukseen kaksi täysin erilaista villiyrttiä, toinen kenties yksi tyypillisimmistä suomalaisista villiyrteistä ja toinen harvinaisempi yksilö.

Kiinnostuin jopa Kaustisen evankelisen opiston tarjoamasta, nyt syksyllä alkavasta yrttihoitajakoulutuksesta, joka painottuu viikonloppuihin. Itselleni luonnon villiyrttien käyttäminen ei ainostaan tuo minulle hyvää ja raikasta oloa, vaan myös lapsenkaltaiseta innostusta uuden oppimisesta. Koen tämän vanhan suomalaisen viisauden vaalimisen olevan myös yksi tekijä luontosuhteeni syventymisessä. Kuinka ihana onkaan viettää kesäpäivää hortoillen pihalla, etsien toinen toistaan erikoisempia kasveja, niiden tunnistamista harjoitellen.On tärkeää kuitenkin harjoitella tunnistaminen, ennenkuin heittää jo soppakattilaan sellaista, mikä saattaisikin olla terveydelle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. On kuitenkin huomattava, että suomalaisia kasveja arvostetaan terveysvaikutusten ansiosta suuresti myös ulkomailla, ja esimerkiksi aasialaiset lääkevalmistajat ovatkin kiinnostuneet suomalaisesta luonnonmustikasta, jota käytetäänkin mm. silmälääkkeiden raakaa-aineena. Aika uskomatonta, eikö vain?

Lähteet:

www.hortoilu.fi
www.yrttitarha.fi
www.hidastaelamaa.fi/2015/11/ruusujuuri-antaa-siivet/
www.//elontieto.com/ruusujuuri
Piippo, S. 2018. Suomen luonnon lääkekasvit. Tammi: Helsinki. 
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!