Menestymisen matematiikkaa

09.10.15 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kuka menestyy ja miksi?
Kirjan kirjoittaja: Malcolm Gladwell
Kategoriat: Oppiva organisaatio

 

Onnittelut! Jos silmäsi osuvat juuri tälle kyseiselle riville, olet mahdollisesti astunut epämukavuusalueellesi. Pelkkä sana m4t3mat11kka palautti mieleesi ehkä ne tuskaisimmat ja mahanpohjaa kutkuttavimmat koulumuistot, kun vielä jouduit laskemaan. Matikan tuntien pitkät minuutit ja aivan liian lyhyet välitunnit olivat, ja ovat edelleen osalle meistä se ainoa yhtälö, joka on päivänselvää. Ota syvään henkeä. Kuvittele nyt eteesi pälvikalju, ruudullista henkkamaukan kauluspaitaa pitävä mies, jonka toisessa kädessä on ruoskaa etäisesti muistuttava, karttakepiksi aikoinaan nimetty objekti. Toisessa kädessään tällä maikalla on jonkinnäköinen kaukosäädin, jota laskimeksikin kutsutaan, jolla uskot olevan ihmismieleen negatiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia. Hyvä, nyt voit tunkea kyseisen kaverin takaisin luurankojen sekaan. Emme tule laskemaan matematiikkaa, enkä minäkään näytä tältä henkilöltä. Ainakaan vielä.

Toinen vaihtoehto on se, että luulit pääseväsi integroimaan jonkinlaista neljännen asteen menestymisen kaavaa. Tässä tapauksessa ystäväni, joudun tuottamaan Sinulle pettymyksen – pärjäät tällä kertaa perisuomalaisella maalaisjärjellä. Seuraavien minuuttien agenda on selvittää, mistä johtuu Bill Gatesin ja Beatlesin kaltaisten tähtien menestys. Minkä takia maailman älykkäin mies toimii ovimikkona? Entäpä onko vaikka ihmisen syntymävuodella vaikutusta lompakon paksuuteen? Niin, ei uskoisi.

Malcolm Gladwellin ’Kuka menestyy ja miksi?’ on kokoelma erilaisia selviytymistarinoita. Se pyrkii etsimään näiden poikkeustapausten välillä jotakin yhdistävää tekijää, minkä perusteella voisi tehdä johtopäätöksiä menestymisestä. Ihminenhän, tai no ainakin allekirjoittanut, tekee historiaa jo lenkille lähdettyään. Nyt perehdytäänkin asiaan lähinnä maineen ja suurempien yhteiskunnallisten asioiden näkökulmasta, joten sen järeämpää rasvanpolton ja elämässä menestymisen yhteistyön tulkintaa ei ole luvassa. Kirja on, kuten sanoin, kokoelma. Tämän vuoksi suoritin kovalla kädellä karsintaa, sillä tekstistä olisi muuten tullut A) sen pituinen, etten olisi jaksanut sitä kirjoittaa, tai B) et olisi sitä jaksanut lukea.

Harjoittelu, tilaisuus, perintö

Kun mietitään kuuluisia urheilijoita, muusikoita ja yritysjohtajia, tulee heti mieleen että he ovat luonnonlahjakkuuksia. He ovat olleet jo syntyessään lahjakkaita tietyissä taidoissa, mikä on edesauttanut maineikkaan uran rakentumista. Näin moni ajattelee jo luonnostaan, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Monesti sanotaan, että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Sama pätee myös nyt. Matkalla sademetsästä ulos on tehtävä työtä – tappaa pari leopardia, kävellä paljasjaloin piikkisikojen yli sekä syödä marjoja myrkkypensaasta. Edellisen voi siis puhtaasti lyhentää. Täytyy harjoitella, jotta tulee taitavaksi selviytyjäksi.

Gladwellin yksi kappale käsittelee niin sanottua 10 000 tunnin sääntöä. Siinä pohditaan esimerkiksi jääkiekon, shakin ja musiikin parissa tapahtuvaa harjoittelua. The Beatles mullisti aikoinaan populäärimusiikin. Kirjoittajan mukaan tähän oli merkittävänä syynä heidän yhdessä soittamiensa keikkojen lukumäärä. Vuodesta 1960 vuoteen 1964 orkesterilla oli kertynyt kasaan 1200 livekeikkaa, joka on järjetön määrä esiintymisiä. Ja se on järjetön etenkin siksi, että yhtye ei ollut vielä edes päässyt lentoon. Luulisi siinä soittotaidonkin kehittyvän, kun noin paljon harjoittelee? Ilmankos olenkin vain keskinkertainen pelimanni.

Eläviä esimerkkejä yritysmaailmasta puolestaan ovat IT-gurut Bill Joy ja kaima Gates, joiden polkua huipulle peilataan samaan harjoitusmäärään. Ilman erilaisia tilaisuuksia mitä miekkosten elämään ilmestyi, ei heidänkään mahdollisuudet opetella ohjelmointia, ja tätä kautta olla osana tietokonevallankumousta, olisi olleet mahdollisia. Edellä mainitut tilaisuudet nousevatkin harjoittelun ohella merkittäväksi tekijäksi monen menestystarinan takana. Tilaisuuksia voidaan tulkita myös sattumiksi. Aina ei tarvitse tarttua johonkin, vaan välillä se virta vaan vie.

Kirjassa esitettiin erittäin mielenkiintoinen taulukko maailman kaikkien aikojen rikkaimmista henkilöistä. Taulukko itsessään oli neljän sarakkeen lista, eli ei nyt mitenkään erityisen ainutlaatuinen. Ja jotta ei jäisi väärinkäsityksiä, niin ei – en saanut sen kummempaa tyydytystä itse taulukosta. Se mikä siitä teki mielenkiintoisen, oli näiden rikkaiden ihmisten syntymäaika. Vajaa 19% listan henkilöistä, mukaan lukien kärkipaikkaa pitävät John D. Rockefeller ja Andrew Carnegie, olivat syntyneet vuosien 1831 ja 1840 välillä. Historiaa joskus muinaishistoriassa opiskelleet muistavat, että 1860- ja -70 –luvun Amerikassa tapahtui merkittäviä muutoksia, mitkä mahdollistivat joidenkin kroisospennosten syntymisen. Ota hetkeksi aivot narikasta, ja uhraa ajatustyölle muutama minuutti. Miksi listalla ei ole ketään vaikkapa vuonna 1825 syntynyttä henkilöä?

Hyvä. Keksit varmaan ratkaisun. Palataan vielä hetkeksi IT-nerojen joukkoon, eli takaisin ”meidän aikaamme”. Seuraavaksi käsiteltävä pointti ei mennyt heti omaan pipoon. En tullut aiemmin edes miettineeksi, että muutamalla vuodella voi olla niin kova merkitys lopputuloksen kannalta, sillä ikähän on vain numero. No ei ole, jos kyseessä on isokenkäisten pääsykokeet.

Bill Gates on syntynyt vuonna 1955. Microsoftin toinen isä, Paul Allen on syntynyt vuonna 1953. Microsoftin entinen toimitusjohtaja, Steve Ballmer on syntynyt vuonna 1956. Erään pienen nyrkkipajan, jota Appleksikin kutsutaan, isä Steve Jobs on syntynyt vuonna 1955. Eric Schmidt, jonka voit googlata, on syntynyt vuonna 1955. Listaa voisin jatkaa, mutta jotta kirjaesseen luonne ei vallan muuttuisi referoinniksi, on hyvä päättää tähän. Kuten Gladwellkin toteaa, on turha väittää, että kaikki maailman IT-pomot olisivat syntyneet samaan aikaikkunaan. Mutta onhan tuossa nyt sillä aiemmin mainitulla maalaisjärjellä jotakin tolkkua, vai mitä? Ympäristössä tapahtuvat muutokset luovat meille tilaisuuksia, joihin osa tarttuu, ja osa ei. Aina ei riitä se oma lahjakkuus, eikä kova työnteko. Toinen saa elämältään hedelmäkarkin, toinen salmiakin.

Esimerkki kolikon toiselta puolen. Gladwell haastatteli kirjaansa erästä Amerikan älykkäimmistä miehistä, Christopher Langania. Mies ei kuitenkaan ole nobelisti, saatika sitten miljonääri. Hän on maalla asuva raksamies ja portsari, jonka älykkyysosamäärä on jotakin 195 ja 210 välillä. Jos äskeinen lause olisi kirjoitettu naamakirjaan, olisi se varmasti saanut jonkun moralisoivan, vain ja ainoastaan somessa vaikuttavan kukkahattusen ärähtämään, että olen pilvilinnoissa elävä idiootti. Homman jujuhan on kuitenkin siinä, että Chris olisi nimenomaan halunnut päästä haalarihommista eteenpäin. Hänelle ei kuitenkaan ympäristö ollut yhtä suopea, kuin vaikkapa edelllä käsitellyille, pienemmän ÄÖ:n omaaville henkilöille. Menestyminen ei ole älykkyydestä kiinni.

Lopuksi katsotaan yksi juttu kirjan toisesta puoliskosta. Ja olihan se matematiikka-perspektiivi myös saatava johonkin kohtaan mukaan. Otetaan se nopeana. Tiesitkö, että aasialaiset ovat matikkaneroja? Se johtuu osiltaan niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin käytettävästä kielestä. Esimerkiksi Kiinan kielessä luvut lausutaan tietyn kaavan mukaan, jolloin laskeminen on helpompaa, kun lapset tulevat siihen ikään. Kolme viidesosaa, on kankeasti suomennettuna ’ota viidestä osasta pois kolme’. Gladwell käytti kirjassaan lähteenään tutkimusta, jonka mukaan aasialaiset pesevät läntisten maiden asukit matikkakokeissa yli 60 pisteen erotuksella sadasta.

Hassua, eikö. Näinkin yksinkertainen asia voi luoda sinulle mahdollisuudet menestyä. Aasialaisilla on matematiikan suhteen perintö. Kulttuurillakin on siis merkitystä, jos pohditaan menestymistä tältä kannalta. Onko Samsungin ja Toyotan kaltaisilla yrityksillä sitten jotakin oikeasti merkittävää tekemistä matematiikan osaamisen kanssa, jäänee tutkijoiden tehtäväksi selvittää.

Selvisikö meikäläiselle sitten, mikä on se menestymisen kaava? Kyllä, ainakin luulen niin. Ja luuleminen on muuten hauska verbi. Aina sanotaan, että unelmat voivat toteutua. Aina sanotaan, että työnteko palkitaan. Aina sanotaan, että usko itseesi, niin kaikki on mahdollista. Totta. Väitän kuitenkin kirjan, ja omien kokemuksien perusteella, että aina tarvitsee olla mukana myös vähän munkkia. Ja mielellään suoraan Pyynikin näkötornista.

/ER/

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit:

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Menestymisen matematiikkaa”

  1. Jenna Mäkelä sanoo:

    Taas taattua Eetu-laatua! Sun tekstejä on ihan mahtava lukea, sanasto on niin rikasta ja kuvainnollista. Pystyin ihan selkeesti näkemään itteni kävelemässä viidakossa niitten piikkisikojen päällä. Keep ut the good work, kyllä me susta kirjailija saadaan.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Eetu Ruusukallio sanoo:

      Kiitos palautteesta Jenna! 10 000 tunnin harjoittelumäärään on tosin vielä matkaa. Ei auta muutaku nakuttaa esseitä!

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Tanja Verho sanoo:

    Onko Ote syntynyt oikeaan aikaan? Miten munkki syödään Otteen toimesta?

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!