Meidän ja länsinaapurimme kulttuurilliset eroavaisuudet

02.05.19 Esseen kirjoittaja: Juha Hyytinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Useita
Kirjan kirjoittaja: Useita
Kategoriat: Globaali yrittäjyys, Johtaminen, Vastuullinen ja kestävä yrittäjyys

19.3.19-24.3.19 järjestettiin jokavuotinen Nordplus-rahoitteinen ruotsin intensiivikurssi, johon osallistui opiskelijoita Tampereen ammattikorkeakoulusta, Halmstadin korkeakoulusta sekä Tarton yliopistosta. Kyseinen kurssi järjestetään joka vuosi eri maassa ja tänä vuonna oli Tampereen vuoro olla isäntäkaupunkina. Kurssilla perehdyimme ruotsalaiseen verbaaliseen ja kirjalliseen kommunikointiin sekä yritysmaailmaan.

 

Kurssin tavoitteena oli, että suomalaiset sekä virolaiset opiskelijat perehtyvät entistä enemmän ruotsin kieleen ja sen kielioppiin, sekä työkulttuuriin ja kulttuurieroihin, joita maiden välillä on. Kuuden päivän aikana meillä oli oppitunteja, joita ruotsalaiset opettajaopiskelijat pitivät meille, tutustuimme Tampereella sijaitseviin ruotsinkielisiin kohteisiin, kuten Svenska samskolaniin ja Svenska klubbeniin. Näiden lisäksi kävimme Tampere-talolla, sekä Helsingissä tutustumassa Helsingin yliopiston ruotsinkielenlaitokseen ja myös Svenska Teatteriin.

 

Ruotsin opettajani Kaarina tarjosi minulle mahdollisuutta osallistua tähän kurssiin, johon sitten pitkän harkinnan jälkeen hain. Vaikka ruotsin kieli on minulle suhteellisen tuttua ja voinkin väittää, että osaan sitä hyvin, olin silti tosi skeptinen kurssia kohtaan, kun kuulin siitä. Skeptisyys oli oikeasti vain pelko siitä, etten pärjäisi minun ruotsinkielentaitojeni kanssa. Mitä jos ruotsalaiset nauraisivat minulle, koska en osaa täydellisesti ruotsia? Miksi en vain jäisi normaalille ruotsinkurssille, jonka muutkin koululaiset käyvät? Jälkikäteen pohdittuna tein parhaimman mahdollisen päätöksen, kun päätin hakea kurssille mukaan. Voin jopa väittää, että viikko oli yksi parhaista, mitä minulla on tänä vuonna ollut.

 

Vaikkakin minulle Ruotsi on ollut aina suhteellisen helppo kieli, kurssin alussa puheen tuottaminen oli minulle todella vaikeaa, koska siitä on kulunut jo reipas tovi, milloin olin käyttänyt viimeksi ruotsin kieltä. Mutta tämä asia haittasi minua itseäni enemmän, kuin muita. Kun kurssia oli kulunut vasta 15 minuuttia, ruotsalainen opiskelija Victor kirjotti taululle lauseen ” Gör fel” eli suomeksi epäonnistu. Epäonnistuminen on inhimillistä ja sen kautta päästään niihin onnistumisiin. Tätä virkettä toitotettiin koko viikon ajan ja se kannatti. Kun piti takaraivoissaan tämän fraasin ei ajatellut, että meneekö nyt lause kieliopillisesti oikein vai ei, kunhan vaan avaa suunsa ja alkaa puhumaan. Vain muutamassa päivässä useiden mokien kautta puhe alkoi luonnistua jo todella hyvin ja ruosteinen lukko alkoi taas toimia. Kun kuulee ja puhuu ruotsia päivästä toiseen, jää omalla tavalla kasetti päälle ja kielen kanssa eläminen alkaa tuntua jo todella normaalilta.

 

Vaikkakin kurssin päätapahtumat olivat itse oppitunnit, jossa keskityttiin ruotsalaiseen kulttuuriin ja kielioppiin sekä vierailut eri kohteisiin, isoin anti ja oppi olivat minulle keskustelut ulkomaalaisten ihmisten kanssa. Keskustelut olivat todella mielenkiintoisia ja niiden kautta oppi tuntemaan jopa enemmän maiden kulttuurillisista eroista, kuin itse oppitunneilla. Vaikkakin meillä pohjoismailla on paljon samaa meidän kulttuureissa, niin niitä eroja löytyi myös todella paljon. Etenkin kun puhutaan sosiaalisesta kanssakäymisestä, työkulttuurista ja johtamisesta.

 

Työelämä2020 artikkelissa Pär Isakssonin laatimassa raportissa ruotsalainen johtajuus jaettiin viiteen eri kulmakiveen:

 

 

  1. Tasavertaisuus

 

Ruotsalaisissa organisaatioissa on todella yleistä, että johtajat sekä esimiehet työskentelevät kaikkien työntekijöiden kanssa, eivätkä vain istu norsunluutorneissaan räyhäämässä alaisilleen. Hierarkiaerot ovat mitättömiä ja johtajat ovat jatkuvassa kanssakäymisessä alaistensa kanssa ja he haluavat, että jokaisen mielipide tulee kuultavaksi. Johtajat ovat todella kiinnostuneita siitä, että miten heidän työntekijänsä voivat. Tämä luo vahvan luottamussiteen koko organisaatioon, joka taas lisää työntekijöiden itseohjautumista työtehtävissä.

 

  1. Tiimimäisyys

 

Tiimipelaaminen on yksi syy, miksi monet ruotsalaiset organisaatiot ovat menestyksekkäitä. Jokainen tiimin jäsen on yhtä tärkeä, olitpa alainen tai johtaja. Kullakin on tarkka tieto siitä, että mitkä ovat tavoitteet ja niitä kohti mennään tiiminä.

 

  1. No stars, please

 

Ruotsalaiset eivät tykkää lainkaan ylimielisistä tai suuren egon omaavista ihmisistä. Puheenvuorojen omiminen, keskeyttäminen ja piittaamattomuus muita ihmisiä kohtaan, ovat suoraan sanoen loukkaavaa käytöstä. Kuten aikaisemmin kerrottiin, jokainen tiiminjäsen on yhtä tärkeä ja arvokas, joten häntä pitää arvostaa. Jopa yksi vastarannan kiiski voi pilata koko tiimidynamiikan.

 

  1. Konsensus

 

Kun suomalaiset tekevät päätöksiä kaksi suurinta valttikorttia ovat nopeus sekä tehokkuus. Taas ruotsissa panostetaan aikaan ja laatuun. Päätöksenteossa ei pidetä kiirettä, koska halutaan olla varmoja siitä, että jokainen on tyytyväinen lopputulokseen, jota aletaan viemään eteenpäin. Ei riitä, että lasketaan käsiäänestyksellä enemmistö, ja vähemmistö on vain hiljaa. Pitää olla varma siitä, mitä mieltä jokainen on päätettävästä asiasta. Tällöin nousee isoon rooliin toimiva dialogi, joka on avain päätöksen tekoon. ”Yhteistä ymmärrystä ei lähtökohtaisesti oleteta, vaan se rakennetaan.” – Pär Isaksson

 

  1. Toiminnallisuus

 

Konsensus –-> toiminnallisuus. Kun saavutetaan konsensus, on helppo lähteä suorittamaan projektia/tehtävää. Suunnitteluprosessi voi olla pitkä, mutta kun se on valmis, asiat etenevät kuin siivillä, koska taustalla on pitkä mutta laadukas suunnittelu alla. Jokaisella jäsenellä on tähtäimessä sama maali ja sen eteen tehdään pyyteettömästi töitä. Kaikki tietävät, että mitä tehdään, miksi tehdään ja milloin tehdään.

 

 

Sammanfattning

 

On silmiä avaavaa huomata, kuinka paljon eroja ruotsin ja suomen kulttuureiden välillä oikein on. Olemme monissa asioissa askeleen perässä länsinaapuriamme. Esimerkkinä haluan nostaa suomalaisen ”stereotyyppisen” johtamiskulttuurin. Melkein kaikille suomalaisille käsite ”management by perkele” on tuttu virke. Vaikkakin nykypäivänä tiimityöskentelymalli on rantautunut oppilaitoksiin ja työpaikoille, silti löytyy vielä tahoja, joissa kyseinen johtamismalli on valitettavasti vielä käytössä. Monien yrityksien työskentely on todella auktoritaarista, jäykkää ja kaavoihin kangistunutta. Onneksi tämä on pikku hiljaa muuttumassa parempaan päin.

 

Kirjoittaessani tätä kyseistä blogia minulle valkeni se, että kuinka paljon yhtäläisyyksiä ruotsalaisessa johtamisessa ja työkulttuurissa on Proakatemian oppimismallin kanssa. Kaikki Pär Isakssonin viisi kohtaa ovat heijastettavissa työskentelyyn Proakatemialla ja omasta mielestäni nämä viisi kulmakiveä pitäisi olla myös sekä suomalaisessa työ- että johtamiskulttuurissa.

 

Tajusin myöskin, että on vielä kaksi asiaa, jotka yhdistävät ruotsalaisia ja Proakatemialaisia: ”Båda tycker om att diskutera och fika”.

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

 

http://www.tyoelama2020.fi/ajankohtaista/blogit/tyoelaman_muutoksentekijat/ruotsalainen_johtaminen_maailman_parastako.5531.blog(Luettu 18.4.2019)

 

https://www.vinnova.se/contentassets/b7e3c83b86b54da68c744d84165f03b8/vr-08-14.pdf(Luettu 22.4.2019)

 

 

https://hydeturust.blogspot.com

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!