Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Me olemme mitä tunnemme



Kirjoittanut: Anni Minkkinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Välillä sitä melkein unohtaa miten paljon tunteemme, ajatuksemme ja muut päämme sisällä tapahtuvat asiat ohjailevat elämäämme. Ja että nämä asiat päämme sisällä ovat suurimmaksi osaksi ympäröivän maailman aikaansaannoksia – miten ihmiset ovat meille puhuneet ja kohdelleet meitä eri tilanteissa. Ihminen on syntyessään tabula rasa – tyhjä taulu, joka alkaa värjäytyä ja syntyä sellaiseksi teokseksi, minkälaiseksi ympäröivä maailma meidät maalaa.

 

Psykologian käsitteissä puhutaan skeemoista, mielen sisäisistä malleista tosimaailmasta. Skeema on sisäisesti organisoitunut muistirakenne, joka yksinkertaistaa ja selittää ihmiselle hänen kokemaansa informaatiota ympäröivästä maailmasta. Ihmisen aivot järjestävät tietoja eri skeemoihin ja skeema auttaa ihmistä ymmärtämään uutta tietoa, näin aivot pystyvät nopeuttamaan havaitsemansa informaation johtopäätöksiä.

 

Kun skeemat aktivoituvat, aktivoituvat myös erilaiset reaktiot, kuten olemisen merkitykseen liittyvät tunteet, yleinen käyttäytyminen, erilaiset fysiologiset reaktiot ja ihmisen motivaatio. Skeemat siis ohjailevat meidän tunteitamme ja sitä kautta myös tekemistämme. Kaikki on siis tapahtumasta toiseen johtavaa ketjureaktiota.

 

Näitä mielensisäisiä tapahtumia on kuitenkin hyvä tarkastella ja tiedostaa, miksi reagoi mihinkin eri tavoin ja miksi niiden ohjaamana käyttäytyy, miten käyttäytyy. Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi pureutuu juuri tähän aiheeseen ja avaa tarkemmin skeemoihin liittyviä taustoja ja käsitteitä.

 

Skeematerapiassa on nimetty 18 erilaista niin kutsuttua tunnelukkoa ja ne ovat:

 

  • alistuminen
  • emotionaalinen estyneisyys
  • epäonnistuminen
  • hylkääminen
  • hyväksynnän haku
  • kaltoin kohtelu
  • kietoutuneisuus
  • oikeutus
  • pessimistisyys
  • rankaisevuus
  • riippuvuus
  • riittämätön itsekontrolli
  • suojattomuus
  • tunnevaje
  • uhrautuminen
  • ulkopuolisuus
  • vaativuus
  • vajavuus

 

Tunnelukot muodostuvat yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa ja suurin tunnelukkojen aiheuttaja on usein lapsen lähipiirissä oleva aikuinen. Ei välttämättä vain vanhempi, vaan esimerkiksi opettaja, lähisukulainen, valmentaja tai joku muu aikuinen, joka on läheisessä roolissa lapsen elämässä. Joillekin tunnelukkoja voi muodostua myös toisten lasten käyttäytymisestä itseä kohtaan.

 

Tunnelukko on opittu tapa reagoida erilaisiin asioihin ja ne ohjaavat käytöstämme. Tunnelukot myös ikään kuin periytyvät aikuiselta lapselle eri tavoin ja muovaavat meistä sellaisia keitä olemme. Jos esimerkiksi lasta on pienenä paasattu ja hemmoteltu paljon, saattaa hänelle aikuisena kehittyä riippuvuuden tunnelukko. Hän saattaa olla aikuisenakin kovin riippuvainen muista ihmisistä ja hänestä tuntuu, ettei hän pärjää ilman toisilta saamaansa tukea ja apua. Riippuvaisen lapsen vanhemmalla taas saattaa olla uhrautumisen tunnelukko, jonka takia hän laittaa lapsen tarpeet itsensä edelle ja siksi ylihuolehtii lapsesta. Uhrautumisen tunnelukko saattaa taas olla peruja lapsuudesta, jossa rakkautta ei ole jaettu ylen määrin, eikä lapsi ole saanut tarpeeksi huomiota.

 

Kaikki on siis seurausta jostain muusta ja jonkun muun käytöksestä. Näin tunnelukot periytyvät esimerkiksi suvussa sukupolvelta toiselle. Meillä jokaisella on jonkinlaisia tunnelukkoja, toiset niistä näkyvät vahvemmin ja toiset heikommin. Tunnelukot eivät ole huono asia, vaan aivan luonnollinen asia ihmisen psykologiassa ja ne kuuluvat elämään. On kuitenkin hyvä tuntea itsensä ja tiedostaa, miten tunnelukot ohjaavat omaa elämää. Tunnelukkojen ei pitäisi antaa liikaa vaikuttaa omaan tekemiseen, varsinkaan silloin, jos ne aiheuttavat enemmän negatiivisia kokemuksia.

 

Itselleni kirjan lukeminen auttoi tiedostamaan monia omaan käytökseeni liittyviä taustoja, joita en ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi. Huomasin myös sen, miten omien vanhempieni käyttäytyminen lapsuudessani on tehnyt minusta sellaisen, kuin mitä nyt olen. Kun omat tunnelukkonsa tiedostaa, on helpompaa osata muuttaa omaa käyttäytymistään tietyissä tilanteissa tai ainakin pystyy ymmärtämään omaa käytöstään paremmin.

 

Tunnelukkonsa voi testata helposti kirjan nettisivuiltaKirjaa lukiessani tiettyjen tunnelukkojen kuvaukset kuulostivat omalle kohdalleni todella samaistuttavilta ja myös testissä nämä nousivat vahvimmiksi tunnelukoiksi minulla. Testin mukaan minulla on itse asiassa aika montakin eri tunnelukkoa ja se yllätti minut. Uskon testin tuloksiin hieman skeptisesti ja uskon, että oikeassa mielentilassa ihminen voi nähdä joitain piirteitä itsestään jokaisessa tunnelukossa. Myös osa kirjan jutuista kuulostivat omaan korvaani hieman erikoisilta ja jollain tavalla humpuukilta. Jotain perää kuitenkin skeematerapiassa psykologian yhtenä osa-alueena on ja uskon varsinkin siihen, että ympäröivä maailma vaikuttaa eniten siihen, minkälaisiksi ihmisiksi muodostumme. Kaikesta epäilystä huolimatta kuitenkin testissä saamani vahvimmat tulokset resonoivat minuun kovasti ja tunnistin niistä itseni ja oman käytökseni.

 

Itselläni vahvimmiksi tunnelukoiksi nousivat ulkopuolisuus, alistuminen, vaativuus ja uhrautuminen. Tunnelukkojen tarkemmat kuvaukset voi lukea osoitteesta: https://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm

 

Varsinkin ulkopuolisuuden tunnelukko kolahti minuun kovaa ja se olikin vahvin tunnelukkoni. Olen tuntenut ulkopuolisuuden tunnetta niin pitkään kuin vain voin muistaa. En ole oikein koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään porukkaan tai olen tuntenut olevani jossain tietyssä ryhmässä erilaisessa asemassa (yleensä huonommassa) muihin verrattuna. Uskon tämän tunnelukon syntyneen minulle lapsena. Minulla oli kyllä jonkin verran kavereita, mutta olin usein porukassa se, jolle naureskeltiin, jota ei pyydetty mukaan leikkeihin heti ja se, jonka poikkeava ulkonäkö otettiin puheeksi aina (olin todella pitkä muihin verrattuna).

 

Nämä seikat monien muiden lisäksi saivat minut tuntemaan, että en ollut niin kuin muut, että minussa on jotain vikaa ja en voi koskaan olla yhtä hyvä kuin muut. Mieleeni on myös jäänyt elävästi eräs tilanne koulusta ensimmäiseltä luokalta. Askartelimme luokkani kanssa syksyisiä kuvia leikkaamalla paperista lehtiä ja liimaamalla niitä paperille. Jokaiselle oli varattu beigen värinen taustakartonki, johon lehdet tuli liimata. Minun mielestäni tämä beigen värinen kartonki oli todella tylsän värinen, joten päätin liimata omat lehteni oranssille paperille, joka oli alun perin tarkoitettu vain leikattavaksi lehtiä varten. Työt laitettiin luokan seinälle ja siellä beigejen lehdillä koristeltujen kartonkien keskellä oli minun oranssi työ, jota koristivat punaiset ja keltaiset lehdet. Työ oikein hehkui ja kiljui erilaisuuttaan muiden yhteneväisten töiden joukossa. Opettaja tokaisi siihen töitä tutkaillessaan: ”No Anni se nyt onkin vähän erilainen kuin muut.”

 

Tämä tapaus on ehkä ensimmäisiä hetkiä, kun tajusin olevani erilainen kuin muut. Se tuntui aluksi todella kummalliselta ja siltä, että olisin tehnyt jotain väärää. Varsinkin pienellä paikkakunnalla, josta olen kotoisin, erilaisuutta ei aina sallita kovin vapaasti. En kuitenkaan koittanut peittää erilaisuuttani, vaan pyrin toimimaan niin kuin minusta tuntui parhaalta. Samalla kun lehtikuvia katsellessani tunsin häpeää, kun olin tehnyt tehtävän eri tavalla kuin muut, ajattelin myös, että minun työni on kyllä paljon hienompi kuin muiden. Myöhemmin olen tajunnut erilaisuuteni vahvuudekseni ja osoitukseksi luovuudestani ja rikkaammasta ajattelutavasta. On omalla tavallaan ihanaa olla erilainen, mutta toisaalta se aiheuttaa tunnelukkona minulle ulkopuolisuuden tunteen.

 

On hyvä, että pystyn nyt tiedostomaan tunnelukkoni. Pystyn ehkä vaikuttamaan ajatuksiini tietyissä tilanteissa, joissa tunnen ulkopuolisuutta tai ainakin ymmärrän mistä ajatukset johtuvat. Olen joskus puhunut tiimilleni siitä, kuinka koen ulkopuolisuutta isommissa ryhmissä. Tiedän, että olen tärkeä osa Promisiaa ja kuulun siihen, mutta samalla minusta tuntuu, etten kuitenkaan. En ole koskaan tuntenut yhteenkuuluvuutta luokkieni jäsenten kanssa eri kouluissa opiskellessani. Olen muutenkin kokenut saman mielisyyttä ja yhteenkuuluvuutta harvojen ihmisten kanssa. Kuitenkin Promisiassa ehkä jollain tapaa olen kokenut kuuluvani siihen eniten, mitä vertaan aikaisempiin porukoihin, joissa olen opiskellut.

 

Olen ehkä jo niin vahvasti asennoitunut koko kuluneen elämäni ajan ajattelemaan ”Anni vs. Maailma” että minun on hankala tuntea täyttä yhteenkuuluvuutta missään porukassa tai kenenkään kanssa. Voin kuitenkin yrittää muuttaa tätä ajatusmaailmaa pikkuhiljaa ajan kanssa. Tunnelukkoni tiedostaminen ja sen syiden pohtiminen on varmasti ensimmäinen askel muutokseen.

 

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Skeema

https://tunnelukkosi.fi

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close