Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

Luota itseesi kuin lapsi, tai antaudu ulkomaailman moukaroitavaksi



Kirjoittanut: Mika Nurmi - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Nykypäivänä ihmiset ovat entistä enemmän stressaantuneita kaiken kiireen keskellä. Kiireen vuoksi ihmisten itsetuntemus ja -luottamus kärsivät ja kaiken lisäksi unohdetaan elää hetkessä. Ajattelukyky kärsii, koska keskitytään liian moneen asiaan samanaikaisesti. Informaatiotulva ja multitasking vaikuttavat ihmisten toimintakykyyn, vapaaseen ajatusvirtaan ja jopa ihmisten kehittymiseen. Tutkimuksien mukaan, monen asian samanaikaisen suorittamisen vuoksi kehitys jäätyy, eli kehitystä itsessään aivoissa ei tapahdu.

Näitä asioita pohtii Niko Leppänen kirjassaan ”Itseluottamus”. Siteeraan esseessäni Leppäsen pohdintoja kirjassa, mutta pääasiallisesti avaan omia ajatuksiani aiheesta, joita kirja minulle synnytti ja ajatuksia, joita olen oman elämäni aikana löytänyt. Pyrkimyksenäni on saada ihmiset istumaan alas hetkeksi ja pohtimaan näitä asioita, omaa elämäänsä ja antaa ihmisille työkaluja parantamaan omaa hyvinvointiaan.

Lähdetään ihan alusta liikkeelle. Tällä tarkoitan siis ihan alkumetreistä, eli siitä kun olit vielä lapsi. Käytän lasta esimerkkinä, koska omalla tavallaan lapsi on mielestäni ”the perfect being”. Lasten ajattelutapa on hyvin selkeä, mutta monipuolinen. He elävät menneessä, eli ovat kokeneet jonkin asian, josta he ovat oppineet ja kykenevät sisäistämään sen, mutta silti he kykenevät elämään nykyhetkessä ja keskittymään siihen täysin.

Lapsilla on lähes rajaton mielikuvitus, mutta vaikka he haaveilevat, he kykenevät elämään nykyhetkessä ja keskittymään siihen täysin. Myöskään lapsi ei ajattele pintapuoleisesti muista ihmisistä tai asioista, vaan he kykenevät tulkitsemaan ihmisiä ja asioita paljon syvemmältä kantilta. Leppänen pohtii… lapset eivät erittele ihmistä värin, ulkomuodon tai muun ulkoisen tekijän perusteella. Lapsen itseluottamus on myös aivan omaa luokkaansa, kun vertaa esimerkiksi aikuiseen ihmiseen. Lapselta kysyttäessä, onko hän hyvä jossakin asiassa, lapsi usein vastaa ”Kyllä!”, koska hän ei vertaa itseään muihin, vaan ainoastaan itseensä ”You are your own rival”. Uskon tämän johtuvan siitä, että he pystyvät luomaan melkein täydellisen balanssin menneen, nykyhetken ja tulevaisuuden, eli mielikuvituksen välille. Ihmisen kasvaessa ja elämän edetessä kuitenkin monella ihmisellä tämä taito katoaa ja monet alkavat elämään enemmän joko menneessä tai tulevassa.

Mitä siis menneessä eläminen tarkoittaa? Usein negatiivisia ajattelutapoja, kuten ”jos olisin…”, ”Miksi en…” tai muisto jostakin paremmasta, kun taas pitäisi ymmärtää, että se on mennyttä ja keskittyä löytämään hyviä puolia, mihin se on johtanut tai mitä voisin tehdä paremmin, jotta…

Puolestaan tulevassa eläminen luo ihmiselle helposti valhekuvia, että olisi jo saavuttanut jotain. Tässä voidaan käyttää esimerkkinä henkilöä, jolla on yritysidea tai jokin aikomus tehdä jotakin. Hän puhuu aiheesta paljon ja usein muodossa ”sitten kun…”. Tämä ajattelutapa on hyvästä, niin kauan, kun se on terveellä tasolla. Ihminen usein huijaa itseään alitajuisesti, että hän olisi jo tehnyt asian eteen jotain tai pahimmassa tapauksessa hyvinkin paljon, jolloin hän kokee hetkellistä euforiaa, mutta kun hän palaa nykyhetkeen, jossa mitään konkreettista ei ole tapahtunut, pakottaa hän itsensä menneessä elämiseen ja negatiiviseen ajattelutapaan.

Leppänen käyttää kirjassaan paljon reflektiopisteitä, joiden tarkoituksena on saada lukija pysähtymään ja pohtimaan mielessään tiivistetysti luettua tekstiä, sen pääpointteja ja saada lukija pohtimaan niitä omalla kohdallaan. Joten…

 

Reflektiopiste 1.

Pyri valjastamaan lapsuuden varmuutesi ja sisäinen lapsesi. Keskity aina nykyhetkeen ja pyri löytämään siitä niin paljon hyviä puolia ja mahdollisuuksia, kun vain kykenet. Pyri myös luomaan balanssi menneen, nykyhetken ja tulevan välille. Muistele mitä olet oppinut menneisyydessä, käytä sitä hyväksesi nykyhetkessä ja tuo uusia mahdollisuuksia tulevaisuudesta nykyhetkeen. Muistakaa aina ajatella elämää ikuisena oppimisena, mutta myös niin, että olette jo perillä.

Jetketaan kasvamista. Kun ihminen pääsee tiettyyn ikään, alkavat ulkopuoliset tekijät vaikuttamaan häneen monella tavalla, kuten muut ihmiset ja heidän elämänsä, ulkoisten tekijöiden aiheuttamat taloudelliset paineet ja myös nallekarhu, joka ojennetaan itkevälle lapselle. Ulkoiset tekijät muodostuvat ihmisille tunnetekijöiksi kasvettaessa. Nämä ja muut ulkoiset tekijät ajavat ihmisen usein matalaan mielentilaan, jonka seurauksena on usein mm. stressi. Leppäsen ohjeiden mukaisesti on siis hyvin tärkeää oppia konsultoimaan ajatuksiaan ja kehittämään omaa mentaaliälyään, eli oman mielen ja ajattelun toiminnan ymmärtämistä ja korkean mielentilan löytämistä flow-tila. Flow-tila auttaa ihmisiä löytämään ongelmiin ratkaisuja ja vapauttamaan ajatukset matalasta mielentilasta, joka luo ikään kuin padon ajatusvirralle, jonka pitäisi saada virrata vapaana ulos, tuoden mukanaan uusia ajatuksia, jotka puolestaan luovat uusi tunteita. Leppäsen mukaan ja Leppästä kompaten ihmiselle on normaalia ja tarkoitettua, että erilaiset ajatukset ja tuntemukset huonoista, hyviin ailahdellen laidasta laitaan on normaalia ja ihmiselle hyväksi, kun ne pääsevät virtaamaan vapaasti, eikä niitä patouteta.

 

Reflektiopiste 2.

Ajatellaan tilanne, että jalkapallopelissä altavastaava joukkoe saa pelin viime hetkillä mahdollisuuden tasoittaa peli, saada mahdollisuus voittoon ja jatkaa jatkoajalle, kun he saavat rangaistuspotkun viimeisillä sekunteilla. Kannattaako rangaistuspotkun suorittavan pelaajan miettiä mikä merkitys maalilla on? Mihin potkaista pallo? Millaiset juhlat maali aloittaa? Vai mitä jos hän epäonnistuu? Mitä hänestä puhuttaisiin ja kirjoitettaisiin lööpeissä jos hän epäonnistuisi? VASTAUS: Ei mitään näistä! Jos pelaaja menisi vetämään rangaistuspotkun pää täynnä ylimääräisiä ajatuksia, olisi hänen vaikea nähdä mihin hänen kannattaisi sijoittaa pallo ja suoritus todennäköisesti olisi erilainen, kun hän sen omassa päässään kuvitteli. Tyhjässä mielentilassa hän kykenee hahmottamaan ja toimimaan paremmin. Avain huippusuoritukseen on, että ajattelee, mutta ei niinkään keskity ajatukseen, vaan antaa sen virrata vapaana.

Kasvetaan aikuisiksi. Alamme palaamaan takaisin tietynnäköiseen balanssiin, kukin omalla ajallaan ja tavallaan. Olemme parempia konsultoimaan omia ajatuksiamme ja ehkä olemme onnistuneet vahvistamaan psykologista immuniteettiamme, eli sitä miten siedämme enemmän ja käsittelemme paremmin ulkoisia tekijöitä. Olemme alkaneet niin sanotusti aikuistumaan ja tavoittelemaan vahvempaa itsevarmuutta. Tässä kuitenkin piilee omanlainen riski. Puhutaan termistä ”käänteisyyden periaate”. Kun henkilö alkaa tavoittelemaan vahvempaa itsetuntoa ja parempaa itseään, unohtaa hän hyvin helposti elää nykyhetkessä ja olemaan tyytyväinen siihen mitä hän on ja missä hän on sillä hetkellä. Palataan aivan vain hetkeksi menneeseen ja muistetaan aina ajatella elämää ikuisena oppimisena, mutta myös niin, että olette jo perillä.

 

Reflektiopiste 3.

Itsevarmuuden tavoittelu vahvistaa itsevarmuuden puutetta, tunne että tämä hetki ei ole tarpeeksi. Epävarmuuden hyväksyminen on itsevarmuutta, epäonnistumisista ja huonoista asioista positiivisen löytäminen. (Leppänen, 2017, 112)

 

Esimerkit kuvastivat omaa elämääni melko tarkasti ennen Leppäsen kirjan lukemista. Ensin elin pitkään oman menneisyyteni varjossa, olin tottunut olemaan laiska ja omasin heikon itseluottamuksen. Puhuin paljon siitä, kuinka olisin jotain, jos olisin. Myöhemmin opin pääsemään tästä ajattelutavasta, mutta en vielä löytänyt kultaista keskitietä, vaan siirryin tulevaisuus painotteiseen ajatteluun. Opin tekemään paljon ja unohdin jossittelun, mutta tekemisen myötä, opin myös haaveilemaan ja puhumaan paljon omista visioistani ”sitten kun olen…”. Valitsin Leppäsen kirjan esseen pohjaksi, koska juuri ennen sen lukemista, olin löytänyt balanssin ja kirjan myötä opin näkemään sen vielä tarkemmin. Tie on ollut se perinteinen startup -yrittäjän polku, eli epäonnistumisia ennen oikean polun löytämistä, mutta ne ovat myös olleet hyvin kasvattavia. Lopuksi haluan muistuttaa, että voittajia eivä ole ne ihmiset, jotka eivät ikinä epäonnistu, vaan he, jotka eivät ikinä luovuta.

 

Kommentit
  • Minna Järvinen

    Huikeaa Mika! Oli mielenkiintoinen teksti ja hyvin avattu mielikuvien avulla. Pääsin helposti ajatuksiisi sisään ja sai aikaan mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Viimeinen lause jää varmasti kaikumaan vielä pitkäksi aikaa mieleeni 🙂

    11.3.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close