Luetko asioita ihan turhaan?

Informaatiotulva

Heräämme aamulla, otamme kännykän lukituksen pois päältä. Näytölle ei pamahda ilmoitusta yhdestä aplikaatiosta, vaan kuudesta. Plaraamme kännykkäämme hetken, kunnes aivomme ovat ihan jumissa informaatiotulvasta. Luemme bittiavaruudesta kuinka Pelle teki juuri itselleen hienon aamiaisen (,tuleepas itsellenikin nälkä). Sirpa on Nepalissa (,jota lukiessani tulen kateelliseksi hänen elämästään). Hallitus erosi (,pitihän se tietää). Kiinassa kissa söi itsensä hengiltä (,mitäs antoivat kissan syödä liikaa ruokaa, olipa turha uutinen. Putin ja Kim Jong Un juonivat jotain salamyhkäistä (,milloinkohan se maailmanloppukin tulee?) Kevät yllätti taas autoilijat (,huoh, vanha juttu) ja niin edespäin. Laitoin sulkuihin asioita kuvaamaan sitä, kuinka ajatuksemme poukkoilevat sinne tänne fokusoitumatta kunnolla täysin mihinkään. Kuinka isolla osalla tästä informaatiosta teet elämäsi kannalta yhtikäs mitään?

Luin Timothy Ferrisin Neljän Tunnin Työviikon ja se oli elämäni pelastus. Sen jälkeen en ole lukenut asioita vain sen takia, että se olisi jotenkin yleisesti hyväksi katsottua tai hyödyllisenä pidettyä. Mikäli olen halunnut tietää, mitä maailmalla tapahtuu, olen soittanut siskolleni, joka lukee Helsingin Sanomat melkein joka päivä. Olen kuunnellut tunnin maailman tapahtumia ja uutiskiintiöni on täynnä, ei kovinkaan paljon positiivisia uutisia tälläkään kertaa. Koulun informointikanavat pyrin tsekkaamaan 5 kertaa viikossa. Sekin tuntuu jo työläältä, kun informaatiota on vaan niin paljon.

Soveltaminen ja käyttöönotto 

Koen, että en tee informaatiolla mitään, ellen voi soveltaa sitä lähes heti käytäntöön. Jos katsoin vaikka hienon hyvään ravintoon liittyvän tsemppivideon, missä tehtiin smoothieita, en ennen tehnyt mitään. Nykyään kirjoitan ainekset ylös, kävelen kauppaan ja teen samanlaisen itse perässä. Eli pelkistettynä, kun luet, näet, kuulet, katsot, olet reaktiivisena sivusta seuraajana useissa tilanteissa. Pyri muuntamaan reaktiivisuuden tilassa saatu inspiraatio proaktiiviseksi, eli käytännön läheiseksi toiminnaksi. Muuten fiilistelet vielä vanhainkodissa mummonakin niitä tosiunelmiasia, etkä ikinä ota itseäsi niskasta kiinni. Mieluummin tee ja mieti sitten vanhainkodissa, että tulipa tehtyä ja olipa mielenkiintoisia kokemuksia täynnä oleva elämä, kuin, että himputti kun potuttaa, kun ei tullut elettyä, vaan tuli vaan sivusta seurattua sivusta, kun muut tekivät kaikkea kivaa elokuvissa, tv-sarjoissa, peleissä ja niin edelleen.

Olen huomannut, että eliminoimalla käyttämäni turhan informaation määrän, olen saanut fokusoiduttua elämäni kannalta olennaiseen informaatioon paljon paremmin. Aivoni eivät myöskään ole olleet enää samalla tavalla niin paljoa ylikierroksilla kuin ennen.

Työskenteletkö muiden, vai omien unelmiesi eteen?

Netflix on yritys. Yritykset omistavat myös kaikki pelit. Instagram on yritys, jonka sisällä on miljoonia yrityksiä. Facebook on samankaltainen ja Youtube, siinä mitä tulee yritysnäkökulmaan. Käyttämällä puhelinta päivittäin käytät aikaa siihen, että tuet yritysten toimintaa. Sinun aikasi on rahaa.

Voit käyttää aikasi siis siihen, että katsot muiden tehtailemia unelmia kaiket päivät: tv-sarjoja, Youtube-videoita, yritystoimintaa ja niin edelleen, tai sitten voit valita itse ryhtymään tekemään yritystoimintaa, jota muut katselevat. Näin pääset siltä puolelta pois, joka maksaa kaikesta ja haaveilee kaikesta ja voit päästä sille puolelle, joka tekee asioita unelmien eteen joka päivä. Yksinkertaistaen yrittäjyyden perus ajatusmalli toimii mielestäni noin.

Yksi yrittäjä selitti tämän kerran itselleni ja silmäni avautuivat. Koen nykyään yrittäjyyden tuomat palkinnot paljon palkitsevimpina kuin esimerkiksi lapsena pelissä saamani palkinnot. Ero on vain siinä, että pelistä saadut palkinnot eivät ole aitoja, mutta yrittäjyydestä saadut palkinnot ovat. Sama homma tv-sarjoissa ja elokuvissa. Elokuvissa ihmiset tekevät hurjia asioita ja saavat palkintoja. Katsojat voivat turvallisesti katsoa toimintaa saaden itsekin pieniä palkintoja.

Tottakai itsekin katson silloin tällöin elokuvia ja mielestäni huippulaatuisia tv-sarjoja, kuten Game of Thronesia, sekä saatan joskus kaverin luona pelata Assasins Creediä. En vain enää suurkuluta niitä, niin kuin nuorempana. Koen nykyään DIY (do it yourself) ”yrityspelin” paljon kiehtovampana lajina ja siksi pelaan sitä jollain tapaa joka päivä. Jos en muuten, niin kirjoitan ainakin kännykän muistiooni siihen liittyviä ajatuksia ylös.

Nuoret

Muistan kun itse olin nuori, silloin soitettiin lankapuhelimella kaverilla, että tule leikkimään. Teimme puumajoja, kalastimme, retkeilimme, pelasimme kymmentä tikkua laudalla, poliisia ja rosvoa, jalkapalloa, sählyä, milloin mitäkin. Piti käyttää mielikuvitusta, kun ei ollut helppoa ja nopeaa ärsykettä, puhelinta, tai muita älylaitteita saatavilla.

En kiistä puhelimen kätevyyttä ja hyötypuolia. Itse pidän puhelinta hyvänä renkinä. Nuorisolle puhelin on kuitenkin helposti isäntä, joka ottaa ohjat käsiinsä ja pitää nuorisoa pihdeissään tuntikausia päivässä, ilman, että nuoriso edes tajuaa olevansa puhelimiensa orjia. Koen, että nuorisolle olisi hyödyllistä opettaa kouluissa, mitä tarkoittavat jutut kuten ”informaatiodieetti”, ”priorisiointi”, ”oman unelman graindaaminen, toisten unelmien fanittamisen sijaan” ja niin edelleen.

Epilogi

Elätkö vielä koneiden vallassa, vai alatko olla pikku hiljaa itsesi herra? Onko Terminaattori (*Terminator -elokuva) vallannut sinut, ilman, että olet edes huomannut mitään? Luetko turhaan mitä ala-asteen luokkakaverillesi ja Kiinalaisille kissoille kuuluu, vai aidosta kiinnostuksesta niitä asioita kohtaan? Voisitko vähentää informaatiotulvan määrää huomattavasti elämässäsi ja keskittyä enemmän tulevaisuuttasi ja perusarvojasi tukevaan toimintaan? Miten olisi kännykän plaraamisen sijaan iltaisin meditaatioharjoitus? Voisitko saada informaatiotulvasi vähentämällä vain välttämättömyyksiin enemmän asioita aikaan? Mitäpä jos olisit vaikkapa viikon katsomatta Facebookkia, sanomalehtiä ja telkkaria?

Lähteet:

https://www.terve.fi/artikkelit/82688-sosiaalinen-media-koettelee-teinien-mielenterveytta

Sosiaalinen media vuonna 2018 (toimialaraportti)- Podcast jakso 61

Timothy Ferriss – Neljän tunnin työviikko (Viisas elämä 2013)