Luovuus on ideoita

Luovuus on abstrakti käsite, joka usein yhdistetään rikkaaseen mielikuvitukseen tai kykyyn ilmaista itseä kulttuurin ja taiteen keinoin. Luovat ihmiset mielletään boheemeiksi valtavirtaa vastaan kroolaaviksi taiteilijatyypeiksi, vaikka todellisuudessa suurin osa luovista persoonista löytyy ateljeiden ulkopuolelta. Viestintätoimisto Valveen blogissa luovuutta kuvataan vapauteen ja älykkyyteen liittyvänä kykynä nähdä uusia asiayhteyksiä, kehittää epätavallisia ideoita tavanomaisista ajatusradoista etääntymällä sekä kykynä löytää uusia ja yllättäviä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Luovuuden voidaan siis nähdä olevan tiiviisti sidoksissa ideointikykyyn.

Olen aina kokenut olevani kohtalaisen luova ja idearikas persoona vahvan visuaalisen ja kehollisen ilmaisukykyni sekä värikkään mielikuvitukseni ansiosta. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole pohjaton ideakaivo ja itsellänikin on niitä päiviä, kun mikään ei inspiroi ja luovaan työskentelytilaan pääseminen tuntuu mahdottomalta. Graafisena suunnittelijana työskennellessäni olen huomannut luovuutta ruokkivan vireän flow-tilan merkityksen suhteessa työn laatuun. Väsyneenä luovan ja tehokkaan työskentelyvaihteen päälle saaminen on vaikeaa, ja väkisin vääntämällä työn tulokset ja laatu jäävät heikoksi. Jumitilan seurauksena työt eivät etene toivotulla tavalla ja saattavat kasaantua aiheuttaen stressiä, joka entisestään vaikeuttaa luovan työn tekemistä. Luovuuslukkojen syntymiseen voi olosuhteiden ja vireystilan lisäksi vaikuttaa kovat sisäiset ja ulkoiset paineet, tiukat deadlinet sekä luomisen pakko. Luovuuslukkoja voidaan ehkäistä ja avata erilaisia menetelmiä hyödyntämällä, samoin kuin synnynnäistä luovuutta voidaan stimuloida ulkoisin ärsykkein ja tietoisesti harjoittelemalla.

Luin Jussi T. Kosken kirjoittaman Banappelsiini -kirjan, joka tarjoaa 101 keinoa luovuuden löytämiseen, sen ruokkimiseen ja ylläpitämiseen. Kirjan ideavitamiineiksi kutsutut menetelmät ovat yksittäisiä vinkkejä luovuuden ja inspiraation kehittämiseen, mutta löysin niiden väliltä myös selkeitä yhdistäviä teemoja. Lukemani perusteella jaoin luovuuden ja inspiraation kehittämisen tehtäväkenttiin, joita ovat sisäisten tavoitteiden asettaminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen, itsensä tunteminen, ulkoisten ja sisäisten paineiden hallitseminen sekä kääntäminen luovan prosessin eduksi, jatkuva oppiminen sekä erilaisten ongelmanratkaisumenetelmien hyödyntäminen.

”You can do anything, but not everything.”

Luovuutta ei ole ilman tahtoa, mutta ilman teräviä tavoitteita pelkällä tahdolla ei tee mitään. Jussi T. Kosken mukaan luovat teot vaativat päämäärätietoista työskentelyä tavoitteita kohti. Tavoitteiden määritteleminen on luovan prosessin lähtökohta, mutta toisaalta yhtä tärkeää on myös karsia tavoitteita. Ihminen pystyy keskittymään vain rajalliseen määrään asioita kerrallaan, ja liian monet tavoitteet syövät yksittäiseen tavoitteeseen käytettäviä resursseja sekä lopputuloksen laatua. Sopiva määrä tavoitteita vaihtelee yksilöllisesti, mutta Kosken mukaan kärkitavoitteita tulisi kuitenkin olla korkeintaan viisi ja muut tavoitteet tulisi siirtää sivuun niiden tieltä. Oikein määritellyt tavoitteet sisältävät sopivassa suhteessa realismia ja kunnianhimoa sekä tarjoavat riittävästi haastetta olematta kuitenkaan mahdottomia saavuttaa. Haastetasoltaan optimoidut tavoitteet tarjoavat parhaat mahdollisuudet luovaan työskentelyyn, kehittymiseen, onnistumiseen ja itsensä ylittämiseen.

Tavoitteiden asettaminen on vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä. Matkan varrella tavoitteet voivat myös vaihdella ja muokkaantua, eivätkä ne aina tunnu selkeiltä. Kirjan luettuani aloin itse pohtia ja kyseenalaistaa omia tavoitteitani. Jotkin tavoitteeni ovat olleet minulle itsestäänselvyyksiä ja toiset taas liian epämääräisiä. Sen vuoksi toiminnan ohjaaminen tavoitteiden suuntaan on ollut joiltain osin vaikeaa ja hidasta.

Tällä hetkellä tärkeimpiä tavoitteitani ovat ammatillisesta näkökulmasta tarkasteltuna markkinointiviestinnän taitojeni vahvistaminen ja syventäminen, yritystoiminnan kokonaisvaltainen hahmottaminen sekä yrittäjyyteen tarvittavan rohkeuden, tietotaidon ja ymmärryksen lisääminen, verkostojen rakentaminen sekä tehokkaan aikatauluttamisen oppiminen oman jaksamisen rajojen puitteissa.

Henkilökohtaisella tasolla pidän tärkeimpänä tavoitteenani arjen tasapainottamista omaa jaksamistani kuunnellen. Haluaisin päästä eroon jatkuvan kiireen aiheuttamasta oravanpyörästä, mutta olla silti tuottava ja tehokas. Tavoitteenani on myös itseluottamuksen, itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistaminen. Haluaisin oppia tukeutumaan itseeni enemmän sekä suodattamaan kritiikkiä, vastoinkäymisiä ja muutoksia paremmin herkkyydestäni huolimatta.

Olen jo ottanut askeleita kohti tavoitteitani, mutta tavoitteiden pilkkominen pienempiin ja konkreettisempiin välitavoitteisiin voisi tehdä etenemisestäni mitattavampaa ja sitä kautta motivoida minua entisestään tekemään tavoitteitani tukevia valintoja. Voisin myös miettiä jatkossa tarkemmin sitä, miten organisoin ajankäyttöni tavoitteideni kannalta mahdollisimman tehokkaalla tavalla ja millainen toiminta päivittäisessä elämässä ohjaa minua tavoitteideni suuntaan.

”Olet sitä, mitä uskot olevasi.”

Omat kärkitavoitteeni pyörivät vahvasti minun itseni ja oman elämäni ympärillä, ja se ei ole lainkaan huono asia. Jussi T. Kosken mukaan kaikkein tärkein luova projekti ihmisen elämässä on ihminen itse. Sosiologi Bauman on sanonut oman minän koostamisen olevan päättymätöntä. Itsekin näen elämän kasvutarinana, joka ei koskaan tule täysin valmiiksi. Luovuudessa tärkeimmät kysymykset koskevat omaa identiteettiä; kuka minä olen ja mitä minä haluan. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen esimerkiksi swot-analyysia hyödyntämällä tehostaa toimintaa ja kehittää luovuutta. Vahvuus voi taitojen ja persoonallisuuteen liittyvien ominaisuuksien lisäksi olla myös luovuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää itseensä ja omaan luovuuteen uskomista, sillä itsevarmuus ja usko omiin kykyihin saa ihmisen ylittämään itsensä. Tätä näkemystä vastaan peilaten ei ole ollut lainkaan huono asia, että olen aina uskonut omaan luovuuteeni kyseenalaistamatta sitä.

Omaan itseen uskominen mahdollistaa myös sinnikkään oppimisorientoituneen asenteen, joka on luovissa prosesseissa jopa olemassa olevia taitoja tärkeämpää. Sitkeys voi korvata puuttuvia kykyjä ja toisaalta olemassa oleva lahjakkuus jalostuu luovuudeksi sinnikkyyden avulla. Yksilön luovuus on nykymääritelmissä painotettujen sosiaalisten ympäristöjen lisäksi kiinni päättäväisyydestä ja omaan itseen uskomisesta. Sitkeyden ansiosta epäonnistumisetkin voidaan kääntää osaksi kasvuprosessia. Virheet kuuluvat oppimiseen ja luovuus edellyttää oppimista. Jos ihminen virheiden pelossa pysyttelee aina mukavuusalueellaan, jäävät kaikkein villeimmät ja usein myös parhaimmat ideat toteuttamatta. Luovuudessa ei kannata pelata varman päälle. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien Proakatemialla olen kuullut virheiden tekemisen tärkeydestä oppimisprosessissa. Meitä uusia tiimiyrittäjiä on suorastaan kannustettu ottamaan riskejä ja tekemään virheitä, sillä Proakatemia on turvallinen ympäristö virheiden tekemiseen. Olen persoonaltani melko perfektionistinen ja epäonnistumisen pelko on toisinaan saattanut jarruttaa luovuuttani ja uskallustani lähteä kokeilemaan uusia asioita. Epäonnistumisten sietäminen ja niiden kääntäminen positiiviseksi voimavaraksi on taito, jota toivon ja myös uskon Proakatemialla oppivani.

”Tee deadlinesta ystäväsi ja hyödynnä ulkoista pakkoa”

Luovuus kumpuaa yksilön sisältä, mutta ulkoiset tekijät vaikuttavat luovuuteen joko tukahduttavasti tai tehostavasti ihmisestä riippuen. Paineet esimerkiksi aikataulujen suhteen tai projektille tiukasti määritellyt reunaehdot saattavat aiheuttaa luovuuslukkoja, mutta rajoittaviin ulkoisiin tekijöihin voi oppia suhtautumaan luovuutta vapauttavasti.

Jussi T. Koski kuvaa Banappelsiini -kirjassaan luovuutta seuraavasti: ”luovuus on kykyä saada aikaan paras mahdollinen lopputulos käytettävissä olevan ajan puitteissa”. Projekteissa on yleensä määräaika, ja useimpien ihmisten tavoin olen itsekin kokenut deadlinen lähes poikkeuksetta ennemminkin uhkana kuin mahdollisuutena. Viestintäalalla projektien tiukat aikataulut ovat tyypillisiä ja niihin sopeutuminen luovan työn tekijänä on vaatinut itseltäni paljon totuttelua. Siedän huonosti keskeneräisyyttä ja tahdon aina saattaa työni mahdollisimman laadukkaasti loppuun. Tiukat aikataulut ja jatkuva kiire ovat kasvattaneet paineensietokykyäni, mutta joskus ajaneet minut jopa burn outin partaalle. Useiden päällekkäisten projektien samanaikainen hallitseminen sekoittaa palettia entisestään, ja aikatauluttamiseni tulisi olla organisoidumpaa, jotta kaikki langat pysyisivät samanaikaisesti käsissä ja työn laatu pysyisi parhaana mahdollisena. Projektien tehokas aikatauluttaminen tiukkojenkin määräaikojen puitteissa onkin keskeisessä roolissa lopputuloksen laadun kannalta. Vaikka deadlinet aiheuttavat paineita luomisprosessille, määräajat voivat myös parantaa suorituskykyä ja lähes poikkeuksetta ne tuovat projektiin tarvittavaa ryhtiä. Toisaalta määräaikojen merkitys on myös osoittaa projektien rajallisuus. Asioiden saattaminen päätökseen on tuottavuuden kannalta tärkeää ja deadline toimii siirtymäriittinä projektista toiseen.

Luovuustutkija Csikszantmihalyin sanoin ”elämämme koostuu työstä, yrityksistä estää meille tärkeitä asioita hajoamasta käsiin, sekä vapaa-ajan toiminnoista. Näiden parametrien puitteissa rakennamme elämästämme muodottoman sotkun tai jotakin joka muistuttaa taideteosta”. Ajanhallinta lähtee oman ajankäytön tiedostamisesta; millä tavoin aika jakautuu tuottavien aktiviteettien, ylläpitoaktiviteettien sekä vapaa-ajan aktiviteettien välillä. Jokainen ajanhallinnan osa-alue on kokonaisuuden kannalta tärkeä ja osa-alueiden tulisi olla keskenään tasapainossa maksimaalisen suorituskyvyn sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mahdollistamiseksi. Kun ihminen tiedostaa, mihin rajallinen aika kuluu, voi ajanhallinnan ongelmakohtiin puuttua ja ajankäyttöä tehostaa yksilön tavoitteita tukevaksi. Aikatauluttaminen on taito, jota voi tietoisesti opetella käyttämään luovuuden välineenä. Minulle itselleni ajanhallinta on haastavaa, ja koen tarvitsevani siinä vielä paljon harjoitusta.

Tehokas ajanhallinta tarkoittaa myös kiireen katkaisemista. Luovien prosessien onnistumisen kannalta on tärkeää saada aikaan kiireettömyyden tuntu, jotta ajatuksille jäisi tilaa lentää vapaasti. Kiireisen elämän keskelle voi rakentaa kiireettömiä vyöhykkeitä, jotka toimivat kuin hengenvetoina hektisessä arjessa. Hetkellinen projekteista irtaantuminen usein avaa uusia ja odottamattomia näkökulmia sekä helpottaa ongelmanratkaisua. Kiireettömien vyöhykkeiden rakentaminen voisi toimia myös omassa kiireisessä elämäntilanteessani voimaannuttavana ja suorituskykyä tehostavana menetelmänä. Olen aina ajatellut rauhoittumisen ja lepäämisen olevan pois tekemättömien töiden suorittamiseen käytettävästä ajasta ja useimmiten kalenterini onkin monta viikkoa eteenpäin täynnä tiukasti ennalta määriteltyjä aikatauluja. Aikataulutan vapaa-aikanikin voimakkaasti treenien, etätöiden, koulutehtävien ja sosiaalisten suhteiden ympärille. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut kotona ilman painetta saada jotakin suoritetuksi, tai koska olisin viimeksi viikonloppuaamuna herännyt miettimään, että mihin vapaapäiväni kuluttaisin. Sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen sekä kiireen keskellä rauhoittumiseen jää liian vähän aikaa, joka johtaa omalla kohdallani stressitasojen nousuun ja ahdistuneisuuteen.

Toisaalta aikataulujen hallitseminen kaiken kiireen keskellä on myös merkityksellistä. Jollain tavalla koen stressin tekevän elämästäni merkityksellisempää. Omanarvontuntoni on vahvasti sidoksissa siihen, mitä saan aikaiseksi. Jos kalenterissani on tyhjää tilaa, koen helposti oloni merkityksettömäksi tai aikaansaamattomaksi. Asiaa voisi auttaa, jos alkaisin aikatauluttaa kalenteriini myös Jussi T. Kosken suosittelemia kiireettömiä vyöhykkeitä. Kun kiireettömät vyöhykkeet olisivat selvästi ennalta suunniteltuja, rentoutumisen salliminen itselle ja suorittamisesta irtaantuminen voisi olla helpompaa.

Aikamääreiden lisäksi ulkoinen luomispakko voi rajoittaa luovaa työtä. Luovuuden kannalta sisäinen pakko on ulkoista pakkoa parempi, mutta ulkoinenkin pakko voi joskus avata luovuuden lukkoja. Esimerkiksi Risto-Matti Ratia on julkisuudessa kertonut luovuutensa palanneen sen jälkeen, kun hän 90-luvun laman aikaan menetti omaisuutensa. Ulkoisen pakon voi yrittää valjastaa sisäiseksi pakoksi.

Yleensä luovaa prosessia rajoittavat tietyt reunaehdot, jotka saattavat ajan lisäksi liittyä esimerkiksi budjettiin tai lopputuloksessa vaadittaviin ominaisuuksiin. Rajat eivät välttämättä rajoita luovuutta, vaan niiden tehtävänä on antaa luovalle työlle selkeät raamit. Luovuus tarvitsee rajoja.

Ulkoisten rajojen lisäksi luovuudessa on sisäisiä rajoja, joita ylittämällä luodaan uutta. Luovuus on oman itsen alttiiksi asettamista ja itseilmaisua, jonka vuoksi henkinen ramppikuume voi auttaa pääsemään parhaimpiin mahdollisiin suorituksiin. Sisäinen paine ja ahdistus ulkoisen paineen lisäksi pakottaa pois mukavuusalueelta ja parantaa suorituskykyä.

”Ajattele koko kehollasi.”

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieli ei ole kehosta irrallinen yksikkö, vaan kehollisuus on tiukasti kietoutunut ajatteluumme. Luominen on kokonaisvaltaista toimintaa siinä missä fyysinenkin suoritus. Keholla ajatteleminen on yksi luovan työskentelyn menetelmistä, sillä kehon liike stimuloi ajattelutoimintaa ja toisaalta auttaa etääntymään ratkaistavasta ongelmasta antaen siihen uudenlaisen perspektiivin. Kehon viestien kuunteleminen on luomistyön kannalta suuri voimavara, jota ei kannata jättää huomioimatta. Harrastan itse aktiivisesti tanssimista, ja oman itsen ilmaiseminen liikekieltä käyttämällä auttaa irtaantumaan hetkeksi hektisestä arjesta ja sen aiheuttamista paineista. Usein treenien jälkeen koen olevani vireä ja inspiroitunut. Pyrin treeneissä pääsemään kunnolla irti työhön tai kouluun liittyvistä ajatuksista. Etäisyyden ottaminen stressaaviin asioihin avaa mieltä uudenlaisille näkökulmille ja auttaa käymään projekteihin kiinni entistä motivoituneemmalla otteella.

Ihmisen ajatteluun vaikuttaa kehollisuuden lisäksi myös rikas tunnemaailma. Luovassa prosessissa järjen lisäksi vaikuttavat aina myös tunteet, joiden älykäs hyödyntäminen voi antaa luovalle prosessille täysin uudenlaisen näkökulman. Kirjailija Madeleine L’Englen mukaan parhaimpien tuloksien saavuttamiseksi ”intuition ja älyn tulisi rakastella keskenään”. Itse omaan vahvan tunneälyn ja koen tunteiden vaikuttavan vahvasti luovaan työskentelyyn sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Tunteiden hallitsemiseen ja hyödyntämiseen luovan työskentelyn työkaluna voisin kiinnittää jatkossa enemmänkin huomiota.

Luovuus on ongelmanratkaisua

Luovuudessa on usein kyse ratkaisun löytämisestä tiettyyn ongelmaan. Erilaiset ongelmanratkaisutyökalut helpottavat ratkaisun löytämistä. Jussi T. Koski esittelee kirjassaan useita ongelmanratkaisumenetelmiä, joista poimin parhaimmat omaan käyttööni.

1. Paloittele ongelmat. Ongelmat saattavat usein tuntua vaikeasti lähestyttäviltä tai hankalasti hahmotettavilta. Ylitsepääsemättömän vaikealta tuntuvat ongelmat ovat useimmiten pilkottavissa pienempiin osaongelmiin, joiden ratkominen pala kerrallaan helpottaa kokonaisratkaisun löytämistä.
2. Määrä korvaa laadun. Luovassa prosessissa ideoiden määrä korvaa laadun ja lopullinen laatu edellyttää suurta määrää ideoita. Ideointiprosessissa ideoiden ei tarvitse olla valmiiksi täydellisiä, vaan huonolta vaikuttavistakin ideoista voi jalostua lopulta hyviä. Kaksinkertainen nobelisti Linus Pauling on todennut, että hyviä ideoita synnytetään luomalla paljon ideoita ja heittämällä sitten huonot menemään. Aivoriihimenetelmän kehittäjä Alex Osborn on niin ikään korostanut ideoiden määrän merkitystä suhteessa laatuun luovassa ideoinnissa. Eivät huippu-urheilijatkaan synny mestareina, vaan harjoittelun seurauksena surkeatkin suoritukset jalostuvat hiljalleen huippusuorituksiksi. Ideoiden määrä mahdollistaa myös ideoiden yhdistelemisen, jonka ansiosta monesta yksittäisestä ideasta voi muodostua yksi erinomainen idea. Ideoita kannattaa ristipölyttää rohkeasti normaaliajattelusta poikkeavalla tavalla, sillä se avaa uudenlaisia näkökulmia ja tapoja tarkastella ongelmaa. Itse olen huomannut takertuvani ajattelussani usein siihen, että ideoiden pitäisi olla valmiiksi tarpeeksi hyviä, jotta niitä voisi hyödyntää. Vajavaiset tai liian villit ideat lentävät helposti suoraan roskakoriin, vaikka niissä voisi olla potentiaalia. Jatkossa voisin tuoda rohkeammin ideoitani esiin ja antaa niiden kypsyä rauhassa. Toimivimmat ideat vaativat tuotekehityksestä tuttuja prototyyppejä ja jalostamista erilaisia näkökulmia hyödyntäen.
3. Hyödynnä vanhaa. Luovuus merkitsee usein jo olemassa olevien ideoiden muokkaamista tai yhdistelemistä poikkeavalla tavalla uusissa asiayhteyksissä tai viitekehyksissä. Luovuus onkin Jussi T. Kosken mukaan ideavampyrismia, jossa käydään kiinni olemassa oleviin ideoihin ja imetään niistä parhaat palat uusiokäyttöön. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen – siitä voi vain kehittää paremman version.
4. Vertaile vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen näkeminen sekä niiden vertailu on luovassa työskentelyssä keskeisessä roolissa. Useimpiin kysymyksiin on enemmän kuin yksi oikea vastaus, aivan kuin elämän tienhaaroissakin on monia vaihtoehtoisia polkuja seurattavaksi. Luovuudessa on kyse mielen avaamista kaikille ympärillä oleville mahdollisuuksille. Kapeakatseinen yhden ja ainoan ratkaisun etsiminen lukitsee ajatukset kulkemaan tiettyä kaavamaista reittiä, kun taas vaihtoehtojen tiedostaminen ja pohtiminen vapauttaa ajatukset sinkoilemaan luovaa prosessia edistäen.
5. Keep it simple. Yksinkertaisuus on kaunista – ja toimivaa. Minimalismi sekä esteettisesti tyydyttävää että tehokasta. Albert Einstein on aikanaan todennut, että tee kaikki niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei sen yksinkertaisemmaksi. Toisin sanoen asiat ja ilmiöt kannattaa riisua kaikesta ylimääräisestä, jotta niiden olennaisimmat piirteet hahmottuvat. Yksinkertaistamisen kultainen sääntö pätee niin ongelmanratkaisussa, toimintavaihtoehtojen miettimisessä kuin uuden oppimisessakin – sitä voi soveltaa melkein kaikilla elämän osa-alueilla. Olen myös omassa työssäni graafikkona huomannut yksinkertaistamisen merkityksen. Useimmiten kaikkein toimivimpia ovat yksinkertaisimmat ja minimalistisimmat visuaaliset ratkaisut, joissa tehokeinoja on käytetty harkiten. Liian monet yksityiskohdat syövät toisiltaan voimaa ja vievät huomion pois olennaisimmasta. Sama pätee myös tekstin tuottamiseen; mitä tiiviimmin asian pystyy ilmaisemaan, sitä helpompi lukijan on poimia ja ymmärtää tekstistä olennaisimmat pointit. Asioiden yksinkertaistaminen ja riisuminen kaikesta ylimääräisestä on haastavaa, mutta useimmiten välttämätöntä olennaisimman asiasisällön viestimiseksi.
6. Ole pessimisti ollaksesi optimisti. Ongelmanratkaisussa yksi hyvä menetelmä on vastakohta-ajattelu, jolla ongelmaan pureudutaan pahimman mahdollisen skenaarion avulla. Vastakohta-ajattelussa pyritään kuvaamaan ongelman surkein mahdollinen ratkaisu – mitkä kaikki mahdolliset asiat voisivat mennä pieleen ja miten, sekä minkälainen ratkaisu johtaisi huonoimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Kun pahin mahdollinen skenaario on selvillä, ratkaisun yksityiskohdat muutetaan yksitellen vastakohdikseen.