Johdanto

Idea tämän esseen kirjoittamiseen syntyi, koska kirja on ollut viime vuotena Jyväskylän Yliopiston liikuntatieteiden pääsykoekirjana. Koska tulevaisuuden suunnitelmat ovat itselläni vielä avoinna, niin halusin perehtyä aiheeseen myös mahdollisen akatemian jälkeisen lisäopiskelun vuoksi. Terveysliikuntaa on fysioterapiakoulutuksen ensimmäisinä vuosina ennen akatemiaa jo käyty hieman lävitse, mutta kirjaan lyhyen tutustumisen jälkeen koin, että Terveysliikunta -kirjan avulla pystyn syventymään tiedoissani merkittävästi. Lisäksi koen, että aihe on erittäin tärkeä luettava ja työskennellessäni sosiaali- ja terveysalalla, on liikunnasta sekä sen hyvinvointivaikutuksista oltava hyvin perillä. Kaiken kaikkiaan kirja tarjosi minusta hyvää kertaamista tärkeimmistä liikuntaan liittyvistä vaikutuksista sekä lisäksi pääsin saamaan kirjan avulla paljon uutta tietoa.

Miksi liikunta on tärkeää

Terveysliikunta kirjassa käsitellään paljon eri liikuntamuotojen vaikutustapoja ja niiden merkitystä sekä fyysisen toimintakyvyn yhteyttä sairauksien ennaltaehkäisyssä. Liikunnalla on iso merkitys lukuisten sairauksien, erilaisten oireiden ja oireyhtymien ehkäisyssä, hoidoissa, kuntouttamisessa sekä toimintakyvyn parantamisessa ja säilyttämisessä. Ihmistä ikään katsomatta on tärkeää, että liikunta kuuluisi aina elämään. Nuorilla liikunnan tarve on monesti kehittymisen ja motoristen taitojen oppimisen kannalta avainasemassa, kun taas ikääntyneillä enemmänkin sairauksien ennaltaehkäisyssä ja toimintakyvyn säilyttämisessä. Nykypäivänä myös työssä käyvän väestön ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen liikuntaelimistön vaivojen vuoksi luo tällä hetkellä suuria haasteita koko yhteiskunnalle. Terveysliikuntakirjassa kerrotaankin monia eri sairauksia ja oireita, joiden ehkäisyssä liikunnalla on merkitystä.

Yleisimmät terveysongelmat mihin liikunnalla pystytään vaikuttamaan

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, on liikunnalla moniin eri terveysongelmiin liittyviä vaikutuksia. Haluan itse nostaa esille kirjassa mainittuja ongelmia kuten lihavuus, metabolinen oireyhtymä, diabetes, syöpä sekä tuki- ja liikuntaelinongelmat. Liikunnan yhteyttä eri sairauksiin käsitellään kirjassa lisäksi kohonneen verenpaineen, valtimosairauksien, kaatumistapaturmien sekä nivelrikon kannalta. Itse kuitenkin halusin rajata aiheet esseessäni 4 eri osa-alueeseen, koska nämä ovat itseä kiinnostavia aiheita, joissa pääsin syventymään kirjaa lukiessani.

1. Lihavuus

Suuri kehon rasvan määrä on uhka terveydelle. Lihavuuden on tutkittu lisäävän vaaraa sairastua mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, 2 tyypin diabetekseen sekä rinta- ja paksusuolen syöpään. On tutkittu, että liikuntaa lisäämällä, selkeästi ylipainosta kärsivät ihmiset pääsevät noin 3 kg:n laihduttamistulokseen. Vaikutus painoon saattaa tällöin olla suhteessa pieni, mutta liikunnalla on laihduttamisen kannalta muita terveyden kannalta myönteisiä vaikutuksia, kuten se muun muassa lisää haitallisen vyötärörasvan menetystä ja tehostaa laihtumisen aikaansaamaa insuliiniherkkyyden paranemista. Kaiken kaikkiaan tutkimusten perusteella hyväkuntoisten liikapainoisten kuolleisuus on pienempi kuin huonokuntoisten normaalipainoisten. Suositeltava määrä liikuntaa lihavuuden ehkäisyssä tai laihtumisen tavoittelemisessa on päivän aikana 45-60min reipasta kävelyä tai pientä hölkkää vastaavalla kuormittavuudella.

2. Metabolinenoireyhtymä ja 2 tyypin diabetes

Metabolisella oireyhtymällä tarkoitetaan vaaratekijäryhmää, joka altistaa eri valtimotauteihin sekä 2 tyypin diabetekseen. Oireyhtymään kuuluu erityisesti keskivartalolihavuus, kohonnut verenpaine ja ainevaihduntahäiriöt.  Liikunta parantaa tutkitusti kehon ”hyvän” kolesterolin määrää sekä vähentää ns. ”pahan” kolesterolin määrää. Muutokset ovat vain muutamia prosentteja, mutta ne vähentävät selkeästi esimerkiksi sepelvaltimotaudin vaaraa. Tärkeää metabolisenoireyhtymän hoidossa on liikunnan lisäksi ruokavalio. Liikuntaa olisi hyvä harjoittaa metabolisessa oireyhtymässä usein, esimerkiksi lähes päivittäin 30-60 minuuttia. Diabetestä ajatellen liikunta auttaa parantamaan elimistön glokoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaa. Hyvä elimistön glukoositasapaino hidastaa tutkitusti elimistöön liittyviä elinkomplikaatioiden ilmaantumista.

3. Syöpä

Tämä aihe nousi kirjasta esiin itseä koskettavana, koska lähipiiriini on kuulunut ihmisiä, jotka ovat syöpään vastaan taistelleet. Kirjassa kerrotaan, kuinka lihavuus ja vähäinen liikunta lisäävät riskiä sairastua useaan eri syöpätyyppiin. Eniten tutkittua näyttöä on kuitenkin liikunnan ehkäisevästä vaikutuksesta paksusuolen syöpään, rintasyöpään sekä kohdun syöpään. No kuinka liikunta sitten ehkäisee syöpää? Liikunta ehkäisee syöpää aiheuttamalla kehossa mekaanisia muutoksia suolen ja keuhkon toimintaan vaikuttamalla painonhallintaan, energiatasapainoon, immuunivasteeseen, DNA-muutoksiin, hormonitoimintaan sekä suoraan mahdolliseen kasvaimeen tai sen ensiasteeseen. Tutkitusti liikunnan myötä riski saada syöpä vähenee noin 30 % riippumatta muista riskitekijöistä. Syöpälajista riippuen liikuntaa tulisi hyvä harrastaa vähintään noin puoli tuntia päivittäin, tällöin saadaan paras vaste syöpien ennaltaehkäisyyn.

4. Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat

Muun muassa lanneselän ja niska-hartiaseudun vaivat ovat yleisiä työssäkäyvällä väestöllä. Liikunnan merkityksestä esimerkiksi lanneselän vaivojen ennaltaehkäisyssä ei ole selvää tutkittua näyttöä, koska selkävaivoihin vaikuttavat paljon mm. ergonomia ja työskentelyasennot. Liikunnan voidaan ajatella parantavan lihaskuntoa, mutta mikäli elämässä liikunnan lisäksi on muissa askareissa huonot totutut tavat, voi selkäkivut yllättää. Kuitenkin pitkäaikaisissa selkävaivoissa on liikuntaharjoittelulla todettu olevan parantava vaikutus. Myös esimerkiksi niska-hartiaseudun vaivat ja ongelmat eivät ole suoranaisesti yhteydessä liikunnan määrään, mutta oikeaoppisella harjoittelulla voidaan saada parantavia tuloksia. Kaiken kaikkiaan liikunta on kuitenkin tärkeää, koska tällöin voidaan pitää hyvää huolta lihaksista ja luustosta, jotka estävät eri tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja.

Liikunnalla parempi mieli

Liikuntaa voidaan pitää terveystottumuksena, jolla on todistetusti johdonmukaisia yhteyksiä hyvinvointikokemuksiin. Liikunnan on todettu vähentävän epämukavia oman kehontuntemuksia sekä lisäävän virkistäytymisen, mielihyvän, voimistumisen ja rentoutumisen tunnetta liikuntakerran aikana sekä sen jälkeen. Säännöllinen fyysinen aktiivisuus vähentää masentuneisuuden ja psyykkisen kuormittuneisuuden merkkejä etenkin aikuisilla ja vanhuksilla. Liikunnalla on myös yhteys stressin sietoon ja se auttaa jaksamaan.

Aikuisväestössä noin viidellä prosentilla arvioidaan suomessa kärsivän diagnosoitavasta masennustilasta. Lisäksi moni ihminen kokee tällaisen tilan ainakin kerran elinaikanaan. Lähes yhtä isoa osaa aikuisväestöstä vaivaavat myös erilaiset ahdistuneisuushäiriöt. Psyykkisinä häiriöinä ahdistuneisuus sekä masennus ovat monimuotoisia oireyhtymiä. Ne tuottavat ihmiselle jatkuessaan pitkäaikaista ja huomattavaa kärsimystä, heikentäen myös toimintakykyä. Tutkimusten mukaan mieluinen liikunta masennuksesta kärsivälle henkilölle on todettu lievittävän ja vähentävän ahdistuneisuusoireilua ja siten säilyttävän toimintakykyä. Tutkimustuloksissa ei ole ilmennyt minkään tietyn liikuntamuodon olevan toistaan parempi valinta, vaan usein liikuntamuoto/laji kannattaa valita sen perusteella, mikä tuntuu henkilöstä itsestä hyvältä ja missä voisi saada onnistumisen tunteita. Liikunnalla on usein hyötyä myös sosialisoitumisen kannalta. Kaiken kaikkiaan liikunta vapauttaa kehon endorfiinejä, joiden arvellaan olevan yhteydessä omaan jaksamiseen sekä mielialaan. Tutkimuksissa on ilmennyt, että ihmiset jotka eivät vapaa-ajallaan ole harrastanut liikuntaa ovat ilmoittaneet eniten masennukseen ja ahdistuneisuuteen liittyvistä ongelmista.

Liikunnan määrä

Paljon on kerrottu miksi liikunta olisi tärkeää, mutta mikä on sitten oikea määrä liikuntaa? Kirjassa kerrotaan erilaisia terveysliikunta suosituksia, jotka ovat UKK määrittänyt. Liikuntapiirakan mukaan viikoittain olisi hyvä harrastaa 2 tuntia ja 30 min kestävyyskuntoa parantavaa liikuntaa tai 1 tunti 15 minuuttia rasittavaa liikuntaa. Lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi lisäksi harrastaa kahtena päivänä viikossa.

Tärkeintä minun mielestäni on kuitenkin se, että liikunta on mielekästä ja liikunnan määrä on kannattaa toteuttaa yksilöllisesti. Mitä enemmän haluaa tuloksia, sitä enemmän on liikuttava. Liikuntapiirakka rakentuukin siihen, mitä jokaisen ihmisen olisi vähintään hyvä liikkua viikoittain.

Yhteenveto

Kirja oli emielekäs luettava. Kuten jo mainitsin alussa, niin kirja piti sopivasti jo entuudestaan tuttua tietoa, mikä toimi itselle hyvänä kertauksena. Pääsin kuitenkin syventymään kirjan avulla entisestään siihen, minkälaisia vaikutuksia liikunnalla on oikeasti eri sairauksiin ja vaivoihin. Omalle fysioterapiavastaanotollenikin voi joskus tulla ihminen, jolla on esimerkiksi jokin tietty diagnosoitu sairaus itse tuki- ja liikuntaelin ongelman lisäksi ja tällöin on tärkeä huomioida mikä on oikea annos-vastus suhde harjoittelussa ja kuntouttamisessa. Joka tapauksessa voin todeta, että liikunta on erittäin tärkeä ja halpa ennaltaehkäisemismuoto, jolla voidaan vaikuttaa ongelmiin. On kuitenkin hyvä muistaa liikkua oikein, ettei tule loukkaantumisia. Esimerkiksi nykyaikana pinnalla oleva kuntosaliharrastaminen on monella nuorella positiivinen asia, mutta usein tekniikat harjoittelussa ovat vääriä. Fysioterapiaopiskelijana kannustan siis liikuntaan, mutta sopivassa suhteessa sellaista mikä on itselle mielekästä ja missä loukkaantumisilta vältyttäisiin.

Nyt ulos ja lenkille!

Lähde:

Fogelholm, M., Vuori, I. & Vasankari, T. 2011. Terveysliikunta (2. uud. p.). Helsinki: Duodecim.