Levon merkitys urheilussa

Mitä lepo on ja mihin sitä tarvitaan urheilussa? Lepo on kehittymisen kulmakivi ja perusvaatimus. Meidän täytyy ymmärtää levon tärkeys ja miksi kannattaa levätä. Lepoa tarvitaan energiavarastojen täydentymiseen, henkiseen latautumiseen, kokonaiskuormituksen tasaamiseen, kudosrakenteiden kasvuun, sekä hormonaalisen toiminnan edistämiseen.

Urheilussa energiankulutus on suurta ja glykogeeni-, eli lihasten sisäiset hiilihydraattivarastot tyhjentyvät. Näiden varastojen vajaatäyttyminen ennen seuraavaa harjoitusta aiheuttaa suorituksen tehon ja tehollisen keston alenemisen. Urheilu kuluttaa myös henkisiä voimavaroja. Urheilussa keskittyminen, tahdonvoima ja muut psykologiset tekijät kuormittavat aivoja, sekä koko psyykkistä järjestelmää ja mikäli palautumiseen ei ole varattu riittävästi aikaa, alkaa motivaatio heikentyä psyykkisten voimavarojen vähentyessä. Parhaita harjoitteita henkiseen latautumiseen ovat kevyt liikunta, sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja läsnäoloon perustuvat harjoitteet. Kokonaiskuormitusta, eli työn ja tehokkaan harjoittelun balanssia on tärkeää tarkastella ja säädellä harjoittelua kokonaiskuormituksen ehdoilla.

Kudoksiin (lihakset, jänteet, yms.) kohdistuu urheilun aikana kuormitusta. Kuormitus tuottaa pienimuotoisia kudosvaurioita, jotka korjautuessaan kasvattavat kudosten kuormituskestävyyttä. Jos harjoittelujen välillä ei ole tarpeeksi aikaa lepoon, ei kudokset kerkeä palautumaan ja näin ollen niiden kuormituskestävyys heikentyy ja ne altistuvat rasitusvammoille.

Levon anabolisia tiloja ovat uni, ravinto sekä fyysinen lepo. Unen aikana tapahtuu merkittävin kasvu, sekä kognitiivinen oppiminen. Jos unen määrä jää vaadittua vähäisemmäksi, vaurioittaa se niitä vaikutuksia, joita liikunnalla pyrimme saavuttamaan. Ravitsemus on myös hyvin tärkeä osa lepoa, sillä ravinto pitää yllä kehon vireystilaa, vastustuskykyä ja rakentaa kaikkia kehon soluja. Jos keho ei saa tarpeeksi ravintoa, ei se myöskään palaudu kunnolla. Energianpuute aiheuttaa myös elimistölle stressiä. Fyysiseen lepoon kuuluu palautumista ja harjoitusvaikutusta edistävät harjoitteet.

Rentoutuminen urheilussa

Onnistuneen ja loistokkaan urheilusuorituksen mahdollistaa vain rento kehon tila. Lihaksen voimantuoton nopeus on aina, missä lajissa tahansa, riippuvainen rennosta olotilasta. Rentoutumisen merkitystä ei korosteta urheilussa tarpeeksi, eikä sitä myöskään harjoitella riittävästi. Yleinen ajatus on, että lepo ennen suoritusta tuottaa tarvittavan rentouden, mutta näin ei suinkaan ole. Kuinka monesti olet kuullut puhuttavan esimerkiksi jääkiekossa joistakin maalivahdeista, että pää ei kestä tiukoissa tilanteissa? Aivan liian usein. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen, vaan pelko ja ahdistus voivat oikeasti olla kouriin tuntuvia asioita ja saattavat pahimmassa tapauksessa päättää urheilijan uran.

Rentoutuminen vaatii toteutuakseen hyvän ilmapiirin, pelottoman olon ja kannustavan valmennuksen. Epäonnistumisen pelko on urheilijoilla poikkeuksellisen suuri, eikä ihme, sillä heitä seurataan tarkalla silmällä jo nuoresta asti ja epäonnistuminen voi tarkoittaa urheilijalle julkista nolaamista. Positiivinen mielenlaatu ja myönteinen yrittäminen ovat siten tärkeitä ominaisuuksia, jotka poistavat epäonnistumisen pelon ja auttavat urheilijaa luottamaan itseensä, sekä rentoutumaan niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin. Pelko epäonnistumisesta saattaa joskus olla ylitsepääsemätön este onnistumiselle. ”Urheilijan pahin vastustaja on urheilija itse.” – Muhammad Ali.

Päästäkseen eroon pelosta epäonnistua, urheilija tarvitsee ympärilleen valmennustiimin, jonka tapa toimia edistää urheilijan tunnetta tulla hyväksytyksi kaikissa tilanteissa. Niin onnistuessaan, kuin epäonnistuessaankin. Tällainen ympäristö kasvattaa suurimmat voittajat ja onnistujat. Suomessa pitäisi keskittyä enemmän tällaiseen harjoitteluun ja harjoitteluympäristöön, kuin nykyiseen ”kovan harjoittelun” menetelmään. Pelkkä kova harjoittelu nimittäin edistää rentouden poistumista omasta tekemisestä ja siksi vastapainona pitäisi kulkea toinen tie, joka tukee palautumista ja terveenä pysymistä. Tämä mahdollistaa rentouden harjoittelemisen kevyempien suoritusten muodossa ja samalla ohjaa, sekä opettaa urheilijaa luonnollisempiin liikeratoihin rentoutumisen kautta. Kova harjoittelu ei tasapainossa kevyen harjoittelun kanssa heikennä teknistä suorittamista. Harjoittelun päämääränä on saavuttaa rentous niin harjoituksissa, kuin kilpailutilanteissakin, jolloin voidaan saavuttaa maksimaalinen suorittaminen ja menestyä.

Urheilun saralla törmää liian usein siihen, ettei harjoittelussa kiinnitetä huomiota rentoutumisen harjoittamiseen. Tämä heijastuu hyvin suomalaisessa urheilussa kansainvälisellä tasolla; oikeastaan ainoat lajit, joissa suomalaiset pääsääntöisesti pärjäävät, ovat salibandy, jääkiekko ja hiihto. Urheiluseuroilla onkin suuren kyseenalaistamisen paikka omista valmennusmetodeistaan ja harjoitteluympäristöstään. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin pikkuhiljaa menossa.