Learning cafe -oppimismenetelmään tutustuminen

15.11.16 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: kts lähteet
Kirjan kirjoittaja: kts lähteet
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle, Oppiva organisaatio

Oppimismenetelmiä löytyy paljon erilaisia ja onneksi myös runsaasti opiskelijalähtöisiä, oppimista luovasti tukevia malleja. Opetusmenetelmiä voidaan ryhmitellä mm. keskusteluun, ideointiin, argumentointiin, työpajatyyppiseen sekä tiedon ja toimintatapojen kartuttamiseen perustuen. Learning cafe -menetelmä syventää työpajatyyppistä oppimista.

Oppimiskahvila eli Learning cafe on lähes rajaton tapa tuottaa ja kerätä ideoita sekä oppia.  Menetelmässä luodaan ja siirretään tietoa sekä kokemuksia ja menetelmä tukee myös itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista. Oppimiskahvilan keskiössä on keskusteleminen; osallistujat esittävät omia näkemyksiä, selittävät niitä ja pyrkivät löytämään ryhmän yhteisen näkemyksen aiheesta. Menetelmässä opitaan yhteisten ratkaisujen tekemistä. Oppimiskahvilaa voidaan soveltaa niin uusien asioiden opiskeluun niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Menetelmänä oppimiskahvila soveltuu n. 12 henkilön ja sitä suuremmille ryhmille. Menetelmää voidaan käyttää monenlaiseen oppimiseen tai kehittämiseen; esimerkiksi osaamisen, työn organisoinnin, muutoksen kokemisen, työmenetelmien, työyhteisön tai vaikkapa johtajuuden kehittämiseen. On vaikea keksiä aihetta, joka ei soveltuisi tässä menetelmässä pureskeltavaksi.

Menetelmän avulla esimerkiksi suurehko ryhmä saadaan oppimaan ja kehittämään uutta jakamalla ryhmä pienempiin, 4-6 ihmisen ryhmiin. Työskentely tapahtuu niin kutsutuissa kahvilapöydissä. Pöytiin valitaan aiheeseen sopiva, mielellään kysymysmuodossa oleva keskusteluaihe tai teema etukäteen oppimiskahvilan valmistelijoiden toimesta. Jokaisessa pöydässä kysymys on erilainen ja tukee muissa pöydissä pohdittavaa asiaa. Käsiteltävä kysymys on myös kirjallisena pöydässä paperilla. Pöydittäin ryhmissä työskentelee moderaattori (puheenjohtaja/isäntä/emäntä), jonka tehtävänä on keskustelun ylläpitäminen ja asioiden kirjaaminen. Toki kirjuri voidaan valita myös keskustelijoista. Moderaattorilla on hyvä olla valmiina asiaa eteenpäin vieviä kysymyksiä aiheesta, jos keskustelu juuttuu paikalleen. Myös aiheeseen liittyviä kuvia voi olla pöydässä keskustelun herättäjänä. Muistiinpanot kirjataan esimerkiksi fläppipaperiin. Kirjaukset voivat olla sanallisia tai piirroksia, kuviakin.

Yhden ennalta asetetun kysymyksen äärellä keskustellaan 10-20 minuuttia, jonka jälkeen vaihdetaan pöytiä. Pöydän vaihtamisen aikataulusta huolehtii moderaattori. Muistiinpanot jätetään pöytään, josta siirrytään pois. Moderaattori tekee aiheesta yhteenvedon seuraavalle keskusteluryhmälle, joka lähtee liikkeelle siitä mihin edellinen ryhmä on jäänyt. Voidaan myös sopia, että osa keskustelijoista pysyy samassa pöydässä ja vain osa vaihtaa pöytää. Käytettävästä ajasta riippuen kaikki osallistujat ehtivät käymään useammassa kahvilapöydässä. Maksimiaika keskusteluille on 1,5t.

Lopuksi kaikkien pöytien puheenjohtajat tekevät keskusteluista lyhyen yhteenvedon ja tuloksia tarkastellaan yhteisesti. Yhteenvedon aikana osallistujat voivat vielä kommentoida eri pöytien tuotoksia. Pöydissä tuotettu materiaali on hyvä toimittaa koostettuna jälkeenpäin kaikille osallistujille, mikä mahdollistaa aiheeseen palaamisen myös myöhemmin.

Jos keskusteluaiheet ovat liian laajoja, oppimiskahvilan haasteeksi saattaa muodostua informaatiotulva. Jos pöytiä ja aiheita tai keskusteluaikaa on liian paljon, voi osallistujien kiinnostus aiheeseen väsähtää. Siksi keskustelunaiheet ja opittavat asiat on syytä valmistella huolella etukäteen ja varmistaa että ne tukevat oppimiskahvilan senkertaista tavoitetta. Kahvilapöytien puheenjohtajien on myös syytä pitää huoli siitä, että keskustelu pysyy asiassa eikä lähde rönsyilemään liikaa aiheen ulkopuolelle. Puheenjohtajan rooli keskustelun ylläpitäjänä ja eteenpäin viejänä on myös tärkeä.

Learning cafe antaa mahdollisuuden oppia uutta ja opettaa yhteisen ymmärryksen syntymistä. Toimintamallissa teoria kytkeytyy helpommin yhteen käytännön esimerkkien avulla. Aiheen käsittelystä tulee laajempaa ja monipuolisempaa kuin esimerkiksi parityönä pohdittaessa. Menetelmä antaa mahdollisuuden oppia muilta ja sopii monenlaiselle ryhmälle. Myös työskentelytavan visuaalisuus on sen vahvuus. Asiat jäävät helpommin mieleen, kun ne kirjataan ylös. Jos vielä kuvia käyttää pöydissä keskustelun innoittajina, visuaalisuus vain korostuu. Työskentelytavan etuna on selvästi se, että sillä voidaan tukea hiljaisempien osallistujien osallistumista keskusteluun. Oppimiskahvila-menetelmän plussa on myös se, että hyvin suunniteltuna ja ohjattuna energia suunnataan ongelmien tunnistamisen jälkeen ratkaisujen etsimiseen. Ratkaisuja tuotettaessa vähenee syiden ja syyllisten etsimisen tarve, ja oma vastuu ongelman ratkaisun keksimiseen lisääntyy.

Tutustuin oppimiskahvilaan oppimismenetelmänä fysioterapeutin opintojen aikana ohjatessamme SOKU-konseptiin (Sosiaalinen Kuntosali) perustuvaa työhyvinvoinnin ryhmää. Kurssilla on 9 osallistujaa, jotka jaettiin jokaisella toteutuskerralla kahteen ryhmään keskustelemaan ennalta sovituista teemoista. Teemat liittyivät kurssikerran teoriaan. Esimerkiksi teoriaosuuden käsitellessä asennonhallintaa ja hengitystä olivat kahvilapöytien kysymykset teemaa syventäviä; Mistä on hyvä työasento tehty? Missä tilanteissa hengityksen tiedostamisesta on hyötyä ja miten? Toimimme yhdessä toisen ohjaajan kanssa pöytien puheenjohtajina ja kirjureina. Ajallisesti menetelmään käytettiin kokonaisuudessaan 30 minuuttia jokaisella kurssikerralla, mikä mielestämme riitti pienellä porukalla aiheen syventämiseen ja keskusteluun oikein hyvin. Käytimme 10 minuuttia keskusteluun kummassakin pöydässä, jonka jälkeen osallistujat siirtyivät toiseen pöytään. Loput 10 minuuttia käytimme kysymysten yhteenvedon tekemiseen ja esittelyyn. Koimme, että tällä ryhmällä keskustelu sujui hyvin ja osallistujat oppivat toisiltaan lisää. Koska kaikki osallistujat tekivät saman tyyppistä työtä, kehitti työskentelytapa yhteisiä hyväksi havaittuja keinoja tunnistaa omaa asentoa ja hengityksen sujumista ja niiden merkitystä työhyvinvoinnille. Osallistujilta oli luontevaa liittää teorian uudesta näkökulmasta käyty asia käytäntöön oman työn kautta. Samalla he tulivat antaneeksi toisilleen hyviä käytännönläheisiä vinkkejä työssä tapahtuvaan asennonhallintaan ja hengityksen tunnistamiseen sekä tehostamiseen liittyen.

 

Lähteet:

https://www.innokyla.fi/web/malli2825539

Learning cafe -menetelmä johtamisen kehittämisen apuvälineenä. http://www.lpt.fi/tykes/methods_docs/learning_cafe_menetelmakortti.pdf

Peltola, L. 2010. Osaamisen johtamista tarralapuilta toimenkuviksi. Opinnäytetyö (YAMK). Palveluliiketoiminnan koulutusohjelma. Restonomi (ylempi AMK). Turun ammattikorkeakoulu.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!