Lapsen psykomotorinen kehitys

11.01.17 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Uncategorized

1.LAPSEN PSYKOMOTORINEN KEHITYS VASTASYNTYNEESTÄ KOULU-IKÄÄN

Psykomotoriikka termi tarkoittaa psyykkisten ja motoristen tapahtumien toiminnallista kokonaisuutta, kehon ja motoriikan sekä mielen ja psyykkeen tiivistä yhteyttä. Sana ”psyko” kuvaa havaintoa, kokemusta, emotionaalisuutta(=tunne-elämä) ja ajattelua liikunnan yhteydessä. Sana ”motoriikka” viittaa liikkeisiin ja liiketoimintoihin. Psykomotoriikka voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena fyysismotorisena, kehollisena ja psyykkisenä prosessina. Jokainen ihminen on näiden osa-alueiden muodostama kokonaisuus. Liikunnallista toimintaa ei ole olemassa ilman psyykkisiä ja emotionaalisia (tunne) tapahtumia. Sen vuoksi lapsen kehitys on aina myös psykomotorista kehitystä.

Psykomotoriikka kuvaa käsitteenä myös kasvatuksellis- terapeuttista konseptia, jossa hyödynnetään psyykkisiä ja motorisia vuorovaikutusprosesseja. Liikunnan avulla voidaan rakentaa suhde lapseen tai aikuiseen ja vaikuttaa liikunnan kautta positiivisesti hänen psyykkiseen hyvinvointiin ja tukemaan kokonaiskehitystä.

  1. PSYKOMOTORINEN KEHITYS (0-12KK)

2.1 Liikkuminen ja toiminta

1-2kk ikäinen lapsi nostelee päätä vatsamakuulla ollessaan. 2-4 kk iässä vauva nojaa vatsamakuulla kyynärvarsiinsa. Hän tavoittelee leluja ja yrittää tarttua niihin. 4-6 kk ikäinen lapsi tarttuu kahdella kädellä esineisiin ja vie niitä suuhunsa. 5-6 kk iässä lapsi kääntyy selinmakuulta kyljelleen ja kylkimakuulta vatsalleen ja myöhemmin oppii tekemään sen päinvastoin. 6-8 kk iässä vauva istuu tukea vasten ja ilman tukea 7-8 kuukautisena. 8-10 kuukautinen lapsi oppii ryömimään ja sitten konttaamaan. 9- kuukautinen lapsi seisoo tukea vasten, opettelee itse seisomaan nousua. Lapsi osaa tällöin myös poimia pinsettiotteella (peukalo + etusormi) pikkuesineitä. 10-12 kk iässä lapsi oppii seisomaan ilman tukea ja kävelemään tuen kanssa, jotkut saattavat ottaa jo ensiaskeleita. Samaan aikaan lapsi harjoittelee lusikan käyttöä ja sukkien riisumista.

2.2 Refleksit

Vastasyntyneellä on synnynnäisiä kehitysheijasteita, joita kutsutaan myös reflekseiksi. Kehitysheijasteista suurin osa häviää ensimmäisten kuukausien aikana. Suojeluheijasteet tulevat esille n. puolen vuoden iässä.

Säpsähdysheijaste, eli moronheijaste tulee esiin kun lapsen ylävartalon annetaan pudota lyhyen matkaa. Lapsi heittää ylä- sekä alaraajansa symmetrisesti sivuille. Hän saattaa myös huitoa ja haroa ilmaa käsillään. Vastasyntynyt saattaa ”morottaa” ollessaan alasti hoitopöydällä. Hän rauhoittuu kun harovat kädet tuodaan rinnan päälle yhteen. Moron heijaste häviää 3kk ikään mennessä.

Etsimis- ja imemisheijaste esiintyy kun lapsen poskea paijataan. Lapsi kääntää päänsä samaan suuntaan ja alkaa etsiä äidin nänniä. Lapsi alkaa imeä saatuaan tutin tai nännin suuhunsa.

Kävelyheijaste ilmenee siten ensimmäisten elinviikkojen aikana kun häntä pidellään kainaloista pystyasennossa ja jalkapohjat koskevat alustaan. Lapsi alkaa nostella jalkojaan ikään kuin kävelisi.  Heijaste saattaa tulla jonkin aikaa näkyviin vedessä, vaikka olisi hävinnyt ”kuivalta maalta”.

Asymmetrinen tooninen niskaheijaste ei välttämättä näy selkeästi. Kun lapsi on selinmakuulla ja sen pää kääntyy sivulle, niin saman puolen käsivarsi ja jalka ojentuvat ja vastakkaisen puolen raajat koukistuvat.

Raajojen tarttumisheijasteet tarkoittavat sitä, että kun lapsen kämmentä tai jalkapohjaa vasten asettaa sormen, niin lapsi tarttuu siihen sormillaan tai varpaillaan. Tämä heijaste häviää 3kk ikän mennessä. Tämän jälkeen lapsi oppii tarttumaan tahdonalaisesti. Aluksi tarttuminen on helpompaa kuin irrottaminen.

Puolen vuoden iässä lapsella alkaa näkyä suojeluheijasteita. Kun lapsi lasketaan makuulle vatsalleen, hän ottaa käsillä vastaan. Tätä kutsutaan suojeluheijasteeksi eteen. 9 kk iässä lapsi ottaa sivuilta vastaan käsillään istuessaan, ettei kaadu kyljelleen. Tätä kutsutaan suojeluheijasteeksi sivulle. Vuoden ikäisenä lapsi ottaa käsillä vastaan taaksepäin, jos hän meinaa kaatua selälleen istuma-asennosta.  Tämä on suojeluheijaste taakse.

2.3 Sosioemotionaalinen kehitys ja varhainen vuorovaikutus

Vauva havainnoi vanhempiaan tarkasti ja matkii aikuisten ilmeitä. Vauva hymyilee vanhemmille ensimmäistä kertaa n. 6 viikon ikäisenä ja samoihin aikoihin tulevat ensimmäiset kyyneleet. Lapsi jokeltelee ja kujertelee 2-3 kk ikäisestä lähtien. 3-4 kk ikäiset lapset ovat jo kiinnostuneita muista lapsista. 4 kuukautinen nauraa ja kiljuu ääneen. 6-9 kk iässä tulee vierastamisvaihe. Lapsi alkaa pelätä muita kuin omia vanhempiaan ja eroa vanhemmista. Vaihe voi kestää voimakkaammillaan 3-4 kuukautta. Vierastamisen ajoittumisessa ja vahvuudessa on yksilöllisiä eroja. Lapsi alkaa ymmärtämään sanoja 9kk iässä ja oppii itse tuottamaan niitä n. vuoden iässä.

 

  1. PSYKOMOTORINEN KEHITYS (2-7V)

3.1 Liikkuminen ja toiminta

Kolme- neljävuotias lapsi on yleensä menossa kokoajan. Tämän ikäisillä on vilkas mielikuvitus ja leikit saattavat olla myös rajuja. Lapsi haluaa tehdä itse asioita, saada kiitosta ja myönteistä huomioita kun onnistuu. Sääret saattavat olla pihtipolviset. Liikkuminen on innokasta ja usein riehakasta. 3-4- vuotias osaa hypätä tasajalkaa ainakin yhden hypyn, seistä hetken yhdellä jalalla, kävellä portaita tasa-askelin ja ajaa kolmipyörästä polkupyörää. Hän osaa pukea helppoja vaatteita. Lapsi voi piirtää välillä oikealla kädellä, välillä vasemmalla.

Neljä- viisivuotias alkaa olla monessa asiassa itsenäinen, eikä vaadi niin paljoa huomiota kuin ennen. Lapsi saattaa olla raisu ja uhkarohkea. Lapsi hyppelee, kiipeilee, painii, ottaa vauhtia keinussa, harjoittelee hyppimään narulla, luistelemaan, hiihtämään, harjoittaa hienomotoriikkaa laittamalla kiinni suurimpia nappeja. Lapsi tykkää muovailla ja leipoa.

Viisi- kuusivuotiaalla irtoavat ensimmäiset maitohampaat. Tilalle kasvaa ”rautahampaat”. Lapsi nauttii liikkumisesta, tekee kaikkia niitä mitä aiempinakin ikävuosina ja kerryttää taitoja. Lapsi pitää kynää oikeassa otteessa eikä vaihda kynää enää kädestä toiseen. Tämän ikäinen lapsi tykkää tehdä käsillään: askarrella, pilkkoa salaattia, pujotella helmiä ja maalata.

Kuusi- seitsemän vuotias lapsi nauttii liikkumisesta ja osaaminen kasvaa kokoajan. tilapäinen pituuskasvuspurtti tulee 6-8 vuoden iässä. Kun lapsi kasvaa pituutta paljon lyhyessä ajassa, saattaa se näkyä kömpelyytenä ja levottomuutena. Lapsi saattaa koulu-ikäisenä tarvita pidempiä yöunia.

3.2 Sosioemotionaalinen kehitys

Sana ”sosio” tarkoittaa sosiaalisuutta, vuorovaikutusta toisten kanssa. Sana ”emotio” tarkoittaa taas tunteita ja tunne-elämää. Sosioemotionaaliseen kehitykseen kuuluu sosiaalistuminen ja normien oppiminen (esim. päiväkoti, kaverisuhteet, koti). Vuorovaikutustaitojen kehitykseen kuuluu mm. itseilmaisu, kuunteleminen, vuorottelu, sääntöihin sopeutuminen, omien puolien pitäminen, auttaminen. Persoonallisuuden kehitys, minäkäsitys ja sosiaalinen kognitio (=toisia ihmisiä koskeva havaitseminen ja päättely) kuuluvat myös lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen.

3.2.1 Puhe

2- vuotias lapsi ymmärtää yksinkertaisia ohjeita. Hän osaa kertoa nimensä ja muodostaa 2-3 sanan lauseita, joissa sanat taipuvat. Lapsi tuntee yli 250 merkityksellistä sanaa (vaihteluväli lapsikohtaisesti 0-600 sanaa). Vilkkaimmassa kehitysvaiheessa (n.2,5 v iässä) lapsi saattaa oppia jopa 50 sanaa päivässä.

3- vuotias lapsi ymmärtää yksinkertaisia kertomuksia, kehotuksia ja ohjeita. Hän osaa puhua 4-5 sanan lauseita ja lapsen puhe on lähes kokonaan selkeää ja ymmärrettävää. Lapsi ei välttämättä osaa sanoa vielä kaikkia kielen äänteitä ja ne voivat korvautua jollain toisella äänteellä.

4-5 –vuotiaan lapsen puhe alkaa muistuttamaan yhä enemmän aikuismaista puhetta. Lapsi alkaa käyttää mielikuvitusta luovemmin ja tarinat alkavat olemaan pidempiä ja kielellisesti monimuotoisempia.

6- vuotiaan lapsen ääntäminen on jo yleiskielen mukaista ja hän hallitsee n.14 00 sanaa. Lapsi osaa käyttää määreitä, kuten vähän- paljon, hitaasti- nopeasti. Numerot ja kirjaimet voivat kiehtoa. Lapsi saattaa oppia kirjoittamaan oman nimensä ja laskea esineitä viidestä kymmeneen.

7- vuotiaana lapsi oppii todennäköisesti kirjoittamaan ja lukemaan koulussa, ellei ole oppinut jo aiemmin.

3.2.2 Ajattelu ja vuorovaikutus

3-4- vuotias lapsi on herkkä ja pahoittaa mielensä helposti. Uhmaikä on jo laantumaan päin. Leikit toisten lasten kanssa päättyvät välillä nahisteluun ja tahtojen taisteluun. Vanhemmista erossa olo, lelujen jakaminen ja oman vuoron odottaminen helpottuu lähempänä 4:ää vuotta. Lapsi esittää ihailua ja rakkautta vanhempia kohtaan mahtipontisesti. Lapsi on uteliaassa iässä ja kyselee paljon, tässä iässä alkaa kiinnostaa mm. vauvojen alkuperä ja sukupuolierot.

4-5- vuotias alkaa huomioida toisia ihmisiä, eikä ole enää niin itsekeskeinen. Vanhemmista eroaminen, lelujen jakaminen, vuoron odottaminen ym. alkaa olemaan helpompaa kuin varhaisvuosina. Pelissä häviäminen on lapselle edelleen vaikeaa. Lapsi voi kertoa epätosi- juttuja, mutta ei valehtele kuitenkaan tarkoituksenmukaisesti. Hänellä on vain vilkas mielikuvitus. Joillain lapsilla on mielikuvitusystävä. Mielikuvituksen kiihtyminen saattaa aiheuttaa painajaisia tai pimeän pelkoa. Lapsi alkaa pohtia hyvän ja pahan, sekä oikean ja väärän eroa sekä erilaisten ilmiöiden syitä. Lapsella saattaa esiintyä mustasukkaisuutta esim. toista vanhempaa kohtaan.

5-6- vuotias lapsi omaksuu vuorovaikutuksen perusteet ja keskittyy kuuntelemaan puhetta, esittää kysymyksiä siitä mitä on kuullut, vastaa kysymyksiin, puhuu vuorotellen ja osaa toimia annettujen ohjeiden mukaisesti. Lapsi nauttii arvoituksista ja oivaltamisesta, sekä asioiden pohtimisesta. Hän pohtii ilmiöitä ja haluaa niihin vastauksia vanhemmilta ja käytännön kokeiden avulla. Lapsen tunteet ailahtelevat. Lapsi on jo omatoiminen, aloitteellinen ja sopeutuva, muta välillä haluaa olla pieni ja saada hoivaa. Itsekritiikki herää ja se voi aiheuttaa pelkoa epäonnistumisesta. Lapsi ymmärtää paremmin, mikä on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta. Lapsi nauttii vitseistä ja sanaleikeistä, muttei halua olla itse vitsin kohteena. 5-6- vuotias ymmärtää, että kasvaa isona mieheksi tai naiseksi. Samanikäiset kaverit ovat tärkeitä ja he ihailevat vanhempia lapsia. Kavereiden kesken tavallista on mahtailu ja leuhkiminen. Roolileikeissä lapsi jäljittelee itselleen tärkeitä aikuisia.

7- vuotias on jännittävässä tilanteessa, kun koulu alkaa. Moni lapsi on oppinut jo vuorovaikutustaitoja, yhteisten sääntöjen noudattamista ja muita taitoja, mitä ryhmässä tarvitaan esim. päiväkodin, harrastusten tai esikoulun kautta. Lapsen pitää sietää koulussa, että opettaja huomioi kaikkia luokan lapsia ja lapsen pitää pystyä kuulumaan ryhmään ja toimimaan siinä. Kaverit ovat todella tärkeitä ja tavaroiden vaihto kavereiden kesken on suosittua (esim. tarravihot). Pojat leikkivät usein suuremmissa ryhmissä ja tytöillä on yksi paras kaveri, jonka kanssa haluavat olla. Kavereiden mielipiteillä on lapselle suuri merkitys ja ryhmään kuulumisen tunne on tärkeä. Lapsen empatiakyky kehittyy ja se saattaa näkyä mm. hoivaviettinä (halu hoitaa pikkulapsia, halu saada oma lemmikki). Lapsi pyrkii hahmottamaan ja ymmärtämään erilaisia sääntöjä. Lapset usein kantelevat jos joku toinen lapsi ei toimi sääntöjen mukaisesti. Tämä tapahtuu usein siksi, että lapsi haluaa varmistaa että on itse oppinut säännöt oikein eikä siksi että haluaisi kaverilleen harmia. Lapsen opiskelua motivoi halu toimia mieliksi tärkeille aikuisille, opettajille ja vanhemmille. Opettaja on ensimmäisinä kouluvuosina yleensä lapselle tärkeä auktoriteetti, jota lapsi ei usein arvostele.

  1. LAPSEN KEHITYKSEN HAVAINNOINTI

Yllä olen kirjoittanut lapsen psykomotorisesta kehityksestä. Vertaan siltä pohjalta 4-5- vuotiaan kehitystä käytäntöön, eli havainnoin kummipoikaani Kasperia. Kasper on vilkas 4- vuotias poika, joka harrastaa jalkapalloa ja temppukoulua. Kasper on päiväkodissa 2 päivää viikossa ja käy kerran viikossa seurakunnan kerhossa joka kestää koko päivän. Muuten Kasperia hoitaa pappa, kun vanhemmat ovat töissä. Helmikuussa hänestä tulee isoveli kun perheeseen syntyy toinen lapsi.

4.1 Liikkuminen ja toiminta

Liikunnallisesti poika on lahjakas. Pienet kolhut ja kaatumiset eivät haittaa menoa ja rohkeutta riittää koittaa uusia asioita. Mitä rajumpi peli tai leikki, sitä mielekkäämpi se on. Tuntuu että häntä ei satu mikään, tai vaikka sattuu, niin sitä ei kauaa surkutella. Sisätiloissa missä lattia luistaa, hän saattaa ottaa kovat vauhdit ja kaatua lattialle ja luisua mahaliu’ulla eteenpäin. Se on hänen mielestään vain hauskaa ja hieno juttu, koska muistuttaa jalkapallopelissä tapahtuvaa heittäytymistä. Huomaa, että monet muut aikuiset ovat ”kauhuissaan” että ”kuinka poika uskaltaa tuolla tavalla tehdä, eikö häntä satu”. Kyllä lapsi sitten ilmoittaa jos häntä sattuu..

Jos Kasper ei pärjää pelissä tai leikissä niin hän saattaa loukkaantua tai keksiä säännöt joilla hän voittaa varmasti. Välillä pelit päättyvät kiukkukohtaukseen kun huomauttaa esim. että kaikkien tulisi pelata samoilla säännöillä (Kasper mukaan lukien). Hän on kuitenkin kehittynyt häviämisessä paljon. Kasper juoksee todella kovaa ja hän juoksee aina kun siihen on mahdollisuus (esim. heidän omakotitalon pihassa ja aina kun pääsee pihalle). Hän on ketterä eikä hänen tekemisiään ole koskaan ”hyssytelty” vaan poika on saanut itse testailla liikunnallisia rajojaan. Kasper osaa kuperkeikan, lentokuperkeikan, kärrynpyörän- ja voltin alkeet. Kaikenlaiset hypyt onnistuvat hienosti, samoin kiipeäminen esim. leikkipuiston kiipeilytelineissä. Jalkapalloa hän on potkinut siitä asti kun on oppinut kävelemään. Jalkapallon kanssa onnistuvat siis monenlaiset kikat, samoin salibandymailan jalkapallon kanssa. Luistelusta Kasper ei innostunut. Kävimme hänen kanssa perheluistelukoulussa kun hän oli 3, mutta pojalla meni hermo kun ei pysynyt luistimilla pystyssä ja ei päässyt yhtä kovaan vauhtiin kuin juostessa. Pitäisi kokeilla asiaa uudelleen nyt vanhempana.

Kasper tykkää leikkiä ja liikkua vauhdikkaasti, mutta jaksaa myös keskittyä esim. katsomaan elokuvaa, lukemaan kirjaa tai pelaamaan peliä. Hän myös leikkii omatoimisesti leluillaan eikä kaipaa aikuisen apua leikkiin. Vaatteet poika pukee itse (mielentilasta riippuen), vetoketjujen kanssa tarvitsee vielä apua ja kengät saattavat mennä vääriin jalkoihin.

4.2 Sosioemotionaalinen kehitys

4.2.1 Puhe

Näen poikaa n. kerran viikossa ja joka kerralla huomaa kuinka puhe on kehittynyt. Varsinkin jos ei olla nähty pidempään aikaan. Hän vastailee hyvin kysymyksiin ja kertoo mm. päivän kulusta. Puheesta puuttuu s ja r äänteet. Hän osaa laskea ainakin 20.n. Usein keskustelemme siitä, millä kirjaimella mikäkin sana alkaa ja niiden opettelu on pojalle mieluista hommaa. Laulun sanoja Kasper muistaa pitkät pätkät.

Kun itse on sanonut jonkun hassumman sanan, niin Kasper ottaa sen helposti omaan sanavarastoonsa. Täytyy siis olla tarkkana mitä suustaan päästää. Hän myös huomauttaa jos joku sanoo ”kielletyn sanan” eli kirosanan ja kantelee siitä jollekin aikuiselle.

4.2.2 Ajattelu ja vuorovaikutus

Kasper on kovapäinen ja vilkas lapsi. Välillä äänentaso nousee paljon ja meno on villiä. Kun jompikumpi vanhemmista on paikalla, Kasper on paljon riehakkaampi, mutta silloin kun ollaan kahdestaan tai kolmisin: mieheni, minä ja Kasper niin poika on rauhallisempi ja noudattaa sääntöjä paremmin. Kun vanhemmat ovat paikalla, on lapselle ehkä epäselvää että noudattaako vanhempien sääntöjä vai kummitädin ja –sedän sääntöjä, josta seuraa riehakkaampaa käytöstä kun lapsi kokeilee rajojaan. Kasper on pienestä pitäen oppinut että kummitädin luona ollaan rauhallisesti ja käyttäydytään nätisti. Käymme pihalla leikkimässä rajumpia leikkejä ja sellaisia, missä voi liikkua ja riekkua niin paljon kun haluaa. Kotona pojalla on vähän väljemmät säännöt.

Kasper pelaa jalkapalloa 2 kertaa viikossa ja kesällä on muutama peli. Huomaan, kuinka tärkeäksi joukkuekaverit on hänelle muodostuneet. Hän puhuu joukkuekavereista paljon ja ylpeään sävyyn ja vähän kerskaileekin joukkuejutuilla. Välillä jutut ovat keksittyjä ja esimerkiksi maalieron liioittelu, jolla joukkue on voittanut vastustajajoukkueen. Usein isommassa porukassa tulee esittämisen tarve – pelleilyä ja hölmöjä juttuja tai sitten hän näyttää esim. parhaita taitojaan jalkapallon kanssa.

Kasperista huomaa, että milloin hän testailee omia rajojaan – hän odottaa, milloin joku laittaa stopin hänen touhulle. Kasvoilla on kunnon virne – hän tekee jotain mitä ei saisi ja sen jälkeen katsoo näkikö kukaan. Jos kukaan ei nähnyt tai reagoi, hän tekee sen uudelleen niin monta kertaa kunnes joku huomioi hänen tekosensa. Usein kiristys- lahjonta- uhkailu toimivat mainiosti. Poika ymmärtää jo hienosti, mitä tapahtuu esim. jos hän ei siivoa leluja lattialta – sitten ei lähdetä vaikkapa puistoon, minne olimme aiemmin sopineet menevämme. Siivoamisen lomassa saattaa olla toki murjotustaukoja, mutta kyllä hommat yleensä hoituu, varsinkin kun asiat perustelee hyvin.

  1. POHDINTA

Olen ollut aina kiinnostunut lapsista ja heidän kanssa paljon tekemisissä. Yläasteella kun piti tehdä TET- harjoittelu, olin äitini työpaikalla päiväkodissa. Äitini oli siis lastentarhanopettaja ammatiltaan, ja hän usein kertoi meille lastenkasvatustarinoitaan kun olimme siskoni kanssa vanhempia. Olen valmentanut monta vuotta Tapparassa lasten luistelukouluja, joten sieltä myös olen saanut kokemusta lapsista. Opiskelin Varalan urheiluopistossa puolen vuoden liikunnan ohjauksen peruskurssin, jossa keskityimme myös lasten ohjaukseen. Lähihoitajaopintoihin kuului isona osana lasten hoitaminen ja pitkä työharjoittelu päiväkodissa. Lisäksi olen suorittanut Mannerheimin lastensuojeluliiton ”hoitajaksi lapsiperheisiin” kurssin, sekä käynyt paljon lasten liikunnanohjaukseen liittyviä koulutuksia Tapparan puolesta. Lähipiirissäni on jonkin verran lapsia tällä hetkellä ja minulla on 2 kummilasta.

Tämä essee palautti hyvin mieleen jo joskus opiskellut asiat. Tässä esseessä käsittelin asiat myös tarkemmin ja syvemmin kuin aiemmin. Edellisistä lapsiin liittyvistä opinnoista on jo aikaa vuosia, joten huomaa hyvin myös oman kehityksen fysioterapeuttikoulutuksen aikana. Lapsen havainnointiin on kehittynyt jo fysioterapeuttinne näkökulma. Kaiken kaikkiaan pitäisi muistaa, että  lapset kehittyvä eri aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  1. LÄHTEET

Espoon kaupunki. Lapsen puheen- ja kielenkehitys. Luettu 13.8.2016.
file:///C:/Users/Joni/Downloads/Lapsen%20puheen-%20ja%20kielenkehitys%20(PeVa).pdf

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Vanhempainnetti, 0-1 vuotiaan lapsen kasvu ja kehitys. Luettu 13.8.2016.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/0_1-vuotias/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Vanhempainnetti, 3-6 vuotiaan lapsen kasvu ja kehitys. Luettu 13.8.2016.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/ika/3-6/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Vanhempainnetti, 6-9 vuotiaan lapsen kasvu ja kehitys. Luettu 13.8.2016.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/ika/6-9/

Mäntymaa M, Tamminen T. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Luettu 13.8.2016.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo91150

Zimmer, R. 2011. Psykomotoriikan käsikirja. VK- Kustannus Oy.

 

 

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!