Kuuntelemisen tärkeä taito

Ryhmässä toimiminen ja työskenteleminen vaatii oikeanlaista ja laadukasta viestintää toimiakseen kunnolla. Käymme päivittäin keskusteluita ympärillä olevien ihmisten kanssa ja tiedostamme että keskustelu koostuu puheesta sekä kuuntelusta. Emme välttämättä kuitenkaan tiedosta kokonaan kuuntelemisen merkitystä ja sen kaikkia aspekteja. Käsiteltyäni aihetta Minna Rasilan ja Maria Pitkosen kirjassa Kuuntelemisen tärkeä taito, opin paljon uusia tapoja ja niksejä saada esimerkiksi viikottaisiata pajoistamme enemmän laatua irti.

Kuunteleminen osana viestintää

Rasila kuvaa kirjassa oivasti tilannetta viestinnän suhteen. Kuuntelemista pidetään tärkeänä viestinnän taitona, ehkäpä jopa tärkeämpänä kuin puheen. Silti vuorovaikutustaitojen koulutus ja opetus keskittyy puhujan taitoihin: siihen, miten esitämme asiamme sujuvasti, selkeästi ja vakuuttavasti. Kuuntelemista siis arvostetaan, mutta sen eteen ei toisaalta tehdä yhtä paljoa tötä kuin puhujan taitojen. Miksi kuunteleminen on sitten niin tärkeää? Kirjan perusteella ymmärsin että kuuntelu on vuorovaikutuksessa olemisessa se hetki kun teemme ajatustyötä parhaimmillamme. Ajatustyön merkitys taas laadukkaassa keskustelussa on ensiarvoisen tärkeää toiminnan ja tulosten saavuttamisen kannalta. Aktiivisesti kuuntelemalla vältymme varmasti monelta ristiriitatilanteelta ja ymmärrämme paremmin vastapuolen ajatuksia.

Kuuntelemisen eri tasot

Oman kuuntelemisen kehittäminen on kenties paras tapa kehittää omia vuorovaikutustaitojaan. Kuuntelemisen taitoa voi Rasilan mukaan kehittää monella eri tavalla. Oman kuuntelemisen tason tiedostamalla on mahdollista tarttua tilanteeseen välittömästi ja saavuttaa viestinnästä laadukas ja hyödyllinen kokonaisuus.

• Kuuntelemisen alin taso on Kuuntelematon kuulija on kuuntelevinaan ja ehkä jopa elein ja äänähdyksin antaa vaikutelman kuuntelemisesta. Tosiasiassa kuuntelijan ajatukset ovat muissa asioissa eikä kuuntelija kuule puhujaa ja puhujan asiaa.
• Toinen taso on itsekkään kuuntelemisen Kuuntelija keskittyy kokonaisvaltaisen kuuntelemisen sijaan omiin kokemuksiinsa käsitetävästä asiasta. Tällaisissa tilanteissa kuuntelija lopettaa aktiivisen kuuntelemisen hyvin pian ja pyrkii saamaan omat kokemuksensa ja tietonsa kuuluviin.
• Kolmas taso on Samaa mieltä- Eri mieltä Kuuntelijalla on itsellään vahva ennakkokäsitys siitä, miten asiat ovat, eikä onnistu luopumaan käsityksestään missään tilanteessa. Hän peilaa kuulemaansa siihen, onko hän asiasta saamaa vai eri mieltä.
• Neljäs taso on soveltavan kuuntelemisen Soveltavassa kuuntelemisessa kuulija arvioi kuulemansa siihen, mitä hän jo tietää ja pyrkii soveltamaan kuulemaansa niissä rajoissa.
• Viides taso on osallistuvan kuuntelemisen Tällä tasolla kuuntelija kuuntelee tarkkavaisesti, ymmärtää kuulemansa suhteessa aikaisempaan tietoon ja on valmis vastaanottaaan uutta informaatiota.
• Korkein kuuntelemisen taso on ymmärtävän kuuntelun Tällä tasolla kuuntelija haluaa ymmärtää puhujan sanomaa tämän omasta maailmasta käsin. Kuuntelija tiedostaa omat käsityksensä asiasta ja pystyy kyseenalaistamaan ne. Kuuntelija on avoin uusille ajatuksille, eikä aikaisempi tieto rajoita hänen kuuntelemistaan.

Kuulija voi käydä saman keskustelun aikana useammalla eri tasolla, mutta optimaalisessa tilanteessa kuulija tiedostaa tasonsa ja pyrkii kohti korkeinta tasoa.

Aktiivinen kuunteleminen

Kuunteleminen tai kuuntelematta jättäminen on Rasilan mukaan aina valinta. Se on vastuun ottamista puhujan viestin perille menosta ja sen tarkoituksen saavuttamisesta. Akatemian arjessa aktiivisen kuuntelun paikat ovat selvästi pajatilanteissa. Toki kaikissa projekteissakin kuunteleminen on tärkeää ja välttämätöntä, mutta tässä tekstissä haluan käsitellä kuuntelemista erityisesti pajatilanteissa. Pajoissa on lähes aina poikkeuksetta ennalta määritelty runko ja vetäjä. Aktiivinen kuunteleminen ja läsnäolo on tällöin jo kunnioituksen osoitus itse tapahtumaa kohtaan. Pajassa kuuntelemisessa on siis tärkeää olla läsnä ja osoittaa kuuntelevansa läpikäytävää asiaa. Kuuntelemattomuuden pystyy Rasilan mukaan nimittäin aistimaan jo kaukaa pelkkää kenhonkieltä lukemalla, puhumattakaan osallistumisaktiivisuudesta keskusteluun. Tiedostan kyseiset aspektit omassa toiminnassanikin pajoissa. Toisinaan laitan sen väsymyksen piikkiin ja toisinaan huomaan olevani omissa maailmoissa epätietoisuuden vuoksi. Epätietoisuudella tarkoitan sitä, että en ymmärrä läpikäytävää aihetta kunnolla, jolloin kuuntelemisen laatu alkaa helposti laskemaan. Molemmat tekijät ovat kuitenkin helposi korjattavissa. On huolehdittaava riittävästä levosta ja ravinnosta ennen pajaa sekä kysymällä ja ottamalla asioista tehokkaammin selvää. Sen vaikeampaa sen ei pitäisi olla. Rasilan käydessä myös läpi istuma-asennon merkitystä aktiivisessa kuuntelussa, oivalsin tilanteen olevan läsnä myös akatemian arjessa. Proakatemialla on mahtavat pajatilat. Pajatilat on varustettu mukavilla pehmeillä tuoleilla, missä voi istua tarpeen mukaan hyvinkin rennosti. Aktiivisesti kuuntelevan ihmisen asento on lähes poikkeuksetta ryhdikäs ja luonnollinen. Pajatilan tuolit kuitenkin mahdollistava kuuntelemattoman ihmisen vajoamisen milloin minkäkinlaisiin rönötysasentoihin. Toisinaan näkee, että pajaan osallistuva vajoaa aivan lattialle asti makuuasentoon! Aktiivista kuuntelua siis edesauttaa kunnollinen ryhti ja tukeva istuma-asento. Se antaa myös puhujalle selkeän viestin läsnäolevasta kuuntelusta.

Kuuntelemisen ja puheen vuorottaminen

Pajoissa käydään asiat yleisimmin läpi dialogia käyttäen. Dialogi on toimenpide, mikä edellyttää erittäin aktiivista kuuntelemista. Toisinaan kuuntelemista saattaa haitata oma ajatustyö. Pitkosen mukaan yleinen kuuntelemisen este on se, että kuuntelemisen sijaan mietime mitä sanomme, kunhan saamme itsellemme suunvuoron. Tällaisessa tilateessa emme kuuntele aktiivisesti ympäröivää keskustelua ja saatamme phimmassa tapauksessa toistaa omalla puheenvuorollamme jo kerrottua asiaa. Tämän välttämiseksi pajoissa on yleisenä tapana kirjoittaa muistiinpanoja dialogista. Muistiinpanot auttavat pitämään omaa ajatuksenjuoksua kasassa ja aikaa jää tällöin enemmän kuuntelemiselle. Muistiinpanoista voi keskustelun edetessä vetää yli jo sanotut aiheet, jolloin toiston määrä jää hyvin pieneksi ja aiheet etenevät.

Muistiinpanojen tekeminen Pajoissa

Kuinka muistiinpanoja kannattaa sitten tehdä pajoissa? Harward Business Review artikkelissa (Become a  better listener by taking notes) tämä asia selvennettii erittäin tehokkaasti. Pajan alussa tyhjä vihkon sivu puolitetaan marginaalilla. Marginaalin (eli sivun) vasemmalle puolelle kirjoitetaan vallitsevan keskustelun pääpointteja. Ei siis ole tarkoitus listata sanasta sanaan kaikkea, mitä kukin sanoo. Marginaalin oikealle puolelle taas puolestaan listataan omia ajatuksia ja huomioita vallitsevasta keskustelusta syntyneille huomioille. Näin kuulija aktivoituu aktiiviseen ajatustyöhön ja pystyy käsitteemän keskustelun aiheita ilman että yleinen keskustelu (meidän tapauksessa dialogi) häiriintyy. Marginaalin oikealle puolelle kirjataan myös keskustelun sanomattomia asioita ja oivalluksia, kuten esimerkiksi muiden kehonkieltä. Kyseinen toimintamalli ei ole ollut vielä itselläni käytössä, mutta aijon varmasti ottaa sen kokeiluun tulevissa pajoissa.

Siispä

Kuuntelemisen merkitystä keskusteluissa kuten esimerkiksi pajan tyylisissä dialogeissa ei voi missään tapauksessa väheksyä. Kuuntelu mahdollistaa tehokkaan ajatustyön, joka puetaan sanoiksi ajatustyön päätteeksi. On olemassa useita työkaluja oman kuuntelun ja nimenomaan aktiivisen kuuntelun kehittämiseksi. Nostin esille esimerkiksi muistiinpanojen käyttämisen kuuntelussa. Toivon että tekstini herättää lukijaa ajattelemaan omaa toimintaansa kuuntelijana ja rohkaisee kehittämään itseään entistä taitavammaksi.

Lähteet:

Kuuntelemisen tärkeä taito (Minna Rasila ja Maria Pitkonen) 2009

Harward Business Review artikkeli (Become a  better listener by taking notes) (Luettu 10.12.2017):

https://hbr.org/2017/03/become-a-better-listener-by-taking-notes