Kuolemanlaakso 

 ”On vain teko ja sen seuraus” Marko Leppänen, toimittaja

Olen aloittanut tämän esseen kirjoittamiseen useaan kertaan uudestaan ja uudestaan, kumittanut kaiken ja lähtenyt taas alusta. Tuntuu vaikealta lähteä kirjoittamaan kirjasta, joka perustuu todella henkilökohtaisiin tositapahtumiin. Olen monta kertaa miettinyt mistä näkökulmasta lähden esseetä kirjoittamaan, onko se motivaation näkökulmasta vai jostain aivan muusta.  Päädyin kuitenkin kertomaan mitä tunteita kirja herätti minussa ja mitä olisin ehkä toivonut lisää siltä. 

Miltä tuntuu menettää kaikki ja hukata itsensä? Kuolemanlaakso käsittelee jääkiekkoilija Tommi Kovasen elämää aivovamman kanssa, liigan säälimätöntä toimintaa sekä pelaajien kirjoittamattomia sääntöjä. Kaikki muuttui Tommi Kovasen elämässä 26 tammikuuta 2013. Pelin piti olla ruutini peli 20 vuotta pelanneen Kovalaisen uralla, mutta toisin kävi. Pelin alussa Tommia taklattiin kuolleesta kulmasta ja taklauksen seurauksena hän sai aivovamman. Tästä alkoi taistelu aivovammaa vastaan.

Kirjassa kerrotaan kuinka Kovanen ei pitkään aikaan suostunut hyväksymään aivovammaa ja että tämä vamma todella lopettaisi ammatikseen jääkiekkoa pelaavan Kovasen uran. Osaan yhdistää monia asioita kirjasta omaan elämään, koska pelasin itse ringetteä n. 14 vuoden ajan. Pienet loukkaantumiset toki silloin tällöin kiusasivat omaa uraa, mutta suurin päätös itselleni todella rakkaassa lajissa oli, että nyt pidetään välivuosi ja laitetaan oma kroppa kuntoon loukkaantumisten jäljiltä. Välivuoteni kuitenkin jatkuu yhä. Päätettyäni välivuodesta, sairaala kuitenkin mokaili nilkan kuntoutuksen kanssa ja tuli uusi isompi loukkaantuminen, minkä seurauksena sain puolenvuoden täyden liikuntakiellon. 

Pitkä liikuntakielto ihmiselle, joka oli tottunut urheilemaan 10 kertaa viikossa, oli kova kolaus niin henkiselle kuin fyysisellekin puolelle. Kovanen kärsi huomattavasti vakavamman vamman, kuin minä itse, ja lääkärit tiesivät lähes alusta asti, ettei pelikentille ole palaamista. Kovanen kuitenkin jaksoi uskoa paluuseen niin kuin minäkin. Paluu tosin olisi minulle kovalla työllä mahdollinen, mutta joukkueurheilijalle yksin tekeminen on vaikeaa henkisesti kuin fyysisesti, eikä vanhalta joukkueelta ole tullut mitään apuja. 

Odotin koko kirjan ajan, koska Kovanen kertoo mitä hänelle kuuluu nyt ja miten hän on päässyt yli vammastaan ja miten hän löysi motivaation tähän kaikkeen. Petyin kuitenkin kovasti, kuinka nopeasti kirja loppui ja asioita kuten esimerkiksi perheen kommentteja ei käsitelty kirjassa lähes ollenkaan. Kirja oli kuitenkin kokonaisuudessaan todella hyvä ja käsitteli valtavan tärkeää asiaa, pelaajien turvallisuutta jääkiekossa. Se herätti paljon erilaisia tunteita ja kysymyksiä muun muassa meidän muka niin hyvästä terveydenhuollosta. 

Lähteet: 

• Kuolemanlaakso. Tommi Kovanen, Jenny Rostain. 2017. 
• https://www.radionova.fi/ohjelmat/radio-novan-viikonloppu/a-152771