Omien virheidensä huomaaminen ja tunnustaminen sattuu, ja niin kuuluukin. Se on vahva työkalu itsensä kehittämiseen niille, jotka kykenevät nöyrtymään. Suojelemme itseämme todistelemalla ja toistamalla itsellemme ja muille tekojemme olevan tiettyjen arvojen mukaista. Sanat ja mielipiteet merkitsevät kuitenkin vain vähän. Loppujenlopuksi niin bisneksessä kuin rakkaudessakin, vain teot ja käyttäytyminen merkitsevät, ja kun teot ovat sanoja vastaan, valehtelet itsellesi ja muille. Jouduin myöntämään itselleni tänä keväänä toimineeni pitkään vasten arvojani, kun en voinut enää kääntää katsettani siitä faktasta, että lennän paljon lentokoneella. Siis todella paljon, ja tunnen siitä niin huonoa omaatuntoa, että olen sulkenut silmäni koko aiheelta. Psykologit kutsuvat tilannetta B-tyypin dilemmaksi.

Kestävä kehitys ja kuluttaminen sekä luonnon hyvinvointi ovat minulle tärkeitä arvoja, ja arvoni näkyvät muuten paljon käytöksessäni: en osta uusia vaatteita, pyöräilen, painotan kasvisruokailua ja lajittelen jätteeni. Tällä muulla käyttäytymisellä olen ”hyvittänyt” ja antanut luvan itselleni lentää, vaikka tiedän sen saastuttavan paljon. Muu käytös ei kuitenkaan saisi vaikuttaa yhden osa-alueen hyväksymiseen liikaa, riippumatta siitä, kuinka vahingollisia ne ovat. Yksi hyvä teko ei hyvitä yhtä rikosta.

Lentäminen on yleisesti liian vaiettu aihe Suomessa, mutta erityisesti matkailun vaikuttajamarkkinoinnin yhteisöissä ja bisneksessä, joissa toimin. Ystäväni ja matkabloggaaja Henriikka Simojoki otti huomattavan askeleen lähipiirissäni ja suomalaisessa blogimaailmassa maaliskuussa kirjoittamalla aiheesta. Tästä inspiroituneena haluan haastaa itseäni kirjoittamalla ja pohtimalla omaa käyttäytymistäni. #kestäväreissu aiheesta löytyy jo toistakymmentä blogikirjoitusta suomalaisilta matkabloggaajilta, joka on todella hienoa. Juuri tälläiset liikkeet luovat keskustelua ja muuttavat maailmaa.

No kuinka paljon minä sitten lennän? Jo vuodenvaihteen jälkeen yksittäisiä lentoja on kertynyt 14kpl viideltä erilliseltä matkalta, joista neljä on ollut työmatkoja. Tämä vastaa n.6856kg hiilidioksidipäästöjä, joka vastaa lähes keskiverto eurooppalaisen koko vuoden kokonais hiilijalanjälkeä. Toinen syy muun oman käyttäytymisen ohella, jolla olen sallinut paljon lentämisen, on juurikin työ, mutta sekin selitys alkaa tuntua tyhjältä. Onko työ todella tarpeeksi hyvä syy tuhota maailmaa? Ei minusta. Ihan niin kuin lihan mausta nauttiminen ei riitä enää syyksi sen syömiseen, ei se, että valokuvaan matkailuaiheisia tarinoita ja mainoksia oikeuta itsessään lentämistä. Onhan minun syyni alun perin, että valitsin moisen työn. Voisi tietysti miettiä, onko työni merkityksellistä maailmalle ylipäätään, mutta menemättä liikaa Pentti Linkolamaiseen eksistentiaaliseen turhuuteen rajaan se tällä kertaa aiheesta pois. Rajaan nyt myös matkustamisen sosioekologiset ja paikalliset ympäristövaikutukset pois, vaikka ne voivat kehittyvien maiden sekä luonnon kannalta olla erittäin suuret.

Asiaa on monimutkaistanut myös se, etten halua kyseenalaistaa liikaa asiakkaitteni alaa, koska haluan pitää heihin hyvät välit. Kritisoimalla lentämistä kritisoin myös turismia, koska halpa lentäminen on mahdollistanut turismin ison kasvun viime vuosikymmeninä. Tähän asti en ole tehnyt suoraan lentoyhtiöille töitä, joka teki Simojoen avauksesta juuri rohkean, koska hän on tehnyt kyseisten yhtiöiden kanssa paljon töitä. Periaatteessa kuitenkin meillä, kenellä on matkailualalla toimiviin yrityksiin yhteys, on myös edes vähän valtaa vaikuttaa asiaan. Mutta samalla me olemme myös hieman riippuvaisia tästä yhteydestä, eikä ruokkivaa kättä ole yleisesti kannattavaa purra. Asiakkaat usein myös varaavat ja maksavat lentoni, jolloin he ottavat mielellään halvimman reitin, joka usein sisältää useita välipysähdyksiä.

Häpeän tunne ei synny toiminnasta itsestään, vaan meidän suhteesta muihin ihmisiin. Sosiaalisina eläiminä tunnemme vastuuta teoistamme toisillemme. Sinulla ei tarvitse olla edes suurta vaikuttaja-asemaa, vaan meillä kaikilla on lähipiirissämme ihmisiä, joiden mielipidettä meistä arvostamme. En tunne häpeää lentämisestä, koska lentäminen olisi minulle haitallista, se olisi vain omiin muroihin kusemista. Tunnen häpeää, koska se vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Puhun lähipiirilleni arvoistani ja sitä tukevasta käytöksestä, mutta piilottamalla lentämisen kaappiin suljettujen ovien taakse, valehtelen juuri heille, kenestä välitän. Melko tekopyhää toimintaa.

Vielä joskus ajattelin, että teen oikein ja hyvää jakamalla somessa kuvia ja tarinoita luonnosta ja retkeilystä kymmenille tuhansille ihmisille. Että se saisi heidät ajattelemaa enemmän ympäristöämme ja miettimään enemmän toimintaamme tällä planeetalla. Paskanmarjat! Retkeily- ja matkatarinat vain kannustavat matkustamaan enemmän. Ja vaikka matkustus on ehdottomasti yksi siisteimmistä ja kasvattavimmista asioista, on se myös yksi saastuttavimmista. Avara luonto on ollut todella suuri innoittaja minulle matkustaa, vaikka sen tekijöiden tavoitteena ei ole ollut lisätä kaukomatkailua, vaan saada ihmiset arvostamaan planeettaamme.

Pelkomme lähipiirimme ja muun kansan reaktiosta on ihan oikeutettu. B-tyypin dilemma on sen kokijalle ikävä, mutta muille riemastuttava. Kukapa ei olisi nähnyt, kun vegaani syö nakin, tai ekologisia arvoja kannattava ajaa autolla. Ai että mikä fanfaari siitä ihmettelystä ja moittimisesta syntyy. Tämä riemu johtuu juuri siitä tekopyhyydestä, jonka kanssa painimme.

B-tyypin dilemma on kuitenkin melko positiivinen ongelma. A-tyypin dilemmaksi kutsutaan sitä, kun henkilö ei tiedä mikä on oikein. Ainakin sinulla on arvoja ja jonkinlainen etiikka, jonka myötä elää. Ja jo pelkästään se, että kykenet määrittelemään arvosi, ja sinulla on jotain mitä vastaan on mahdollista toimia, pitäisi olla hienoa. Meidän tulisi olla empaattisempia ja nähdä toistemme kamppailu arvojemme kanssa, erityisesti silloin, jos se edistää kaikkien yhteistä parasta. Kaikki tekevät virheitä, ja ovat välillä itsekkäitä. Eihän edes Pentti Linkola pystynyt olla hankkimatta lapsia, vaikka luonnonsuojelun kannalta lisääntyminen on kaikista pahin rikos. Jos näkisimme toistemme kamppailun, voisimme ehkä nähdä oman toimintamme selkeämmin ilman pelkoa siitä, että meidät kivitetään niiden takia, jolloin voisimme myös kehittää itseämme niissä. Jos sinua ärsyttää minun lentokoneella lentäminen tai vegaanin käyminen hodarikioskilla baarin jälkeen, olisi ehkä aika katsoa peiliin. Mitä arvoja sinä edustat, ja toimitko todella niiden mukaisesti?

Mutta kuten sanoin, sanat ja ideat ovat kauniita, mutta vain käytös merkitsee. Avaamalla suuni teille, läheisilleni sekä seuraajilleni tuon ilmi vajavaisuuteni ja teen selväksi, että haluan itse kehittyä, mutta että todella välitän siitä, että muutkin kehittyisivät. Miten voisin siis kehittyä esimerkiksi lentämisen suhteen? Ongelman ydinhän on siinä, että saatava hyöty on niin houkutteleva, etten mieti seurauksia. Lentäminen on nyt halvempaa kuin koskaan, ja netti tuo eteemme tarinoita matkailun mahtavuudesta jatkuvalla syötöllä. Joten vaikka vika on meissä kansalaisissa, olisi yhteiskunnan rakenteilla mahdollisuus muokata käyttäytymistämme asettamalla raameja ja rajoituksia. Itse olen sen kannalla, että lentämistä verotettaisiin voimakkaammin. Tällä hetkellä lentoyhtiöitä ei itseasiassa veroteta laisinkaan lentopetrolin käytöstä, joka mahdollistaa osittain halvat lennot. Ruotsissa otettiin tässä kuussa käyttöön lentomatkojen kuluttajavero, jonka suuruus vaihtelee matkan pituuden ja kohteen mukaan. Kyllä suomalaisillekin tarjotaan mahdollisuutta hyvittää lentomatkan päästöt erillisellä matkalla, mutta vain alle kymmenen prosenttia matkustajista sen tekee. Vaikka liberaali olenkin, en usko absoluuttiseen vapauteen. Ihmiset eivät kykene elämään täysin epäitsekkäästi, koska se ei ole meidän dna:han kirjoitettu. Joten yhteiskunnallisten rajoitteiden tulisi rajoittaa toimintaamme enemmän siihen suuntaan, joka on meille ja kaikille tuleville sukupolville parhaaksi.

Tietysti kaikki on suhteellista, ja monet ihmiset lentävät vielä minua enemmän ja kuluttavat yli kaikkien mittareiden. Mutta vielä typerämpää kuin hyvittää oma käytös yksittäisillä hyvillä teoilla, on sallia se muiden käytöksellä. ”Mitä väliä minun käytöksellä on, kun naapuri ajaa maasturilla ja miljardin kiinalaisen kulutus vaikuttaa niin paljon.” Kommentti jonka kuuleminen ei ole kovin harvinaista. Simojoki kirjoittaa blogissaan, että vastuu on jaettu ja kaikkien. Tällä on suuri ero yhteiseen vastuuseen. Kun joku on yhteinen, voit sysätä oman osasi vähän naapurin puolelle, mutta jos vastuu on kaikkien, tarkoittaa se, että se on minun, sinun ja sen naapurin. Lopulta olemme kaikki kuitenkin vastuussa vain omasta käytöksestämme. Ja vaikka käytän esimerkkinä itseäni ja lentokoneella lentämistä, ei ongelma rajoitu vain siihen. Kyseessä on globaali ongelma, joka koskee kaikkia meitä ja meidän arvojamme. Joku muu saattaa olla tekopyhä rakkaudessaan sanoen toista ja tehden toista, ja joku muu on tekopyhä naisten tasa-arvon suhteen puhuen sen puolesta, mutta käyttäytymällä toisin.

En halua lopettaa matkustamista, enkä todennäköisesti valitse päästöjen hyvitystä ensikerralla lentoani varatessa. Lentämisessä sinällään ei ole mitään vikaa, sehän on mahtava tapa matkustaa pitkiä matkoja vaihtelevan maiseman ja merten yli. Ainoa kestävä ratkaisu olisi päästä pian eroon hiilipohjaisista energiamuodoistamme ja saada lentämiselle ekologisia vaihtoehtoja. Mutta sille ei ole kysyntää tai pakotetta, ennen kuin nykyisiä malleja kyseenalaistetaan enemmän. Sitä ennen voin kuitenkin olla rehellinen itselleni omasta vastuustani, ja sitä kautta voin muuttaa käytöstäni. Voisin jopa harkita, onko joku matka tarpeellinen, ja ainakin sinne pääsyn keinoja. Kuinka monta nousua se vaatii, mitä lentoyhtiötä käytän, ja kuinka lyhyitä matkoja on järkevää lentää. Voit osallistua tähän kollektiiviseen keskusteluun matkustamisesta ja kuluttamisesta tägillä #kestäväreissu.

Lähteet:

https://www.hs.fi/matka/art-2000005539866.html
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005651523.html
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005425867.html
http://aamukahvilla.fi/2018/03/lentamisen-epaekologisuus-ja-ilmastopaastot/
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/56206/energiaverotu/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Polttoainevero#cite_note-2
https://www.vihrealanka.fi/uutiset/miksi-lent%C3%A4minen-on-niin-sairaan-halpaa