Aki Hintsa ja voittamisen anatomia, aikamoinen tietopankki yksissä kansissa. Paljon vinkkejä tällaiselle tavalliselle tallaajalle sovellettavaksi omaan elämään ja sen tuomiin haasteisiin. Aki Hintsa on tehnyt vaikka ja mitä, tunnetuin pesti hänellä on kuitenkin 11 vuotiaassa urassa varikkolääkärinä Formula 1:ssä. Hintsan opeista haluaisin kertoa useammankin, oli kirja sen verran hyvä, mutta keskitytään tällä kertaa Circle of Succesiin ja sen tärkeimpään osa-alueeseen eli ytimeen, kirjassa puhutaan myös coresta. Kyseisen ympyrän tarkoitus on auttaa syventymään itseensä kolmeen kysymykseen vastaamalla. Kuka sinä todella oletkaan, minne olet matkalla ja kuinka.

-Kuka siis todellisuudessa olet, identiteettisi? Tiedätkö tosiaan syvimmän itsesi ja sen kuka olet vai elätkö pinnallista elämää miellyttäen muita ympärilläsi?

-Kuinka sinä näet elämäsi tavoitteet ja mitä haluat elämältä, tiedätkö edes sitä? Koetko, että tavoitteesi ovat pysyviä ja annatko muiden ihmisten vaikuttaa tavoitteisiisi?

-Koetko hallitsevasi elämääsi, vai hallitseeko joku muu ehkäpä jopa tiedostamattasi elämääsi? Elätkö ylipäänsä arvojesi ja tavoitteidesi mukaisesti, vai luuletko tai uskotteletko vain itsellesi niin? Kenties se kuulostaa vain hienolta, muttet todellisuudessa toimi näin lainkaan.

Pureudutaas tähän.

Kuka minä todella olen ja olenko oikeasti sitä mitä kuvittelen olevani. Kuulostaapa filosofiselta, ja sitä se tavallaan onkin. Kun pureudumme syvälle minuuteen ja käyttäytymismalleihimme, siihen mitä olemme, saamme leikkiä hetken oman elämämme filosofeja. Sanomme olevamme reiluja kavereita, aina vilpittömästi iloisia toisen menestymisestä ja emme piittaa muiden mielipiteistä, sillä tiedämme mitä teemme ja teemme päätöksemme itse. Vai teemmekö, emmekö todella piittaa, ja olemmeko OIKEASTI aina vilpittömästi onnellisia kaverimme puolesta. Ero haluamisella ja sillä miten haluaisimme vilpittömästi toimia, on hiuksenhieno siihen kuinka kuitenkin saatamme toimia. Näiden erottaminen voi olla välillä haastavaa, jopa rankkaa. On siis hyvä pureutua omiin arvoihinsa ja alkaa tietoisesti kiinnittämään huomiota ajatuksiinsa ja toimintaansa arjessa. Toimitko kuitenkin toisin kuin arvosi ja ihanneminäsi toimii ja miksi?

On täysin oikein tuntea kateellisuutta tai havahtua toisen mielipiteen aiheuttavan tunteita sinussa, sitä inhimillisempää ei olekaan. Mutta mitkä ovat syitä näiden takana, jotka saavat sinut olemaan kateellinen tai ottamaan itseesi. Oletko itse halunnut samaa, koetko olevasi huonompi vai mitä? Pureudu tähän ongelmaan ja selvitä sen perimmäistä syytä. Näin pääset pidemmälle ja varmasti ihanneminäsi on taas hieman lähempänä sinua. Muista kuitenkin olla itsellesi armollinen. Me olemme kuitenkin tuntevia ja ajattelevia otuksia, eikä itseään tule soimata ikävistä ajatuksista ja tunteista, niitä tulee ja menee, se on vain elämää. Emme voi mitään niistä täysin hallita, voimme vain koettaa ymmärtää.

Mites sitten ne paljon puhutut tavoitteet, minulta on ainakin kysytty lukematon määrä tavoitteistani ja unelmistani pienen elämäni aikana. Ja voin ainakin itse käsi sydämellä sanoa, ettei ole helppoa erottaa omia tavotteita ja unelmia, muiden asettamista tavoitteista sinua kohtaan, taikkapa muiden laatimista unelmista sinulle. Helposti tiedostamattaan kuvittelee muiden asettamat tavoitteet tai unelmat omikseen. Ne on saatettu tavallaan huomaamatta ”istuttaa” sinulle pitkän ajan saatossa ja olet kasvanut niihin. Koeta siinä sitten ottaa selvää mitä juuri itse haluat, vai mitä muut kenties sinulta haluavat. En osaa sanoa tähän juuta en jaata. Luulen, etten ole itsekään vielä aivan varma mitä tavoittelen, sillä en tiedosta tavoittelenko juuri näitä asioita koska ne ovat ”hienoja” ja ”arvostettuja”, puhuttuja, sellaisia siistejä juttuja, mitä on kiva mainita mummoille ja vaareille. Vai tavoittelenko jotain aivan muuta, mitä en kenties vielä tiedä itsekään. Minulla on kuitenkin hyvinkin toiveikas olo, olen aika varma, että Proakatemia tulee selvittämään tavoitteeni ja kokeilemalla voin varmistua mitä todella tahdon. Ja se jos mikä tässä koulussa on nin pirun siistiä!

Mites sitten se elämän hallitseminen, pureuduin tähän kysymykseen jo jonkin verran ensimmäisen kysymyksen kohdalla. Voisin verrata elämän hallitsemista vaikkapa arkeen kumppanin kanssa. Teenkö itse päätökseni ja aikatauluni, teenkö kumppanini kanssa kompromisseja vai tekeekö kumppani päätökset ja aikataulut minulle, kenties tiedostamattani ja ehkä hänenkin tiedostomattaan. Minun tilanteessani ei. Mutta ymmärrän tilanteen täysin. Onko minulla itselläni hallinta elämääni vai vaikuttaako toisen ihmisen elämä omaani niin paljon, että oma maailmani järkkyy vähintäänkin yhtä paljon kuin hänen, silloin kun hänen maailmansa järkkyy. Elänkö elämääni niin, että hän on onneni avain vai niin, että hän on oman onnellisen onneni iloinen täydentäjä, se kuuluisa kirsikka siellä mehevän suklaakakun päällä.

Helposti saattaa unohtaa omat juttunsa ja jollain tavalla kadottaa itsensä. Se, että pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista toisen tullessa elämään on ollut minulle suurin oivallus. Itsensä kadottaminen on todella ahdistavaa ja tapahtuu monesti täysin tiedostamatta. Noh, ajauduin jälleen hieman ohi aiheen. Takaisin siihen elämän hallitsemiseen. Tiedosta siis hallitsetko itse elämääsi vai hallitseeko joku toinen ihminen sitä. Osaatko tehdä päätöksiä ilman toista, osaatko ylipäänsä elää ilman toista, järkkyykö elämäsi jos toinen on hetken poissa. Näitä on hyvä mutustella.

LÄHTEET:

Voittamisen anatomia. Aki Hintsa. 2015. Äänikirja.