Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan?



Kirjoittanut: Henri Roivas - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Menneisyys

 

Yläasteikäisenä pojankloppina ei arvomaailmani juurikaan eronnut nykyisestä, pyyteetön auttaminen, onnellisuus ja oma polku olivat aina kirkkaana mielessä. Suhtautuminen maailmaan oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin nykyisin. Monet vastoinkäymiset tuntuivat kuin olisin saanut pesäpallomailasta palleaan, kun taas usein onnistumisia kohdatessa, ajattelin että tämä oli tässä ja muuta ei tarvitse tehdä, olen onnistunut. Nuorena oli hyvin vaikeaa käsitellä omia tuntemuksiaan niin, etteivät tuntemukset olisi aiheuttaneet liiaksi ylemmyyden, alemmuuden, onnistumisen tai epäonnistumisen tunnetta. Omien tuntemuksien käsitteleminen teini-ikäisenä oli kuin yrittäisi ratkaista rubiikin kuutiota ensimmäistä kertaa elämässään, ratkaisun löytämiseen menikin useampi vuosi. Kuuntelin mitä mielenkiintoisimman ja kysymyksiä herättävän kirjasen, Kuinka olla piittaamatta paskaakaan? Kirjan kirjoittaja Mark Manson lähestyy otsikon mukaista aihetta monen eri kertomuksen ja näkökulman kautta. Erityisen mielenkiintoista oli se, miten suoraviivaisesti hän perustelee näkökantojaan, mutta onhan se arvattavissa jo kirjan otsikonkin perusteella. Mark puhuu kirjassaan ongelmista ja niihin kohdistuvista valinnoista seuraavasti ”Tunne siitä, että ongelman on saanut valita itse ja että siitä on itse vastuussa, sanelee yleensä sen, muodostuuko ongelmasta kivulias vai voimaannuttava kokemus. Jos nykyinen elämäntilanne tuntuu kovin kurjalta, luultavasti syynä on se, että jokin ulkopuolinen pakko tuntuu ohjailevan tapahtumia: jokin mahdoton ongelma on vain osunut omalle kohdalle, eikä siihen ole voinut vaikuttaa.” (Manson, 2018). Tunnistan nuoruudestani monia tämänkaltaisia hetkiä, esimerkkinä se, kun äitini ilmoitti minut kuoroon vasten tahtoani. Kuorossa olo tuntui tuolloin minulle samalta kuin ym. ”mahdoton ongelma” johon en ole itse voinut vaikuttaa. Nuorena olin sitä mieltä, että kuorossa olo oli vain vapaailtojen tuhlaamista ja ajan haaskausta. Nykyään näen kuitenkinkin kokemuksen tuoneen minulle valtavasti itseluottamusta puhua ja laulaa julkisesti. Se mitä joku muu määrää sinut tekemään on harvoin asia, jota muuten tekisit. Tämän tapaisten ongelmien kohtaaminen voi joko masentaa tai tuoda onnellisuutta elämääsi. Ymmärrän, miksi lapsen kasvattaminen varsinkin teini-iällä on erityisen haastavaa. Kiitos äiti.

 

 

Nykyhetki

 

Kaikki vastoinkäymiset ja onnistumiset nuoruudessani ovat tuoneet minut pisteeseen, jossa nyt olen. Eteen on osunut kasa ongelmia, jotka olisin voinut hoitaa paremmin niin monella eri tapaa, mutta hei that’s life! Manson lainasi loistavasti maailmankuulun, psykologian kärkinimiin lukeutuvan William Jamesin elämänoppia ”Jokainen on itse vastuussa kaikesta elämässään tapahtuvasta olosuhteisiin katsomatta.” (Manson, 2018). On aivan se ja sama mitä elämässäsi tapahtuu, olet silti itse vastuussa sen asian käsittelemisestä. Minulta vei vuosia päästä yli isäni kuolemasta, sillä kuulin vasta ulkomailla ollessani isäni heikentyneestä tilasta. Isäni menehtyi, kun olin vielä lentokoneessa tulossa Suomeen katsomaan häntä. Ruoskin itseäni ajatuksella, että syy kaikkeen tuntemaani tuskaan oli täysin minun syytäni ja kuinka perseestä olin, kun en ollut paikan päällä saattamassa isääni tuonpuoleiseen. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että isäni tahtoi olla hiljaa sairautensa vakavuudesta, jotta huolemme hänen terveydestä ei vaikuttaisi meidän elämäämme negatiivisesti. Se miten käsittelemme kohtaamiamme vastoinkäymisiä ja onnistumisia on täysin vastuullamme. Käsittelemisen voimme hoitaa joko hyvin tai huonosti, niin vastoinkäymisten kuin onnistumistenkin kohdalla. Vastoinkäymiset ovat kivuliaita kokemuksia, jotka huonosti käsiteltyinä voivat vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiisi hyvinkin negatiivisesti. Mikäli taas pystyt käsittelemään vastoinkäymiset niin, että ymmärrät miksi ja mitä on oikeasti tapahtunut, pystyt kehittymään henkisesti huomattavasti vahvemmaksi, kuin mitä olet ollut. Samoin onnistumisia kohdatessasi, ei kannata ylpistyä vaan käsitellä ja hyväksyä faktat, jotka ovat edesauttaneet onnistumistasi ja pyrkiä kehittämään omaa tekemistään niiden pohjalta. Kohdatessasi ongelman voit olla varma, että selätettyäsi sen, syntyy toinen ongelma, joka tulee kohdata. Varmista siis, että uusi ongelma on mitättömämpi kuin edellinen, näin koet mitä luultavimmin useammin onnistumisia kuin epäonnistumisia.

 

 

Tulevaisuus

 

Olen kiertänyt maailmaa, asunut ulkomailla ja elänyt vierasta kulttuuria. Olen tavannut ihmisiä hyvin erilaisista lähtökohdista. Olen oppinut hyväksymään erilaisuuden. Nyt iän myötä olen alkanut priorisoimaan elämääni. Olen kirjoittanut unelmia paperille ja asettanut tavoitteita, kuinka päästä kohti niitä. Olen karsinut elämästä asiat, joita pidän vähäpätöisinä. Olen silti avoin kaikelle mitä eteeni tarjoutuu, sillä enhän voi tietää miten matkani tulee todellisuudessa menemään, jos tietäisin, en varmasti nauttisi elämästä niin kuin siitä nyt nautin. Olen huomannut, että mitä tiukemmat raamit elämälleni asetan, sitä vähemmän siitä saan irti. En sano, ettei elämän pitäisi välillä iskeä loskaa kasvoille ja olla järjestelmällistä, annan vain painoarvoa asioille, joilla oikeasti on merkitystä minulle. Tässä hyvänä apuna toimivat arvot ja unelmat. Olen huomannut ja kuullut omaavani erityisen positiivisen asenteen elämää kohtaan. Kirjassa väitettiin, että kukaan meistä ei ole erityislaatuinen yksilö. Tämä osittain pitää paikkansa. Mielestäni erityislaatuisuuden määrittää kuitenkin se löydätkö omat kykysi ja keskitytkö niiden kehittämiseen, tähän on kaikilla meillä mahdollisuus.

 

 

Lähde:

 

Mark Manson, Atena 2018, Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan – Nurinkurinen opas hyvään elämään

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close