Kommentointiessee

14.05.18 Esseen kirjoittaja: Nelli Sillanpää
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Ongelmista sikiävä onnellisuus, Henriikka Forsman

Mielenkiintoinen aihe Henriikka. Tämän voi sanoa ainakin omalla kohdallani olevan aina ajankohtainen, vaikka niin ei ehkä pitäisi olla. Välillä sitä oikein havahtuu miettimään, että onko asiat, jotka ehkä mieltää ongelmiksi edes todellisia ongelmia. Todellisuudessa hyvin usein kyse on kehnosta itsensä johtamisesta, joka on aiheuttanut omassa tilanteessani hoitamattomien asioiden kasaantumisen ja pikkuhiljaa näin ollen niistä on alkanut muodostua päässäni ongelmia. Kysehän ei siis edes tuolloin ole ongelmasta.
Toisekseen koen toisiaan ongelmakseni asiat, jotka oikeastaan pitäisi olla jonkun toisen ongelmia, ei minun. Itselläni kuitenkin on tapana ottaa huoli kantaakseni myös muiden tekemisistä. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, vaan pitää pystyä luottamaan muihin, että heille suunnatut asiat kyllä hoituvat ajallaan.
Ajatus siitä, että ongelman pitäisi viedä eteenpäin ja kehittää, on mahtava. Onko todella stressin ja ajatusten arvoista murehtia asioita ongelmina, jotka todellisuudessa ovat hyvin mitättömiä. Mieluummin keskittyä ja suunnata energiaa niihin asioihin, jotka ratkettua voi todeta olleen kaiken vaivan arvoisia ja askel kohti kehitystä. Kiitos tästä ajatuksia herättävästä esseestä, täytyypä puntaroida, mikä tällä hetkellä on ongelman arvoista.

Taloustaidot, Janni Huura

Talous on kiinnostava aihe ja merkittävä osa elämää hyvinkin monessa tilanteessa. Hienoa, että lähdit pohtimaan aihetta jo hyvin varhaisesta vaiheesta ihmiselämää, lapsuudesta. Tottahan on, että perunkoulussa, etenkin alaluokilla talouskasvatus on hyvin vähäistä, voi sanoa olematonta. Tuntuma talouteen, käytännön tasolla rahan käyttöön lapsuudessa vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti vanhemmat ja heidän tulotaso. Kuten essessäsi pohditkin, ei talouteen paneuduta juurikaan edes toisen asteen koulutuksessa lukiossa. Totta kai riippuen koulutusalasta, taloutta käsitellään eri näkökulmista, mutta myös itse lukion käyneenä voin todeta talouden käsittelyn olleen mitätöntä. Se kuitenkin on asia, joka jokaisen on hyvä ymmärtää kokonaisuutena ja siten osata suunnitella omaa taloutta ja tulevaisuutta.

Tosiaan taloustaidot ovat monella lapsuudessa vanhempien kasvatuksen varassa. Kulutustavat opitaan vanhemmilta ja rahaa käytetään nuoruudessa sen mukaan, miten on opittu. Toiset pistävät säästöön kaiken saamansa rahan siinä missä toinen käyttää jokaisen euro siihen mennessä kuin uusi kuukausiraha tai muu tienesti on tulossa. Lapsuudessa ja nuoruudessa opitut tavat ja käsitys rahasta kantavat pitkälle aikuisuuteen ja heijastuvatkin voimakkaammin silloin, kun oma talous on omissa käsissä vanhempien sijaan. Tulos voi olla fiksusti omaa talouttaan seuraava nuori aikuinen, joka osaa laittaa tienestistään sopivan summan sivuun kuukausittain varautuen epävarmaan huomiseen. Tai toisessa tapauksessa tulos voi olla nuori aikuinen, joka odottaa palkkapäivää kuin kuuta nousevaa ja elää viimeisen viikon kuusta syöden makaronia ja jauhelihaa, kun tili näyttää lähes nollaa. Pahimmassa tapauksessa tili on miinuksella ja laskujen kilahtaessa postiluukkuun on turvauduttava lyhytaikaisiin luottoihin kattaakseen välttämättömät kulut, kuten kirjoituksessasi sanoitkin.
 

Tapaaminen elämän kanssa, Janica Saralevä

Otsikko sai minut lukemaan esseesi. Kun aloitin lukemaan, tuntui kirjoituksesi kirjan referaatilta. Kun pääsin etenemään, huomasin, että pohjustus omille ajatuksillesi oli tarpeen. Aihe on varmasti kaikille tuttu, mutta usein omaan tilanteeseen herää vasta ulkoisen ärsykkeen myötä. Ihana kuulla, että havahduit omaan onnettomuuteesi tai kokemastasi tyytymättömyyttä omaa elämääsi kohtaan ja päätit lähteä korjaamaan tilannetta. Kuten itsekin totesit, täyskäännös tässäkään asiassa ei olisi varmasti ollut se kauaskantoisin valinta vaan toteuttaa uudistus pala ja askel kerrallaan. Unen ja ravinnon määrä ja laatu korreloivat jaksamisen ja melkeinpä kaiken kanssa ja siten onkin hienoa, että lähdit rakentamaan omaa hyvinvointiasi paruspilareiden kautta. Myös mainintasi siitä, että päätökseen sisältyi myös olla stressaamatta kyseisistä asioista, sai valintasi kuulostamaan entistä paremmalta, sillä tuossa tilanteessa moni on itselleen ehdoton ja odottaa ihmeen tapahtuvan yhdessä yössä. Toivottavasti ajatustyö ja pienet valinnat saavat sinut voimaan paremmin ja siten luomaan pohjan sille, että saat itsestäsi 100% irti.

 

Jos voisit valita vain toisen, valitsisitko kaiken tiedon vai ihmiset? Niina Suominen

Kirjoitustyylisi yllätti minut täysin. Puhuessasi olet hyvin punnitseva, pohtiva ja analysoiva, mutta kirjoittaessasi ainakin kyseisessä blogitekstissä hyvin sujuva ja mukavan temmokkaasti etenevä. Ihana kuulla, miten koet kimppakämpässä asumisen, sillä itse varmasti ahdistuisin kyseisestä muutoksesta ja vieraista ihmisistä kotonani. Tai ehkä en pystyisi mieltämään asuntoa kodikseni. Sinut tuntien yllätyin kirjoittamistasi tuntemuksista siitä, miten mielekkääksi muutoksen koit. Ajatuksesi uusista näkökulmista ja toimintatavoista ja niiden ikään kuin vahingossa oppimisesta kuulosti mahtavalta. Olisin voinut olettaa, että soluasunnossa asuminen ei ole sinun juttusi, sillä analysoit ja pohdit asioita niin paljon, että olisin voinut kuvitella ylimääräisten ärsykkeiden aiheuttavan sinulle vain stressiä ja uupumista. Loppupuolella blogiasi oli hauska huomata, miten se kaikkien tuntema persoona nousee jälleen esiin, kun nostit faktoja pöydälle ja pohdit yksinasumisen kasvavan trendin uhkia. Se kun on todellisuus, ettei kaikki tieto ole saatavilla seminaareista tai oppitunneilta vaan suunnittelemattomista ja tavoitteettomista kohtaamisista ihmisten välillä, aivan kuten sanoit. Kiitos hyvästä tekstistä.

 

4 tunnin keho, Tuomas Toivonen

Mielenkiintoinen aihevalinta. Olen myöskin lukenut 4 tunnin työviikko -kirjan ja pidin siitä kovasti. Täytyneekin ottaa lukuun myös 4 tunnin keho, sillä myös hyvinvointi ja liikunta kiinnostavat kovasti. Kun itse aloitin treenaamaan kuntosalilla, olin juurikin se, joka treenasi vähintäänkin viisi kertaa viikossa, joskus jopa kaksi treeniä päivässä ja podin huonoa omaatuntoa, jos treenimäärä jäi vähäisemmäksi kuin tavanomaisina viikkoina. Todellisuudessa kun liika treenaminenkin on enemmän haitaksi kuin hyödyksi palautumisen jäädessä olemattomaksi ja treenamisen tullessa pakkomielteeksi.

Myös nostosi painoindeksistä oli mielenkiintoinen ja ajattelen kyseisestä luvusta hyvin samalla tapaa. Painoindeksi kun ei huomioi millään tavalla kehon koostumusta. Totta kai se on joka tapauksessa varmasti suuntaa antava, mutta todella rasvan ja lihaksen ja muun kehon massan suhdetta siinä ei huimioida. Niinpä joku, joka on silmämääräisesti todella kovakuntoisen, jäntevän näköinen, voi painoindeksiä seuraten olla ylipainoinen. Lihashan kuitenkin painaa enemmän kuin rasva ja siksi olisikin tärkeää sisällyttää BMI:n yhteyteen kehonkoostumusmittaus todellisen tilanteen kartoittamiseksi.

Pidin myös osiosta, jossa käsittelit ruokavalioita ja ravinnon tärkeyttä. Olen jälleen kanssasi samaa mieltä siitä, että erilaiset ruokavaliot, jotka eivät useinkaan ole yksilöllisesti räätälöidyt eivät välttämättä ole se paras toteutustapa syödä oman hyvinvoinnin kannalta. Se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle ollenkaan. Kannatan itsekin mahdollisimman puhdasta ruokaa ja tapaa syödä ihmiselle mahdollisimman luonnollisella tavalla satunnaisia herkutteluja unohtamatta. Tärkeää on huomioida kokonaisuus ja se, mitä mahdollisella ruokavaliolla halutaan saavuttaa ja tehdä suunnitelma sitä tukemaan. Ruokailutottumuksissa kuin monessa muussakin on hyvä ajatella pienten muutosten kauaskantoisia vaikutuksia sen sijaan, että tekee radikaaleja muutoksia, jotka vaativat erityistä huomiota. Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä tekstistä.

 

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!