Kolmessa päivässä jobbariksi? Myyntipäivät 2015

29.11.15 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 1
Kirja: -
Kirjan kirjoittaja: -
Kategoriat: Myynti, asiakkuudet ja verkostot

Myyntipäivät… Haasta itsesi. Kohtaa pelkosi. Ylitä itsesi. Tulos ratkaisee.

Tällaisia kliseitä lyötiin osalle meistä päin näköä ensimmäistä kertaa myynnin saralla viime keskiviikkoaamuna, vaikka olo oli luokiteltu siihen kellonaikaan vielä lähinnä puolikuolleen, auton konepellillä lepäävän peuran tasolle. “Tämän päivän jälkeen minusta tulee mestarimyyjä”, saattoi joku harhauskoinen nuorukainen ajatella. Enkä tällä kertaa puhu itsestäni. Valokatkaisin naksahtaa.

Pelkään puhelinta enemmän vain ötököitä. Siis universumin ehkä käytetyin vehje on menettänyt tärkeimmän roolinsa – ei Facebookin, ei Ilta-Sanomien mobiilisovelluksen, vaan tämän, karhealla jenkkiäänellä sanotun mietelauseen vuoksi: 

“You have no guts to do it!”

Kaverille on OK soittaa. Äiteelle on OK silloin tällöin soittaa. Mutta että tuntemattomalle ihmiselle? Ei. Paitsi jos minulla on oikeaa asiaa, tai olen töissä. Ja sitten sille tuntemattomalle paholaiselle pitäisi vielä myydä jotain? Ei ikinä. Hetkonen, enkö mä ookaan Otteella töissä? Mitä mä oikein kirjoitan? 

Myynti vaatii yhden asian

On hauska seurata erään ystäväni tuloksia eri medioiden välityksellä, sillä hän on alallaan Suomen parhaimpia myyjiä. Monesti mietinkin, että miten hän tekee sen. Myy samaan tasaiseen tahtiin, kuin suomalainen joka hamstraa alkoholia Virossa. Kun kuvittelet itsesi samaan tilanteeseen, on aivan älytöntä että Herra Omatunto tulee ja ottaa homman silloin tällöin haltuun. “Eetu, älä myy”, hän kuiskaa korvaani. “Turpa kiinni, nyt mennään”, yritän vastata. Joskus se jopa onnistuu. Useimmiten ei.

Näillä eväillä oli maailman antoisin tilanne lähteä myymään “markkinointia ja jotaki videoo” puhelimitse yrityksille, sekä teatterilahjakortteja ilman porkkanaa ohikulkeville, karvahattuisille mummoille. Motivaationi oli yhtä kirkas kuin suomalainen, paperiakin valkoisempi talvimaisema, joka postikorttimaisesti hohkaa ikkunasta ulos katsoessani. Ja herätys. Mikä minulta puuttui tässä vaiheessa? Mikä kolmasosalta tiimiämme puuttui tässä vaiheessa? Mikä tekee myyjästä myyjän, joka myy Cheekkiä kuuroille? Ei sliipattu tukka. Ei yltiösosiaalinen luonne. Ei viime kuun tulokset. Click. Click. Boom.

Asenne. Se ratkaisee aika paljon tässä elämässä. Niin myös myynnin alalla. Kun asennoituu oikein, seuraa siitä kova työn tekeminen. Kun tekee kovaa töitä, ja huomaa onnistumista ympäristössään, oma motivaatio kasvaa. Muiden motivaatio kasvaa, kun kaveri pitää päihittää. Siitä syntyy tulokset. Tuloksista taas syntyy menestyminen. Tämä jargonin jälkeen haluat varmasti tietää, miten loistavista alkutunnelmista päästiin eteenpäin. Löytyikö se asenne, josta palapeliä lähdetään rakentamaan?

Pick up the phone

Moni puhelinmyyntiä tehnyt tietää, mitä tarkoitan, kun sanon että itselleni ensimmäisen päivän kohokohta niin hyvässä kuin pahassakin oli kuoleman rinki. Meille kehkeytyi jonkinasteinen viha-rakkaussuhde kyseisen kaverin kanssa, mutta valitettavasti tutustuminen jäi kuitenkin liian pintapuoliseksi. Pystyin kuin pystyinkin soittamaan, mutta en tarpeeksi. ”Toistoja toistoja”, kalkatti meidän myyntimiehet. Tätä koiran oksennusta muistuttavaa toimintaa kuvastaa hyvin esimerkiksi se, että kun on viisi minuuttia tuijottanut puhelimen näytössä olevaa numerosarjaa, niin kaveri tulee ja painaa vihreää luuria puolestasi. Tietysti olisi ollut noloa saada kieltävä vastaus lastenvahdin vaivannäöstä, joten luonnollisesti buukkasin myyntitapaamisen juuri kyseisestä puhelusta. Positiivista tässä osiossa oli se, että tiedän mitä pääsen ja joudun tekemään ensi myyntipäivillä. Halusin tai en.

And start the machine

Toisen päivän kohokohta oli ehdottomasti kirjasto. Ei sen takia, että siellä on hyviä kirjoja, vaan siksi, että teimme siellä hienon tuloksen. Jallitimme pahaa-aavistamattomia hiljaisuuden ystäviä, ja myimme kuin myimmekin niitä teatterilippuja. Tämä olikin itselleni huomattavasti mukavampi osio. Houkutellaan ihminen pisteelle arvonnalla tai jollakin surkealla vitsillä, jonka jälkeen myydään lippu. Simple as sanonko mikä. Tietysti suomalainen suhtautuminen kaupusteluun näkyi myös tässä myyntipisteessä. “Arvontaan? Mitä, sekö ei maksa mitään? Vai että ilmaista. No sehän on halpaa, kyllä minä siinä tapauksessa…” Lähde siinä sitten yrittämään.

Vaikka partiomme yhteistyö pelasikin pääosin jouhevasti, tein itse pari opettavaista virhettä. Kuten eräs tiimiläisemme sanoo, niin virheitä saa tehdä, mutta ei perusvirheitä. Otetaan yhdessä oppimisen vuoksi yksi esimerkki:

Viisikymppinen, kovin kiireiseltä vaikuttanut nainen kipitti pisteemme ohitse. Työparini nappasi naisen kuitenkin haaviinsa, ja lähti hiomaan timanttia. Kyseltiin kartoituksen periaatteiden mukaisesti lähtötietoja, harrastuneisuutta teatteriin ja niin edelleen, rautaisella otteella ja vankalla ammattitaidolla. Itse palvelin samalla hetkellä erästä toista asiakasta, ja kuuntelin vasemmalla korvalla tätä sivulla käytyä keskustelua. Kun vapauduin arvontalipun kahleista, lähdin tykittämään. Olin saanut napattua sanan ‘yrittäjä’ kaaliini, ja päätin että nyt pistetään perkele koko firmalle joululahjat, kun työparini jostain syystä jätti myyntiaspektin kokonaan huomiotta: “Noniin, mitenkäs hei teillä on hoidettu yrityksen joululahjat? Meillä oli tosiaan näitä lahjakort..” Lipevä laini keskeytyi itkuraivon kaltaiseen tulivuorenpurkaukseen, parini tehdessä kurkunleikkaaja-liikettä taustalla. Harmi, että en ollut aiemmin kuullut yhdyssanaa ‘yksityisyrittäjä’, mutta viimeistään nyt selvisi koppavalle opiskelijan klopille, mikä on pienyrittäjän taloudellinen tilanne tässä vaiheessa marraskuuta 2015.

Summa summarum. Huomasin, että puhelinmyynti yrityksille, on niin paljon helpompaa, kun itsellä on jo jokin idea tai aihio, mitä myydä juuri kyseiselle yritykselle. Jos tarkoitus on vain soittaa Lipposen Lihapiirakka Ky:n 20 vuotta vanhaan lankapuhelinnumeroon, ja tarjota jotakin ympäripyöreää, käy niinkin mukavasti että se puhelu jää tekemättä. Kentällä ollessani puolestaan tajusin konkreettisemmin, mitä se asenne on. Se on muuttuva taito, käsite, joka jokaisen on opittava. Osa löytää sen heti, osa on vähän hitaampia. Sen vuoksi olen yhä enemmän tyytyväinen siihen, missä juuri nyt opiskelen.

 

Kiitos akatemia, kiitos tiimi. Nyt tiedetään, kuka vie nämä hipat ensi vuonna!
/ER/

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (3 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Kolmessa päivässä jobbariksi? Myyntipäivät 2015, 5.0 out of 5 based on 3 ratings Tagit:

Keskustele artikkelista

5 kommenttia to “Kolmessa päivässä jobbariksi? Myyntipäivät 2015”

  1. Meeri Kangasmäki sanoo:

    Hienosti kirjoitettu teksti, humoristinen, mutta silti vakava.

    Miten voikin myymisestä tulla niin samanlaiset fiilikset! ”Kun on viisi minuuttia tuijottanut puhelimen näytössä olevaa numerosarjaa” Miten se soittaminen voikin olla niin vaikeaa? Ei se enää siinä vaiheessa niin vaikeaa ole kun se toinen on jo vastannut sielä puhelimen toisessa päässä ja jutteleekin ihan mukavasti. Aloittaminen on vaan se iso haaste, josta minunkin pitäisi päästä yli. Ei se vaadi kai muuta kun lisää rohkeutta ja itsevarmuutta. Olen samaa mieltä, että asenteellakin on tässä kohtaa iso merkitys. Asiaan myös auttaa, jos on hyvin valmisteltu myyntispiikki johon voi hätätilanteessa nojautua.

    Asiasta toiseen, aika hyvä idea oli tuo kirjastossa myyminen. Tunnetusti kulttuuri-ihmiset ovat myös kirjojen ystäviä.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Eetu Ruusukallio sanoo:

      Sehän siinä onkin että omassa pikku päässä on jostain syystä ajatus, että sut nirhataan ku ny kerra myymään lähet. ”Ihmisiä neki on”, on aika yksinkertanen toteamus, joka on tässä tapauksessa vaikea sisäistää?

      Kirjasto oli tiukka veto. Tietysti olisi ollut ristiriitainen paikka liittymämyyntiin, mutta teatteri-kortilla pääs helposti sisään.

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Tanja Verho sanoo:

    Asenne. Sepä se. Ratkaisee kaiken. Toinen asia on tunnistaa itselleen sopivin myyntityyli. Rakentaa luonteva rooli, jonka avulla voi myydä. Minäkin olen tehnyt melkoisia kauppoja, vaikka olen sinun laillasi puhelinkammoinen ja myyntivastainen. On ollut pakko. Näkkileipä ei kauaa jaksa miellyttää ruuan ystävää. 😉

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Juuli Tappura sanoo:

    Aina sitä yrittää ajatella, että ”ihmisiä nekin on” ja ”antaa mennä vaan”, mutta jotakin käsittämätöntä siinä tapahtuu kun saa itsensä kiinni tuijottamasta sitä viidettä minuuttia puhelimen näyttöä. No, ehkä siihen vielä joskus tottuu. Itselleni kasvotusten myynti ei ole koskaan onneksi tuntunut haastavalta toisin kuin puhelinmyynti, luulen, että siinä on jotenkin kyse mahdollisuudesta lukea asiakkaan ilmeitä ja eleitä.
    Kirjoitat tosi hauskaa tekstiä, joka on kuitenkin täyttä asiaa. Aion ehdottomasti lukea lisää tuotoksiasi!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Eetu Ruusukallio sanoo:

      Moi Juuli! Kiitoksia kommentista, hieno kuulla.

      ”Pick up the phone and start dialing.” Ei se muuta vaadi, sen on tässä vuoden kuluessa huomannut. Tsemppiä myyntipäiville!

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!