Tampere
29 Mar, Friday
6° C

Proakatemian esseepankki

Koko tiimi kohti onnistumista



Kirjoittanut: Susanna Leinonen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Eventan syksy on ollut kokonaisuudessaan hyvin haparoiva. Uutta, yhteistä suuntaa on haettu luomalla yhteinen visio, yhteiset arvot, säännöt ja panostamalla tiimin rakentamiseen. Syksy on Eventassa monesti hankalaa ja epävarmaa aikaa, kun vanhin vuosikurssi on valmistumassa ja irrottautumassa osuuskunnasta. Se on aina pienoisen kriisin paikka, niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tänä syksynä Eventasta valmistuu puolet. Huomattavasti aiempaa pienemmän porukan välinen dynamiikka vaatii hiomista. Vastuurooleja jaetaan ja mietitään uudelleen. Yritetään asettaa yhteisiä tavoitteita.

Yritetään asettaa. Mutta miten tarkkoja tavoitteita uskalletaan tehdä? Kompastutaanko tekemään liian vaatimattomia tai huonosti määriteltyjä tavoitteita? Muistetaanko välitavoitteet? Mitä se vaatii tiimiltä ja jokaiselta yksilöltä, jotta tavoitteeseen päästäisiin? Kuinka velvoitetaan koko tiimiä ilman syyllistämistä ja liiallista painostusta? Entä pelottaako tavoitteiden asettamisessa jo valmiiksi epäonnistuminen?

Kultaista keskitietä on vaikea löytää. Meillä Eventassa on takana haastava kevät. Sairaslomalaisia oli paljon, moni uupui kevään uudistusten pyörteissä. Tiimiläisten hyvinvointi on ollut suurena teemana ja keskustelunaiheena siitä saakka. On alettu pikku hiljaa tunnistamaan yksilöitten rajoja ja sietokykyä haastamisessa. Välillä mennään edelleenkin näistä rajoista yli. Pitäisi löytää ne parhaimmat keinot tuuppia toisiamme kannustavassa hengessä yhä vain parempiin suorituksiin. Kannustaa menemään omalle epämukavuusalueelle ja käyttämään hyväkseen koko potentiaaliaan. Posin kautta!

Kun lähdetään tavoittelemaan koko tiimin yhteistä tavoitetta, niin siinä korostuu hyvä johtajuus. Tiimi tarvitsee pari selkeää avainpelaajaa, joilla on kokonaisuus hanskassa. Lisäksi jokaisen tiimiläisen täytyy osata johtaa itseään niin, että osaa fokusoitua oikeisiin asioihin, niihin, jotka vievät koko tiimiä yhteiseen suuntaan.

Harvard Business review haastatteli Googlen johtajaa Paul Santagaa ja hän korostaa johtamisfilosofiassaan johtajan tapaa puhua tiimilleen ja kohdata nämä ihmisenä. Hän ymmärtää, että jokaisella tiimin jäsenellä on omanlaisensa uskomukset ja toiveet, pelot ja heikkoudet. Sama koskee myös johtajaa itseään. Jokainen ihminen haluaa kokea itsensä arvostetuksi, kunnioitetuksi ja päteväksi ja jokainen toivoo olevansa onnellinen (Kaski & Miettinen 2018, 68-69).

Lisäksi on hyvä muistaa, että onnistumisen taustalla on paljon epäonnistumisia. Sanonnan mukaan mestari on epäonnistunut useammin kuin noviisi on edes yrittänyt. Yleensä epäonnistuminen pelottaa, mutta koska kukaan ei ole täydellinen niin virheitä sattuu väistämättä. Pääasia on, että virheen sattuessa osataan ratkaista, miten se korjataan. Ihminen ei aina huomaa tehneensä virhettä ja jos joku toinen sen huomaa ja tuo ilmi, se monesti laukaisee virheen tekijässä puolustusreaktion. Puolustautuminen taas johtaa usein juupas-eipäs -väittelyyn siitä kuka on oikeassa. Oikeassa olemisen tarve vie poispäin yhteisen ymmärryksen löytämisestä, joka edistäisi yhteisen tavoitteen saavuttamista. (Kaski & Miettinen 2018, 80.)

Jotta virheiden syitä voisi analysoida, yksi tapa on kysyä riittävän monta miksi-kysymystä.

Miksi-kysymysten avulla voidaan päästä pitkälle toimintatapojen puutteisiin, kun niitä tehdään riittävän monta. Jos esimerkiksi projektiryhmässä huomataan, että yhtä asiantuntijaa ei ole kutsuttu kokoukseen ollenkaan, voidaan syytä etsiä miksi-kysymysten ketjulla: Kukaan ei kysynyt häntä paikalle. Miksi ei kysynyt? Ei ollut tietoa, kenen tehtävä se olisi ollut. Miksi ei tiedetty? Ei ollut sovittu, kenen tehtävä se olisi ollut. Miksi ei ollut sovittu? Ei ole käytänteitä sellaiseen. Miksi ei ole? Ei olla roolitettu tehtäviä. Näin riittävän monen kysymyksen jälkeen voidaan päästä käsiksi toimintatapoihin, joita voidaan yhdessä kehittää. (Kaski & Miettinen 2018, 84.)

Tällainen toiminta edellyttää halua yhteiseen tutkimiseen ja yhteisen ymmärryksen lisäämiseen. Se edellyttää myös, että jokainen uskaltaa haastaa itsensä. Voi olla niinkin, että miksi-kysymysten jälkeen huomataan yhden henkilön unohtaneen hoitaa tehtävänsä. Miksi-kysymyksiä tulee tehdä riittävän monta, jotta puolustautumisen muuri vähenee.

Onnistumisessa on ehdottoman tärkeää työyhteisön kulttuuri. Millainen kulttuuri tiimiyrityksessä vallitsee? Koska Eventa on ollut jatkuva tiimi, niin yrityksen kulttuuri on myös periytynyt helposti vuosikurssilta toiselle. Olemassa olevaa kulttuuria on vaikeaa lähteä muuttamaan, sillä yhteisön kulttuurissa näkyvät ihmisten jakamat ja oppimat käsitykset ja uskomukset ihmisistä ja maailmasta ylipäätään. Kulttuuri luo pohjan onnistumiselle ja tavoitteisiin pääsemiselle. Kulttuuri määrittää, miten yhteisössä toimitaan.

Kun yhteisön kulttuuri on sellainen, jossa uskalletaan kokeilla, jossa jokainen laittaa itsensä likoon (myös johtaja) ja jossa levätään turvan tunteessa ja toisen kunnioittamisessa, se ruokkii onnistumisia. Tällaisessa yhteisössä tekeminen itsessään lisää tekemistä. (Kaski & Miettinen 2018, 135).

Onnistumista ruokkivaa toimintakulttuuria ei kuitenkaan saada aikaiseksi ainoastaan keskustelemalla vaan se vaatii tekoja. Toiminta voi muuttua vain tekemällä toisin. Huolimatta toisten reaktioista jokaisen yksilön tulisi tehdä sovitusti asioita toisin. Jokainen yksilö vaikuttaa siihen, miten kyseinen tiimi toimii, joten ponnistelujenkin tulee olla yhteisiä. Muutosprosessit ovat monesti kivuliaita prosesseja, joitten tuoksinassa voi helposti loppua usko kesken. Joskus se on kuin väkisin vääntämistä tietoisin ponnisteluin, mutta pitkällä tähtäimellä se on palkitsevaa. Pienistä toistuvista teoista kasvaa uudenlaista onnistumista ruokkivaa kulttuuria. Kyseessä on matka ja onneksi matkanteko opettaa. Joskus matkan varrella oppii sellaista, mitä ei olisi arvannut oppivansa ja joskus juuri sen, mitä lähti hakemaan.

”On vain tekemistä, toimintaa ja tapahtumia. Me määritämme itse ajatuksillamme, mikä on onnistumista ja mikä ei.” -Luciano Posillipo

Lähteet:

Kaski, S., Miettinen, M. 2018. Onnistumisen taidot – Löydä tie tavoitteisiin. Helsinki: Kirjapaja.

Kommentit
  • Juuli Tappura

    Todella ajankohtainen ja hyödyllinen essee tiimille! Toivottavasti viet näitä ajatuksia myös pajoihin. 🙂
    Todella tärkeitä kysymyksiä tiimin tavoitteiden asettamiseen liittyen. Vastauksia niihin ei taida kuitenkaan olla kovin helppo löytää. Tavoitteiden konkreettisuus sekä niiden tarkka seurattavuus ja mitattavuus helpottavat tavoitteisiin sitoutumista ja oman toiminnan peilaamista tavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteen tulisi myös olla tarpeeksi haastava ja kunnianhimoinen, jotta siitä innostuu. Liian vaatimattomat tavoitteet tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, eikä niiden eteen viitsitä nähdä vaivaa.
    Jäin myös miettimään tuota epäonnistumisen pelkoa ja sitä, miten sitä voitaisiin vähentää. Voitaisiinko Eventaan esimerkiksi ottaa joku yhteinen, mukava rutiini epäonnistumisten sattuessa? Peliyhtiö Colossal Orderin toimitusjohtaja Mariina Hallikainen kertoi yhdessä seminaarissa, että heidän firmassaan epäonnistumisia juhlistetaan kakkukahveilla. Uskon, että epäonnistumisten assosioiminen mukavaan yhteiseen tekemiseen voisi myös vähentää niiden pelkoa. Mitään ei ainakaan menetä, jos kokeilee!
    Tiimiläisten haastamisen ja positiivisen painostuksen, sekä syyttelyn ja negatiivisen painostuksen välillä menee hiuksenhieno raja. Jokainen tiimiläinen on yksilö, joka sietää yksilöllisen määrän haastamista ja painetta. Hienoa, että yksilöllisten rajojen tunnistamista on otettu huomioon. Usein rajat kuitenkin löydetään vasta, kun ne ovat ylitetty. Miten niiden tunnistamista jo ennen romahdusta voitaisiin tehostaa? Fakta on nimittäin se, että tiimi on juuri niin vahva kuin sen heikoin jäsen. Siksi jokaisen tiimiläisen hyvinvointi ja positiivisen fiiliksen säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää.
    Proakatemian tiimiyritykset ovat siitä erikoisia organisaatioita, että yrityksellä on parhaimmillaan yli 20 tasavertaista omistajaa. Kun pyritään toimimaan täysin tasavertaisesti ja kaikki tasapuolisesti huomioon ottaen, prosessit ja päätöksenteko valitettavasti hidastuvat. Matalat organisaatiorakenteet ja kaverijohtaminen ovat nykypäivää myös työelämässä, mutta kuluneen kahden ja puolen vuoden aikana olen huomannut, että tehokkaampaa kuitenkin on, jos joillain henkilöillä on nii sanotusti “se viimeinen sana”. En tarkoita, että kaikkien näkökulmia ja mielipiteitä ei pitäisi ottaa huomioon, mutta joskus taikinointi ja mähmiminen tarvitsee pysäyttää, jotta päästään eteenpäin. Siksi mielestäni tarvitaan jonkinlainen yhdessä valittu päättävä elin, jolle annetaan oikeus viheltää peli poikki ja johtaa porukkaa valitsemaansa suuntaan. Olen erittäin tyytyväinen, että Eventan hallitus on alkanut kasvattamaan rooliaan ja johtoryhmätoimintaa on kehitetty.
    Lukuisten miksi-kysymysten esittäminen epäonnistumisten kohdalla oli mielenkiintoinen ajatus. Mielestäni sitä voitaisiin hyödyntää myös onnistumisten kohdalla. Voitaisiinko sillä myös kaivaa tiimiläisten yksilöllisiä rajoja esiin? Eventalle taitaisi tehdä hyvää oma miksi-päällikkö. Voisitko se olla sinä?

    18.11.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close