Kokemuksia Kaliforniasta

20.02.19 Esseen kirjoittaja: Nuppu Laaksonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Useita
Kirjan kirjoittaja: Useita
Kategoriat: Globaali yrittäjyys

Joskus sitä kokee elämässä sellaista, minkä jälkeen ei ole enää sama. Me muutumme joka päivä, hetkestä toiseen, mutta joskus käymme läpi kokemuksia, jotka puolestaan aktivoivat reflektointia entisestään. Minulle tällainen kokemus oli tammikuinen harjoittelu Riekes Centerillä Kalifornian Menlo Parkissa, joka herätti myös näkemään yhteisöjemme välisiä yhteyksiä, sekä puolin ja toisin jaettavia hyötyjä.

Riekes Center on voittoa tavoittelematon organisaatio, jossa vietin kahden viikon harjoittelun Promisian Minna Järvisen kanssa. Riekes Centerin ideologia perustuu ihmisen kehittämiseen ja henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen yhdessä muiden kanssa tärkeitä elämän taitoja opetellen. Kyseessä on paikka, jossa jokaisen erilaisuutta arvostetaan, sekä kaikkia kohdellaan saman arvoisina taustoja katsomatta. Kolme aspektia mahdollistavat henkilökohtaisiin tavoitteihin keskittymisen, oli kyseessä sitten urheilu, taide tai luonto. Vapaaehtoistyö on myös tärkeässä roolissa osana keskuksen toimintaa, ja sen toteuttaminen viikottain kuuluukin kaikille työntekijöille ja harjoittelijoille. Toiminnan pääjatus on kiteytettynä pariin sanaan ”Riekes center for human enchanment” suomentuu kankeasti, mutta englannin kielinen selitys sanalle enchanment on seuraava:

an increase or improvement in quality, value, or extent.
”this programme of enhancements will improve the daily experience of individuals”.

Arvot käytännössä

Riekesillä olin hyvin vaikuttunut siitä, kuinka heidän yhteisönsä arvot näkyivät konkretiassa. Kyseessä ei todella ollut vain sanahelinää paperilla, vaan toiminta koostui selkeästi arvojen perusteella tapahtuvista päätöksistä. (Honest Communication, Self Supervison, Sensitivity to Others).

Ennen harjoittelun alkamista, tapasin kaksi Riekesin johtohahmoa ennen matkaani jenkkilään. Espanjasta kotoisin oleva Jay Dayyeh esitteli harjoittelumahdollisuutta viime syksynä Proakatemialla ja Riekesin musiikkipuolen ”päällikkönä” toimiva Aidan Young matkasi vuoden lopussa akatemialle tapaamaan tuttuja Final camp-tiimiläisiä, sekä kesällä musiikkileirillä olleita suomalaisia. Hän myös avasi minulle heidän toimintaansa yhteisössä, joten Kaliforniaan matkatessani tiesin siis suurinpiirtein mitä oli vastassa. Siitä huolimatta, että se olikin pintaraapaisu, se oli silti paljon enemmän kuin pelkän orientaation lukeminen näytöltä. Olin saanut jo heidän toimintansa kautta esimakua siitä, kuinka heidän ihmiskontaktiin pohjautuva ideologiansa näkyy käytännössä mm. tarpeessa tavata kasvotusten ennen harjoittelun koittamista. Keskusteluissa varmistettiin se, ettei Riekesille saavuta tuomitsevin ajatuksin, vaan ihmisten keskinäisen kunnioituksen merkitys on tulijalle varmasti selkeä. Myös matka maailman halki mm. tämän viestittämiseen tuntui hyvin konkreettiselta tavalta osoittaa sanoman merkitys myös uutta tulijaa kohtaan. Nyt kun uusi harjoittelijaryhmä matkaa Riekesille, on kasvotusten perehdyttäminen, Jayn tapaaminen, taas edessä joko heidän ehdotuksestaan Espanjan puolella, tai sitten Helsingissä. (Yksi ehdotuksista oli tavata jopa Kööpenhaminassa.) Minusta on hyvin sanottu, että arvot testataan silloin kun niitä ei välttämättä huvittaisi noudattaa. Joskus oikeat ratkaisut vievät toteutushetkellä enemmän energiaa, mutta antavat lopulta mielihyvää niissä pitäytyessä.

Olen tehnyt hyväntekeväisyystyötä aiemminkin, mutten ole koskaan kokenut itseäni näin merkitykselliseksi. Joskus saatat auttaa muita tavoilla, jotka eivät edes tunnu auttamiselta. Näin paljon yhteistä Proakatemian sekä Riekes Centerin välillä, mm. tiimioppiminen tuntui tässä yhteisössä olevan tiimiauttamista. Toimimme Minnan kanssa monien nuorten kanssa, myöskin niin että meitä opetettiin. Tutustuimme poikaan, joka ennen meidän saapumista oli vaarassa syrjäytyä sillä kotoa lähteminen oli masennuksen vuoksi vaikeaa. Vietimme aikaa yhdessä, poika opetti meille taidetta ja harjoittelimme yhdessä eri soittimien soittamista. Ennen lähtömme poika totesi ”you guys literally saved my life”. Hän ei tiennyt meidän tietävän hänen taustoistaan, mutta se hetki minkä koin tämän välittömän palautteen saadessani jäi pysyvästi muistiini. Olen miettinyt noita sanoja näinä viikkoina harjoittelun jälkeen ja tuo hetki kiteyttää hyvin kokemuksen jäävuoren huippua. Silloin ymmärsin yhä paremmin aiemmin kuulemani sanat heidän toimintaa ohjaavasta aseenteestaan, jota meidänkin tuli noudattaa. ”You work in the spirit of helping others.”

 

Mitä Proakatemia voi oppia Riekesiltä ja toisinpäin?

Meille korostettiin sitä, mikä merkitys on sillä kuinka puhumme itsellemme. Jos mollaamme itseämme muiden kuullen ”en osaa soittaa pianoa”, vaikka olisimme ihan hyviä, miltä se tuntuu sellaisesta joka on vasta aloittanut? Ei hyvältä. Suomalaisilla on paha tapa itseään vähättelemällä vahingossa vähätellä myös muita ja tätä samaa näkyy myös akatemialla. Harjoittelun myötä sain myös uuden näkökulman tiimioppimiseen, sillä ehkä joskus muiden auttaminen tapahtuu oppilaana toimimisen kautta. Mikäli annat vilpittömästi jonkun opettaa sinua, tarjoat hänelle välitöntä läsnäoloasi, intoasi sekä luottamustasi. Silloin välität hänelle, ”minä uskon sinuun ja siihen että voin oppia sinulta.” Mikä olisikaan hienompi tapa välittää arvostusta? Tätä voisi ehdottomasti hyödyntää myös tiimioppimisideologiassa, jossa voitaisiin vielä enemmän korostaa herkkyyden ja muiden huomioimisen kunnioitusta. Psykologisen turvan rakentuminen ei todella ole itsestäänselvyys, ellei sen luomiseen tietoisesti yhteisönä sitoudu. Helposti oppilaitoksessa pidämme näkökulman itse oppilaan eduissa, mutta Riekesillä toimiessani sain kokea kuinka aktiivisella oppimisella saatatkin auttaa itse sinua opettavaa tahoa. Tämä kun toteutetaan dialogia käyden, luottamus rakentuu ja vuorovaikutuksen merkitys moninkertaistuu.

Dialogin pyrkimyksenä on tuottaa ymmärrystä toisten näkemyksistä ja luoda merkityksiä toiminnan kohteena oleville asioille.” (https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/)

Oli mielenkiintoista nähdä kuinka dialogimaiseksi heidän vuorovaikutuksensa olikaan muotoutunut arvojen myötä, mutta ilman erityistä puhetta/päätöstä harjoitella dialogia. Tässä suhteessa akatemialla olisi varmasti vielä lisää annettavaa tälle yhteisölle. Ringissä istuminen ja pajamainen työskentely dialogia harjoitellen sopisi loistavasti tähän yhteisöön, jossa myös dialogin periaatteet välittyivät keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Tällä tavalla pystyttäisiin varmasti vielä syventämään keskusteluja kulttuurissa, jossa smalltalk on rupattelun kulmakivi ja omien vaikeuksien jakaminen tapahtuu vasta hitaasti rakennetun luottamuksen myötä.

 

Dialogin periaatteet

  1. Suora puhe
    Omien, aitojen tunteiden ilmaiseminen ja sen myötä mielipiteen esille tuominen
  2. Kunnioitus
    Kaikki ovat tasavertaisia dialogissa
  3. Kuuntelu
    Ei keskeytyksiä vaan vuoropuhelua
  4. Odotus
    Pidättäytyminen, ei muodosteta oletuksia ja omia mielipiteitä

(William Isaacs, Yhdessä ajattelemisen taito)

 

Pääsemme varmasti harjoittelemaan tätä konkreettisesti yhdessä, kun Riekesiltä saapuvat harjoittelijat Proakatemialle huhtikuussa! Tämä aloitettu molemminpuolinen harjoittelumahdollisuus tulee varmasti lisäämään yhteisöjemme hyötyjä molemmin puolin. Uskon siihen, ettei oppien jakaminen todella ole kiinni opiskelijastatuksesta ja ehkäpä tulevaisuuden oppivassa yhteisössä on kyse juuri tämänkaltaisesta yhteistyötä. Usein parhaat pointit tulevat juuri laatikon ulkopuolelta ja joskus jopa pallon toiselta puolelta. Oppiva organisaatio ei onneksi sananakaan jumiudu esim. oppilaitos- tai työyhteisökontekstiin.

 

Mitä minulle jäi kokemuksesta?

Maanantaina pidetyssä kehityskeskustelussa valmentaja Timo kysyikin mikä teki kyseisestä kokemuksesta niin erityisen. Kuten kaikissa elämää muuttavissa kokemuksissa, myös tässä on vaikea nimetä yhtä erityistä seikkaa mistä elämyksellisyys juontui. Tottakai pallon toiselle puolelle matkustamiseen sisältyy paljon uutuusarvoa, mutta mitä muuta siinä oli sen lisäksi? Mitä siellä tapahtui mikä myötä koin muuttuvani?

Käteeni jäi kokemus, joka todisti minulle itselleni että osaan ja pystyn. Otetaan takauma hetkeen noin kuusi vuotta sitten ennen Portugaliin treenileirille lähtöä. Olin kauhusta niin kankea, että terapiatapaamisia oli sijoitettu lisääntyvissä määrin ennen lähestyvää matkaa. Niistä huolimatta muistan edellisenä iltana puhuneeni puhelimessa hoitajan kanssa, sillä en todella tiennyt pystyväni tekemään tuota matkaa. Tein sein kuitenkin, vaikka helppoa se ei ollut. Kaukana oli ulkomaille lähtöä edeltävä innostunut kutkutus, vaan sen tilalla koin fyysistä pahoinvointia ahdistukseni vuoksi. Tämä takauma auttaa lukijaa ymmärtämään, miksi koin harjoitteluni niin mullistavana. Yksin matkustaminen Yhdysvaltojen (väkiluvultaan) suurimpaan osavaltioon ei todella olisi ollut palakakkua sille entiselle minälle, joka on muuttunut pikkuhiljaa yhä rohkeammaksi. Olen kerännyt itseluottamusta, sillä minuun on uskottu. Olen kasvanut vuorovaikutuksessa ympärilläni oleviin ihmisiin ja koen upeana etuoikeutena saada toteuttaa tätä suhteessa muihin, niin Suomessa kuin myös Kaliforniassa.

Harjoittelun aikana rikoin yhä olettamuksia itsestäni. Olen pitänyt itseäni niin tuttua ja turvallista rakastavana ihmisenä, etten uskonut nauttivani tällaisesta kokemuksesta niin kovasti. Toisin kuitenkin kävi ja sain hämmentyä huomatessani vääräksi muotin, johon olin ennen itseni niin selkeästi asettunut. Ei introverttiuskaan tarkoita, etteikö nauttisi sosiaalisuudesta. Joutuessani keskelle vieraskielistä ympäristöä, jossa tapaamani ihmiset eivät tunteneet minua entuudestaan, löysin sellaista rohkeutta minkä olemassa oloa ennen hädin tuskin tiedostin. Sain harjoittelukaverista Minnasta uuden ystävän, sekä lukemattomia uusia tuttuja Kaliforniasta.

Palattuani Suomeen koin yllättävää paluukriisiä ja mielessäni pyöri ajatus, milloin pääsisin jatkamaan työtä jonka aloitimme, milloin pääsisin takaisin. Mielen mallini väitti ettei se ole mahdollista, ennen kuin kyseenalaistin tämänkin ajatukseni. Miksei se olisi mahdollista? Mikä sen estäisi? Opintoni ovat hyvällä mallilla ja voisin ammentaa tiimille yhä enemmän kokemuksistani Riekesillä, jotka syvenisivät varmasti pintaraapaisuja pidemmälle. Kuka tietää vaikka ajatukseni myös opinnäytetyön suunnasta hahmottuisivat ja ajatukseni selkenisivät tulevaisuuden haaveiden suhteen. Tulevan syksyn yhteisen kansainvälisen projektin (yhden niistä) kartoittaminen tiimimme puolesta olisi hienoa, sekä tietenkin jalan oven välissä pitäminen näin upean yhteistyön säilymiseksi. Riekesin haaveet Tampereelle parin vuoden sisään rakennettavasta ”satelliitista” ovat myöskin enemmän kuin mielenkiintoiset, eli nyt jos koskaan olisi syitä pysyä samalla kartalla. Sisäisen ja ulkoisen dialogin kautta päädyin tilanteeseen, jossa haalin harjoittelijaporukan (Aaro Hurmasta & Marianne Valuesta) kasaan ja suuntaan maaliskuussa takaisin Kaliforniaan, koska miksipä ei.

 

Lähteet:

Isaacs Williams, Yhdessä ajattelemisen taito

https://tiimiakatemia.com/kalvot/dialogin-perusperiaatteet/

https://www.sitra.fi/artikkelit/kohti-dialogista-suomea-dialogin-hyotyja-paatoksenteolle/

https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

2 kommenttia to “Kokemuksia Kaliforniasta”

  1. Salla Vaittinen sanoo:

    Tsääm!
    Hyvä essee, erityisen hyvää oli nuo kertomasi pointit, että apua annetaan ja otetaan vastaan. Mainitsemasi herkkyys ja inhimillisyys ovat tärkeitä juttuja, mutta voiko olla että suomalaiseen ajattelutapaan sitä ei osata niin helposti yhdistää, varsinkin jos puhutaan yrittäjyydestä ja erityisesti vanhoista käsityksistä, että pitäisi yksin puurtaa ja pakertaa?

    Siistiä, että otitte kaiken irti Riekesiltä ja saitte upeen kokemuksen!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Minna Järvinen sanoo:

    Ai että mikä teksti! Huikee kiteytys kahdesta viikosta 🙂 Pitää kans kirjoittaa omaa pohtimista niin ei kerkiä unohtumaan tärkeimmät! Vaikkakin kokemus oli niin vakuuttava, että tätä ei voi koskaan unohtaa.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!