Kokonaisvaltainen hyvinvointi. Mitä se oikeasti on? Termi on ympäripyöreä, eikä oikein sano mitään konkreettisesti. Kuitenkin tästä puhutaan nykypäivänä yhä enemmän ja uskoisin, että kaikilla meillä on jonkinlainen peruskäsitys siitä, mitä tuo termi pitää sisällään. Hyvinvointi saatetaan kuitenkin toistuvasti nähdä niin, että ihminen joka on terve ja fyysisesti kunnossa, on hyvinvoiva. Yhtä lailla henkinen hyvinvointi on osa tuota kokonaisuutta. Minulle suositeltiin kirjaa Voittamisen anatomia. Ajattelin alkuun kirjan olevan henkilökuva ja pohdin, että mitäköhän tästä jää käteen. Kuitenkin lukiessani huomasin pohtivani omaa elämääni ja arvojani aiempaa enemmän.

Aki Hintsa oli etenkin ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon erikoistunut lääkäri. Hintsan kirja on lyhyt perehdytys hänen ajattelumaailmaan ja malliin hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuudesta. Hintsan filosofian keskiössä on menestyksen ympyrä. Ympyrän keskellä on sitoutuminen, ja sitä ympäröi kuusi toisistaan riippuvaista ja yhtä tärkeää asiaa: henkinen energia, fyysinen aktiivisuus, ravinto, palautuminen, biomekaniikka ja yleinen terveys. Jos jokin palasista ei ole kohdallaan, ei hyvinvointikaan ole kokonaisvaltaista. Hintsa myös kannustaa pieniin muutoksiin kerrallaan, sillä vain niin saadaan aikaan hitaita, mutta pysyviä muutoksia. Etenkin nuorempana olen kokeillut läpi lukemattoman määrän eri dieettejä ja elämänremontteja, saavuttamatta kuitenkaan koskaan pysyvää tapaa tai ymmärrystä. Mitä enemmän ikää ja kokemusta itselleni on tullut, sitä enemmän huomaan Hintsan filosofian toimivuuden. Pienet muutokset omassa elämässäni, esimerkiksi nukkumaanmeno ja herääminen samaan aikaan päivästä riippumatta, on jo tuonut valtavasti lisää energiaa ja rutiinia elämään.

Hintsan mukaan kaikkein tärkeintä on kuitenkin oman itsensä, tavoitteidensa ja motivaation perinpohjainen tunteminen. Tätä ydintä Hintsa lähestyi kolmen kysymyksen kautta: tiedätkö kuka olet, tiedätkö mitä haluat ja hallitsetko omaa elämääsi? Kysymyksillä on tarkoitus hahmottaa omaa identiteettiä, elämän tarkoitusta ja sitä, onko tielläsi jotain esteitä, jotka estävät saavuttamasta näitä asioita. Omaa identiteettiään ei pidä koskaan rakentaa vain ulkoisten seikkojen pohjalle, sillä vaikka olosuhteet muokkaavat ihmistä, ei oman identiteetin pitäisi rakentua niiden varaan. Kysymykset ovat vaikeita kenelle tahansa, ja omalla kohdallani pohdin näitä paljon sekä lukiessa, että kirjoittaessa tätä esseetä. Itselläni on totta kai ammatillisia tavoitteita, joita haluan elämäni aikana saavuttaa ja päästä tekemään niitä asioita mistä olen pitkään haaveillut. Keskiössä itselläni on kuitenkin aina vahvimpana ollut perhe, läheiset ja ihmissuhteet. Kohdallani ne ovat niitä kaikkein tärkeimpiä asioita, mistä haluan pitää huolta. Koen tietäväni nyt, kohta 27-vuotiaana kuka olen ja mitä haluan saavuttaa. Kuitenkin tielläni on edelleen esteitä, joiden kohdalla haluan tehdä muutoksia ja mennä eteenpäin.

Hintsa puhuu kirjassaan energiapyramidista: se koostuu kolmesta kerroksesta, joista alimpana on läheiset ihmiset. Toisena kerroksena tulee työ ja viimeisenä minä. Hintsa kuvaa pyramidia niin, että läheisille ihmisille tulisi käyttää 50% energiastaan, työlle 30% ja 20% itselle. Aika on huono mittari ja tärkeämpää on mitoittaa kuinka paljon energiaa käyttää mihinkin asiaan. Omalla kohdallani tuntuu, että etenkin koulu ja työ vievät leijonanosan energiasta. Koulutus ja valmistuminen fysioterapeutiksi on iso tavoite, mutta aion vastedes suunnata enemmän energiaa myös läheisille ja itselleni. Näiden kautta uskon saavani lisää sitä energiaa, jolla hoidan koulutukseni loppuun ja jaksan työelämässä.

Hintsan kirja ei lopulta tuo yhtä oikeaa vastausta tai poppakonstia, jota noudattamalla jokainen yksilö olisi täydellisen hyvinvoiva. Kuitenkin kirja vahvisti entisestään omaa käsitystäni siitä, mitä tuo kokonaisvaltainen hyvinvointi todellisuudessa voisi olla, ja miten sitä voisi lähestyä ja rakentaa. Kirja ei tarjonnut ainakaan itselle mitään yhtä totuutta, ”juuri näin asiat pitää tehdä”, vaan enemmänkin ajatuksia ja käytännöllisiä toimintatapoja. Hintsan esittämät konkreettiset esimerkit osuivat maaliin. Se kuinka hän on F1-maailmassa toiminut, ainakin vahvisti omalla kohdalla käsitystäni siitä, kuinka tärkeää oikeasti onkaan laittaa peruspaketti kuntoon ja palaset paikalleen. Hintsan filosofia on myös sellainen, jota tulen varmasti toteuttamaan jatkossa omassa terapiassani, sillä uskon vahvasti ennaltaehkäisevään toimintaan. Mielestäni fysioterapeutin rooli ei ole pelkästään kuntouttamista tai pyrkimystä parantaa vammoja, vaan enemmänkin opettamista ja ohjaamista oikeaan suuntaan. Vammoilta ja terveyden huonontumiselta voidaan suurimmissa määrin välttyä, mikäli palapelin kaikki osat ovat kohdallaan ja tukevat toisiaan.

Hyvinvointi ei lopulta ole pelkkää oikein syömistä ja treenaamista, vaan huomioon tulee ottaa henkiset voimavarat ja oman energian kanavointi oikeisiin asioihin. Jos tavoittelee pelkästään ammatillista menetystä, mainetta ja rahaa, rakentuuko oma minä sittenkään ”oikeiden” asioiden pohjalle? Tärkeämpää olisi mielestäni löytää ne asiat, joista saat päivittäin energiaa työssä jaksamiseen, ja pyrkiä ennaltaehkäisemään ja karsimaan niitä toimintatapoja, jotka aiheuttavat stressiä ja pahaa oloa. Loputon stressi ja täyteen ahdettu kalenteri eivät mielestäni ole menestyneen tai hyvinvoivan yksilön merkkejä. Suosittelen Hintsan kirjaa jokaiselle, joka haluaa oppia lisää hyvinvoinnista ja menestymisestä, sillä nämä kaksi asiaa kulkevat loppupeleissä käsi kädessä.  Mielestäni kaikkien olisi paikallaan pysähtyä ja pohtia, kuka todella haluaa olla.