Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Kognitiivinen ergonomia työympäristössä



Kirjoittanut: Antony Benjamin - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Ergonomia tutkii ihmisen ja toimintajärjestelmän vuorovaikutusta, ja pyrkii parantamaan ihmisen hyvinvointia sekä järjestelmän suorituskykyä (Launis & Lehtelä 2011). Ergonomia on aikaisemmin ollut käytännössä sitä, että ergonomian asiantuntija, monesti fysioterapeutti, käy työpaikalla arvioimassa työntekijöiden fyysisiä valmiuksia suoriutua työstään heille annetulla työpisteellä. Lisäksi olennaista on myös työskentelyasentoihin puuttuminen sekä muu ohjaus. Nykykäsitys ergonomiasta on laajempi, ja ergonomia kokonaisuutena käsittääkin fyysisen toimintakyvyn lisäksi myös organisatorisen sekä kognitiivisen ergonomian. Kognitiivinen ergonomia, tai aivoergonomia, keskittyy enemmänkin ihmisen havainnointi-, suoritus- ja tiedonkäsittelykykyyn liittyviin asioihin, eli kuinka ihmisen kognitio toimii yhdessä työympäristön kanssa. Käytännössä tämä kattaa esimerkiksi tietojärjestelmien sujuvuudesta huolehtimisen sekä itse työympäristön haasteet valotuksesta työtehtäviin.

Törmäsin tähän kognitiivisen ergonomian käsitteeseen ensimmäistä kertaa kuunnellessani Spotifysta Tiedeykkösen podcastia ”Pätkiikö muisti, tökkiikö tietotyö, onko vikaa työssä vai päässä?” (2016). Podcast herätti minussa uusia ajatuksia liittyen juuri ergonomian kokonaisvaltaisuuteen ja ajatukseni siirtyivät melko nopeasti omiin kokemuksiini varsinkin edelliseen työhöni liittyen, missä työympäristö ei todellakaan ollut kognitiivisesti ergonominen. Koin työsuhteen loppuvaiheessa erittäin kovaa työuupumusta, joka ilmeni kyynisyytenä ja saamattomuutena. Ajattelin oireiluni johtuvan vain siitä, että olin huono työntekijä, vaikka teinkin aina tehtävästä riippumatta parhaani.

Jos työympäristö on kognitiivisesti ergonominen, työntekijä on tehokas ja voi työssään hyvin. Työtehtävät ovat silloin tarpeeksi haastavia, niitä on sopivassa suhteessa ja ne tarjoavat vaihtelevuutta. Työympäristön tulee olla suotuisa tehokkaalle aivotyöskentelylle. Erilaisista häiriötekijöistä tulisi pyrkiä pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti. Toki kaikkiin tekijöihin ei voida vaikuttaa, mutta jokaisella on määräysvalta itsestä riippuviin tekijöihin. Näitä omaan toimintaan liittyviä häiriötekijöitä ovat esimerkiksi puhelin, sähköposti, internet, vireystila tai asenne. Toki, kolmea ensimmäistä edellä mainittua tekijää oletettavasti suuri osa tietotyötä tekevä käyttää läpi päivän. Ne muuttuvat häiriötekijöiksi silloin, kun niitä käytetään muuhun kuin työtehtäviin. Jatkuvat viestiäänet, merkkivalot, meemit ja eläinvideot vievät huomion pois työtehtävästä, ja asiaan keskittyminen ei näin onnistu. Ulkoisia kognitiiviseen ergonomiaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi valaistus, työtilan akustiikka ja äänet ylipäätään, sekä lämpötila. Otollisessa työympäristössä valaistus on riittävä, työtilassa äänet eivät kaiu, meluhaittaa on muutenkin vähän, lämpötila on sopiva.

Ihmisen työmuistin koko on rajallinen. Kuten myös ihmisen keskittymiskyky. Kuten myös lajimme kyky sopeutua tietotyöhön. Kuten myös kyky tehdä useaa asiaa samaan aikaan. Ihminen pystyy kyllä tekemään useita asioita samaan aikaan, kunhan nämä asiat ovat hänelle tuttuja. Ajatusta ja keskittymistä vaativissa töissä tosin tehtävien välillä hyppiminen rikkoo työn sujuvuutta, sillä tehtävään orientoitumiseen voi mennä pitkä aika. Työkatkoksen jälkeen uudelleenorientoituminen on aivoille raskasta, sillä ne joutuvat tekemään suuren määrän työtä pitääkseen keskittymisen juuri siinä hetkessä, sekä pitämään muut, sillä hetkellä merkityksettömät asiat loitolla.

Olen vuosia ajatellut ”multitaskingin” olevan oiva tapa olla tehokas, sillä kahden asian tekeminen samaan aikaanhan on ainoastaan hyvä asia, eikö? Nyt asioihin perehtyneenä ja enemmän lukeneena voin kuitenkin todeta tämän toimintastrategian olevan erittäin epäedullinen tehokkaan lopputuloksen saamiseksi. Varsinkin jatkuva elektroninen tietotulva ja niin sanottu ”media multitasking” vaikuttaisi olevan jopa aivoillekin haitallista. Sussexin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa (2014), että juuri näillä ”media multitaskaajilla” havaittiin aivokuoren harmaan aineen olevan löyhempää eli huonommin toimivaa, kuin niillä, joilla ei tällaista multitaskaamisen tapaa ollut. Aivokuoren osa, jota tutkittiin, osallistuu muun muassa tunteiden ja kognitiivisten toimintojen säätelyyn. Ihminen pystyy kyllä tekemään useita asioita samaan aikaan, kunhan nämä asiat ovat hänelle tuttuja. Ajatusta ja keskittymistä vaativissa töissä tosin tehtävien välillä hyppiminen rikkoo työn sujuvuutta, sillä tehtävään orientoitumiseen voi mennä pitkä aika. Työkatkoksen jälkeen uudelleenorientoituminen on aivoille raskasta, sillä ne joutuvat tekemään suuren määrän työtä pitääkseen keskittymisen juuri siinä hetkessä, sekä pitämään muut, sillä hetkellä vähäpätöiset asiat loitolla.

Tietotyön kultakaudella päällekkäin voi olla useita tehtäviä ja projekteja, ja monesta suunnasta tuleva informaatio voi helposti katkaista työhön uppoutumisen, imun. Ihmisen tarkkaavaisuus horjuu helposti, varsinkin senhetkisen työtehtävän alkaessa, ennen mahdolliseen flow-tilaan pääsemistä. Aivomme ja hermoverkostomme ovat suunniteltu niin, että kykenemme myös hieman mieluisassakin ympäristössä työskentelemään ja keskittämään tarkkaavaisuutemme omaan työtehtävään. Huomio siirtyy heti, kun kuulemme jostakin itseään lähellä olevan sanan, kuten oman nimen. Tämä cocktail party –ilmiö on haaste esimerkiksi avokonttoreissa, jossa ei ole seiniä pitämässä ääniä loitolla. Eräs ratkaisu tähän haasteeseen on esimerkiksi kuulokkeiden käyttö. Kuulokkeista voi soida musiikkia tai taustakohinaa, tai ne vain toimivat äänenvaimentimina. Kuulokkeet voivat lisäksi viestivät muille, ettei sillä hetkellä ole käytettävissä. Tämän tyyppisessä eristäytymisessä on toki se riski, että niiden käyttäjä saattaa näyttäytyä muille kylmänä ja etäisenä. Erilaisten äänten sietokyky on toki yksilöllistä, mutta lähtökohtaisesti itselle merkityksettömien asioiden kuuleminen ei saa aikaan samanlaista keskittymisen herpaantumista. Esimerkkinä tästä kahvilassa työskentely, missä taustalla kuuluu puheensorinaa ja ajoittain hieman lujempaakin lasien kilinää. Niihin ei kuitenkaan todennäköisesti kiinnitä huomiota, vaan keskittyminen omaan työhön ei katkea.

Myös visuaaliset ärsykkeet vievät helposti huomion muualle. Ohi kävelevään ihmiseen huomio kiinnittyy helposti, mikä myös katkaisee keskittymisen. Tähän haasteeseen puolestaan ratkaisun voisi tarjota työpisteen kääntäminen siten, että ei näe ohi kulkevia ihmisiä. Vastaavasti myös tässä ratkaisussa on toki sama riski kuin yllä esittämässäni kuuloke-esimerkissä.

 

Lopuksi vielä muutama vinkki oman kognitiivisen ergonomian parantamiseen:

  • Aloita aamusi suunnittelemalla tuleva päivä, eli merkitse, milloin teet töitä ja milloin olet tauolla.
  • Älä laiminlyö taukoja. Käy niiden aikana esimerkiksi pienellä kävelyllä toimiston ympäri, hakemassa lasi vettä tai pitämällä pieni taukoliikuntahetki.
  • Pidä kunnon ruokatauko ja syö ravitsevasti. Muista juoda myös vettä runsaasti päivän aikana.
  • Aseta mahdollisuuksien mukaan merkkiäänet- ja signaalit pois päältä. Mieti, tarvitsetko oikeasti puhelinta juuri senhetkiseen työtehtävään.
  • Sovi työkavereiden kanssa esimerkiksi yhteisestä ruokatauosta, jonka aikana keskustellaan muista kuin työasioista. Työskentelyaikana puolestaan tehdään vain töitä.

 

 

Lähteet:

Muistiliitto. N.d. Hyvä työ aivoille. Kognitiivinen ergonomia työhyvinvoinnin tukena. https://www.muistiliitto.fi/application/files/1314/8666/3698/KognErgHuoneentaulu_esite_WEB.pdf

Tiedeykkönen. 2016. Pätkiikö muisti, tökkiikö tietotyö, onko vikaa työssä vai päässä? Podcast.

https://areena.yle.fi/1-3790751

Työterveyslaitos: Launis, M., Lehtelä, J. (toim.). 2011. Ergonomia. Tampere: Tammerprint Oy. http://urn.fi/URN:9789522610591

University of Sussex. 2014. Brain scans reveal ‘gray matter’ differences in media multitaskers. https://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-09/uos-bsr092314.php

Kommentit
  • Santeri Saarinen

    Mielenkiintoinen aihe, jota on itsekkin tullut ajateltua aivan liian vähän. Olen mieltänyt ergonomian aikaisemmin juuri tähän työpisteensäätöön ja istuma-asentoihin, mutta asiaa miettiessä tajuaakin, kuinka kapeakatseisesti sitä on ajatellut. Omassa toiminnassakin huomaa tämän tekstin luettua ongelmia, jotka liittyvät varsinkin puhelimeen ja siihen kuinka viestit tai sen turha selailu katkaisevat usein työskentelyn flow-tilan ja sen jälkeen menee taas hetki päästä kärryille mitä sitä olikaan tekemässä. Multitasking on aina kuulostanut hienolta ja tavoiteltavalta asialta, mutta kun sitä miettii tältä kannalta, kannattaisi vain keskittyä yhteen asiaan kerralla kunnolla. Tätä ideaa voisitte koittaa lähteä ottamaan mukaan Motiven toimintaan jatkossa, jos vielä teette ergonomiaohjauksia.

    17.12.2018
  • smo

    very good jon admin. very useful thx

    15.11.2023
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close