Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Kiireholistin tunnustukset



Kirjoittanut: Jasmiina Servo - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kiireholistin tunnustukset

Kuulen vierestäni naurahduksen. Vilkaisen viereeni kysyäkseni, mikä on niin hauskaa. Mieheni vastaa huvittuneesti lukeneensa kirjani takakannesta lauseen ”Oletko kiireholisti?”. Kysyn, miksi hän koki lauseen niin huvittavaksi, kokeeko hän minun olevan kiireholisti. Hetken mietittyään hän yrittää muotoilla myönteisen vastauksen pehmeästi, jotta en loukkaantuisi. Koitan naurahtaa hyväntahtoisesti, koska sisimmässäni tiedän hänen olevan oikeassa. Olen tehnyt ja tulen tekemään siitä päästäkseni töitä. Arvostan tasapainoista elämää ja tehokasta työskentelyä.

 

Mikä on kiireholisti?

Kiireholistin sanotaan tekevän itseään todelliseksi jatkuvalla touhuamisella jokaisella elämänalueella. Kiirettä voisi kutsua turvaköydeksi, johon ihminen tarttuu sisäisten ja ulkoisten paineiden alkaessa tuntua liian mahdottomilta. Positiivinen stressi voi muuttua negatiiviseksi stressiksi, kun emme osaa rentoutua ja palautua yliaktiivisesta mielentilasta. Kiireholismi on tarttuva tauti, sillä se tarttuu herkästi muilta meille ja meiltä muille. Helposti tänä päivänä uskotaan kiire-arvon toteutumisen olevan ehto kunnon kansalaisena olemiselle. On vaarallista, mikäli koko työyhteisö tai koko yhteiskunta tukee kiireholismin syntyä ja etenemistä. (Salminen & Heiskanen, 2011, 28–30.) ”On kiire.” Kyseinen lause on kuultu monen Proakatemialaisen suusta kysyttäessä, mitä kuuluu. On koulu, Kuntokadun kurssit, yritys, projektit, perhe, parisuhde, oma ja muiden terveys. Tiedän monen Proakatemialaisen pystyvän samaistumaan kiireholistin elämään.

 

Lisää energiaa

On tärkeätä tiedostaa, että mihin oma aika oikeastaan kuluu, koska energiamäärämme on rajallinen. Emme sen vuoksi voi venyttää työpäiviä ja lyhentää viikonloppuvapaita ja lomia. Meidän tulisi keskittyä tärkeisiin asioihin; tehdä tehokkaammin työmme käytössämme olevassa ajassa sekä huolehtia saavamme riittävästi aikaa rentoutua ja palautua rasituksista. Mitä enemmän pystymme energiaa kehittämään, sitä tehokkaammin pystymme toimimaan tekemisen ajan ollessa käsillä. Usein ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä energian merkitystä vaan keskitymme kiireenhallinnassa vain ajankäyttöömme. Ihmisen energiat voidaan jakaa neljään eri lajiin; fyysiseen energiaan, tunne-energiaan, mielen energiaan ja henkiseen energiaan. (Salminen & Parantainen, 2011, 30–31.)

Fyysinen energia antaa pohjan muulle kapasiteetille, joten fyysisestä kunnosta kannattaa pitää hyvää huolta. Fyysinen energia rakentuu
– hapenottokyvystä ja lihaskunnosta
– ravinnosta
– unen määrästä ja laadusta
– uusiutumisesta. (Salminen & Parantainen, 2011, 31–32.)

Tunne-energiamme määrittelee, kuinka motivoituneesti suoriudumme tehtävistämme, miten kiinnostuneena luemme kirjallisuutta ja millä asenteella antaudumme vuorovaikutukseen. Innostuneena ja motivoituneena saamme paljon aikaiseksi. Asiat, jotka saavat meidät syttymään kasvattavat tunne-energiaa. (Salminen & Parantainen, 2011, 32–33.)

Mielen energia on monipuolista ajattelutaidostamme kumpuavaa energiaa. Mielen energia auttaa meitä organisoimaan elämäämme, suunnittelemaan ajankäyttöämme realistisesti ja auttaa meitä keskittämään huomioimme tärkeimpinä pitämiimme asioihin. Mielen energiaa voi vahvistaa kehittämällä strategista ja luovaa ajattelutapaa sekä keskittymällä ratkaisukeskeiseen mielentilaan. (Salminen & Parantainen, 2011, 33–34.)

Henkinen energia on merkityksellisyyden kokemus, tarkoituksen kokemus on vahvasti energisoiva. Tärkeysjärjestyksen luomisessa auttaa arvoihin perustuva tietoisuus oman työn ja elämän tarkoituksesta. Jokaisen olisi hyvä pohtia arvojaan ja sitä, toimiiko niiden mukaisesti. (Salminen & Parantainen, 2011, 34–35.)

Olen syyllistynyt itsekin työpäivien pidentämiseen ja vapaiden lyhentämiseen alku vuoden aikana, vaikkei se ole hyvä ratkaisu. Pari kuukautta sitten kirjoitin ylös viikon ajalta kaiken, mitä tein. Se sai jo parin päivän jälkeen aikaan itsessäni havahtumisen, koska kirjaamani asiat näyttivät omasta mielestäni pahalta. Tein oikeasti koko päivän jotain, istahtamatta kunnolla hetkeksikään paikalleen. Tästä lähtien olen tiedostanut, että yksi vapaapäivä viikossa olisi välttämätön jaksamisen ja tehokkuuden kannalta. Nyt olen pääsiäisenä ottanut itseäni niskasta kiinni, ja pidin ensimmäisen kokonaisen päivän vapaata. Ja kyllä, huomaan olevani levänneempi ja työssäni tehokkaampi, mitä hetkeen aikaan. Olen kirjoittanut tätä esseetä kohta tunnin verran ja olen saanut kirjoitettua kaksi sivua. Käsittämätöntä ihmiselle, jolle kirjoittamisen aloittaminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Lieneekö vapaiden puuttumisella ja energiattomalla ololla vaikutusta. Vapaapäivä kerran viikossa olisi syytä ottaa jatkossakin käytäntöön. Käytännöstä tullut hyvä kokemus tulee motivoimaan suuresti.

 

Läsnäolo

Arjessa auttaa läsnäolon taidon kehittäminen. Läsnäolon taidon harjoittamiseen löytyy useita erilaisia keinoja, kuten esimerkiksi mindfulness-metodi. Mindfulness-metodi auttaa löytämään arjesta uutta innostusta, auttaa katkaisemaan kiirettä, kehittää keskittymiskykyä ja vapauttaa stressiä. Tietoisessa läsnäolossa pyritään suhtautumaan nykyhetkeen pyyteettömästi, tavoitteettomasti, ilman ennakkoluuloja. Saman aikaisesti pystyy hyväksymään tämän hetken ja itsensä sellaisena kuin on, mutta olemaan valmis muuttamaan tarvittaessa asioita. (Salminen & Heiskanen, 2011, 139–141.)

Yksi isoimmista tavoitteistani on läsnäolon harjoittaminen omassa elämässä. Ruuhkavuosien keskellä haluan kokea olevani läsnä – niin koulussa kuin kotonakin. Kotiin tullessani bussissa kuuntelen rentouttavaa mindfulness-musiikkia tyhjentääkseni pääni päivän aikana tapahtuneista koulu- ja työaskareista. Kotiin päästyäni laitan puhelimeni pois näkyviltä ollakseni muutaman tunnin viestien ja netin tavoittamattomissa. Tämä on mielestäni toiminut paitsi hyvänä läsnäoloharjoituksena, myös hyvänä palautumiskeinona päivästä. Olen kokeillut erilaisia rentoutusharjoituksia iltaisin niin yksin kuin kahden kolmevuotiaan lapsenkin kanssa. Ne tehoavat kaikkiin.

 

Tehokkaat palaverikäytännöt

Palaverikäytäntöihin liittyy useita asioita, jotka auttavat kaikkien yhteisen ajan säästämistä. Palavereita voi ja kannattaa tehostaa selkeällä agendalla ja hyvällä valmistautumisella. Näiden käytäntöjen on todettu helposti lyhentävän palaveria 15 minuutilla. (Salminen & Heiskanen, 2011, 150–151.) Projektimme Tönön kanssa olemme tehostaneet palaverikäytäntöjä. Projektipäällikkö eli minä viimeistään edellisenä päivänä ennen palaveria kirjaan ylös kaikkien ydintiimimme jäsenien nähtäväksi palaverissa käsiteltävät asiat esityslistaksi. Tämän lisäksi jokaisesta palaverista tehdään palaverimuistio, jotta kaikki voivat siihen myöhemmin halutessaan palata. Samaan muistioon merkitsemme jaetut tehtävät ylös.

 

Ympäristön tuki

Sitä voimakkaammin muut alkavat tukea uutta toimintapaasi, mitä vahvemmin kykenet markkinoimaan muutostasi ja muokkaamaan ympäristösi mielikuvia ja odotuksia sinua kohtaan. Sitä vahvemmin saat ympäristösi tukemaan muutostasi, mitä vahvemmin sitoudut muutokseen. Parhaimmillaan rohkaiseva esimerkki taltuttaa koko työyhteisön kiirettä. (Salminen & Heiskanen, 2011, 178.) Kiireestä, väsymyksestä ja uupumuksesta on puhuttu paljon Eventassa ja Proakatemialla ylipäänsä. Hyvä niin. Voisiko kiireholismista parantuminen tarttua yhtä herkästi muilta meille ja meiltä muille, mitä kiireholismi itsessään? Mielestäni Eventassa ja Proakatemian yhteisössä ylipäätään olisi hyvä kiinnittää kiireeseen huomiota puheiden lisäksi myös teoilla. Huomenna meillä on Eventan 5.0 ja 4.0 kesken ryhmäkehityskeskustelu. Nyt on aika nostaa kissa pöydälle ja löytää käytännön keinoja hyvinvoivempaan tiimiin.

 

LÄHTEET:

Salminen, J. & Heiskanen, P. 2011. Taltuta kiire. Viisi askelta tehokkaaseen ajankäyttöön. 2.painos. Helsinki: Talentum.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close