Proakatemialla ihannoidaan kiirettä. On suorastaan kadehdittavaa, kun joku on aamulla jo ennen kahdeksaa paikalla paiskimassa töitä yksin kaikessa hiljaisuudessa ja illalla, kun väki pikkuhiljaa vähenee, on sama henkilö yhä läppärinsä ääressä, kahvikuppi kädessä tekemässä töitä. Kuukauden kuluttua voi huomata, kuinka henkilöä ei enää näy. Hän on sairauslomalla burnoutista johtuen. Kuulostaa jo melkein surullisen tutulta, kun miettii tapauksia, joita akatemiaympäristössä on ollut. Ja sitten heidän, jotka oikeasti tilanteeseen havahtuvat ja joutuvat sairauslomalle, lisäkseen on lukuisia henkilöitä, jotka painivat samanlaisten ajatusten ja tunteiden kanssa, mutta jatkavat silti ainaista suorittamistaan. Tiedä sitten, onko he tulevia sairauslomalaisia vai onko heillä niin sanotusti valoa tunnelin päässä ja vahva tukiverkosto, että selviävät tämänkaltaisen tilanteen yli. Uupumus, stressi ja ahdistus ovat sanoja, jotka varmasti kaikuvat jokaisen akatemialaisen korviin, jos ei omasta päästä niin sitten jonkun toisen suun sanoittamana.

Mikä ihmiset saavat ajautumaan tähän tilanteeseen? Onko se jatkuvasti liikaa haalittu työtehtävien määrä vai ulkoa päin tuleva paine tehdä yhä enemmän ja enemmän. Voiko kyse olla huonosta itsensä johtamisen taidosta tai kyvystä priorisoida asioita. Varmasti eri tapauksissa eri syyt johtavat näinkin kärjistyneeseen tilanteeseen kuin burn out. Jo hyvissä ajoin, kun itsestä rupeaa tuntumaan vähänkään kaaottiselta, olisi hyvä, vaikka listata omat tehtävänsä ylös ja tarkastella niitä hieman. Mikä oikeastaan on oleellista ja tärkeää? Mitä teen itseni vuoksi ja mitä muiden vuoksi? Miellytänkö tiettyjen asioiden myötä muita vai itseäni? Kehitynkö minä ihmisenä, opiskelijana, yrittäjänä tai työntekijänä vai junnaanko vain paikallani? Mikä todella on kiireellistä ja onko se tärkeää? Ohjaanko minä omaa aikaani vai ohjaako sitä joku muu? Kaiken listatun tehtävän ja tekemisen lisäksi on hyvä jättää noin 15 % työajasta suunnittelemattomille asioille. Näitä tulee väistämättäkin, jos ei päivittäin niin viikoittain runsaasti. Jotain odottamatonta, mikä vaatii keskittymisesi ja sivuuttaa muun tekemisen. Mikäli tällaisille tilanteille ei ole osannut varata aikaa, voi työtuntien määrä ja päivien pituus venyä suhteettoman suureksi.

Kaaoksen keskellä on hyvä myös ihan ensimmäiseksi pysähtyä. Miettiä missä sitä nyt oikein ollaankaan ja mitä tekemässä. Sitten vielä miettiä, että miksi tehdään sitä mitä tehdään. Viekö tekemäsi sinulta enemmän energiaa kuin saat niistä takaisin. Kun osaa tarkastella omaa tilannettaan hieman avarammin ja suuremmassa mittakaavassa, voi tilanne olla jopa oikeastaan ihan hyvä. Joskus pienet asiat kasvavat suuriksi ja hetkellisesti kaikki asiat tuntuvat kaatuvan päälle, silloin on hyvä palauttaa asiat todelliseen mittakaavaansa. Keinoja ja työkaluja joka lähtöön on käytettävissä loputtomiin niin ajanhallinnan helpottamiseksi, työtehtävien järjestämiseksi kuin vaikka oman unen seuraamiseksi. Tähän kuitenkin pätee se, mikä pätee moneen muuhunkin: on järkevä muuttaa yksi asia ja tehdä se kunnolla kuin pyrkiä muuttamaan kaikki kerralla ja palata kohta takaisin vanhaan. Esimerkkinä esimies, joka tunsi joka aamu olevansa alavireinen ja väsynyt, eikä päivä tuntunut käynnistyvän millään. Lopulta hän oivalsi yhden asian, joka ratkaisi monta niin sanottua ongelmaa: hän tulisi töihin pyörällä. Pyöräillessään aamulla hän virkosi ja työpaikalleen saavuttuaan oli hän skarppina aloittamaan työpäivänsä. Yksi ainut asia, joka sai aikaan suuren muutoksen. Niinpä jokaisen Proakatemialla opiskelevankin on hyvä aloittaa muutos yhdestä konkreettisesta asiasta. Yhdestä ainoasta asiasta kerrallaan ja tehdä itselleen niin sanottu koeaika. Suunnitella muutoksen kestävän vaikka 20 päivää ja katsoa sen jälkeen, mikä on muuttunut ja onko muutoksesta syntynyt tapa.

Yhtä asiaa muuttamalla voi saada myös kiireen hallintaan. Eli hallita tunnetta siitä, että on jatkuvasti kiire. Kiire ei ole olosuhde, vaan reaktio olosuhteisiin. Niinpä asioihin voi oppia suhtautumaan oikealla tavalla. Eri ihmiset kokevat eri määrän kiirettä täysin samoissa olosuhteissa. Myös sama työmäärä aiheuttaa toiselle valtavan kiireen tunteen, toiselle ei ollenkaan. On siis hyvä muistaa ajatella kiirettä tunteena. Kiire myös usein hidastaa työtahtia. Ajatukset harhailevat kiireen vallitessa ja siten ajatuksia saa jatkuvasti olla palauttamassa siihen, mitä olikaan tekemässä. Kaiken mitä haluaa tehdä hyvin, tulee tehdä kiireettömästi. On myös hyvä muistuttaa itselleen, että kiire ja nopeus ovat eri asia. Erinomainen suoritus voi olla nopea, mutta ei kiirehditty.

”Koska tehokkuus on keskittymistä, ei siihen mahdu kiirettä” – Kalle Honkanen

Lähde: https://parempiote.com/2018/04/29/miten-ajatella-kiiretta/