Voi kunpa osaisin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Omaan valtavan kapasiteetin uskomattomien asioiden luomiseen ja toteuttamiseen. Mutta kun vaan keskittyisin tekemään yhden asian kerrallaan maaliin. Mistä keskittymisen harjoittelun edes aloittaisi? En tiedä. Lukemani kirja antoi siihen kuitenkin eväitä. Cal Newportin kirja Deep Work kuvailee raa’asti sitä kuinka paljon turhaa jokapäiväiseen elämäämme sisältyy ja jonka poistamalla voimme tehostaa työtämme.

Kuinka paljon ajastamme käytämme uuden luomiseen, innovointiin. Kuinka paljon taas aikaa kuluu päivittäin rutiinin omaisiin toimiin kuten sähköpostin lukemiseen tai sosiaalisen median selaamiseen, palaveri-muistioiden koontiin, seuraavan palaverin esityslistan laantiin, ylipäänsä toistoa sisältävään työhön. Uskoisin, että monilla meistä jälkimmäiseen kuluu paljon enemmän aikaa jälkimmäiseen kategoriaan. Niin tapahtuu usein ainakin minulla. Onko siinä mitään järkeä? Kuinka paljon oikeasti ansaitsemme kaiken tuon suorittamisesta? Eikö kaikkea toistoa sisältävää työtä voisi järkeillä helpommaksi, automatisoida. Voisimme myös miettiä kuinka paljon aikaa haluamme käyttää sosiaalisen median selaamiseen, jossa päivän hilpein asia on hassut kissavideot.

Miksi syvätyö on tärkeää? Mitä se on? Kirjassa puhutaan informaatioyhteiskunnasta, jossa markkinoijan tulee nykyään osata analytiikkaa, mikä ei 90-luvulla ollut välttämätöntä. Informaatioyhteiskunta asettaa vaatimuksia ihmisille. Ihmisten tulee olla sopeutumiskykyisiä ja oppia uusia järjestelmiä koko ajan. Se vaati syvätyötä, keskittymistä. Toisekseen, jos kehittää järjestelmän, joka auttaa arjen askareissa, on sen arvo suuri ja erittäin skaalattavissa, palkiten tekijäänsä suuresti.

Annamme ympäristömme keskeyttää meitä jatkuvasti. Taskussamme värisee puhelin joka toinen sekunti ja vieressämme rupattelee rakas kollegamme, joka ei aivan  itsekään tiedä, mitä sitä tekisi. Tässäkin esseetä kirjoittaessa harhaudun keskustelemaan aivan turhanpäiväisiä ympäröivien ihmisten kanssa. Mutta ei se ole pakollista. Se on mielen keino välttää työntekoa. Olla rentona. Newport kertoo, että rakentamalla syvätyön tapoja, saa vähennettyä hairahtelua työnteosta. Nämä tavat eivät ole universaaleja ja jokaisen pitää löytää itselleen sopiva tapa toimia. Joillekin se on työskennellä 50 min ja pitää 10 min tauko, jonka aikana sallii itselleen sosiaalisen median selailun ja ihmisten kanssa ylimääräisen seurustelun. Omalla kohdalla tapa on vain päättää tehdä asia ja varata sille aika kalenterista. Kaksi kuukautta sitten uudistin Eventan laskentataulukon, jonka avulla myynnit ja ostot osoitetaan oikeille henkilöille. Halusin rakentaa taulukon täysin uudelta pohjalta. Asetettuani tavoitteen projektille ja varattua tilaa kalenterista tunnin ja kolmen tunnin paloina aloin saada projektia eteenpäin. Näinä aikoina pyrin tietoisesti välttämään facebookin selailua sekä muiden ihmisten kanssa turhaa seurustelua. Homma toimi. Työn ydin säilyi kirkkaana mielessä eikä työtahtiani häirinnyt ulkoiset tekijät juuri lainkaan. Sain projektin määräajassa puskettua pihalle.

Kerroinkin jo yllä kuinka tein uuden laskentataulukon Eventalle. Laskentataulukon luomisen takana oli yksi syy, joka liittyy keskittymiseen hyvin paljon – automatisointi. Miten ikinä voimme todella keskittyä ydintyöhömme täysillä, jos meillä on jos jonkin moista manuaalisesti tehtävää täyttämässä työpäiväämme. Kirjassa kerrottiin kaverista, joka oli kyllästynyt tekemään raporttia laskentataulukoiden pohjalta yli kuusi tuntia. Hän oli kuullut, että laskentataulukoissa voi tehdä makroja, ohjelmia, jotka tekevät käyttäjän puolesta asioita. Hän luki asiasta artikkeleita ja kohta hänellä olikin laskentataulukkoon luotona makrot, joiden avulla hän sai tehtyä kuuden tunnin työn alle tunnissa. Hänen tuli vain huomata mihin hän hukkasi aikaa ja keksiä ratkaisu siihen (1. kappale).