Kehityskeskustelu on kirosana

31.03.15 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: Keskusteleva johtaminen
Kirjan kirjoittaja: Pauli Juuti, Esa Rovio
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Tulevan dialogi-pajan, sekä maaliskuun alun Pormestarit-solun pohjalta päädyin lukemaan Paulin Juutin ja Esa Rovion toimittaman kirjan Keskusteleva johtaminen.

Kehityskeskustelun tappaa vain ja ainoastaan ”kehityskeskustelu” sanana. Melko yhdessä tuumin totesimme, että sanan mainitseminen tuo negatiivisia tuntoja. Keskustelupalstoille eksyessäni eteen tuli otsikoita ”Kehityskeskustelu töissä ärsyttää niin paljon”, ”Aaaarg ja yöks. Kehityskeskustelu ens viikolla” sekä ” Kehityskeskustelut – hyi helvetti”.

Mitkä seikat tuovat nämä perinteiset mielikuvat kehityskeskustelusta?

  • Aikaa varattuna minuutilleen 45 minuuttia aikavälillä 14.15–15.00 ja tämän aikaikkunan aikana käydään läpi asioita ja kysymyksiä, joihin kumpikaan osapuoli ei ole miettinyt vastauksia ennen kehityskeskustelua.
  • Kaikki on ”ihan jees” ja ”eipä ihmeempiä”, kysyttäessä kehitysehdotuksia.
  • Kehityskeskustelua johtavan henkilön toimintaa kehittäessä vastaus on ”hyvin menee, tyytyväinen oon ollut joo”. Onnitellaan oikean vastauksen antamisesta, ei tarvitse mennä syvemmälle aiheeseen, johon olisi oikeasti syytä pureutua muillakin kysymyksillä.
  • Kehityskeskusteluja vaivaa suljetut kysymykset. Esitetään kysymyksiä, joihin on pelkästään ehdottomia vastauksia (kyllä – ei; hyvä – huono; pätevä – epäpätevä). Niistä ei ole mitään hyötyä. Esimerkiksi kysyttäessä onko esimies hyvä vai huono, vastaus ei voi olla niin ehdoton. Hänellä voi olla hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä hahmotus kokonaiskuvasta, mutta hän voi olla erittäin huono johtamaan muutostilanteita.
  • Johtaja on taitamaton ja liian kaukana ymmärtääkseen työntekijöitä. Kysymykset ovat kaikille samat. Johtaja tylyttää työntekijää, eikä anna puheenvuoroa. Kehityskeskustelun pitäjä tivaa vastauksia epäolennaisiin kysymyksiin.

 

Suomalaista työelämää vaivaa keskustelemattomuuden kulttuuri. Ihmiset vaikenevat asioista, joihin kaivattaisiin muutosta, sillä esimiehellä on aina liian kiire pysähtyä juttelemaan tai hän on muuten vain kyvytön keskustelemaan alaistensa sekä kollegoidensa kanssa. Lisäksi seuraava kolmen vartin kehityskeskustelu on vasta neljän kuukauden päästä, jolloin asia on joko unohtunut tai kärjistynyt vakavaksi ongelmaksi, jota ei pysty enää korjaamaan.

Mikä kehityskeskustelun sitten pitäisi olla nimeltään ja rakenteeltaan? Dialogi. Keskustelu, jossa molemmilla on sama päämäärä, ja jossa esitetään kysymyksiä muualta kuin valmiista konsulttifirman tekemästä patteristosta. Siellä ei kysytä: ”Mitä mieltä olet minusta, tullaanko hyvin toimeen?”.

Dialogiin tarvitaan aina vähintään kaksi henkilöä. Suotavaa olisi myös, että fyysisen läsnäolon lisäksi henkilöt olisivat läsnä henkisesti. Tämä pätee niin parisuhteessa, kuin työpaikalla. Kuunteleminen on myös dialogiin osallistumista. Itse koen itseni kelvolliseksi dialogin taitajaksi juuri kuuntelemisen vuoksi. Toki pyrin parhaani mukaan esittämään dialogia ruokkivia hyviä kysymyksiä.

Kehityskeskustelun ei ole mikään pakko olla esimiehen ja alaisen välinen tapahtuma, kuten Pormestarit-solussa totesimme. Se voi olla myös kahden samalla portaalla työskentelevän henkilön välinen keskustelu. Mielestäni tällainen hyvälaatuinen keskustelu voi tuoda esille todella tärkeitä asioita, joita voi viedä sitten myöhemmin yhdessä seuraavalle portaalle.

Kehityskeskustelu pidetään usein vallan temppelissä, esimiehen toimistossa, jossa esimies istuu jalopuutyöpöytänsä takana ja alainen Alvar Aallon E60-jakkaralla. Näin tehdään enemmän kuin selväksi kuka kysyy ja kuka vastaa. Kehityskeskustelun vaihtuessa dialogiin, se tulee viedä ulos lenkkipolulle tai makkarapannun äärelle Plevnaan. Ympäristöön, jossa ajatukset saa paremmin kulkemaan, ja keskustelun osapuolet lähemmäs toisiaan. Kolmen vartin sijaan tapahtumalle voidaan varata aikaa vaikka kolme tuntia. Keskustelua voidaan lämmitellä perisuomalaisesti lähtemällä hitaasti liikkeelle arkisista asioista, kuten säätilasta ja jääkiekkotuloksista. Hiljalleen siirrytään aiheen pariin ja viimeisellä tunnilla voidaan päästä jo syvälle aiheeseen. Sen pariin, minkä vuoksi tapahtuma järjestettiin, kehittymään ihmisinä.

Kuten Juuti ja Rovio kirjoittavat, dialogia pystyy heikentämään ja tuhoamaan joidenkin tekojen kautta. Tällainen teko voi olla esimerkiksi moite työntekijää kohtaan tai suoranainen vihamielinen kritiikki. Dialogin suurimpia haasteita onkin löytää se väylä, jolla voi ilmaista tyytymättömyytensä toisen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.

Dialogi voi taitamattomissa käsissä ja henkilöiden välisen kitkan syntyessä helposti muuttua debatiksi, väittelyksi. Tällöin yhteinen päämäärä muuttuu nopeasti oman toiminnan puolustamiseen ja oikeutuksen inttämiseen. Huono esimies ei taasen tällaisessa tilanteessa näe ihmistä tekojen takana, vaan keskittyy löytämään heti lisää alaisen toiminnassa korjattavia asioita, vaihtamaan puheenaihetta tai myös vähättelemään häntä kohtaan tulevaa kritiikkiä.

Dialogissa ei ikinä pyritä löytämään voittajaa, tai saamaan toista huonoon valoon hänen tietämättömyytensä tai mielipiteensä vuoksi. Työpaikalla dominoiva esimies voi luulla, että hänen roolinsa vaatii sitä, että vain hän sanoo, mitä kuuluu milloinkin tehdä ja millä tavalla. Kuitenkin muilla henkilöillä on usein parempaa tietoa eri prosessien toiminnasta ja siitä kuinka niitä tulisi kehittää. Alaiset ottavat jo muutenkin helposti passiivisen seuraajan roolin, sillä monet voivat pelätä joutuvansa naurunalaisiksi tai joutuvansa huonoon valoon sanottuaan mielipiteensä. Tämän vuoksi työpaikoille tulisi luoda alusta alkaen keskustelun kulttuuri, ajattelutapa, jossa kaikki voivat puhua avoimesti toisilleen ja kehittää organisaatiota ja toisiaan.

Juutin ja Rovion mukaan aidoissa organisaatiodialogeissa ihmiset kyseenalaistavat etenkin omia ajattelutapojaan ja näkemyksiään, sekä kuuntelevat omista poikkeavia näkemyksiä yrittäen ymmärtää vastapuolen näkemyksen. Tämä onkin ollut hienoa huomata Proakatemialla. Ihmiset kysyvät palautetta ideoistaan ja töistään omaehtoisesti, joka on paras väylä dialogin syntymiselle. Ja sen voi tehdä milloin vain, ei sitä tarvitse merkitä etukäteen kalenteriin.

 

Kiitos vielä Selinalle hyvästä kuvasta Pormestarit-solun koonnissa, nauroin.

kehityskesk

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Kehityskeskustelu on kirosana, 5.0 out of 5 based on 2 ratings Tagit: ,

Keskustele artikkelista

4 kommenttia to “Kehityskeskustelu on kirosana”

  1. Joni Parviainen sanoo:

    Digaan äijän rennosta kirjoitustyylistä ja myös siitä että maalailet ajoittain lukijan mieleen taidokkaasti oikein yksityiskohtaisia tilannekuvia.

    Yllättävää huomata, että keskustelupalstoilla kehareita kritisoidaan noin paljon. Toisaalta nuo kolmen vartin kiusalliset ‘’ihan jees’’ –jubailut poikkeaa varmaankin Proakatemian kehareista paljonkin.

    Kehityskeskustelu lenkkipolulla kuulostaa just sellaselta idealta jonka voisin ottaa kevään ohjelmaan 😉

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Jukka Hartikainen sanoo:

    Hienosti pureuduttu kehityskeskusteluun, sen ongelmiin ja ratkaisuihin. Loppupeleissä negatiivinen ilmapiiri kehityskeskutelun ympärillä taitaakin olla asenteesta kiinni? Mistä tähän asennemuutokseen löytyisi konkreettiset ratkaisut? Onko se kiinni vain ennakkovalmistautumista ja paikasta. Vai onko ongelma siinä että kehityskeskustelulla ei koeta olevan tarpeeksi merkitystä – keskustelussa havaitut kehittämisenkohteet tarkastetaan vasta seuraavalla kerralla, silloin 6-12kk päästä, jolloin ei synny jatkuvaa kehityksen prosessia? Tekstistä oli mukava myös huomata asiat, joita Pormestareissa keskusteltiin, elävöitti omat muistiinpanoni hienosti. Kiitos! 🙂

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Effiina Jalonen sanoo:

    Woorrrd!!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  4. Anni Ketola sanoo:

    En ollut lukenut esseitäsi aikaisemmin, mutta esseepajan jälkeen ajattelin, että täytyypä tosiaan lukaista 😉 Ensimmäiset pisteet hyvästä otsikosta ja toiset hauskoista mielikuvista. Vähän naureskelin kun kuvittelin hyisen kehityskeskustelun edessäni. Samaa mieltä siitä, että kehityskeskustelu on sanana jotenkin niin väärä, koska herättää mielikuvia siitä miten kysymyksiin odotetaan reagoitavan eikä keskustelusta silloin todellakaan saa irti sitä mitä voisi saada. Eikä keskustelun tosiaan tarvitsisi olla vain esimiehen ja alaisen välillä, vaan työyhteisöt voisivat varmasti paremmin jos työntekijät kävisivät kehityskeskusteluja myös keskenään. Joskus enemmän kitkaa on työntekijöiden keskuudessa kuin esimiehen ja alaisen välillä. Mutta ylipäätään enemmän tulisi varmasti avauduttua jos kukaan ei kertoisi että tämä on nyt kehityskeskustelu.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!