Tampere
29 Mar, Friday
2° C

Proakatemian esseepankki

Kaupan merkitys yhteiskunnassa



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Työllistyminen kaupan alalla

Kauppa ja kaupankäynnin merkitys on ollut aina suuressa roolissa yhteiskunnassa niin palveluna kuin veronmaksajanakin. Kaupat ja niiden tarjoamat palvelut näkyvät kaiken ikäisten arkipäivissä. Kaupan rooli myös verkkokaupankäyntinä on kasvanut huimaa vauhtia viime vuosina. Sen vuoksi suomalaisen kaupan haastavin kilpailija on ulkomainen kauppa, etenkin verkossa, sillä verkosta tilaaminen ulkomailta käy yhtä ripeästi kuin Suomestakin. Toimitusaika ja -kulut eivät juuri eroa, mutta ulkomailta tilattaessa vastaava tuote voi olla kuitenkin halvempi. (kauppa.fi)

 

Kaupan alalla työskentelevät ihmiset ovat usein liiketalouden perustutkinnon käyneitä merkonomeja tai liiketalouden ammattikorkeatutkinnon käyneitä tradenomeja. Ylin mahdollinen kaupan alan koulutus on yliopistopohjainen kauppatieteiden maisteri. Mutta esimerkiksi elektroniikka-alan yrityksen myyntipäälliköllä voi olla insinöörintutkinto. Useimmat tutkinnot ovat sovellettavissa kaupan alaan.

 

Kaupan ala toimii merkittävänä työllistäjänä ympäri maailman. Pelkästään Suomesta löytyy noin 50 000 kaupan alan yritystä. Kaupan ala työllisti vuonna 2017 284 000 henkilöä, näistä osa on myös osa-aikaisesti palkattuja, esimerkiksi opiskelijoita. Kauppa toimii nuorten suurimpana työllistäjänä, sillä yli 20% alle 25-vuotiaista työssäkäyvistä työskentelee alalla. Työ kaupan alalla tarjoaa monipuolisia ja vaihtelevia tehtäviä. Pienemmässä yrityksessä henkilöstön ja yrittäjän on hallittava kaupan lähes tulkoon kaikki eri tehtävät. Isommassa yrityksessä taas työnjako on enemmän porrastettua ja jaettua. Yrittäjä ei itse välttämättä vastaa kaikista tehtävistä ja työntekijöistä, vaan myyjä voi toimia yrityksessä, jossa hänen esimiehenään toimii esimerkiksi myymäläpäällikkö eikä yrittäjä itse. Kaupan ala työllistää myyjien ja muun lähes päivittäin näkyvillä olevan henkilöstön lisäksi myös paljon muissa tehtävissä työskenteleviä. Näitä ovat esimerkiksi kuljetuksen, varaston, viestinnän ja hallinnon tehtävissä työskentelevät. Eniten kaupan toimialoista työllistää vähittäiskauppa ja tukkukauppa. (Ammattinetti)

 

Vähittäiskauppa on tuotteiden myyntiä yksityisille kuluttajille, mutta siihen voi kuulua myös käytettyjenkin tavaroiden myyntiä. Asiakkaina voi olla yksityiset kuluttajat kuin myös yritykset. Vähittäiskaupan myynti tapahtuu myymälöissä, kioskeissa, kojuissa tai vaikka autoissa. Myös esimerkiksi koti- ja postimyynti luetaan vähittäiskauppaan. Useimmiten vähittäiskauppiaat omistavat myymänsä tuotteet itse. Vähittäismyynnissä työ on useimmiten myymälämyyntiä. Kassahenkilön vastuu koetaan aina olevan olematon, kunhan palvelee jonossa olevat. Kuitenkin taustalla piilee paljon enemmän. Asiakaspalvelu ei ole itsestään selvyys, osa ihmisistä on luonteeltaan helposti lähestyttäviä ja osan taas täytyy opetella kaikki, mikä toiselle on itsestään selvää ja luontevaa. Kassahenkilöt myös hyllyttävät, hinnoittelevat, tilaavat sekä tarkkailevat toimituksia, menekkiä ja hävikkiä. Myös kaupan olemus, sen siisteys ja somistus on iso osa heidän työntekoaan. (Ammattinetti)

 

Vähittäiskauppiaille useimmat tuotteet tulevat tukkukauppiailta. Tukusta tavaraa menee myös esimerkiksi laitoksille, maatalouden harjoittajille ja muille teollisille yrityksille. Tukkumyyjien työhön kuuluu myös tuotteiden luokittelu, lajittelu ja tarpeen vaatiessa kokoaminen. Tukussa jaetaan myös esimerkiksi lääkkeitä pienenpiin eriin. Tukkukauppiaat ovat maahantuojia ja heidän yksi tärkeimmistä työtehtävistään on myynnin edistäminen.

 

Kauppa veronmaksajana

Suomen valtio ja kunnat pyörii käytännössä verorahojen varassa. Verotuksen pääasiallisena tavoitteena ovat julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen rahoittaminen. Valtion ja kuntien lisäksi verotuksesta hyötyy seurakunnat ja Kansaneläkelaitos. Verohallinnon lisäksi veroja keräävät myös Tulli ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, joka kerää ajoneuvoihin liittyvät verot.

 

Verovelvollisia ovat ne, jotka lain mukaan ovat siihen velvoitettuja. Yksityishenkilöt maksavat palkoistaan, eläkkeistään ja pääomatuloistaan valtiolle ja kunnille veroja. Yrityspuolella verotuksen kohteena ovat taloudelliset toimet ja olosuhteet. Tänä päivänä verotusta hankaloittaa lisääntyvä kansainvälisyys eli esimerkiksi kiinteistöjä omistetaan rajojen yli ja henkilöt saattavat käydä toisessa valtiossa töissä. Kaupan alaa koskeva hyvä esimerkiksi on, jos tuote suunnitellaan Yhdysvalloissa, valmistetaan Kiinassa ja myydään Suomessa kuluttajalle, niin minkä tai keiden kesken voitto jaetaan? Arvolisäverot jäävät tässä tapauksessa siis Suomeen. (Knuutinen 2017)

 

Suurimpia yksittäisiä tuloverojen maksajia ovat suuret yritykset. Yhteisöverokannan sopiminen on eräs veropolitiikan keskeisimmistä kysymyksistä. Ennen vuotta 2014 Suomessa yhteisöverokannan prosentti oli 24,5%, se kuitenkin pudotettiin 20 prosenttiin. Näin pystytään turvaamaan kansainvälistä kilpailukykyä. Yhteisövero on yksi merkittävin veromuoto julkisen talouden kannalta. Sitä kuitenkin pidetään oikeudenmukaisena, sillä yritykset hyödyntävät toiminnassaan valtion infrastruktuuria ja saavat siivellä myös kattavan oikeus- ja koulutusjärjestelmän. Valtio hyötyy tästäkin tuplana, sillä yritykset tuovat työpaikkoja, joista seuraa verotuloja palkkojen verottamisen kautta. Yritysten investoiminen tuottaa kysyntää toisille yrityksille, joten yhteisöverotusta käytetään myös aktiivisena verokilpailun välineenä. Huomattavasti korkeammat yhteisöverokannat ovat Yhdysvalloissa ja Saksassa, kun taas huomattavasti matalammat ovat Itä-Euroopan maissa. Alemmat yhteisöverokannat toisaalta houkuttelevat yrityksiä. (Knuutinen 2017)

 

Suomessa viidenneksi eniten yhteisöveroja maksaneiden yritysten joukossa on Kesko. Vuonna 2015 Kesko maksoi 75 miljoonaa euroa yhteisöveroa. Verovelvollisia maksamaan yhteisöveroa ovat oikeastaan yksittäiset yhtiöt, eivät kauppaketjut tai konsernit. (Knuutinen 2017, 105)

 

Suomessa yleinen arvonlisäprosentti on 24. Arvonlisäverotuksessa yritykset toimivat tavallaan valtion puolesta verojen kerääjinä. Kuluttaja ketjun viimeisenä maksaa sen. Tätä kutsutaan välilliseksi verotukseksi. Alv-järjestelmä on pyritty tekemään niin, että vero maksetaan siinä valtiossa, jossa se kulutetaan. Toisin sanottuna maksetaan siellä mistä tuote ostetaan. Verovelvolliset yritykset antavat joka kuukausi selvityksen veroistaan eli arvonlisäveroilmoituksen. Sillä ilmoitetaan kuukauden aikana myydyistä hyödykkeistä kertynyt vero määrä. Niitä ei kokonaisuudessaan tilitetä, vaan siitä määrästä vähennetään ensin saman kuukauden aikana suoritettuihin ostoihin sisältyneet verot. Vain niiden erotus tilitetään. Jos erotus jää negatiiviseksi, verottaja palauttaa erotuksen. (Knuutinen 2017)

 

Erilaisiin hyödykkeisiin kohdistetaan erilaiset arvonlisäverokannat. 24 prosenttia on yleinen verokanta Suomessa. Siihen sisältyy esimerkiksi tavarat, kuten lelut ja kodinkoneet. 14 prosentin verokannan mukaan myydään esimerkiksi yleiset elintarvikkeet, eläinten ruuat ja rehut sekä ravintola- ja ateriapalvelut. Tähän ryhmään ei kuitenkaan kuulu juomavesi, alkoholijuomat ja tupakka. 10 prosentin verokantaan kuuluvat erilaiset palvelut, pääsyliput, lääkkeet, kirjat sekä tilauslehdet. 0 prosentin verokantaan kuuluvat vienti ja muu kansainvälinen toiminta. Verovapaata taas ovat esimerkiksi terveydenhuolto ja sosiaalihuolto, koulutus, rahoitus- ja vakuutuspalvelut, rahapelit ja arpajaiset, julkiset hautauspalvelut ja kiinteistöjen ja rakennusmaan myynti. (Knuutinen 2017)

 

Muita veroja joihin kaupan käynnissä törmää, on esimerkiksi paljon puhutut makeis-, jäätelö- ja virvoitusjuomavero, alkoholivero ja tupakkavero.

 

LÄHTEET 

Kauppa.fi:

http://kauppa.fi/tietoa_kaupasta/toimialat

Ammattinetti:

http://www.ammattinetti.fi/ammattialat/detail/2/72_ammattiala

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close