Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Kauniisti keskeneräinen



Kirjoittanut: Annika Äijälä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Muutoksesta on muodostunut nykyaikana pysyvä olotila. Tietyt kriteerit on täytettävä, jotta olisi onnistunut ihmisenä, aina on mentävä tuulta päin, vaikka päämäärä ei olisi edes selvillä. Nykyään on vain juostava etapista toiseen ihan vain juoksemisen takia.

Koen välillä hukkaavani itseni keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteeseen. Pysähtyminen on ajantuhlausta, ihmisen täytyy olla mahdollisimman tehokas ja tuottelias. On sanomattakin selvää, että samaa oravanpyörää ei voi juosta ilman stoppia loputtomiin.  Kun hetken aikaa olin pyörinyt ympyrää ilman tarkoitusta, ymmärsin että eihän minun tarvitse. Siinä kohtaa pysähdyin, ja aloin ymmärtää.

Satu Eerolan kirjoittama ”Keskeneräisyys minussa- kasvun avaimia” kirja herättelee miettimään, mikä on edellytys henkisen pääoman kasvamiselle. Sivu sivulta pureuduin enemmän itsetunnon, minäkuvan, kriisien ja hyvinvoinnin osa-alueisiin, ja koin saavani monta ahaa-elämystä kasvuprosesseihin ja haittaaviin tekijöihin syventyessäni.

Riippuuko arvomme täydellisyydestä?

Eerola kuvailee, kuinka nykyään kaikkialta tulee vaatimuksia olla täydellinen ja palautetta saa siitä, kuinka olemme kesken.  Täydellisyys tuntuu helpolta määritellä, ja käsityksemme on muodostunut median ja yhteiskunnan sekametelisopasta, jota meille yritetään kovasti joka tuutista tuputtaa. Itse tavoittelin pitkään hoikkaa vyötäröä, virheetöntä ihoa, moitteetonta työhistoriaa, vain muutamia mainitakseni. Tein paljon töitä, parhaimmillaan viittä yhtä aikaa ja kävin kuntosalilla, mutta voin silti huonosti. Jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, että jatkuva muutos vei kaiken energiani, sillä en uskaltanut pysähtyä ja kyseenalaistaa elämääni. Oletin vain, että olin ihmisenä parempi jos suoritan kaiken ja vähän enemmänkin. Tämä on hyvä esimerkki paineista, joita ympäristömme ja henkilökohtaiset kokemuksemme meille asettavat. Et ikinä voi olla täydellinen, ja ajatus siitä saa meidät tuntemaan itsemme epäonnistuneiksi.

Miksi emme hyväksy keskeneräisyyttä?

Usein keskeneräisyys mielletään negatiivisena asiana, saamattomuuden ja neuvottomuuden synonyymina.  Jos sanot tuntevasi itsesi keskeneräiseksi, kohtaat mahdollisesti sääliviä katseita, vaikka loppupeleissä kukaan meistä ei tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa ikinä ole ”valmis”. Mielestäni keskeneräisyys on se hetki, jossa olemme juuri nyt. Itse ymmärsin, että tämä hetki on täydellinen, ja tekemällä oikeita asioita se hetki kantaa vuosienkin päähän.

Keskeneräisyyden tunteeseen vaikuttaa suuresti kokemuksemme vuosien varrella, mitkä ovat muokanneet käsitystämme maailmasta ja itsestämme. Itsetuntomme on kuin palapeli, jota on rakennettu pienistä palasista saadun palautteen ja kasvatuksen, että ympäristön vaikutuksen kautta. On hankala saada kaikkia palasia sopimaan ja rakentaa eheä kokonaisuus, jos saadut viestit ovat ristiriidassa omien arvojemme tai ajatustemme kanssa. Itsetunto on keskeisessä osassa siinä, miten tulkitsemme asiat.

Itsetunto jakautuu kolmeen osa-alueeseen, joista jokainen heijastuu pieninä osina arkeemme ja tekemiseemme.  Minätietoisuus kuvaa meidän tietoisuutta itsestämme, ja kuten moni asia, se vaihtelee tilanteiden keskellä. Itse mietin hetken tätä asiaa, mutta sitten tajusin että olenhan minä ihan erilailla tietoinen äänestäni, olemuksestani ja asennostani esimerkiksi töissä kuin kotisohvalla röhnöttäessäni.

Toisin kuin minätietoisuus, itseluottamus pohjautuu itsensä arvostamiseen. Luottaisitko sinä ihmiseen, jota et arvosta?

Viimeisenä osa-alueena häilyy itsetuntemus, joka on tietoa ja ymmärrystä itsestä. Kaikki nämä puolet nojaavat toisiinsa vahvasti, sillä itsearvostus luo pohjan itseluottamukselle, joka taas määrittää luottamuksen tunnetta eri tilanteissa. Raamit tilanteille luo minäkäsitys, joka ohjailee käyttäytymistä.

Asioiden paloittelu pienempään muotoon sai minut ymmärtämään, kuinka tärkeää on tuntea itsensä ja ymmärtää syyt käyttäytymisen takana. Kukaan ei voi koskaan olla täysin onnellinen, ellei hyväksy itseään juuri sellaisena kuin on ja haluaa kehittää omia taitojaan kannustavassa mentaliteetissa.

Itsetunnon tukemiseksi jokaisen on tärkeä tunnistaa läheistensä roolit omassa elämässään. Rehellisen ja rakentavan palautteen saaminen on keskeistä, jotta voisimme tunnistaa eri näkökulmia itsessämme. Eerola kuvailee, kuinka läheisemme ovat ”todellisia peilejämme”. Näitä todellisia peilejä tarvitaan, sillä liian usein peilaamme itseämme väärien asioiden kautta.

Vaikka olen paljon kirjoittanut itsetunnosta, se ei ole ainoa asia mikä kehittää meitä ja vie eteenpäin. Tukiverkostojen ja ymmärretyksi tulemisen tunne on suuri voimavara elämässä, ja hyvät ihmissuhteet kannustavat ylittämään itsensä joka päivä uudestaan. Itse koen nyt untuvikkona Akatemialla tiimin vieneen minua aivan järkyttävästi eteenpäin ihmisenä. Kun ympärillä on ihmisiä, kehen voi luottaa ja nojata, on kasvuympäristökin täysin uudenlainen.

Kasvun jarrupalat

Yksi ihmisen perustunteista on pelko, joka juontaa juurensa selviytymisestä. Tilanne, jossa koemme itsemme epämukavaksi tai uhatuksi, nostaa sykkeen korkealle ja suuntaa tarkkaavaisuutemme olennaiseen. Meistä jokainen varmasti muistaa jonkun tietyn hetken, jolloin pelko on ollut todella vahvasti mukana. Primaaripelko suojaa meitä todelliselta vaaralta, mutta koemme myös usein ”turhia” pelkotiloja, jotka häiritsevät kehittymistämme.

Pelon rajoittavuudesta löytyy lukemattomia esimerkkejä. Toinen saattaa olla lapsuudessaan kärsinyt kiusaamisesta, mikä saa tämän välttämään sosiaalisia tilanteita. Joku voi pelätä kuollakseen vaikka korkeita paikkoja. Molemmissa tapauksissa pelko rajoittaa elämää, ja moni hieno mahdollisuus jää saamatta ajatusten ja kokemusten takia.  Peloista muodostuu nopeasti uskomuksia, joiden mukaan eletään eikä anneta mahdollisuutta edes nähdä asioiden todellista laitaa.

Rajoittavista ajatuksista irrottautuminen ei ole kevyt prosessi, mutta on tärkeä tiedostaa juuri omaa itseänsä koskevat epämukavuusalueet. Tunnista, tunnusta, toimi. Muutoksen ei tarvi tapahtua sekunnissa, usein se ilmenee vasta itse tilanteessa. Rohkeus ei ole sitä, että emme pelkää. Rohkeus on tekoja pelosta huolimatta.

Hyvinvointia rakentamassa

Missä kulkee jaksamisen ja uupumuksen harmaa raja? Moni kulkee viivalla jatkuvasti, välillä horjuen puolelta toiselle.  Elämässä keskeistä on tiedostaa, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi, ja tehdä valintoja sen eteen. Yhtä tärkeää on kuitenkin kuunnella itseään, tunnistaa, milloin ei enään yksinkertaisesti pysty. Ja olla armollinen itsellensä, sillä muuten ei voi kehittyä.

Jaksamiseen liittyy vahvasti lepo.  Liian usein käytämme suurimman osan ajastamme suorittamiseen, emmekä enää muista perimmäistä syytä miksi teemme asioita ja mikä saa meidät rentoutumaan.  Tasapainon löytäminen arjessa ja pienistä asioista nauttiminen lisäävät suuresti jaksamistamme. Mikä määrä energiaa vapautuukaan muuhun käyttöön, kun alamme miettimään syitä käyttäytymisemme ja uskomustemme takana.

Pysähdy. Uskalla olla keskeneräinen.

Kommentit
  • Salla Nieminen

    Olet tosi taitava kirjoittaja! Käytät hienosti omia esimerkkejä tukemaan lähdekirjallisuuden sisältöä, ja olet selkeästi pohtinut näitä asioita paljon. Välillä jäin pohtimaan, mitkä ajatuksista ovat omiasi ja mitkä lukemastasi kirjasta. Pieni kieliseikka: käytät kuinka-sanaa useammassa kohdassa vähän hassusti, esim. “Eerola kuvailee, kuinka…”. Pitäisi mielestäni olla “Eerola kuvailee, että…” Kannattaa kiinnittää tähän huomiota! Tosi hyvää tekstiä, ja täytyy myöntää että itselle aihekin kyllä kolahti!

    9.4.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close