Katsaus yleisimpiin urheiluvammoihin pesäpallossa

07.05.17 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 3
Kirja: Useita
Kirjan kirjoittaja: Useita
Kategoriat: Uncategorized

Johdanto

 

Lähdimme selvittämään taustoja yleisimpien pesäpallossa syntyvien loukkaantumisten ja vammojen takaa, koska toimimme Manse PP:n joukkueiden fysioterapeutteina meneillään olevan pelikauden ajan. Entuudestaan urheiluvammat sekä niiden paranemisprosessit ja hoitokeinot ovat olleet meille vieraita, joten aiheeseen oli syytä tutustua tarkemmin. Esseen tavoite onkin saada lisätietoa urheiluvammoista etenkin pesäpallon näkökulmasta, jotta osaamme toimia pelaajien kanssa tapaturman sattuessa pelikaudella. Työhön on valittu pesäpallossa tyypillisimmän tapahtuvia vammoja, joista tarkasteluun valikoitui olkanivelen sijoiltaanmenovamma, nilkan nivelsidevamma, sekä murtumat nilkan alueella. Toistaiseksi kyseisiä vammoja ei ole tullut eteemme tosielämässä, ja toiveenamme onkin aiheeseen tutustumisen jälkeen osata tarttua toimeen, jos pelaajat sattuvat loukkaamaan itsensä peli- tai harjoitustilanteissa.

Tutustuminen tietyn alueen vammoihin auttaa suunnittelemaan hoitoa ja kuntoutusta myös muiden alueiden saman tyyppisissä vammoissa. Vammamekanismin ja paranemisprosessin ymmärtäminen lisää tietämystämme vammoista ja kuntoutumisesta yleisesti, ulottuen muihinkin kuin urheilussa tapahtuviin vammoihin. Tuki- ja liikuntaelinvammojen tunteminen ja kuntouttaminen on merkittävä osa monen fysioterapeutin työtä, ja toiveenamme onkin saada aiheesta paljon lisäoppia vielä ennen valmistumistamme. Työskentely Manse PP:n kanssa opettaakin meille paljon aiheesta ja sen ympäriltä. Tavoitteenamme on myös antaa koko osaamisemme heidän käyttöönsä edesauttaaksemme osaltamme menestystä tämän kauden peleissä.



Olkanivelen sijoiltaanmeno – vauhdikkaiden lajien vamma

 

Yleisimpiä urheilussa tapahtuvia nivelten luksaatioita eli sijoiltaanmenoja ovat muun muassa polvinivelen luksaatio eli patellaluksaatio sekä olkanivelen sijoiltaanmeno. Patellaluksaa

tio on yleisin teini-ikäisillä tytöillä, ja vaatii syntyäkseen polven vääntöliikkeen. Altisitavia tekijöitä polvilumpion sijoiltaan menolla ovat yleinen nivelten löysyys tai huonosti kehittynyt polvilumpionivelen rakenne. Pesäpallossa sijoiltaanmenot kohdistuvat kuitenkin yleensä yläraajan alueelle, ja olkanivelen luksaatio onkin tyypillinen trauman aiheuttama vamma pesäpallon pelaajilla. (Terveystalo, 2012).

Olkaniveleen kohdistuvat voimakkaat iskut tai yläraajan äkilliset riuhtaisut altistavat olkanivelen luksaatiolle. Tavallisesti vamma syntyy olkanivelen päälle kaaduttaessa, kun olkaluu siirtyy pois nivelkuopastaan. Pesäpallossa tyypillisesti esiintyvät olkanivelen ääriloitonnuksessa sekä ulkokierrossa tehtävät heitot altistavat olkapään tukikudosten löystymiselle ja sitä kautta sijoiltaan menemiselle.  Lajiin kuuluvat myös voimakkaat syöksyt, mitkä altistavat olkapään sijoiltaan menolle sen päälle kaaduttaessa. Suurin altistus olkanivelen sijoiltaan menolle tulee voiman kohdistuessa anteriorisesti kyynärpäähän lisäten ulkokiertoa tai posteriorisesti olkapäähän, jolloin olkaluu pääsee liikkumaan anteriorisesti kehoon nähden. (Pohjolainen 2015.)

Sijoiltaan mennyt olkaluu oireilee kiputuntemuksena kättä liikuteltaessa, ja etenkin olkanivelen abduktio ja fleksio ovat rajoittuneita. Olkapäähän nivelen yläpuolelle saattaa syntyä kuoppa, kun olkaluun pää on liikkunut pois paikoiltaan. Käden puutuminen viittaa olkanivelen alueella kulkevien hermojen venymiseen tai puristumiseen sijoiltaan menon yhteydessä. (Saarelma, 2016)

 

Hoito & kuntoutus

 

Hoitoon tulee hakeutua aina, jos olkanivelessä tuntuu iskun tai riuhtaisun jälkeen voimakasta kipua, sen nostaminen ei onnistu tai olkanivelen muoto poikkeaa normaalista. Epäilty luksaatio todennetaan aina röntgenkuvilla, joiden avulla nähdään samalla mahdolliset syntyneet luumurtumat ja – vammat. (Pohjalainen, 2015).

 

Sijoiltaan mennyt olkanivel on aseteltava manuaalisesti takaisin paikoilleen. Lääkäri tekee manipulaation puuduttamalla ympäröivät hartialihakset, jotta olkaluun pään liikuttaminen takaisin paikoilleen onnistuu. Nivelen mennessä sijoiltaan myös ympäröivät kudokset, nivelkapseli- ja siteet vaurioituvat, joten olkavarsi on tuettava kantositeellä. Kantosidettä pidetään kolme viikkoa, minkä aikana on vältettävä olkanivelen ulkokiertoa ja ekstensiota. Liikeharjoittelu tulee aloittaa heti kantositeen poistamisen jälkeen, välttäen olkanivelen ulkokiertoa kuuden viikon ajan vamman syntyhetkestä. Leikkaushoitoa voidaan harkita, jos olkapää jää huomattavan löysäksi harjoittelusta huolimatta. Leikkauksella pyritään kiristämään nivelkapselin etuseinää olkapään vakauttamiseksi. (Saarelma, 2016).

 

Ensimmäisinä liikkeinä kantoliinan tai tukisiteen poistamisen jälkeen ovat olkapään kevyet liikuttelut, joilla pyritään palauttamaan nivelen liikerata –ja laajuus. Ensimmäisiä liikkeitä ovat olkapään pyörittely vuoroin etu- ja takakautta niin, että käsi roikkuu rentona vartalon vierellä sekä vammautuneen käden liu’uttaminen tason päälle eteenpäin kivun sallimissa rajoissa. Ensimmäisiin harjoitusliikkeisiin kuuluvat myös olkapään nostaminen (elevaatio) käden ollessa vartalon sivulla esimerkiksi pöydän päällä 90 asteen kulmassa. Harjoitteet on ohjattava tarkasti, ja varottava kompensaatioiden syntyä muualta vartalosta. Liikkeitä toistetaan 10-20 kertaa kolmesti päivässä. Kun liikkeet eivät tuota enää kipua, voidaan alkaa vahvistamaan olkaniveltä ympäröiviä lihaksia. Liikkeitä tehdään esimerkiksi kuminauhaa apuna käyttäen, ja alkuun vastuksen tulee olla hyvin maltillinen. Harjoitusohjelmaan otetaan ensin mukaan kuvassa näkyvät liikkeet A-C, joilla saadaan vahvistettua olkapään sisäkiertäjiä, olkapään asentoa tukevia lavan alueen lihaksia sekä olkapään takaosan lihaksia. Liikkeitä tehdään seuraavan kahden viikon ajan kahdesti päivässä 10-15 toistoa, jos kipu sen sallii. Jos harjoittelu alkaa tuottamaan kipua, vähennetään harjoitusmääriä ja palataan tekemään ensimmäisen vaiheen harjoituksia.

 

Kahden viikon jälkeen harjoitusohjelmaan otetaan mukaan olkapään ulkokiertäjiä vahvistava liike, sekä olkanivelen abduktio. Vastusta lisätään hiljalleen kaikkiin liikkeisiin. (Pohjalainen, 2015).

 

olkapääkunotutus

 

Harjoitusohjelma luksoituneen olkapään vahvistamiseksi. (Pohjolainen 2015.)

 

Olkanivelen sijoiltaanmenon ennaltaehkäisy

 

Olkapää pääsee sijoiltaan yleensä yllättävän iskun tai kaatumisen seurauksena, joten vammautumisen ennaltaehkäiseminen on vaikeaa. Entuudestaan kerran luksoitunut olkapää menee sijoiltaan helposti uudestaan, sillä olkaluun pään liikkuminen pois nivelkuopastaan vaurioittaa aina myös ympäröiviä kudoksia, jotka saattavat jäädä tapaturman seurauksena löyhiksi. Olkapään huolellinen kuntouttaminen ja ympäröivien kudosten vahvistaminen onkin siis erityisen tärkeää tulevien sijoiltaan menojen ennalta ehkäisemiseksi. Vahvat olkapään lihakset tukevat olkaluun asentoa nivelkuopassa, ja sitä kautta ehkäisevät sijoiltaanmenoilta.

 

Nilkkamurtuman hoito ja kuntoutus

 

Murtuma-käsitteellä tarkoitetaan luurakenteen pettämistä. Useimmat murtumat etenkin urheilun yhteydessä sattuvat kaatumis- tai putoamistilanteissa. Tällöin luu asettuu hetkellisesti tilanteeseen, jossa se kuormittuu sille asetettujen tehtävien yli. Ulkopuolisen kuormituksen nopeudella ja suunnalla on suuri merkitys siinä, miten todennäköisesti ja laajasti luu murtuu. Murtuman voi aiheuttaa myös luuhun kohdistuva suora isku, jolloin luu saattaa myös pirstoutua. (Hakala & Rönnlöf, 2013.) Tyypillisiä murtumia urheilijalla ovat esimerkiksi solisluun, ranteen, solisluun ja nilkan murtumat.

 

Murtuman yhteydessä yleensä myös eri pehmytkudokset kuten verisuonisto, hermosto tai sisäelimet vaurioituvat. Etenkin avomurtumassa, jossa murtuneen luun päät läpäisevät ihon, pehmytkudosvauriot voivat olla laajat. Umpimurtumassa murtuneen luun päät eivät läpäise ihoa. Murtuma voi olla epätäydellinen (luun osat pysyvät kiinni toisissaan ja murtumalinja ei läpäise luuta) tai täydellinen (luun päät irtoavat toisistaan). (Maijala & Ruuskanen, 2013.) Murtuman sattuessa vamma-alueen liikuttamista tulee välttää ja näkyvä verenvuoto tyrehdyttää. Vamma-alue tulee tukea mahdollisimman liikkumattomaksi lisävahingon välttämiseksi. Tuen tulee ylettää murtuman kummankin puoleisen nivelen yli. (Purmonen, 2010).

 

Eräs tyypillinen urheilijan luunmurtuma sijaitsee nilkassa, tarkemmin lateraalimalleolin murtuma. Käytämme lateraalimalleolin murtumaa esimerkkinä urheilijan murtumista. Lateraalimalleoli murtuu jalan supinaatiossa ja taluksen ulkokierrossa, ja tyypillinen tilanne tälle on kaatuminen. Usein samalla murtuu myös mediaalimalleoli, ja joskus vaikeammissa tapauksisa myös nilkan takakolmio murtuu jolloin puhutaan trimalleolaarimurtumasta. Murtuman paranemisennuste on yleensä hyvä, mutta siihen vaikuttavat useat tekijät. (Aliranta, Mutkala & Pitkänen.) Suurin osa murtumista paranee niin hyvin 1-2 kuukaudessa, että kuntoutuja ei tarvitse enää ulkopuolista tukea (esim. kipsiä). Säären murtumissa kuntoutumisaika voi olla pidempi, koska säären luu luutuu hitaammin. (Hakala & Rönnlöf.)

 

Nilkan murtuman fysioterapia eri vaiheissa

 

Murtuman satuttua tavoitteena on saada luun kappaleet optimaaliseen asentoon anatomisesti ja toiminnallisesti ajateltuna. Tämä suoritetaan manuaalisesti tai kirurgisesti. Sen jälkeen luut täytyy tukea hyvään asentoon paranemisen ajaksi. (Hakala & Rönnlöf.) Luun paranemisprosessi tapahtuu kolmessa vaiheessa: Inflammaatiovaihe (kesto 3-4 päivää), korjausvaihe (viikkoja) ja muodostumisvaihe (kuukausia – vuosia) (Heikkinen, 2009).

 

Kuntoutus immobilisiaation aikana

 

Inflammaatiovaiheessa murtuma-alue on tuettu liikkumattomaksi kipsin tai tukisiteen avulla ja on tärkeää huolehtia vapaiden nivelten liikuttamisesta ja murtuneen jalan lihasharjoittelusta. Harjoittelu vilkastuttaa verenkiertoa, ehkäisee turvotusta ja nopeuttaa vamma-alueen hiussuonten kasvua ja lihassyiden uusiutumista. Nilkan murtumissa vapaista nivelistä tärkeitä ovat erityisesti varpaiden nivelet ja lonkkanivel, koska ne voivat helposti jäädä liikuttelematta. Vamma-alueen lihasten harjoittelju onnistuu isometrisillä jännitysharjoitteilla. Kun murtuma-alue on tuettu liikkumattomaksi, lääkäri määrittelee yksilöllisen varaamisluvan painomäärän, joka riippuu murtuman vakavuudesta ja hoitolinjasta. Nilkkamurtumissa jalalle saa varata täyden painon yleensä neljän viikon kohdalla murtuman sattumisesta. (Hakala & Rönnlöf.)

 

Kuntoutus immobilisaation jälkeen

 

Nilkan kipsi poistetaan, kun lääkäri on todennut murtuman parantuneeksi röntgenin ja tutkimisen perusteella. Tärkeää on aloittaa normaalit arjen toiminnot ja pyrkiä varaamaan murtuneelle puolelle kivun sallimissa rajoissa. Alussa apuna voi olla kyynärsauvat. Kuntoutuja saa fysioterapeutilta ohjeet harjoitteisiin, joiden tavoite on palauttaa nilkan alueen lihasten voiman ja liikkuvuus. Jalkaterän on tarkoitus toimia iskunvaimentimena erilaisille iskuille ja nilkka välittää iskuja polveen, lonkkaan ja lannerankaan alaraajan osuessa alustaan. Tämä joustojärjestelmä voi häiriintyä immobilisaation aikana ja tämä on yksi tärkeä syy sille, miksi murtuneen nilkan huolellinen kuntouttaminen on tärkeää. Harjoittelu voi alussa aiheuttaa kipua ja turvotusta, mitä voidaan helpottaa tukisidoksella ja pitämällä raajaa kohoasennossa. Harjoittelua kuitenkin täytyy tehdä mutta ne voi aloittaa pienillä toistomäärillä ja lisätä kivun sallimissa rajoissa. (Hakala & Rönnlöf.) Tavoiteena kuitenkin on jo alussa päästä sellaisiin toistomääriin, joilla harjoitetaan kestovoimaa ja edetään asteittain kuormittavampaan harjoitteluun. Harjoittelun toistot on hyvä pitää 5-30 välillä. (Aliranta, Mutkala & Pitkänen.)

 

Immobilisaation jälkeisiä harjoitteita nilkan murtumasta kuntoutuvalle (alkaen vähiten kuormittavimmista):

 

  • Nilkan niveliä mobilisoivat harjoitteet esim. pyyhkeellä tai terapeutin tekemänä
  • Fleksio-ekstensiosuuntaiset voima- ja liikkuvuusharjoitteet ensin istuen ja myöhemmin seisten.
  • Vedessä tapahtuva harjoittelu
  • Tasapainoharjoitteet
    • Yhdellä jalalla seisomiset
    • Varpaillenousut
    • Kyykistymiset
  • Kun käveleminen onnistuu ontumatta normaalin kävelysyklin mukaan, voidaan edetä kevyisiin hyppy- ja juoksuharjoitteluihin.

 

Kuntoutumisen arvioiminen

 

Kun arvioidaan, onko nilkka kuntoutunut, olennaista on yksilön toimintakunnon taso ennen nilkan murtumista ja kuntoutumisen tavoitteet. Tavoitteita ei voi asettaa korkeammalle kuin mikä toimintakyky on aikaisemmin ollut. Esimerkiksi urheilijalla tavoitteet voivat olla verrattain korkeat; kilpailun pariin palaaminen. Kuntoutumista voidaan arvioida esimerkiksi kävely- liikkuvuus tai lihasvoimatesteillä tai raidiologisella kuvantamisella. (Hakala & Rönnlöf.)

 

Nilkan nivelsidevammat

 

Nilkan yleisin vamma on nyrjähdys. Nilkka kääntyy useimmiten ulkosyrjälle. Puolet kaikista nyrjähdyksistä tapahtuu urheillessa. Niveltä ympäröivät nivelsiteet venyvät tai repeytyvät osittain, jolloin nilkan ligamenttirakenteet löystyvät. Pienemmät nyrjähdykset jäävät usein hoitamatta, joka voi johtaa toistuviin nyrjähdyksiin. Hoitamaton nilkan nyrjähdys heikentää asento- ja liiketuntoa sekä tasapainoa ja altistaa jälleen uusille vammoille. (Terveyskirjasto 2012)

 

Syntyneen vammamekanismin avulla pyritään määrittämään vamman vakavuutta. Yleisimmin nilkan nyrjähdys hoidetaan konservatiivisesti, mutta jos turvotus ja kipu ovat todella voimakasta, niin ohjataan potilas lääkärille. Lateraalisista ligamenteista FTA-ligamentti on heikoin ja vammoista 66% onkin FTA:n repeytymiä. Nilkkaan kohdistuneen vamman seurauksena nilkasta tulee usein instabiili. (Heikkinen & Siren, 2014, 8) Nilkan sisäsivulla oleva viuhkamainen delta-ligamentti voi myös revetä, mutta ei juurikaan ilman murtumaa (Hoitonetti).

 

Vamman luokittelu

Nivelsidevammoissa käytetään luokitteluna asteikkoa I-III.

  1. Ensimmäisen asteen vamma

–         Lievin vamma, kyse venähdyksestä

–         Nilkka on stabiili

–         Kipua ja turvotusta esiintyy vain hieman

–         Ei toiminnan häiriöitä ja raajalle pystyy varaamaan painoa

–         Paraneminen: usein itsestään kahdessa viikossa

  1. Toisen asteen vamma

–         Kyse osittaisesta repeämästä

–         Nilkka on lievästi epästabiili

–         Kipua ja turvotusta esiintyy kohtalaisesti

–         Vetolaatikkotesti voi antaa hieman periksi, mutta tuntuu suhteellisen vakaalta

–         Kävely voi olla vaikeaa

  1. Kolmannen asteen vamma

–         Nivelsiteet kokonaan repeytyneet

–         Nilkka on epästabiili

–         Nilkka on äärimmäisen kipeä ja turvonnut

(Heikkinen & Siren, 2014, 8-9)

 

Paranemisprosessi

 

  1. Akuutti tulehdus (24-36 tuntia tapaturmasta)

–         Kudos tulehtunut ja turvonnut

–         Oireet: paikallinen turvotus, kuumotus ja punoitus

  1. Uudistumisvaihe (2vrk-3vk)

–         Muodostuu epäjärjestäytyneitä kollageenisäikeitä sidekudosverkosta ja fibrolasteista

  1. Uudelleenmuodostusvaihe (3vk->)

–         Kudoksen kuormittaminen todella tärkeää -> kollageenisäikeet järjestäytyneiksi ja vetolujuudeltaan vahvoiksi

 

Normaali kävely usein kivutonta noin kahdeksan viikon jälkeen. Suurin osa kokee nilkassa löysyyden tunnetta vielä vuodenkin jälkeen. (Heikkinen & Siren, 2014, 9-10)

 

Hoito ja kuntoutus

Akuuttihoito:

  1. Tapaturman sattuessa

–         Jalka kohoasentoon ja sidotaan kylmäpakkaus esim. joustositeellä vaurioituneen alueen kohdalle

–         Kylmähoitoa 4-6 kertaa päivässä, 20min kerrallaan

–         Ei saa kuormittaa 2-3 päivään, kyynärsauvat käyttöön

–         Nilkan koukistus- ja ojennusliikkeitä voi tehdä useita kertoja päivässä kivun sallimissa rajoissa

  1. 3 päivää tapaturmasta

–         Nilkkaa tukevien lihasten ja nivelsiteiden vahvistavat harjoitteet, kun jalkeilla oleminen onnistuu

  1. 2-3viikkoa taukoa urheilusta (Terveyskirjasto 2012)

Saattaa olla hyötyä

–         Nilkan tukiside (1-3vk)

–         Nilkkatuki (3-6vk)

–         Teippaus

 

Paraneminen saattaa kestää useita viikkoja, jopa puoli vuotta. (Terveyskirjasto 2012)

 

Konservatiivinen hoito nilkan vammoissa

 

Kliininen tutkiminen on suositeltavaa tehdä 4-7 päivää vamman jälkeen. Tällöin nilkkaa on helpompi tutkia, kun kipu ja turvotus on vähäisempää. (Heikkinen & Siren, 2014, 12)

Nilkan kuntoutus tähtää liikkuvuuden, voimaharjoittelun ja proprioseptiikan kehittämiseen. Terapeuttisen harjoittelun ensimmäinen tavoite on nilkan täyden liikelaajuuden saavuttaminen. Nilkan liikuttaminen aloitetaankin koukistus- ja ojennussuuntaan. Etenkin dorsifleksion liikelaajuus tulee saavuttaa. Pohkeen venyttäminen aloitetaan 2-3 päivän kuluttua vamman syntymästä ensin painovoima eliminoituna ja myöhemmässä vaiheessa seisoma-asennossa. Venytyksiä tehdään 3-5 kertaa päivässä, 10 x 15-30 sekuntia. (Heikkinen & Siren, 2014, 16-17)

 

Kun täysi liikelaajuus on saavutettu ja kipu on helpottunut, niin aloitetaan lihasvoimaharjoittelu. Lihasvoimaharjoittelu aloitetaan isometrisillä harjoituksilla kivuttomasti. Isometrisiä harjoituksia tulisi tehdä molemmilla jaloilla ja kaikkiin nilkan liikesuuntiin 10-12 toistoa 3-5 sekunnin staattisella jännityksellä. Kun isometriset harjoitteet sujuvat kivuttomasti, niin siirrytään dynaamiseen vastusharjoitteluun. Jälleen harjoitellaan kaikkiin neljään liikesuuntaan 2-3 sarjaa, 10-12 toistoa kaksi kertaa päivässä. Varpaillenousu, kanta- ja varvaskävelyä voidaan myös tehdä jos kipu ja nilkan hallinta sen sallii. Jalalle voi varata painoa heti, kun kipu sen sallii. (Heikkinen & Siren, 2014, 17)

 

Tasapaino- ja koordinaatioharjoitukset kehittävät tutkitusti proprioseptiikkaa, nilkan hallintaa ja vähentää nilkan “pettämisen” tunnetta. Tasapaino- ja voimaharjoittelu ovat oleellisia, jotta uusilta vammoilta vältyttäisiin. Kun kipu ei vaivaa enää pitkälläkään matkalla, niin harjoittelussa siirrytään progressiivisesti eteenpäin. Kävelyn jälkeen lisätään asteittain hölkkäilyä ja tämän jälkeen asteittain lajispesifisempiä harjoitteita. Urheiluun palaaminen on mahdollista usein 4-6 viikon kuluttua vammasta, vamman laadusta riippuen. (Heikkinen & Siren 2014,) Liian aikainen palaaminen takaisin urheiluun estää nivelsiteen paranemisen ja johtaa usein uusiutuvaan nilkan nivelsidevammaan.

 

Pohdinta

 

Fysioterapeutin rooli urheilujoukkueessa

 

Joukkueen fysioterapeutin rooli on erittäin oleellinen. Fysioterapeutin roolina on usein tehdä päätös siitä, voiko pelaaja jatkaa pelaamista vai tarvitaanko hoitoa. Usein varsinkin pelien aikana urheilijalla on kilpailutilanteesta johtuen adrenaliinia veressä, joten täytyy huomioida mahdollinen kivun aliarviointi. Lisäksi valmentajalta tulee myös usein painetta, että pelaaja pitää saada takaisin peliin. Fysioterapeutin työhön urheilujoukkueessa haasteita tuo nopeassa tilanteessa syntyvät erimielisyydet fysioterapeutin, pelaajan ja valmentajan välillä. Pelaaja haluaa usein nopeasti takaisin kentälle ja valmentaja haluaa mahdollisesti pelaajaakin enemmän, että pelaaja on taas pelikentillä. Fysioterapeutti haluaa samaa, mutta vasta kun pelaajan terveys sen sallii.

Lääkäreillä on myös roolinsa urheilujoukkueessa. Isommilla seuroilla lääkäri voi olla urheilujoukkueen toiminnassa päivittäin, mutta useimmissa seuroissa lääkäripalvelut on ulkoistettu vakuutuksen kautta. Tällöin lääkäri ei ole harjoitus- ja kilpailutilanteissa läsnä, mutta lääkärin rooli tulee ottaa huomioon rakennettaessa yhteisiä toimintatapoja. Vakavasti loukkaantuessaan urheilija ohjataan lääkärin vastaanotolle. Lääkäri tekee diagnoosin urheilijan loukkaantumisesta ja fysioterapeutin on tärkeää olla tietoinen diagnoosista ja kuntoutusohjeista. Fysioterapeutin roolina on valvoa, että pelaaja noudattaa kuntoutusohjeita ja rajoitteet täytyy tulla selväksi myös valmentajalle. Loukkaantuminen harvoin estää harjoittelua täysin, joten fysioterapeutin on osattava soveltaa pelaajan kuntoutusohjelmaa sellaiseksi, ettei se hidasta tai estä loukkaantumisesta kuntoutumista. Joukkueen fysioterapeutti tuntee pelaajan ja usein myös lajin ulkopuolista lääkäriä paremmin, joten varsinainen kuntoutus on usein fysioterapeutin ohjattavana.

 

Miten fysioterapeutti ja joukkue toimii loukkaantumistilanteissa?

 

Akuuttien vammojen sattuessa juuri fysioterapeutin on oltava osaava ja tutkia vamman laatua ja tunnistaa tyypillisten urheiluvammojen oireet. Fysioterapeutin on myös otettava rooli ja kieltää pelaajaa pelaamasta mikäli vamma on vakava. Pelin aikana urheilija harvoin itse tajuaa tai haluaa jättää peliä kesken. Lisävammoilta välttyäkseen fysioterapeutti voi joskus joutua kieltämään pelaajaa pelaamasta ja ilmoittamaan valmentajalle, että pelaaja ei pysty jatkamaan. Tällaisina hetkinä fysioterapeutti harvoin on kiitetyimmässä asemassa, mutta näissä tilanteissa pitää miettiä kokonaisuutta ja katsoa yhtä peliä pidemmälle. Loukkaantumisen hetkellä ei saa olla epäselvyyttä siitä, kuka tekee viimekädessä päätöksen, voiko pelaaja jatkaa peliä vai ei. Isoimmissa seuroissa on mukana myös lääkärit, jotka eväävät pelaajalta peliluvan kesken pelin, jos sille on tarvetta, mutta etenkin Suomessa varsinkin pienemmissä seuroissa resurssit harvoin riittävät pitämään lääkäriä jokaisella pelireissulla mukana.

 

Esimerkiksi nivelsiteiden nyrjähdysvammoissa fysioterapeutin on tutkittava, kuinka stabiililta nivel tuntuu, tiedusteltava kipua ja havainnoitava tulehdusta. Akuuttia vammaa hoidetaan kuitenkin kylmähoidolla. Urheilufysioterapeutin työ on haastavaa, koska fysioterapeutin tulee päättää onko pelaaja vielä pelikykyinen pienestä vammasta huolimatta. Jos pelaaja jatkaa hoitotoimenpiteiden jälkeen peliä, niin viimeistään pelin jälkeen on jatkettava pienenkin vamman hoitoa ja sen kuntoutusta. Sijoiltaanmenot ovat lähtökohtaisesti nivelsidevammoja helpompi havainnoida. Sijoiltaanmenot ovat selkeitä havaita niille tarkoitetuilla testeillä ja palpaatioilla. Hoitohenkilökunta laittaa sijoiltaan menneen raajan paikalleen, jonka jälkeen tulisi alkaa fysioterapeuttinen kuntoutus.

 

Urheilija kohtaa usein pieniä vaivoja, jotka kaikki eivät välttämättä vaadi lääkärikäyntiä. Fysioterapeutilla täyty olla taito tutkia vammaa siinä määrin, että osaa tehdä arvion tarvitseeko pelaaja lääkärikäyntiä. Usein jos kipu ei ole kovin kova ja vaka,vemmat loukkaantumiset on suljettu pois tutkimalla, oikea hoitomuoto on kylmä, koho ja kompressio. On tärkeää, että fysioterapeutti painottaa pelaajalle KKK-hoidon tärkeyttä ja sitä, että lievänkin loukkaantumisen jälkeen harjoittelusta täytyy pitää taukoa tai vähintään muokata harjoittelu sellaiseksi, että se ei hidasta loukkaantumisesta toipumista. Epätäydellisesti kuntoutetut vaivat voivat usein johtaa kompensatorisiin liikemalleihin, jotka altistavat uusille loukkaantumisille. Fysioterapeutti onkin avainasemassa loukkaantumisten ehkäisyssä: raajojen linjaukset, hallinta, peliasennot ja liikemallit ovat kaikki havainnoitavia asioita, jotka usein antavat viitteitä loukkaantumisriskistä. Lajivalmennuksessa edetään usein ajatuksella, että perustaidot tulee olla hallussa ennen kuin siirrytään haastavampiin harjoituksiin. Sama tulee päteä myös fysiikan osalta. Perusliikkuminen, -voima ja -hallinta tulee olla myös hallussa ennen kuin siirrytään haastavampiin liikkeisiin.

 

Jos pelaaja käy lääkärillä loukkaantumistilanteen jälkeen, lääkäri tekee diagnoosin urheilijan loukkaantumisesta. Tällöin fysioterapeutin on tärkeää saada tieto diagnoosista ja kuntoutusohjeista. Fysioterapeutti valvoo, että pelaaja noudattaa kuntoutusohjeita ja rajoitteet täytyy tehdä selväksi myös valmentajalle. Loukkaantuminen harvoin estää harjoittelun täysin, joten fysioterapeutin osana on soveltaa pelaajan treeniohjelmaa sellaiseksi, ettei se hidasta tai estä loukkaantumisesta kuntoutumista.

 

Esseen anti meille

 

Tämän esseen kirjoittamisen myötä meillä on parempi käsitys siitä, minkälaisia loukkaantumisia pesäpalloilijat voivat kohdata. Jotta saamme paremmat työkalut tutkimiseen akuutin loukkaantumisen sattuessa, seuraava askel on etsiä lisää tietoa yleisimpien loukkaantumisten oireista ja laajentaa omaa manuaalisen tutkimisen taitoa. Pesäpallokausi alkaa pian ja nyt olisi oikea hetki keskustella valmentajien kanssa siitä, kuka päättää pelaajan peli- ja harjoituskelpoisuudesta. Myös täytyy sopia, miten toimitaan, jos pelaaja vaatii pitkää kuntoutusta lajiharjoitusten ja pelien sijaan. Meidän täytyy oppia lisää pesäpalloilijoiden harjoitusrutiineista, jotta osaamme sanoa loukkaantumistilanteissa, mitä on lupa tehdä ja mitä ei. Toivomme, että kukaan ei kauden aikana loukkaannu, mutta jos niin käy, meille tulee erinomainen tilanne testata oppimiamme taitoja käytännössä.

 

LÄHTEET

 

Aliranta, M., Mutkala, M. & Pitkänen, H. 2012. Nilkkamurtumasta kuntoutuminen – Ohjeita nilkkamurtumasta toipuville potilaille. Opinnäytetyö. Tampereen Ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusohjelma.

 

Hakala, V. & Rönnlöf, S. 2013. Kuntoudu nilkkamurtumasta – opas Vaasan keskussairaalan nilkkamurtumapotilaille. Opinnäytetyö. Seinäjoen Ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusohjelma.

 

Heikkinen P. & Siren S. 2014. Nilkan lateraalisten nivelsidevammojen akuuttihoito ja alkuvaiheen terapeuttinen harjoittelu. Opinnäytetyö. Fysioterapian koulutusohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/83472/Opinnaytetyo_heikkinen_siren.pdf?sequence=1

 

Maijala, N. & Ruuskanen, A. 2013. Kuntoutuminen volaarisella levyllä kiinnitetystä värttinäluun murtumasta. Opinnäytetyö. Tampereen Ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusohjelma.

 

Nilkan nivelsidevammat. Hoitonetti
http://www.hoitonetti.fi/sairaudet/nilkan_nivelsidevammat/

 

Purmonen, S. 2010. Yleisimmät jääkiekkovammat ja niiden ensiapu. Opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma.

 

Saarikoski R., Stolt M. & Liukkonen I. 2012. Nilkan nyrjähdys. Terveyskirjasto Duodecim.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00175

 

Pohjolainen, T. 2015. Lääkärikirja Duodecim. Terveyskirjasto-

Kipeä olkapää. Viitattu 21.4.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01041

Pohjolainen, T. Lääkärikirja Duodecim. 2015. Olkanivelen sijoiltaanmeno – harjoitusohjelma. Viitattu 21.4.2017.  http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01040

Saarelma, O. 2016. Terveyskirjasto. Olkanivelen sijoiltaanmeno. Viitattu 21.4.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00651

Terveystalo. Yleisimmät vammat: Pesäpallo. 2012. Viitattu 21.4.2017

//www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Urheilijat-ja-aktiiviliikkujat-Sport/Tietoa-urheiluterveydesta/Yleisimmat-vammat-Pesapallo/

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!