Soluessee: Janne Roivas (Motive) & Jani Ikonen (Motive)

Johdanto

Kansainvälistyminen on nykypäivää. Tarkoitti tämä sitten monikulttuurisessa työympäristössä toimimista tai yrityksen toimimista ulkomaan markkinoilla. Käsittelemme esseessä yrityksen kansainvälistymisen vaiheita ja toiminnan edellytyksiä sekä johtamista monimuotoisessa työympäristössä.

Suomen Yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2017 julkistaman pk-yritysbarometrin mukaan 23% prosentilla pienistä ja keskisuurista yrityksistä on kansainvälistä liiketoimintaa. Suomen pienistä ja keskisuurista yrityksistä noin 65 000 vievät tavaroita tai palveluita ulkomaille tai harjoittavat muuta liiketoimintaa ulkomailla. (Kauppalehti 2017.)

Kansainvälistyminen

Kansainvälistyvän yrityksen alkuvaiheeseen kuuluu kolme strategiaa, jotka ovat:

1. Miksi kansainvälistyä?
2. Minne kansainvälistyä?
3. Miten kansainvälistyä valitulla kohdemarkkinalla?

Kansainvälistymisestä on olemassa useita määritelmiä, joita voidaan tarkastella niin pienten kuin keskisuurtenkin yritysten näkökulmasta. Kansainvälisen operaatiomuodon valinnan lisäksi kansainvälistyminen asettaa vaatimuksia yritykselle markkinoiden, tuotteiden ja palveluiden, organisaation rakenteen, henkilöstön, rahoituksen ja organisaation näkökulmasta. Yrityksen kansainvälistyminen voi tarkoittaa myös ulkomaisia työntekijöitä ja työkielen vaihtumista yrityksessä, ulkomaisia yhteistyökumppaneita tai tuontia ulkomailta. Pohjoismainen malli kansainvälistymisestä tarkoittaa yrityksen näkökulmasta vähittäin lisääntyvää sitoutumista kansainvälisiin operaatioihin ja tätä kautta asiakaskunnan laajenemista. Yrityksen laajeneminen ulkomaille tapahtuu samalla tavalla kuin kotimaassa laajeneminen markkinoille: edetään ensin niille markkinoille, jotka sijaitsevat lähellä ja joista on helppo aloittaa. Suomessa toimivien yritysten kannalta kansainvälistyminen useimmiten tapahtuu Viroon, Ruotsiin tai Venäjälle. (Ahokangas & Pihkala 2002, 15.)

Kotimaisten markkinoiden jäädessä liian suppeiksi, yritys pyrkii yleensä kansainvälisille markkinoille. Kansainvälistymisprosessi voi käynnistyä myös silloin, mikäli tuotteella on ulkomaalaista kysyntää. Kansainvälisille markkinoille laajentaminen voi olla ajankohtaista myös silloin, kun kohdemaassa ei ole tarjolla kyseistä tuotetta tai palvelua. (Mäkinen 2011, 38.)

Kansainvälistymisen takana on usein luonnollinen jatkumo yrityksen omalle kasvu- ja kehitysstrategialle. Kotimaisten yritysten kansainvälistymisen päätekijöinä ovat tutkimusten mukaan olleet kotimarkkinoiden avoimuus ja pienuus sekä maantieteellisesti syrjä sijainti. Kansainvälistymiseen vaikuttaa myös olemassa olevat kontaktit, työntekijöiden kansainvälisen markkinoinnin osaaminen, henkilöstön koulutus, kansainvälinen tausta, kokemus ja sitoutuneisuus yrityksessä. Yrityksen kansainvälistymiseen voi vaikuttaa myös ulkoiset tekijät, joihin kuuluvat kohdemarkkinoiden kysyntä, tilaukset, samalla alalla toimivan yrityksen onnistuminen samoilla markkinoilla ja mahdollisen ulkomaisen jakeluportaan kasvutavoitteet. (Vahvaselkä 2009, 61-63.)

Kansainvälistymiseen vaikuttaa monet tekijät, joihin kuuluvat valittu toimintaympäristö, toimintamuoto ulkomailla, yrityksen kansainvälinen kehittyminen, osaaminen, yrityksen johtaminen ja sen rakenne. Nämä kuuluvat myös olennaisena osana kansainvälistymisstrategiaan. Jokaisella yrityksellä on omanlaisensa strategia ja käsitys siitä, mitä se tarkoittaa ja millainen se on sisällöltään ja toteutukseltaan. (Ahokangas & Pihkala 2002, 85-86.) Menestyksellinen toiminta vaatii ymmärrystä kansainvälisen liiketoiminnan edellytyksistä ja käytännön toimista liittyen toiminnan käynnistämiseen ja sen toteuttamiseen. Yrityksen on tunnettava toimintoihin liittyvät keskeiset erot eri maissa. Kansainvälinen toiminta eroaa kotimaankaupasta monella tavalla ja sen käynnistäminen on pitkä monivaiheinen prosessi. Toimintatavat, kulttuuri, arvot sekä kysyntä- ja tarjontatilanne voivat vaihdella suurestikin maasta riippuen. Yrittäjällä tulee olla tuntemusta myös kotimaankaupasta poikkeaviin juridisiin asioihin. (Yrittäjät 2014.)

Kansainvälistymisen ensimmäinen vaihe on vientitoiminnan aloittaminen, jolloin henkilöstöasiat eivät vielä tuo suuria muutoksia yrityksen toimintaan. Tällöin yritykseen palkataan myyntihenkilö, joka vastaa ulkomaankaupasta. Kansainvälistymisen toiseen vaiheeseen kuuluu monessa tapauksessa myyntikonttorin perustaminen ulkomaille, joka edellyttää myyntihenkilöstön palkkausta. Kansainväliset henkilöstöasiat tulevat ajankohtaisiksi, kun yritys perustaa oman tuotantoyksikön. Henkilöstötoiminnot muuttuvat, kun ulkomaan ”komennuksille” lähtevien työntekijöiden määrä kasvaa. Kotimaan henkilöstöammattilaiset ovat vastuussa perustettavan tuotantoyksikön henkilöstöstä, toimintamallien kehittämisestä sekä henkilöstöä koskevista päätöksistä. (Mäkinen 2011, 38-39.)

Tuotteita voidaan joutua mukauttamaan maasta riippuen, sillä tuote ei välttämättä ole sellaisenaan valmis toisen maan markkinoille. Esteinä tavaroiden tai palveluiden kaupan viennissä tai tuonnissa voivat olla esimerkiksi erilaiset määräykset tai viranomaisten toimenpiteet. Erilaiset standardit, tarkastus-, testaus- tai sertifiointivaatimukset voivat olla kaupanesteitä. Myös tuontilisensiointi, -kiintiöt, -kiellot ja tullausmenettelyt rajalla voivat tuottaa hankaluuksia, unohtamatta vaadittuja erityisasiakirjoja. Vientitavan valinta onkin yksi yrityksen keskeisimpiä päätöksiä. Kansainvälisillä markkinoilla toimiminen edellyttää arvolisäverolainsäädännön tuntemista kotimaassa sekä ulkomailla. Kansainvälisen toiminnan käynnistämisestä aiheutuu muutoksia myös yrityksen rahoitustarpeeseen. Vientitoimintaan tarvitaan rahaa jo suunnitteluvaiheessa ja maksuajat ovat huomattavasti pidempiä verrattuna kotimaankauppaan. Ulkomaankaupassa tarvitaan aina asiakirjoja. Oikeat asiakirjat varmistavat sen, että maksut hoituvat asianmukaisesti ajallaan ja tavarat löytävät perille. (Yrittäjät 2014.)

Henkilöstöjohtaminen kansainvälistyvässä yrityksessä

Kansainvälistyvän yrityksen kasvu ja muutokset tuovat mukanaan muutoksia myös henkilöstöjohtamiseen. Asioiden toteutus, kontrollointi ja koordinointi muuttuu ja samalla joudutaan ottamaan huomioon uusia kulttuurillisia, kielellisiä, lainsäädännöllisiä ja sopimuksellisia asioita. (Ahokangas & Pihkala 2002, 132.) Henkilöstöjohtamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla yritys takaa omien henkilöstöresurssiensa mahdollisimman tehokkaan käytön. Nämä sisältävät mm. työsuoritusten arvioinnit, rekrytoinnin, henkilöstösuunnittelun, valmennuksen, henkilöstön kehittämisen sekä yleiset työsuhdeasiat. (Mäkinen 2011, 36-37.)

Kansainvälinen liiketoiminta kuitenkin ulottuu kansainvälisten rajojen yli, jonka takia toimintaympäristö sekä myös strateginen tilanne ovat erilaiset ja aiempaa monimutkaisemmat. Kansainväliset erot vaikuttavat toiminnan organisointiin, sillä kansainvälisessä ympäristössä kehitetyt johtamismallit eivät ole joka paikassa samat johtuen kulttuurisista sekä institutionaalisista eroista. (Mäkinen 2011, 35-37.) Arvot ja prioriteetit päätöksiä tehdessä eroavat toisistaan eri kulttuureissa. Arvomaailma vaikuttaa yksilön suhtautumiseen kanssaihmisiä, esimiestä, työtovereita, alaisia, kansainvälisiä suhteita ja kansainvälisessä yrityksessä toimimista kohtaan. Kansainvälisissä ja monikulttuurisissa johtotehtävissä toimivien henkilöiden on oltava ennakkoluulottomia menestyäkseen johtajana. Eri kulttuurien eroavuuksien tunnistaminen on avainasemassa tässä tehtävässä. (Passila 2009, 3.)

Johtamistaidoilla tarkoitetaan menetelmää, jolla saadaan alaiset toimimaan asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Etenkin kansainvälisessä yrityksessä väärinymmärretyksi tulemisen riskit ovat huomattavasti korkeammat kuin muualla. Johtavassa asemassa toimivan henkilön tulee sopeutua ja omaksua kohdemaan kulttuuri. Omien näkemysten sijaan johtajan on erityisen tärkeää mukautua olosuhteisiin. Omien käytösnormien ja toimintatapojen siirtäminen uuteen ympäristöön on lähes mahdotonta. Tämän sijaan työntekijöiden tulisi antaa keksiä omia vaihtoehtoisia ratkaisuja, joka lisää motivaatiota ja johtajan mahdollisuuksia onnistua uudessa ympäristössä. (Passila 2009, 23.) Henkilöstöjohtamisen yksi tärkeistä näkökulmista on ihmisten johtaminen eli leadership, joka on suomennettuna johtajuus. Kovaan asioiden johtamiseen on käytetty sanaa management. (Ahokangas & Pihkala, 2002, 133.)

Siihen, miten ihmiset toimivat yrityksessä ja haluavat heitä johdettavan, vaikuttavat monet tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi ihmisten yksilölliset mieltymykset ja persoonalliset erot, ammatti ja koulutus, ikä ja sukupuoli. (Ahokangas & Pihkala 2002, 133.)

Johtajuudesta voidaan luokitella eri ulottuvuuksia, joita on:

1. Tuotannon korostaminen – tuottavuuden ja tehokkuuden korostaminen ja parantaminen
2. Työn mahdollistaminen – työnteon kannalta tarpeellisten asioiden hankkiminen
3. Tunnustus – hyvän suorituksen huomiointi ja osoittaminen
4. Palkitseminen – hyvän suorituksen palkitseminen ja siihen kannustaminen
5. Arvostelu – huomauttaminen huonosta suorituksesta tai sääntöjen rikkomisesta
6. Huomioon ottaminen – avoin, tukeva ja ystävällinen suhtautuminen alaisiin
7. Yksilöllisyyden huomiointi – kunkin alaisen kohteleminen yksilönä
8. Päätöksentekoon osallistuminen – alaisten mielipiteiden huomioon ottaminen päätöksissä
9. Itsenäisyys ja vastuun antaminen – alaisten omin päätösten salliminen esimerkiksi työtavoista
10. Yhteistyön mahdollistaminen – yhteistyön ja ystävällisyyden edistäminen alaisten keskuudessa
11. Konfliktin johtaminen – auttaminen alaisten välillä esiintyvien konfliktien purkamisessa
12. Roolien kirkastaminen – työryhmien sääntöjen, työnkuvausten ja tehtävien valvonta
13. Tavoitteen asettaminen – tavoitteellisuuden ja yksilöllisten tavoitteiden korostaminen
14. Suunnittelu – suunnitelmallisuuden seuraaminen ja korostaminen
15. Tiedottaminen – suunnitelmien ja työhön liittyvien tietojen välittäminen työntekijöille
16. Koordinointi – koordinoinnin seuranta, korostaminen ja parantaminen
17. Innostaminen – työn arvostuksen ja merkityksen korostaminen
18. Aloitteellisuus – uusien toimintatapojen ideointi ja käyttöön kannustaminen
19. Visioiden välittäminen – oman ja organisaation vision esittäminen työntekijöille

(Ahokangas & Pihkala 2002, 133-134.)

 Pohdinta

Kansainvälistyminen koetaan monesti vain suurten yritysten mahdollisuutena, mutta nykyään entistä enemmän myös pk-yrityksiä siirtyy ulkomaille harjoittamaan toimintaansa. Nykypäivänä pk-yritysten laajeneminen ulkomaille on huomattavasti helpompaa kuin aiemmin. Tämän selittää varmasti suurelta osin se, että koko toimintaa ei tarvitse siirtää ulkomaille, jotta voi toimia kansainvälisesti. Vuosien saatossa myös yrityksen kansainvälistymiseen liittyvät kustannukset ovat pienentyneet huomattavasti. Esimerkiksi työntekijöiden ei tarvitse olla välttämättä fyysisesti läsnä, vaan yhteydenpito onnistuu helposti ympäri maailmaa. Yrityksen kansainvälistyminen voi johtua monesta eri tekijästä. Toisilla tämä tarkoittaa puhtaasti yrityksen kasvua, jolloin kotimaan markkinat jäävät liian pieneksi ja yritys laajentaa toimintaansa ulkomaille. Toisinaan taas palvelulla tai tuotteella on enemmän kysyntää kansainvälisillä markkinoilla, joka pakottaa yrityksen ulkomaille ulkoisista tekijöistä johtuen.

Henkilöstön johtaminen ja toimintatapojen omaksuminen vie aikansa. Eri kulttuureissa toimintatavat voivat vaihdella suuresti. Monikulttuurisessa toimintaympäristössä työskenteleminen mahdollistaa uuden oppimista ja omien menetelmien kyseenalaistamista. Tärkeintä johtamisessa on johtaa ihmisiä, eikä tiettyä prosessia. Säännöt ja tavoitteet tulevat kuitenkin olla yhtenäisiä ja kulttuurista riippumattomia. Monikulttuurilliset työympäristöt yleistyvät, vaikka yritys itsessään toimisikin vain kotimaassa. Uudistuva ympäristö asettaa omat haasteensa, mutta tarjoaa varmasti myös paljon uutta.

LÄHTEET

-Ahokangas, P. & Pihkala, T. 2002. Kansainvälistyvä yritys. Edita Prima Oy: Helsinki.

-Kauppalehti 2017. Pk-yritysten kansainvälistyminen on kiihtymässä. Luettu 24.8.2018. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/pk-yritysten-kansainvalistyminen-on-kiihtymassa/ArnhbRUx

-Mäkinen, U. 2011. Henkilöstöjohtaminen kansainvälistyvässä yrityksessä. Liiketalouden ja matkailun koulutusohjelma. Vaasan ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

-Vahvaselkä, I. 2009. Kansainvälinen liiketoiminta ja markkinointi. Edita Prima Oy: Helsinki.

-Passila, E. 2009. Johtaminen globalisaatiossa – teoria ja käytäntö. Saarijärven Offset Oy: Saarijärvi.

-Yrittäjät 2014. Kansainvälinen toimintaympäristö. Luettu 24.8.2018. https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/kansainvalistyminen/opas-kansainvalistymiseen/kansainvalinen-toimintaymparisto-317956