Soluessee: Eetu Mäkelä & Reeta Vuotila

”Sokraattinen dialogi = Sokraattinen metodi tai sokraattinen dialogi on Sokrateen käyttämä filosofinen menetelmä, jossa hän esittää kysymyksiä, joiden kautta keskustelukumppani huomaa itse oman ajattelunsa hämäryyden ja ristiriitaisuuden.” (Tieteen termipankki, 2018)

Dialogi on yksi tärkeimmistä oppimisen työkaluista, joita käytetään Proakatemialla 2,5 vuoden opiskeluiden aikana. Tietoisesti dialogia harjoitetaan opiskeluympäristössä kahdesti viikossa, yhteensä kahdeksan tunnin ajan. Dialogi ei saa olla pelkkää puhetta, vaan vuorovaikutusta sekä yhdessä ajattelua. Dialogin aikana uudet ideat, viisaat ajatukset sekä jokaisen yksilön äly tulee esille jokaiselle itselle parhaalla katsomalla tavalla. Dialogin aikana toimintaa ei kohdisteta yhteen tiettyyn ihmiseen vaan että toimintaa harjoitetaan yhdessä toisen henkilön kanssa. Dialogissa on ydin, jonka ympärillä tulee pysyä. Parhaimmassa tapauksessa dialogi on puolueetonta, rakentavaa keskustelua jossa otetaan jokaisen näkökulmat ja motiivit huomioon. Jokainen meistä kommunikoi ja viestii, joko tahattomasti ja tahallaan, mutta dialogin käyttäminen yksityis- tai liike-elämässä tuottaa ongelmia. Jos suun avaaminen sekä puheen tuottaminen ei luo haasteita niin miksi dialogin luominen ja ylläpitäminen on hankalaa? Kenen vastuulla on toimiva dialogi? (Isaacs 1999, 17-19)

Dialogia on vaikea kehittää, mikäli sen olemassaoloa ei itse tiedosta. Dialogin kehittäminen vaatii myös kehitettävien kohteiden huomaamisen. Dialogin toimiessa, sen toimivuutta ei tarvitse kyseenalaistaa eikä sitä tarvitse epäillä. Dialogissa ei ole kysymys kilpailusta kenen mielipiteestä välitetään eniten tai kuka sai mielipiteensä johdosta eniten arvostusta. Oma henkilökohtainen mielipide tulisi jäädä taka-alalle ja olla avoin jotta yhteinen ratkaisu ja määränpää voidaan saavuttaa. Yleisesti dialogista moni ajattelee keskustelua, jossa on monta osallistujaa. Jotta dialogissa voi onnistua muiden kanssa, tulee osata keskustella dialogista itsensä kanssa – kuinka hyvin osaan kuunnella ja puhua itseni kanssa? Vanha sanonta, harjoitus tekee mestarin”, pitää paikkaansa myös tässä asiassa. (Isaacs, 1999, 79-80 & Senge ym. 1994, 358).

Osana kahden ja puolen vuoden kestävää opintojaksoa, perustetaan oman tiimin kesken yritys. Tiimit on jaettu ennen opiskeluiden aloittamista persoonallisuustestien perusteella. Tiimimme perusti menestyksekkäästi Projektitoimisto Massiven. Aloittaessamme yhteisen taipaleemme dialogin harjoittamisen osalta, oli keskustelu ja vuorovaikutus kaikkea muuta kuin sujuvaa. Viittasimme saadaksemme puheenvuoron, puhuimme toistemme päälle ja osa jäi kovaäänisimpien varjoon vailla omaa julkituotua mielipidettä keskusteltavasta asiasta. Viikkojen (ja kuukausien) kuluessa keskustelutaidot jokaisen osalta ovat onneksi menneet parempaan päin. Tahmainen alku johtui sen lisäksi, ettemme tunteneet toisiamme, myös siitä, että tiimissämme ei ollut luottamusta toisiamme kohtaan. Myös avoimuus ja nimenomaan kunnioitus olisivat luoneet turvallisen keskusteluympäristön, joka on edellytys hyvän dialogin alkuun saamiselle (Isaacs 1999, 161). Tiimimme lisäksi dialogia on harjoittanut osakseen myös valmentajamme, jonka uskomme salaa toiminnallaan olevan ohjannut keskustelua haluttuun, rikkaampaan ja syvempään, suuntaan esittämällä kysymyksiä vastausten sijaan. Kuitenkin dialogi olisi voinut olla toimivaa alusta asti, mikäli dialogin neljä pääelementtiä olisivat olleet jokaisella kunnossa: kunnioittaminen, kuunteleminen, odottaminen ja suoraan puhuminen. Jokainen edellä mainituista asioista tuntuu ja kuulostaa helpolta mutta jos asia tosiaan olisi näin, kehittymistä ei olisi tapahtunut. Miten ”perustaidot” voivat puuttua niin monelta aikuiselta, vaikka ne ovat itsestäänselvyyksiä?

Isaacs toteaa kuitenkin todellisen ja syvällisen dialogin esiintyvän valitettavan harvoin, sillä ihmisillä on taipumus paeta tilanteista, joissa vaaditaan äärimmäistä avoimuutta, arvostusta ja malttia, sillä toisen mielipide ei ole toista tärkeämpi, ja tutustutaan uusiin ja syvällisempiin ajatuksiin ja aiheisiin.

Voitaneen siis katsoa asiaa myös niin, että jokainen Proakatemialta valmistunut tiimi ja yksilö on tietyllä tapaa edelläkävijä dialogin suhteen mitä tavalliseen työelämään ja työpaikkakulttuuriin tulee. Itsestäänselviltä perusasioilta kuulostavien neljän dialogin edellytyksen oppimiseen menee tiimeiltä ainakin vuoden päivät, jonka jälkeen pitäisi alkaa tavoitella todellisempaa ja syvällisempää dialogia, joka syntyy luontaisesti tiimin sisällä. Se, kuinka moni tiimi kykenee saavuttamaan tuon “täydellisen dialogin”, on itsessään mysteeri myös allekirjoittaneille, mutta oman tiimin dialogin tasoon peilatessa on suhteellisen helppo tehdä valistunut arvaus – harva tiimi saavuttaa koskaan syvällisen ja luontaisen dialogin tason. Aikaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi, sillä dialogin kehittäminen ja sen taitojen saloihin kiinni pääseminen vaatii aikaa ja kärsivällistä hiomista.

Dialogin edellytykset:

Kuunteleminen
Dialogin sydämenä pidetään kuuntelemista. Kuunteleminen on keskittymisen kohdistamista sekä havainnointia. Kuuntelu on sisäisen hiljaisuuden kehittämistä. Suurelle osalle tämä tuottaa ongelmia koska tähän ei tietoisesti panosteta eikä välttämättä ollenkaan ymmärretä tämän tärkeyttä. (Isaacs 1999, 84-86) Jotta pystyt kuuntelemaan muita, tulee sinun ensisijaisesti kuunnella itseäsi. Tiimissämme olen huomannut että olemme varsinkin kuluneen vuoden aikana oppineet kuuntelemaan enemmän toisiamme. Pystymme aistimaan äänen painosta ja jopa toisen ilmeistä ja eleistä minkälainen päivä tai fiilis puhujalla on. Kuunteleminen ei näin ollen tapahdu pelkästään korvilla.

Arvostaminen
Arvostus ja kunnioitus ovat ihmisten kohtelemista yhdenvertaisena. Jotta pystymme saavuttamaan oikean dialogin, tulee meidän oppia ja osata kunnioittaa muita ja antaa jokaiselle ylipäätänsä mahdollisuus dialogiin. (Isaacs 1999, 110-111) Tiiminä Massive on tosissaan yrittänyt arvostaa jokaista sellaisenaan kun on. Olemme ymmärtäneet että jokainen persoona tuo oman lisänsä tiimiimme joka kokonaisuutena muodostaa yrityksemme. Mitä enemmän osaamme arvostaa toisiamme, sitä enemmän pystymme tarjoamaan dialogille.

Odottaminen
Odottaminen kulkee käsikädessä kunnioittamisen ja arvostamisen kanssa. Tiimissämme on henkilöitä, jotka reagoivat nopeasti muutoksiin ja yleisesti keskusteluun.  Dialogissa reagointiaikaa tuisi tietoisesti pidentää ja näin samalla lykätä oman mielipiteen sanomista. Odottaessa ja kuunnellessa mitä muilla on sanottavaa, saattaa oma mielipide muokkaantua ja näi dialogi saada täysin uuden käänteen. (Isaacs 1999, 134-135) Tiimissämme on useita nopeita yksilöitä, jotka haluavat sanoa sanottavansa saman tien kun asia tulee mieleen. Sanottaessa asian ääneen, saattaa hiljaisemmille tulla ahdistus siitä, onko omalla mielipiteellä enää tämän jälkeen väliä. Tämän vuoksi olisikin tärkeää tietoisesti hidastaa eikä sanoa suinpäin omaa ajatustaan ääneen. Hiljaisuus on välillä kultaa.

Suoraan puhuminen
Suoraan puhuminen on omien mielipiteiden ilmaisemista välittämättä toisten mielipiteistä. Rehellistä ja suoraa puhetta verrataan yleensä hyvään itsetuntoon ja rohkeuteen koska puhuja ei saisi pelätä miten toiset reagoivat ilmaistuun asiaan. Valitettavan harvoin kissa nostetaan pöydälle silloin kun se pitäisi ja sanottavaa asiaa kaunistellaan jotta vastaanotto olisi lempeämpi. (Isaacs 1999. 159, 164) Olemme Massiven kanssa tiiminä rakentaneet kohta kahden vuoden ajan luottamusta toisiimme joka mahdollistaa suoraan puhumisen. Olemme käyneet tapahtuneet konfliktit rakentavan keskustelun avulla läpi ja näin solmukohdat on saatu aukeamaan. Kuitenkin vieraskoreus on välillä valitettavan läsnä ja mieltä kaihertavat asiat lakaistaa maton alle tai puidaan pienemmissä porukoissa. Toisaalta, onko tämä huono asia? Jos suora puhe toimii työskennellessä yhteisen päämäärän tai tavoitteen eteen, eikö se riitä? Jos koneisto toimii tällä avoimuuden määrällä, tarvitseeko sitä vielä erikseen kaivaa enemmän esille? Dialogi kantaa suuressa osassa keskusteluita jo hedelmää mutta voisiko dialogi toimia myös sen harjoittelulle tarkoitetun ajan ulkopuolella?

Yllä mainittujen perus-edellytyksien lisäksi tulee dialogiin olla valmistautunut. Jotta voi oikeasti olla läsnä dialogin aikana, tulisi aiheeseen olla jokseenkin edes perehtynyt. (Senge ym, 1994, 361). Jokaisella Proakatemian tiimillä on käytäntönä ilmoittaa pajoissa käsiteltävät aiheet etukäteen tiiimitilan seinälle, jotta jokaisella opiskelijalla on oikeus nähdä mitä toisen tiimin tulevassa pajassa käsitellään. Projektitoimisto Massiven kohdalla tämä ei ole valitettavasti toteutunut halutulla tavalla.Tiimillämme on kyllä käytössä pajakalenteri, johon on merkitty kenen vuoro on pitää alustusta ja olla dialogille ns. “suunnannäyttäjänä”. Agendalle on myös varattuna paikka kalenterissa mutta viimeisimmän tarkastuksen mukaan, suurelta osin tämä näytti lähes jokaisen osalta tyhjältä. Jos pajan aihe olisi selvillä ja kaikkien näkyvillä aiempaa aikaisemmin, olisi jokaisella mahdollisuus myös omalta osalta virittäytyä oikeanlaiseen tunnelmaan ja olla avoin dialogia varten.

Dialogin peruselementtien ollessa hallussa, ja tilanteeseen valmistauduttu, on itse hetkessä ilmettävä myös tietynlainen roolijako. (Isaacs, 1999, 193) Perheterapeutti David Kantorin luoman teorian mukaan jokaisessa hyvässä keskustelussa ja dialogissa esiintyy neljää erilaista roolia joista jokaisella on tietty toiminto. Kaikki nämä neljä roolia ja niiden toiminnot tulee esiintyä tasapuolisesti dialogin eteenpäin viemiseksi.

Ensimmäisenä roolina on liikkuja, joka käynnistää keskustelun. Pajatilanteessa pajan vetäjää voidaan pitää ensimmäisenä liikkujan roolin astujana, sillä vetäjä aloittaa useimmiten tuomalla esiin aiheen ja laittamalla pallon liikkeelle. Toisena roolina on seuraaja, joka on mahdollisesti samaa mieltä liikkujan sanoista ja haluaa ilmaista tukensa ja näkemyksensä aiheesta. Kolmantena mukaan liittyy vastustaja, joka saattaa haastaa, kyseenalaistaa tai pohtia asiaa eri näkökulmasta kuin liikkuja tai seuraaja. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä on sivustakatsojan rooli. Henkilö, joka ei suoranaisesti osallistu dialogiin sillä hetkellä sanallisesti, mutta keskittyy ja kuuntelee siihen, mitä sanotaan, ja tekee erilaisia havaintoja ollessaan itse hieman sivussa keskustelusta. (Isaacs, 1999, 418, 419)

Kaikki roolit liikkuvat henkilöltä toiselle luontevasti silloin, kun ollaan saavutettu hyvän ja syvällisen dialogin taso. Ei ole yhtä vastaan vänkääjää, ei yhtä jonka mielestä kaikki on tosi jees, vaan dialogi kulkee henkilöltä toiselle ja kehittyy luontevasti syvällisemmäksi ja syvällisemmäksi. Kukaan ei pelkää tuoda mielipiteitään esille, vaan kaikki tuovat sen esille kun kokevat sen olevan relevanttia. Ei ole vääriä mielipiteitä, mutta ei myöskään pakkoa tuoda mielipide esille, sillä myös sivustakatsojan rooli on tärkeä osa dialogia. Rooleja kannattaa myös tietoisesti vaihdella, koska se antaa uutta näkökulmaa asioihin.

Two monologues do not make a dialogue. -Jeff Daly

LÄHTEET:

Isaacs William 1999, Dialogue and the art of thinking together – a pioneering approach to communicating in business and in life, Random House Ink. New York

Senge Peter, Ross Richard, Bryan Smith, Charlotte Roberts, Art Kleiner 1994, The Fifth Discipline Fieldbook – Strategies and tools for building a learning organisation, Random House Ink, New York

Tieteentermipankki, luettu 16.2.2018 http://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:sokraattinen_metodi