Johda mieltäsi

06.04.19 Esseen kirjoittaja: Kiia Innanmaa
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johda mielelläsi
Kirjan kirjoittaja: Pekka Hämäläinen
Kategoriat: Johtaminen

Tartuin hiljattain mielenkiintoisen kansikuvan sekä otsikon perusteella Pekka Hämäläisen kirjaan Johda mielelläsi. Rakastan sanaleikkejä, joten kirjan nimi oli mieleeni – juuri siksi pyöräytin vielä tämän esseen otsikon noista samoista sanoista.

 

Ja kuten otsikostani voi ehkä päätelläkin, esseeni käsittelee itsensä johtamista. Johda mielelläsi -kirja on tarkoitettu esimiehille ja valmentajille. Siinä käytetään paljon esimerkkejä erilaisista työelämän ja urheilun tiimeistä ja joukkueista, joiden kumpienkin johtamiseen liittyy monta samaa tekijää. Yksi näistä tekijöistä onkin juuri itsensä johtaminen.

 

Hämäläinen toteaa, että kun itsensä johtaminen lisääntyy, johtaja on parempi myös ymmärtämään alaisiaan. Itsensä johtamisen taito siirtyy myös johtamisen taidoksi. Miten sitä voisikaan johtaa toisia, jos ei pysty johtamaan edes itseään?

 

Itsensä johtamisen määritelmä

Jos kirjoittaa Googlen hakukenttään ”itsensä johtaminen” tai ”itsensä johtamisen määritelmä” ja painaa enter-näppäintä, tuloksena on sivutolkulla artikkeleita, blogipostauksia ja kirjoituksia aiheesta. Pompahtipa hakutuloksiin jopa yksi Proakatemian esseepankin esseekin. Klikkasin muutamia hakutuloksia auki, ja tulin siihen tulokseen, että jokaisen artikkelin tai tekstin määritelmä on erilainen. Paljon niissä toki on samaakin, mutta ehkäpä osa itsensä johtamisen prosessia onkin kirjoittaa ja kiteyttää oma määritelmänsä siitä, mitä itsensä johtaminen jokaiselle meistä tarkoittaa.

 

Nostan aiemmin mainitsemillani Google-hauilla löytyneistä artikkeleista sekä lukemastani kirjasta pari määritelmää itsensä johtamiselle, joihin pohjaan myös omaa määritelmääni. Duunitori.fi:n artikkelissa itsensä johtaminen kuvataan taitolajina vaikuttaa omaan osaamiseen, jaksamiseen sekä omiin tekoihin.  Tämä taito liittyy työelämään, mutta myös kaikkiin muihin elämän osa-alueisiin: ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”. Lisäksi itsensä johtaminen on tiedostamista, itsetuntemusta ja sen hyväksymistä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa.

 

Ilmarisen artikkelissa taas itsensä johtaminen määritellään pieninä valintoina, joita teemme arjessa, niin työssä kuin työpaikan ulkopuolellakin. Itsensä johtamiseen liitetään vahvasti ajanhallinta sekä hyvinvoinnin perustarpeet, eli uni, ravinto ja liikunta. Lisäksi artikkelissa todetaan, että itsensä johtaminen on ”suunnittelua, tavoitteiden asettamista ja hyvien valintojen toistamista”.

 

Johda mielelläsi -kirjassa taas Hämäläinen korostaa asenteen merkitystä itsensä johtamisessa. Koska emme voi valita kaikkea elämässämme, on tärkeä muistaa, että voimme aina valita suhtautumistapamme, eli asenteemme. Hämäläisen mukaan oikean asenteen valinnalla on viime kädessä merkitys siihen, koemmeko elämän mielekkääksi vai kurjaksi. Hämäläisen mukaan itsensä johtaminen on asenteen lisäksi (ja asenteiden kautta) itsensä tuntemista ja tietoista kehittämistä.

 

Itsensä johtaminen tuntuukin kovin hankalalta määrittää tarkasti. Mitään tarkkaa, sanakirjamaista määritelmää tälle melko tuoreelle termille ei taida ainakaan vielä olla. Jos joku nyt yhtäkkiä kysyisi minulta, mitä itsensä johtaminen tarkoittaa, takeltelisin varmaan hetken ja sitten mumisisin sanoja kuten ”hyvinvointi, ajanhallinta, tavoitteet, itsetuntemus, itsekuri ja halu kehittyä”. Ehkäpä muodostan tähän esseeseen jopa kokonaisia lauseita näistä.

 

Minusta itsensä johtaminen on halua olla oma itsensä ja paras versio itsestään. Se on halua kehittyä, oppia tuntemaan itsensä, niin ne omat heikkoudet kuin vahvuudetkin. Itsensä johtaminen on tavoitteita, hyvinvoinnista huolehtimista ja itsestään välittämistä, oman itsen arvostamista. Se on tapa ajatella ja kohdata elämä siltä kannalta, että kaikesta löytyy aina jotain hyvää, ja että kaikesta voi oppia jotain. Se on koko elämän kestävä prosessi. Uskon myös, että itsensä johtaminen on nykytyöelämässä taito, jota todella arvostetaan ja tulevaisuuden työelämässä taito, jota ilman ei pärjää.

 

Minun viisi käytännön keinoa johtaa itseäni

Johda mielelläsi -kirjassa on yksi kokonainen kappale omistettu itsensä johtamisen keinoille käytännössä. Tässä kappaleessa kaksi toimitusjohtajaa, yksi varatoimitusjohtaja sekä yksi luova johtaja kertovat kukin neljä tai viisi itsensä johtamisen keinoa ja työkalua. Tämän konseptin halusin ryöstää myös tähän esseeseen, joten kerron seuraavaksi minun viisi käytännön keinoa johtaa itseäni.

 

  1. Kiitollisuuspäiväkirja

Aloitin kiitollisuuspäiväkirjan alun perin muutama vuosi sitten sellaisena vuoden mittaisena pikku projektina. Tarkoitus oli silloin kirjoittaa joka päivä 3 asiaa, joista olin kiitollinen. Tämän kiitollisuuspäiväkirjan kautta kiitollisuudesta on tullut asenne, jolla otan elämää vastaan.

 

Nykyään en enää kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaani päivittäin, mutta useamman kerran viikossa kyllä. Kerään bullet journaliini kuukausittaisella tasolla listan asioista, joista tunnen kiitollisuutta. Kahden vuoden ajan listasin joka kuukausi 50 syytä tuntea kiitollisuutta, ja tämän vuoden alusta ryhdyin keräämään joka kuukausi 120 syytä kiitollisuuteen!

 

Kiitollisuuspäiväkirjan myötä olen oppinut nauttimaan arjen pienistä iloista, mutta myös huomaamaan ne isommat jutut, jotka on usein liian helppo ottaa itsestään selvyytenä. Se myös muistuttaa siitä, miten tärkeitä lähelläni olevat ihmiset minulle ovat ja miten paljon heitä arvostan. Kiitollisuuslistoiltani saattaa siis löytyä mitä tahansa ”tuoreita kukkia kotona” ja ”en ole sokea” sekä ”poikaystävän antamat halaukset” väliltä.

 

Olen myös huomannut, että kiitollisuuspäiväkirja on todella muuttanut niin suhtautumista ja asennetta elämää kohtaan niin, että se näkyy läheisillenikin. Sanon useammin ”kiitos” tai ”olen kiitollinen sinusta”, ja kerron perheelleni, ystävilleni ja työkavereilleni, että arvostan heitä.

 

  1. Löydän aina jotain hyvää tilanteesta kuin tilanteesta

Vaikka se ei tapahtuisikaan heti käsillä olevassa, ikävässä tilanteessa, löydän ennemmin tai myöhemmin aina jotain hyvää tilanteesta kuin tilanteesta. Uskon hyvin vahvasti, että kaikella on kääntöpuolensa ja siinä missä jokin on ärsyttävää, ahdistavaa tai surullista, siitä löytyy myös se hauska, positiivinen ja onnellinen puoli.

 

Sain hiljattain kuulla vaarini sairastuneen ja vain muutamia päiviä myöhemmin hän nukkui pois. Vaari oli minulle maailman tärkein ja rakkain. Surin silloin ja suren vaarin menettämistä edelleen. Kaksi päivää vaarin kuoleman jälkeen kirjoitin kiitollisuuspäiväkirjaani ”vaari lähti kivuttomasti” ja ”ehdin vielä kerran nähdä vaarin”. Kaksi pientä ajatusta, joista suuren surun keskellä tunsin ja tunnen edelleen valtavaa kiitollisuutta.

 

Tällainen asenne ei ole tullut minulle kuitenkaan koskaan luonnostaan. Aiemmin olen vellonut negatiivisuudessa, mutta uskon juuri aiemmin mainitsemani kiitollisuuspäiväkirjan olleen merkittävässä asemassa tämänkin asennemuutoksen aikaan saamisessa. Saan myös ihailla pikkusiskoani, jolla tämä ”lasi on puoliksi täynnä” -asenne on luontaisempaa. Pienempänä huomautin nimittäin hänelle kerran, että hänen piponsa on vähän huonosti. Olihan pipo vinossa ja kunnolla vain toiselta puolelta päätä. Viisas siskoni vastasi silloin minulle ”on se vähän hyvinkin”.

 

  1. Aktiivinen liikunta

Tähän pyrin arjessani useammastakin syystä. Kun liikun, pidän itsestäni huolta, ja jaksan paremmin. Kun liikun, myös unen laatuni paranee ja kun nukun hyvin, jaksan myös huolehtia terveellisestä syömisestä. Ja kun syön fiksusti, jaksan taas liikkua. Voin hyvin fyysisesti ja jaksan myös töissä.

 

Lisäksi liikunta on minulle keino palautua työstä. Teen niin sanotusti siistiä sisätyötä, joten työ ei kuormita minua fyysisesti. Siksi liikunta on sopivaa vastapainoa ja aivan loistava keino palautumiseen. Kun työpäivän jälkeen lähden liikkumaan, valitsen usein liikuntamuodon sen mukaan, millainen päivä minulla on ollut.

 

Turhauttavan, henkisesti raskaan päivän jälkeen on mukava mennä salille, nostella painoja ja testata omia rajoja. Turhautuminen purkautuu kyllä niitä viimeisiä toistoja pusertaessa, kun hikikarpalot valuu otsalla ja kasvoilla on kunnon irvistys. Jos taas mielenpäällä on jotain pohdittavaa, tai haluan esimerkiksi reflektoida saamani palautteen pohjalta työpäivän jälkeen, lähden kunnon pyörälenkille. Silloin on aikaa ajatella. Kävely on paras liikkumisen keino silloin, kun työpäivän päätteeksi on inspiroitunut olo ja pää kuhisee ideoita. Tämä siksi, että kävely paitsi lisää luovuutta, samalla voi kirjoitella parhaat ideat ja inspiroitumiset puhelimen muistioon talteen!

 

  1. Suunnittelen elämää muutaman viikon eteenpäin, mutta elän päivä kerrallaan

Suunnitelmia pitää olla, mutta niissä ei pidä elää. Käytän kalenterina bullet journalia, johon saan suunnitella ajankäyttöäni juuri niin kuin haluan. Jäsentelen elämääni paljon viikko kerrallaan ja suunnittelen yleensä valmiiksi kolme tai neljä viikkoa eteenpäin. Näin voin olla varma siitä, että olennaiset deadlinet eivät mene ohi ja saan kaiken tarpeellisen tehtyä.

 

Elän kuitenkin päivä kerrallaan ja usein vielä pienemmissäkin pätkissä. Jos minulta kysytään, mitä teen huomenna, en muista sitä ilman kalenteriani. Suunnitelmat ovat siellä ylhäällä, ja päässä on ainoastaan ajatus tästä päivästä. Missä minun pitää olla nyt ja mitä teen tämän jälkeen. Sen enempään en pysty enkä halua keskittyä kerralla.

 

Vaikka edessä olisi aivan hullut kolme viikkoa, pitkää päivää, paljon tehtävää, monta deadlinea ja lyhyeksi jääviä yöunia, se ei ahdista. En keskity edessä olevaan kolmeen viikkoon, vaan keskityn siihen, että juuri nyt minun pitää olla viikkopalaverissa ja kun tämä loppuu, menen lounaalle. Pieniksi palasiksi pureskeltuna suuretkaan suunnitelmat eivät ahdista!

 

  1. Kirjoittaminen

Olipa se sitten käsin tai tietokoneella, päiväkirjaa, bullet journalia, esseetä, blogitekstiä, kirjeitä tai mitä tahansa, kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeä keino ilmaista itseäni. Kirjoittamalla jäsentelen ajatukseni, pystyn kertomaan helposti, mitä tunnen ja opin uutta, kun reflektoin. Teen oivalluksia, joita en muuten olisi ymmärtänyt. Kommunikoin muiden kanssa usein kirjoittamalla, mutta hyvin paljon myös itseni kanssa.

 

Kirjoittaminen tekee hyvää myös itsetunnolle silloin, kun omiin teksteihinsä palaa. Kirjoitettu teksti (pois lukien täysin objektiivinen, tieteellinen fakta) on mielestäni aina dokumentaatio kirjoittajasta sillä hetkellä. Kun palaa omiin teksteihinsä, esseisiin tai päiväkirjaan, vaikkapa vuoden tai kolmen vuoden päästä, oman kehityksen kirjoittajana, ihmisenä ja ajattelijana huomaa taatusti. Joskus jopa naurattaa, miten hölmö sitä onkaan joskus ollut.

 

Ja itselleen nauraminen – mielestäni tärkeä kyky sekin. Liittyykö se sitten itsensä johtamiseen? Sitä en enää tiedä.

 

Lähteet:

Hämäläinen, P. 2015. Johda mielelläsi. Sisäisen voiman työkalupakki esimiehille ja valmentajille. Auditorium.

 

Duunitori.fi. 2018. Itsensä johtaminen perustuu tiedostamiseen. [Artikkeli]. Julkaistu 25.9.2018. Luettu 6.4.2019. https://duunitori.fi/tyoelama/itsensa-johtaminen-tiedostaminen/

 

Ilmarinen. 2018. Itsensä johtaminen vie parempaan tulokseen. [Artikkeli]. Julkaistu 12.11.2018. Luettu 6.4.2019. https://www.ilmarinen.fi/ilmiot/2018/itsensa-johtaminen-vie-parempaan-tulokseen/

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!